Äääh. Erittäin hyvännäkönen, ja mukavanolonen Ifbb muija alko jutteleen salilla. Omaan keskiverto ankeaan tasoon verrattuna juttelin ihan 8/10 sujuvasti, vaikka väsymys ja semi-kovat vedotki alla. Oikeestaan vasta sit koin lievää häpeää, ku hän vaikutti vähän pettyneeltä,
. Mä en vaan osaa smalltalkkaa, ja/tai se on niin kämänen tapa puhua etten sisimmässäni haluu. Vaatii suunnatonta vaivaa pinnistää jtn ajatuksia säästä. En oo ujo, vaan erittäin puhelias sit ku tunnen ees vähän jonkun. Hieman autisti, mut en missään nimessä ujo. Ei vaan pysty oleen ihan täysillä messissä jos en tunne ihmistä. Tai vaatis ehkä sen, et toinen lähestyy ihan vitun hyökkäävästi, ja pakottaa vahvan reaktion. Toisaalta joskus aiemmin eräs toinen henkilö suorastaan imarteli(''no sä ootki nii vahva'' yms. kysy neuvoja), ja ellen nyt ihan liikoja luule itestäni, ni käytännössä esitteli tissejään samalla. Tuollon tuo tuli aivan puskista, ja paskoin housuun about 3.5s sisään. Luulin et salil on turvassa
. Vähän paasaan: Näit löytyy oikeestaan yllättävän paljo(ei salilta yleensä), ja 99% kerroista tilaisuus X:ään menny ihan täysin hukkaan. Kyl se harmittaa, mut minkä sille voi. Emmä pysty tekeen kauheen aitoa vaikutusta YHEN keskustelun aikana keneenkään, vaan vaatis tutustumista. Toisia mahollisuuksia harvemmin satelee imo. Fantasioissani tissiLiisi tunnistaa itsensä tästä, ni voidaan palata esim. Tinderissä tjs, mut toivottavasti tän päivänen Ifbb tyttö ei tunnista itseään tästä
.
Jos tuo episodi ei ollu vielä salikomediaa, ni viimeistään tämä elämäntarinan tynkä on. Ugh, olen puhunut!