manu191: mulla on kanssa penkki ollut aina siinä mielessä hankalimpia liikkeitä, että edistys vaan tyssää.
Joko oot näitä perusasioita kokeillut?
- pakkotoistot, pyydä joku avustamaan 1-2 toistoa sarjan loppuun niin että keventää hiukan
- apuliikkeitä mukaan ja vähän erilainen penkkitreeni (kapea, vino tms.) avuksi / hetkeksi tilalle
- vaihda reilusti treenin rakennetta sarjojen ja toistojen suhteen; kaikkia sarjoja ei myöskään tarvi tehdä samalla painolla!
Lisäksi tietysti joskus penkkaupsaikka voi vaikuttaa. Esimerkiksi mulla on jotenkin lantionseutu niin jäykkä ja vaikea ottaa leveimmissä penkeissä samaa asentoa kuin kapeammissa, että siinä missä yhdessä paikassa nousee 2x45, toisella salilla jo 42.5 aiheuttaa ongelmia.
Isojen painojen pelko on jännä juttu, ja paha sanoa oikeastaan siihen kauheasti muuta paitsi haastaa itsensä miettimään, että mitä sitten? Kyykyn voi tehdä turvarautahäkissä, mavessa paino putoaa pahimmillaan lattialle, ja käsipainojen kohdalla ehdit kyllä huomata jaksamisen loppumisen aivan varmasti ennen kuin se tipahtaa odottamatta päähän :D Sarja voi tietysti jäädä esim. kesken, mutta ainakin yritit! Juttele itsellesi ennen sarjoja ja niiden aikana kuin olisit oma pt:si. Näet ne onnistuneet suoritukset mielessäsi ja keskität koko energian pystymiseen. Pikkuhiljaa sitä alkaa päästä lähemmäs sitä omaa rajaa ja kyllä sen sitten huomaa, kun oikea raja alkaa tulla todella vastaan. Kyykyssä vaan huolehtii turvallisuudesta niin ei siinä mitään. Penkissä olen itse jäänyt monta kertaa hylkeilemään 40 kg tangon alle ja hilannut itseni sieltä pois, jollei joku ole ehtinyt pelastaa ensin. Semmoista se on, mutta arvostettavampaa on silti olla siellä salilla, tehdä ja yrittää!
Auttaisiko, jos ottaisi aina tulevilla kerroilla ikään kuin "kokeiluun" yhden ohjelman liikkeistä, ja kokeilee siinä ihan ikään kuin uteliaisuudesta, mihin rahkeet riittävät? Ja tietenkin näiden kauhukuvien sijaan käyt etukäteen mielessäsi läpi, miten se paino yksinkertaisesti nousee.
