Ihminenhän itse määrittelee parhaiten sen, miten voi. Minusta ei ole oleellista, että kenen mielestä se elämä huonenee. Hyvät lääkärit osaavat arvioida asiaa, vaikka itse potilas ei. Periaatteessa kuitenkin jokainen ihminen itse aina määrittelee sen, mitä on itselle hyväksi ja mistä pitää. Tietenkin ihminen voi valehdella muille voivansa hyvin, jos vaikka pelkää menettävänsä jotain tärkeää myöntymisellä tai olla niin pihalla, ettei itsekään ymmärrä. Mutta voihan lääkärikin valehdella tai vaikka erehtyä diagnoosissaan. Nämä vain ovat käytännön ongelmia eivätkä liity siihen, miten määrittelemme sairauden filosofiselta kannalta.
Mutta siihen ei tule missään nimessä lähteä, että muut ihmiset saisivat päättää omien arvojensa mukaisesti, että mikä toiminta on sairasta. Muslimit sanoisivat, että nainen joka pukeutuu paljastavasti on sairas. Nudisti sanoo, että itsensä hunnuttava nainen on sairas jne. Ketään, kun ei pidä pakottaa hoitoon, ellei ole vaaraksi muille. Ihmiset luokitellaan sairaiksi sen vuoksi, että heitä voitaisiin hoitaa. Jos joku ei halua hoitaa, niin mitä hyötyä on luokitella häntä sairaaksi? Halun parantua on lähdettävä ihmisestä itsestään ja sitten muut voivat auttaa. Parantaminenhan tarkoittaa sitä, että muutetaan ihmistä niin, että hänen on mukavampi elää. Se ei tarkoita, että muutetaan ihmistä, miten muiden on mukavampi elää.
Mulla on esimerkiksi koiraharrastus päässyt ihan hanskasta. Vapaa-aika (siis töiden ja salin jälkeen) menee koulutus kentillä, kavereilla puhuen koirista, näyttelyissä, kokeissa ja metsässä lenkillä.
