Waltterin kanssa samoilla linjoilla. Jos haluaa kolistella potkiksen ohella, niin tuo SS on ihan kelpo ohjelma aloittelijalle perusvoiman lisäämiseen. Turha sotkea sen kummemmin lajinomaisia/erityisharjoituksia alkuunsa sinne sekaan, vaan pitää se punttis niissä helpoissa perusliikkeissä ja niiden tekniikan "sisäänajamisessa". Kuten jo sanottua aiemminkin, ei peruskuntoharjoittelun tule olla pois perusvoimaharjoittelusta eikä toisinpäin.
Ja kun tätä samaa jaarittelua lenkkeily vs. punttis alkaa olemaan jo joka perkuleen ketjussa jossa sivutaankaan kamppailijan oheisharjoittelua, niin sohitaampa piskuisen lisää. Pysyy keskustelu yllä jossei muuta...
Mä en näe sen kaikivoivan lenkkeilyn ylivoimaisuutta ottelijalle oikein mitenkään pähkäiltynä. Puhtaasti peruskunnon harjoittelemiseen se sopii ihan varmasti, mutta mun makuun monipuolisempia ja tuohon tarkoitukseen paremmin sopivia (lajia paremmmin tukevia) harjoitusmuotoja löytyy mun makuun useitakin. Vaikkapa nyt sauvakävely, hiihto ja kuntopiirit näin alkuun. Huomattavasti monipuolisempia harjoitusmuotoja koko keholle kuin lenkkeily. ja juu, kuntopiireissä on toki mahdollista että harjoitus menee liian kovatehoiseksi peruskunnon harjoittamiseen, mutta silloin kyse on huonosta kuntopiirien suunnittelusta kyseisille harjottelijoille, eikä kuntopiirien huonoudesta. Mutta se lenkkeilystä, mennään punttikseen...
Mä uskon että jokainen kamppailija saa hyötyä saliharjoittelusta, oli kyseessä sitten mikä tahansa laji. Jos ei saa, niin taas pitää enempi syyttää sitä kyseistä ohjelmaa jolla harjoitteluy on tehty, eikä itse saliharjoittelua. Esim. tuo SS sopii alkajalle varmasti oikein hyvin juurikin sen vuoksi, että siinä liikkeiden määrä on vähäinen ja harjoittelu perustuu suurten moninivelliikkeiden ympärille, jolloin kroppa tottuu toimimaan kokonaisuutena eristettyjen nitkutteluiden sijaan. Ja ei, suoraa siirtovaikutusta tuolla hankitulla voimalla ei välttis potkikseen ole, mutta yleensähän perusvoima harjoittelun jälkeen ohjelmassa on kausia, jolloin hankittua perusvoimaa harjoitetaan tehoksi itse harjoiteltavaa lajia varten. Toki voi tulla myös räjähtävyys/maksimivoima kausiakin, mikäli niitä kyseinen ottelija tarvii ja ne sopisivat muuten sen hetkiseen harjoitusohjelmaan. Mutta jos punttisvoima ei suoraan siirry kehään, niin eipä lenkkeilty kuntokaan. Lajikunto/-voima kun tulee vain ja ainoastaan lajinharjoitusten kautta. Riski voimanostaja ei lyö/potkase/väännä koviten eikä koa juoksija jaksa pisimpään.
Ja vielä pikku sohaisu kun surinaa kuuluu jo...
Otetaan kaksi 60kg sälliä, joilla kummallakaan ei ole mitään pohjaa kamppailulajiesta ja laitetaan heidät samaa kehään, niin kumman puolesta kukakin vetoa löisi: maratoonarin vai painonnostajan, molemmat siis kansallisen tason urheilijoita omissa lajeissaan. Mä uskon että painonnostajan räjähtävyys, voimatasot ja liikkuvuus tuovat etua otteluun enemmän kuin maratoonarin kestävyys. Eli pointtina siis se, että saliharjoittelu on niin paljon monipuolismepaa, että jos se järkevästi tehdään ja jaksotetaan lajiharjoitusten/treenikausian mukaan, saa siitä enempi hyötyä kuin lenkkipolun kuluttamisesta. lenkkipolkuakaan millään muotoa siis väheksymättä.
No heleventtiilis, tulipa taas kirjailtua ja suurin osa turhaa jaarittelua kuiten... noo, keskustelun ylläpitämiseksi menkööt taas
edit. ja nämä siis vain ja ainoastaan henk. koht. näkemyksiäni/ajatuksiani, eri mieltä saa ja mahdollisesti kannattaakin olla.