Perhana ihan sattumalta huomasin blogistani vanhan merkinnän parin vuoden takaa, jossa oli salikomediaa havaittavissa. Muistan tilanteen hyvin hämärästi...
Eräs skenario: Matsku (treenikaverini, nyrkkeilijä) treenas siinä kaposta penkkiä, lopetti. Tangossa 60kg. Yks “vähän” vinksahtaneen näkönen gubbe saapuu paikalle..
Gubbe: “Teettekö vielä? Voiko tehdä välissä?”
Matsku: “Juu ollaan iha valmiita, se on sun.”
Gubbe: “Vois itsekin tehdä kapealla otteella, mahtaa olla erilaista..?”
Minä: “Joo tyylii täysin eri liike mitä normipenkki.”
Noh, gubbe ottaa tangon ylös, kyynärpäät työntyy vitusti sivuille, tanko ei kosketa edes rintaa –> failure. Nostan tangon ylös telineisiin. En sano mitään. Gubbe leventää otetta ja ottaa uudestaan –> failure again. Nostan taas tangon telineisiin, nyt oli pakko sanoa jotain.
Minä: “Joo kantsii tosiaan lähtee ihan pienistä painoista ku muuttaa tollai tekemisiä, kuten huomaat. Ja mitä noihin kyynärpäihin tulee, niin laita ne lähemmäs kehoa, ettei sun olkapäät mee täysin paskaks.” (Omaa olkapäätä alkoi vihlomaan pelkkä katsominenkin..)
Gubbe: “Juu näin on, aika jännä tuo kuollut kulma tossa!”
Minä: *WTF?!*
Gubbe otti vielä tiukan kakkosen normiotteella, jumalauta. Noh, gubben poika ja sen kaveri tuli sinne, jotta gubbe vähän opettais näillle treenaamista. Meinasin oikeesti mennä pari kertaa keskeyttämään, että mitä helvettiä sä oikeen neuvot? Yhen käden ristikäistaljaa jossain slalom -asennossa ja ikäänkuin LYÖ sen painon eteenpäin. Vissiin ylärinnalle tj? Brassaili pojille: “Kattokaa ku otan 30kilolla” Tän vaan onneks kuulin, en olis halunnu nähdä.. Pari kertaa putoamiset oli tosi lähellä. En tiennyt alkaako itkeä vai nauraa..
Gubbea näkee vieläkin salilla, tekemiset eivät ole muuttuneet..