Saliohjelma potkunyrkkeilijälle

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja setu
  • Aloitettu Aloitettu
Itse taas sanoisin että aloittelijalle tuo voisi olla ihan hyvä ratkaisu (puntti touhuun), ihan hyvää perusvoima reenailua perusliikkeillä. ...ja tee mielummin tuo kun se että et uskalla tehdä yhtään mitään.
Sitten kun perusliikkeet on hanskassa niin voi alkaa miettimään jaksotuksia yms. juttuja...

Aerobista kannattaa tosissaan sotkea mukaan jossain muodossa, juoksua, uintia, pyöräilyä, soutua, kuntopiiriä, mitä vaan missä sykkeet nousee.

Toki tavoitteet joita lajissasi olet ajatellut itsellesi asettavan ratkaisevat melko suuresti sen mitä/minkälaista treeniä kannattaa tehdä.
 
Miltä pohjalta Waltteri arvioit tuon ohjelman soveltuvuutta potkunyrkkeilijälle? Oletko koskaan valmentanut potkunyrkkeilijöitä tai kilpaillut siinä? Ja oletko ylipäänsä koskaan treenannut koko lajia?

Tuo ohjelma voi olla ihan hyvä perusvoiman kehittämiseen, mutta potkunyrkkeilyharjoittelun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä ja siitä voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ennen kuin lenkkeilee vähintään kolmesti viikossa, ei minusta kannata edes harkita voimaharjoittelun aloittamista.
 
Siksi, että jaksaisi otella kovalla temmolla useamman erän putkeen ja palautuisi mahdollisimman hyvin erätauoilla sekä turnauksissa matsien välillä. Pitää rakentaa peruskunto niin, että keuhkojen ja sydämen tilavuus on iso kehon massaan nähden ja on paljon hiussuonistoa viemässä happea lihaksiin.

Aerobista kapasiteettia tarvitaan jo kahden minuutin erissäkin, koska pelkällä maitohapollisella energiantuotolla ei tulla toimeen kuin 30-40 sekuntia. Tämän lisäksi pitää olla anaerobista suorituskykyä, mutta sitä ei oikein voi kehittää ilman kunnollista peruskuntoa.
 
http://www.t-nation.com/free_online..._performance/is_sportspecific_training_a_myth

Siinä Andylle kivaa iltaluettavaa.

Vielä jos saisin pyytää niin miksi et esittelisi meille saliohjelmaa "jolla on tekemistä potkunyrkkeilyn kanssa" kun sellaisen ilmeisesti tunnistat nähdessäsi? Tai ainakin kovin nopeasti osaat kertoa millä ei ole "mitään tekemistä potkiksen kanssa".

En tiedä onko tarkoituksesi trollata, jos on niin siinä onnistut mahtavasti, tosin on erikoista että trolli esiintyy omalla nimellään. Hermo menee lähes aina noita juttuja lukiessa
 
Öö.. Siis vaikuttaako liikuntamuoto yleisen peruskestävyyden kehittymiseen? Jos syke on esimerkiksi peruskestävyyden sykealueella, niin onko väliä nostaako sen sykkeen juoksemalla, pyöräilemällä, uimalla, varjonyrkkeilemällä tai tennistä pelaamalla.
 
Saattaisi auttaa, jos vaivautuisitte lukemaan aiemmat postit. Sivulla 1 kerroin jo, miten aloittelevan potkunyrkkeilijän kannattaisi järjestää voimatreeninsä. Sivulla 2 taas mainitsin, että lenkkeilyn voi korvata muullakin aerobisella harjoittelulla ja kerroin myös sen erityisetuja.

Lajinomaisessa hajroittelussa samoin kuin peleissä on etenkin aloittelijalla se ongelma, että treenistä tulee helposti intervalliharjoittelua eikä peruskuntoharjoittelua.

Jotenkin minusta tuntuu, että minä olen taas vaihteeksi keskustelussa ainoa, joka on oikeasti treenannut potkunyrkkeilyä oheisharjoitteineen...
 
Tällä kertaa Andy taidat olla väärässä. Et ole ainut joka on oikeasti treenannut potkunyrkkeilyä oheisharjoitteineen. Mutta otteluitasi katsomalla on vaikea uskoa, että sinä olet oikeasti treenannut potkunyrkkeilyä oheisharjoitteineen.
 
Oho, meni jutut vähän tappeluksi jo... Mutta kuitenkin eli voin jatkaa tuolta Starting Streng-ohjelmaa ilmeisesti potkunyrkkeilyn ohessa? Tarkoitukseni on siis parantaa olemattomia lihaksiani sekä saada samalla vähän massaa. Tällä hetkellä esim. nostan penkistä 50kg, kyykään 75kg yms.. eli ei mitenkään liian hyvin mutta vasta kuukausi salitreeniä takanakin.
 
AndyS sanoi:
Miltä pohjalta Waltteri arvioit tuon ohjelman soveltuvuutta potkunyrkkeilijälle? Oletko koskaan valmentanut potkunyrkkeilijöitä tai kilpaillut siinä? Ja oletko ylipäänsä koskaan treenannut koko lajia?

Tuo ohjelma voi olla ihan hyvä perusvoiman kehittämiseen, mutta potkunyrkkeilyharjoittelun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä ja siitä voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ennen kuin lenkkeilee vähintään kolmesti viikossa, ei minusta kannata edes harkita voimaharjoittelun aloittamista.
Click to expand...

Olen pikkuisen treenannut potkunyrkkeilyä, vapaaottelua, BJJtä, päälajin kuitenkin ollessa karate. Kilpailua on tullut karaten ja vaparin puolella. Valmennus toimintaa fyysisen valmennuksen osalta on noissa edellä mainitsemissani kamppailulajeissa sekä koripallossa ja koulutukseltani olen fysioterapeutti/urheilufysioterapeutti.

Ja nimenomaan tuo ohjelma on erittäin hyvä perusvoiman kehittämiseen ja potkunyrkkeilyn kanssa perusvoimaharjoittelulla on ihan yhtäpaljon tekemistä kuin juoksulenkeillä joilla kehitetään peruskestävyyttä. Nyt kun kyseessä on aloitteleva harrastaja on potkiksen osalta varmasti tärkeintä että treenaa lajia runsahasti, toisiksi tärkeintä on fyysisenkunnon eri osalaueiden kehittäminen. Jos voimaharjoittelu kiinostaa enemmän kuin aerobinen harjoittelu on se minun mielestäni aloittelijalle suotava.

diclaimerinä vielä se että oon Andyn kanssa samaa mieltä, omalta valmentajalta kannattaa kysellä ohjeet ja neuvot fysiikkapuoleen etenkin jos tavoitteena on muutakin kuin käydävähän kuntoa kohottelemassa.
 
Ottelemiseni on kyllä teknisellä tasolla melko karkeaa katsottavaa. Jostain syystä olen tosin voittanut suurimman osan matseistani. Ehkä se johtuu liukkaasta kanveesista ja puolueellisista tuomareista. :rolleyes: No joka tapauksessa kannattaa huomata, että ottelutyylini on erittäin energiaa kuluttavaa, enkä silti yleensä väsy yhtä paljon kuin vastustajani. Pääsääntöisesti olen myös ollut vastustajaani fyysisesti vahvempi. Siksi minun on vaikeaa kuvitella, että fyysinen harjoittleuni olisi ainakaan kovin pahasti hakoteillä.

Peruskunnon kehittäminen on se ensimmäinen ja tärkein juttu fysiikkatreenissä. Jos ei ole kuntoa, ei ole ensimmäisen 40 sekunnin jälkeen voimaa tai tekniikkaakaan - ihan sama miten paljon niitä on treenattu. Lisävoiman tarvetta voi alkaa katsoa sitten, kun paketti alkaa olla jollain lailla kasassa, painoluokka selvillä jne. Käytännössä aikaisintaan kesällä 2010. lisäksi jos kaveri painaa -67 on painoluokka silloin varmaan -63,5. En näe kauheasti järkeä ehdoin tahdoin hankkia massaa painoluokan nostamiseen, koska sitten saa ilon kamppailla menestyksestä Reinikaisen ja Jussilan kanssa.

Se mikä kutakin kiinnostaa on sitten ihan oma juttunsa. Saahan sitä vaikka nyplätä pitsiä, jos pitää siitä enemmän kuin lenkkeilystä, mutta ei siitä kyllä yhtä paljon hyötyä ole matsissa pärjäämiseen.
 
Ai niin joo, kävin tuossa viikonloppuna Thomas Kristiansenin leirillä. Thomashan on siis entinen ammattilaisten maailmanmestari ja oli tunnettu siitä, että oli aina vastustajiaan vahvempi painoluokassaan. Ja voimaa löytyi edelleen sen verran, ettei tämmöinen 10-15kg isomman sarjan ottleija kuin minä olisi mitenkään pystynyt vastaamaan siihen. Valitettavasti en tullut jutelleeksi voimaharjoittelusta hänen kanssaan, mutta juoksemisesta hän korosti moneen kertaan, että 30-40% ottelijan treenistä tulisi olla juoksua.
 
En Andy epäile yhtään sinun fyysistä harjoittelua olet sen hoitanut varmasti kunnialla. On myös totta että kovalla fysiikalla on voitettu monta ottelua teknisesti taitavampia vastustajia vastaan. Ja siitäkin olen samaa mieltä että voimatasot potkunyrkkeilyssä mitataan vasta erien kuluessa, penkkituloksella ei ole merkitystä ensimmäisen erän jälkeen jos ei jaksa enää kättään nostaa.
Mutta itse ajattelen että aloittelijan on hyvä lähteä tuollaisesta perusvoimatreenistä liikkeelle. Perusvoimaharjoittelusta puhuttaessa kyseessä on kuitenkin perusvoimajakso. Eli muutama kuukausi tällaista punttia jonkajälkeen voi sitten alkaa jaksottamaan voimaharjoittelua eritavalla, keskittymään niihin puutteisiin joita tuon harjoittelujakson aikana ilmenee. Parissa kuukaudessahan ei aloittelijalla hirveää lihasmassan kasvua saada aikaan vaan kehittyminen tapahtuu enemmän hermoston puolella.

Tässä tapauksessa kaveri kyseli nyt saliharjoittelun perään, jos kiinostaa niin voi kysyä aerobisen tai kokonaisvaltaisen fysiikka harjoittelun perään. Puidaan ne sitten erikseen.

En missään nimessä sano että voimaa kannattaa harjoittaa aerobisen harjoittelun kustannuksella, molempi parempi ja monesti näitäkin voi harjoittelussa yhdistää.

ps. Koskaan en ole liian kovakuntoista tai liian vahvaa potkunyrkkeilijää tavannut.;)
 
AndyS sanoi:
Saattaisi auttaa, jos vaivautuisitte lukemaan aiemmat postit. Sivulla 1 kerroin jo, miten aloittelevan potkunyrkkeilijän kannattaisi järjestää voimatreeninsä. Sivulla 2 taas mainitsin, että lenkkeilyn voi korvata muullakin aerobisella harjoittelulla ja kerroin myös sen erityisetuja.

Jotenkin minusta tuntuu, että minä olen taas vaihteeksi keskustelussa ainoa, joka on oikeasti treenannut potkunyrkkeilyä oheisharjoitteineen...
Click to expand...

En kyllä löytänyt sitä punttiohjelmaa sieltä vieläkään :rolleyes:

Ongelma on se että monissa ketjuissa kysytään "saliohjelmaa" "punttiohjelmaa" "lisää lihasta" "perusvoimaa" "maksimivoimaa"... jne. EI "kannattaisiko mieluumin lenkkeillä vai puntata".
Tiedän itsekkin kehässä joitain kertoja käyneenä ja aina viimeistään 3 erässä täysin piiputtaneena lajitreenien määrästä ja kovuudesta sekä sarjasta riippumatta(4 erisarjassa veivannut painoa) että puntti ei ole tie autuuteen kehässä. Tosin itse olisin korjannut asian sparraamalla en lenkkeilemällä, jos olisi löytynyt vastustaja jonka naama ei tarvitse varoa rikkovansa kevyimmilläkin läpsyillä(siis pienempien sarjojen ottelijoita).
Ja kyllä, jos sparria olisi saanut niin lenkkejä ei tosiaan tarvitse jaksaakseen 3x3, 3x2 tai 4x2 erää täysillä.
On tullut hävittyä kehässä, mutta kaikkiaan enemmän voittanut kuin hävinnyt ihan tuolla 2-3x viikossa treeneillä+puntit, ainoastaan 1 kauden keskityin nyrkkeilyyn enemmän kuin punttiin. Ja koska tahansa kunto olisi saatu riittämään myös ne viimeiset minuutit jos olisi voinut edes kisojen alla vähän sparrailla.
Puntti muuten antaa sellaisia kivoja pieniä etuja kehässä että jos painat oikeasti esim 90 ja vedät siitä 75 kisakaudeksi niin tunnet jo kehään astuessasi ottelevasi pienempiäsi vastaan, ja sille voimaerolle ei moni amatööri löydä korvaajaa kun ysikympin mies vetelee korville 75sia :D

E: Korjaampas valheitani, kerran olen jaksanut loppuun asti kevyesti, silloin sparrasin 75 sarjan kovan kaverin kanssa ennen matsia runsaasti, itseäni päätä lyhyemmän. Ottelin silloin tosin itseäni lähes 20cm pidempää vastustajaa vastaan ja 10kg painavampaa. En voi liikaa painottaa että tästä päätelleen jos olisin saanut sparrata kokoisteni kanssa niin uskoisin että kunto olisi riittänyt muissakin otteluissa(yleensä olen ollut se isompi kehässä).
Ja sellainen hauska juttu että minulla "jännitys" jota en varsinaisesti tunne ilmenee kuumeena ottelupäivänä, sekin vähän syö mehuja ja mielekkyyttä matseista kun joutuu aamusta asti vetämään kuumeitaalentavia että selviää edes kehään asti.
 
Joo tää threadi on nimeltään "Saliohjelma potkunyrkkeilijälle", ei kokonaisvaltainen fyysinen harjoittelu potkunyrkkeilijälle. Kokonaisvalatainen fysiikka treeni olis ehkä mielenkiintoisempi aihe ja siinämielessä tärkeämpi että näitä asioita ei usein kannata erottaa toisistaan(puntti ja aerobinen). Mutta nyt oli kyseessä saliohjelma ja siihen mielipiteeni ilmaisinkin.

Sitten menee jo:offtopic:(jo menee liian off topic niin otetaan vaikka uusi keskustelu) mutta tää juokseminen ja potkunyrkkeily. Juokseminen on varmasti hyvä(ja helppo ja halpa) tapa parantaa aerobista hapenottoa ja sitäkautta nostaa kuntoa, mutta itse olen sitä mieltä että juokseminen(etenkin tasavauhtiset lenkit joita vielä liikaa juostaan) on hieman yliarvostettua oheisharjoittelua potkunyrkkeilyssä ja nyrkkeilyssä yms. Lajinomaiset kuntopiirit, sparrit, yms jumpat palvelevat mielestäni paremmin toki edellyttäen että peruskunto on jo hyvällätasolla. Juoksu kehittää aerobista kapasiteettia ja juoksemista, sparrissa ja erinlaisissa jumpissa voidaan kehittä aerobisen kapasiteetin ohella lajinomaisia ominaisuuksia.

aihetta sivuten jos ketään kiinostaa http://www.sportsci.org/news/news9709/hatfield.html
 
Vastustan koko ajatusta "potkunyrkkeilijän saliohjelmasta". Minusta ei ole mielekästä eikä oikein mahdollistakaan eritellä harjoittelua "saliohjelmaan", "aerobiseen harjoitteluun", "lajiharjoituksiin" jne. koska ne vaikuttavat aina toisiinsa. Ohjelmaa pitää katsoa kokonaisuutena.

Tässähän on kaksi eri tilannetta. Ketjun aloittaja, joka on selvästi jo tarpeeksi vahva. Hän ei enää tarvitse mitään perusvoimatreeniä ainakaan tähän hätään vaan kaikki energia tulisi suunnata kunnon ja lajitekniikan kehittämiseen.

Villelj taas lienee vähemmän liikuntaa harrastanut tapaus. Hänelle perusvoiman lisääminen on jo järkevämpää, mutta olen silti sitä mieltä, että jos lajitreeneissä tehdään - kuten tavallista on - voimaliikkeitä kehon painolla ja parin kanssa, se riittää. Koska lähtökunto ei ole ilmeisesti aivan erinomainen, on lajitreeni+puntti+lenkkeily minusta turhan raskas yhdistelmä, jos kaikkia tehdään 2-3kertaa viikkoon. Näistä puntti putoaa siis hyödyttömimpänä pois. Yksi kestovoimaharjoitus viikkoon on vielä ok.

Tiedän että on olemassa hyvinkin menestyneitä ottelijoita, jotka eivät juokse. Maailmanmestaruuskin on voitettu hakemalla peruskunto säkkierillä. Nyt kuitenkin jos pistetään aloittelija lyömään säkkiä omin päin, homma menee välittömästi anaerobiselle tasolle ja mies jaksaa sitä 40 sekuntia, kunnes maitohapollinen kapasiteetti on käytetty ja hän yskii keuhkonsa ulos. (Vedän mm. kuntonyrkkeilyä ja tämän näkee joka kerta uuden tulokkaan kanssa.) Ei tällaisella treenillä ole mitään mahdollisuutta kehittää peruskuntoa. Sitten kun on tekniikkaa ja rentoutta ja tietää mitä tekee, voi hyvin ottaa esim. 5 minuutin kevyitä säkkieriä minuutin palautuksella. Näitä kun vetää 10-12 putkeen, niin tuloksena on oikein hyvä aerobinen harjoitus. Mutta kukaan aloittelija ei pysty tekemään sellaista.
 
Waltterin kanssa samoilla linjoilla. Jos haluaa kolistella potkiksen ohella, niin tuo SS on ihan kelpo ohjelma aloittelijalle perusvoiman lisäämiseen. Turha sotkea sen kummemmin lajinomaisia/erityisharjoituksia alkuunsa sinne sekaan, vaan pitää se punttis niissä helpoissa perusliikkeissä ja niiden tekniikan "sisäänajamisessa". Kuten jo sanottua aiemminkin, ei peruskuntoharjoittelun tule olla pois perusvoimaharjoittelusta eikä toisinpäin.

Ja kun tätä samaa jaarittelua lenkkeily vs. punttis alkaa olemaan jo joka perkuleen ketjussa jossa sivutaankaan kamppailijan oheisharjoittelua, niin sohitaampa piskuisen lisää. Pysyy keskustelu yllä jossei muuta...

Mä en näe sen kaikivoivan lenkkeilyn ylivoimaisuutta ottelijalle oikein mitenkään pähkäiltynä. Puhtaasti peruskunnon harjoittelemiseen se sopii ihan varmasti, mutta mun makuun monipuolisempia ja tuohon tarkoitukseen paremmin sopivia (lajia paremmmin tukevia) harjoitusmuotoja löytyy mun makuun useitakin. Vaikkapa nyt sauvakävely, hiihto ja kuntopiirit näin alkuun. Huomattavasti monipuolisempia harjoitusmuotoja koko keholle kuin lenkkeily. ja juu, kuntopiireissä on toki mahdollista että harjoitus menee liian kovatehoiseksi peruskunnon harjoittamiseen, mutta silloin kyse on huonosta kuntopiirien suunnittelusta kyseisille harjottelijoille, eikä kuntopiirien huonoudesta. Mutta se lenkkeilystä, mennään punttikseen...

Mä uskon että jokainen kamppailija saa hyötyä saliharjoittelusta, oli kyseessä sitten mikä tahansa laji. Jos ei saa, niin taas pitää enempi syyttää sitä kyseistä ohjelmaa jolla harjoitteluy on tehty, eikä itse saliharjoittelua. Esim. tuo SS sopii alkajalle varmasti oikein hyvin juurikin sen vuoksi, että siinä liikkeiden määrä on vähäinen ja harjoittelu perustuu suurten moninivelliikkeiden ympärille, jolloin kroppa tottuu toimimaan kokonaisuutena eristettyjen nitkutteluiden sijaan. Ja ei, suoraa siirtovaikutusta tuolla hankitulla voimalla ei välttis potkikseen ole, mutta yleensähän perusvoima harjoittelun jälkeen ohjelmassa on kausia, jolloin hankittua perusvoimaa harjoitetaan tehoksi itse harjoiteltavaa lajia varten. Toki voi tulla myös räjähtävyys/maksimivoima kausiakin, mikäli niitä kyseinen ottelija tarvii ja ne sopisivat muuten sen hetkiseen harjoitusohjelmaan. Mutta jos punttisvoima ei suoraan siirry kehään, niin eipä lenkkeilty kuntokaan. Lajikunto/-voima kun tulee vain ja ainoastaan lajinharjoitusten kautta. Riski voimanostaja ei lyö/potkase/väännä koviten eikä koa juoksija jaksa pisimpään.

Ja vielä pikku sohaisu kun surinaa kuuluu jo...
Otetaan kaksi 60kg sälliä, joilla kummallakaan ei ole mitään pohjaa kamppailulajiesta ja laitetaan heidät samaa kehään, niin kumman puolesta kukakin vetoa löisi: maratoonarin vai painonnostajan, molemmat siis kansallisen tason urheilijoita omissa lajeissaan. Mä uskon että painonnostajan räjähtävyys, voimatasot ja liikkuvuus tuovat etua otteluun enemmän kuin maratoonarin kestävyys. Eli pointtina siis se, että saliharjoittelu on niin paljon monipuolismepaa, että jos se järkevästi tehdään ja jaksotetaan lajiharjoitusten/treenikausian mukaan, saa siitä enempi hyötyä kuin lenkkipolun kuluttamisesta. lenkkipolkuakaan millään muotoa siis väheksymättä.


No heleventtiilis, tulipa taas kirjailtua ja suurin osa turhaa jaarittelua kuiten... noo, keskustelun ylläpitämiseksi menkööt taas :)


edit. ja nämä siis vain ja ainoastaan henk. koht. näkemyksiäni/ajatuksiani, eri mieltä saa ja mahdollisesti kannattaakin olla.
 
Back
Ylös Bottom