Tolla laillahan ei pyritä ratkaisemaan yhtään mitään. Ainakin 80% porukasta voi ton käyttöönotonkin jälkeen jäädä vapaasti kotiin kutomaan sukkaa. Väittämällä, että irtisanoutuvista 10-20% "pakottaminen" +30% palkankorotuksen kera töihin, olis jonkinlainen ratkaisu tähän kiistaan, samalla väittää, että niiden 80% poissaolo työpaikalta voitais helposti hyväksyä. Mikä edelleen tarkoittais, että niiden työpanoksella ei ole juuri mitään arvoa. Mitä suurempi poru tästä, sitä vähempi arvostus pitää olla niiden jäljelle jäävien 80%:n työpanosta kohtaan.
Samoin väittämällä, että lailla merkittävästi autetaan työnantajaa, väitettään samalla, että työntekijöiden aiheuttama uhka ei perustu millään tavalla (tai perustuu vain marginaalisesti) työpanokseen, vaan nimenomaan ihmishengillä kiristämiseen. Siis kyseessä on muuten täsmälleen sama toiminta, kuin terroristien harrastukset. Ainoana erotuksena vain se, ettei itse paineta liipasimesta.
Edelleen tästä "orjatyölaista" valittavien argumenttina siis on, että on jotenkin oikeudenmukaisempaa antaa 10%:n(tai oikeastaan tehyläisistä 1%:n) kiristää terroristien tavoin palkat kaikille, kuin oikeasti neuvotella 80%:n työpanoksen voimalla ne palkat kaikille.
Työhön joutuvien ei kuitenkaan pitäisi valittaa, koska he saavat siltä ajalta jopa korkeampaa palkkaa, kuin heidän itsensä mielestä heille kuuluisi sopimuskauden korotuksien jälkeen. Myöskään mitään perusteita neuvotteluaseman (ei-oikeudenmukaiselle) heikkenemiselle ei voida löytää. Nyt vain avuttomat sivulliset rajataan pois. Suora diktaattorimainen saneluvalta jää Tehyltä pois, mutta sitä tuskin kukaan täysijärkinen pitää oikeudenmukaisena neuvotteluasemana kenellekään. Nyt neuvotteluvoima tai uhka, miten vaan, perustuu konkreettisesti nimenomaan valtaosan työpanokseen. Tässähän ei ole mitään ongelmaa. Uhataan kerran lähteä, palkat ovat kohtuuttoman huonot, joten ilman merkittäviä parannuksia nämä 80% siirtyvat omien sanojensa mukaan sinne Siwan kassalle. Tästä laista huolimatta.
Neuvotteluratkaisu pitää siis edelleen löytää. Ainoa ero pakkolakia edeltävään aikaan on se, että se neuvotteluratkaisu määräytyy paremmin sen perustella, miten suuri palkkakuoppa todellisuudessa on. Ei sen mukaan, minkä arvoiseksi sivullisten ihmisten elämä arvotetaan.