Ryhdin palauttaminen nuoriin - onko se edes mahdollista?

[Ray Lewis]

Alppilan koulun välikohtaus on aloittanut suuren keskustelun opettajien oikeuksista ja nuorten kurittomuudesta. Mielestäni tässä on kyse osasta isompaa ilmiötä; yhteiskunnan luhistumista. Ahkeruus, hyvä käytös, yrittäjähenkisyys, järjestys, periksiantamattomuus, työ ja rehellisyys ovat asioita, jotka eivät nauti minkäänlaista arvostusta teinien ja nuorten aikuisten keskuudessa. Sen sijaan uusavuttomuus, "äiti auttaa", "sossu auttaa", "ei jaksa", "ei oo pakko", vapaaehtoinen työttömyys ja työnteon, ahkeruuden sekä yrittäjyyden halveksiminen ovat kovassa nousussa.

Koulutin ennen myyntiuraani tehtaassa 18-25-vuotiaita ihmisiä helppoihin aputehtäviin tehtaassa. Kymmenestä kolme kykeni keskimäärin näihin tehtäviin. Loput olivat joko täysiä älykääpiöitä tai jopa lähtivät minua piiloon. Saa olla aika helvetin ylioptimistinen, jos tällaisessa aineksessa näkee jotain toivoa.

Mitä tehdä? Laitoin tämän tänne talous/politiikka-osioon, koska haen tässä mahdollista ratkaisua isommasta poliittisesta päätöksestä. Pelkkä vanhempien tsemppaaminen ei tässä rappiossa enää muuta tarpeeksi. Mikä näistä olisi paras vaihtoehto ryhdistää nuorisotyöttömiä ja kurittomia teinejä? Vai onko joku näiden kombinaatio tai joku täysin muu juttu paikallaan?

Tuet pois?

Yksinkertaisin ratkaisu, jolla tosin saadaan kommarit, viherpiiperöt ja kukkahattutädit barrikaadeille.

Radikaalisti pidennetty ja kovennettu varusmiespalvelus pakolliseksi kaikille?

Armeijan pitäisi tehdä jonkinlaista kunnon kohotusta ja miehistämistä, joten siksi valitsin tämänkin yhdeksi vaihtoehdoksi. Oma inttini oli kyllä aivan pelleilyä ja homeisessa kasarmissa yskimistä ja sairastamista... mutta voisiko tästä jalostaa niin rajun koettelemuksen, että työttömyys vähenisi ja ryhdikkyys lisääntyisi? Vai olisiko se pidennettynä ja rajunakin vain ohimenevä vaihe, joka unohdetaan muutamassa vuodessa?

Leirittäminen?

Mm. Aadolf, Josif ja Mao tekivät tätä, mutta ihan sitä en hae. Jonkinlainen entisaikojen armeijan tapainen kovan kurin ja fyysisen työn pakkotyövaihe voisi tehdä poikaa paskahousuille. Mutta alkaisivatko äidin pikku kullannuput vaan vaatia oikeuksiaan ja "vaativan työn lisää". Pian meillä olisi valtion maksamat luksusleirit Pleikkareineen päivineen:face:

Radikaalisti pidennetyt työharjoittelut siivoojina, tehtaan juoksupoikina yms.

Itse ryhdistyin veljieni kanssa, kun raadoimme vielä koulun jälkeen yläasteella tehtaassa siivoamassa erilaisia vittumaisia paikkoja ja laitteita. Voisiko moista soveltaa työharjoitteluidealla ja pidentää jaksoja radikaalisti?

Kyllä ne kotikasvatuksen radikaalilla muuttamisella ja opettajien valtuuksien laajentamisella oppii?

Vai oppiiko? Onko tuo tapa enää mahdollista?

 

[D.Yates]

Mitä tuohon alppilan tapaukseen tulee, niin mitä enemmän tapauksen yksityiskohtia tulee esiin, sitä hämärämmältä koko keissi vaikuttaa. Tämänhetkinen arvioni on että tuo erotettu opettaja ei ihan käy täysillä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201304160092225_uu.shtml

Pahimmille tapauksille jonkin sortin kurileiri olisi varmaan paikallaan, tästä on mainioita realityjä tehty. Mutta noin niinkuin suuressa mittakaavassa tuntuu ongelmien paisuttelu ja menneiden muka-hyvien aikojen kaipuu vetävän ihmisten mieliä harhaan.

 

[Penkkitopi]

Leirittäminen?

Mm. Aadolf, Josif ja Mao tekivät tätä, mutta ihan sitä en hae. Jonkinlainen entisaikojen armeijan tapainen kovan kurin ja fyysisen työn pakkotyövaihe voisi tehdä poikaa paskahousuille. Mutta alkaisivatko äidin pikku kullannuput vaan vaatia oikeuksiaan ja "vaativan työn lisää". Pian meillä olisi valtion maksamat luksusleirit Pleikkareineen päivineen:face:

No tämähän meillä on jo käytössä armeijan muodossa (ainakin miehille). Itse nimenomaan haluaisin asevelvollisuuden jatkuvan, jotta ihmiset joutuisivat edes joskus tekemään jotain vasten omaa tahtoaan ja kärsimään vitutuksesta.

 

[Ray Lewis]

Mutta noin niinkuin suuressa mittakaavassa tuntuu ongelmien paisuttelu ja menneiden muka-hyvien aikojen kaipuu vetävän ihmisten mieliä harhaan.

Hyvää argumentointia. En tyrmää tätä, mutta haastan hiukan; 2000-l. alkuvuosina tehtiin tutkimus, jossa osoitettiin nuorten miesten työmoraalin olevan enää 30 % siitä, mitä se oli 1930-luvun lopulla. Toki työmoraalin mittaaminen on varmasti aika mielenkiintoinen ja vaikea asia... miten sitä nyt sitten mitata. Toisaalta moinen tulos ei yllätä.

Menneet hyvät ajat... no... hyviä aikoja ei kai ole koskaan ollut. Joka ajoissa on ollut omia ongelmia. Nuorten löysyyden vittumaisuus on vaan siinä, että se on vielä voimakkaammin ihmisten oma vika. Aikuiset ovat pehmenneet vuosikymen vuosikymmeneltä ja kotikasvatus muuttunut samanlaiseen demarihyysäyssuuntaan, kuin maamme sisäpolitiikkakin. Älä tee liikaa, älä nyt rehki ja muista vaatia 1000 oikeutta itsellesi pitäen huolen samalla siitä, että sinulla on 0 velvollisuutta.

 

[TommySpeed]

No tämähän meillä on jo käytössä armeijan muodossa (ainakin miehille). Itse nimenomaan haluaisin asevelvollisuuden jatkuvan, jotta ihmiset joutuisivat edes joskus tekemään jotain vasten omaa tahtoaan ja kärsimään vitutuksesta.

Mitä olen puhunut siskojen lasten kanssa, jotka asevelvollisuutta juuri suorittavat, niin eipä juurikaan kurista tai fyysisyydestä enää voida puhua. Siis jos itse ei halua ottaa sitä sellaisena suorituksena.

Ja juuri tuo jälkimmäinen lause on kärjistetysti ehkä se ongelmakohta...;) Nykyäänhän kaiken täytyy olla hauskaa, helppoa jne... tai lyödään hanskat tiskiin.
En usko, että olen mitenkään vähemmistössä, mutta olen joutunut ja joudun edelleen tekemään kaikenlaista mitä en välttämättä haluaisi ja välillä vituttaakin enemmän tai vähemmän. Tarkoitan nyt lähinnä työelämää. Varmasti on niitäkin jotka ovat unelma-ammatissa, työpaikassa ja työkaveritkin on maailman parhaita. Ja asiakkaistakaan ei ole harmia...:D

E: Lisätään vielä, että pidän työstäni siltikin. Jos oma työ työ aiheuttaa vitutusta ja masennusta 24/7, niin se nyt vaan on tyhmää väkisin sitä tahkota...

 

[Ray Lewis]

Voisi vielä selventää ajatuksiani, että en pidä omaa ikäluokkaani ja nuorempia geneettisesti mitenkään huonompiosaisina, vaan kasvatusta paskana ja sitä kautta passiivisuuteen ohjaavana. Jos ympärillä ei ole mitään haasteita, rajoja, älyllisyyttä, sääntöjä tai velvollisuuksia, niin eihän siinä voi kuin jäädä tyhmäksi, epäkypsäksi ja kehittymättömäksi. Ironiaa tähän tyhmyyteen tuo se, että meillä kuitenkin on entistä nopeammin mielin määrin tietoa saatavilla; emme ole missään 1800-luvun maailmassa, jossa kiinnostusta saattoi olla eri asioihin, mutta tietoa paljon rajatummin. Ei ole kyse siitä, ettemme osaisi käyttää tietoa, vaan ettei ole edes kiinnostusta alkaa siihen kaikkeen saatavilla olevaan tietoon tutustumaan. On helpompi maata sossun piikkiin sängyllä ja pelata Pleikkaria.

Lisäksi yhteiskunnassamme nostetaan parrasvaloihin erilaisia reality-tv-tähtiä, joiden yleissivistys ja järjen käyttö on tasoa nolla. Vaikka osa nauraakin näille hahmoille, ne kuvaavat kyllä aikamme nuorison sivistystasoa paremmin kuin hyvin (esim. joku Viidakon tähtöset).

 

[crocho]

Enpä tiedä. Mielestäni aloittajan viestin mukaisin metodein saataisiin aikaan vain lauma hiljaisia nöyristeleviä vässyköitä, joilla on huono itsetunto. Meillä itseasiassa on jo tällainen ikäluokka olemassa, nykyiset 50-65 vuotiaat. En haluaisi enempää heidänkään kaltaisiaan. Eivät ikinä uskalla avata suutaan töissä vaikka ovat eri mieltä, omaa pahaa oloa ja turhautumista omaan nössöyteen puretaan tissutteluun ja ylensyöntiin ja kuolevat sitten elämäänsä pettyneinä pois. Ovat toki ahkerasti olleet töissä ja maksaneet veroja, eivätkä edes kaikkia lomia pidä kun ei ole mitään omaa elämää lasten muutettua kotoa pois. Ovat toki käteviä työntekijöinä, kun tekevät nurisematta kaiken mitä heiltä kehdataan pyytää, mutta ainakaan minulle tuo ei ole "hyvän ihmisen" kriteeri.

Aiemmin kansalaiset motivoituivat työntekoon, koska he halusivat hankkia itselleen omakotitalon ja pihalle suuren auton ja tätä varten otettu suuri velkataakka sitoutti heidät työntekoon loppuelämäksi. Toisaalta heille oli niitä töitäkin varmasti tarjolla toisin kuin nykyään. Töitä jaksettiin painaa eläkeikään asti, koska sitten velat olisivat maksettu ja voisi käydä vaikka Teneriffalla. Tämä ei ole enää nykyisten parikymppisten tulevaisuuden haave ja -tavoite, eivätkä he ole enää niin materialistisia kuin vanhemmat ikäluokat. Yhteiskunta ja arvot muuttuvat koko ajan ikäpolvien mukaan ja nykyisille parikymppisille pitäisi keksiä oma porkkana, jotta he motivoituvat tekemään töitä edes sen verran kuin sitä on tarjolla. Mikä se porkkana on, sitä en osaa sanoa. Kuitenkin kannatan enemmän motivoinnissa porkkanamenetelmää kuin piiskaa, johon kuuluisi henkiseen passiivisuuten ohjaavaa alistamista, pakottamista ja nöyryyttämistä.

 

[Sukulaku]

Ehkä teidän tehtaassa kannattaisi vähän panostaa tuohon rekryprosessiin jos 70% palkatuista on täysiä toopeja.

"Ennen oli kaikki paremmin" on jo niin loppuunkulunut lausahdus, ettei näitä hirveän tosisaan voi ottaa Vai pitääkö kaikilla olla elo yhtä perseestä, kuin itsellä jossain joskus on ollut?

 

[Ray Lewis]

Enpä tiedä. Mielestäni aloittajan viestin mukaisin metodein saataisiin aikaan vain lauma hiljaisia nöyristeleviä vässyköitä, joilla on huono itsetunto. Meillä itseasiassa on jo tällainen ikäluokka olemassa, nykyiset 50-65 vuotiaat. En haluaisi enempää heidänkään kaltaisiaan. Eivät ikinä uskalla avata suutaan töissä vaikka ovat eri mieltä, omaa pahaa oloa ja turhautumista omaan nössöyteen puretaan tissutteluun ja ylensyöntiin ja kuolevat sitten elämäänsä pettyneinä pois. Ovat toki ahkerasti olleet töissä ja maksaneet veroja, eivätkä edes kaikkia lomia pidä kun ei ole mitään omaa elämää lasten muutettua kotoa pois. Ovat toki käteviä työntekijöinä, kun tekevät nurisematta kaiken mitä heiltä kehdataan pyytää, mutta ainakaan minulle tuo ei ole "hyvän ihmisen" kriteeri.

Aiemmin kansalaiset motivoituivat työntekoon, koska he halusivat hankkia itselleen omakotitalon ja pihalle suuren auton ja tätä varten otettu suuri velkataakka sitoutti heidät työntekoon loppuelämäksi. Toisaalta heille oli niitä töitäkin varmasti tarjolla toisin kuin nykyään. Töitä jaksettiin painaa eläkeikään asti, koska sitten velat olisivat maksettu ja voisi käydä vaikka Teneriffalla. Tämä ei ole enää nykyisten parikymppisten tulevaisuuden haave ja -tavoite, eivätkä he ole enää niin materialistisia kuin vanhemmat ikäluokat. Yhteiskunta ja arvot muuttuvat koko ajan ikäpolvien mukaan ja nykyisille parikymppisille pitäisi keksiä oma porkkana, jotta he motivoituvat tekemään töitä edes sen verran kuin sitä on tarjolla. Mikä se porkkana on, sitä en osaa sanoa. Kuitenkin kannatan enemmän motivoinnissa porkkanamenetelmää kuin piiskaa, johon kuuluisi henkiseen passiivisuuten ohjaavaa alistamista, pakottamista ja nöyryyttämistä.

Haastat asiallisesti tylyjä näkemyksiäni. Hyvä. Olen kyllä jotenkin eri mieltä tuosta materialismi-kysymyksestä. Kyllä sekä teinien, että päälle parikymppistenkin parissa tuntuu olevan kauheat paineet omistaa viimeisintä huutoa olevaa elektroniikkaa, kalliita vaatteita jne. Matkailla täytyy; itse olin 22-vuotiaana eräässä tilanteessa parinkymmenen ikätoverini kanssa ja olin suuri ihmetyksen aihe, kun olin vaan pari kertaa käyny Tallinnan risteilyllä ja siinä kaikki. Lisäksi olin SUURI ihmetyksen aihe lukiossa, kun ei ollut varaa ajokorttiin ja jäi suorittamatta. Suoritin vasta monen vuoden päästä, kun olin säästänyt ensin pitkään rahaa. Kyllähän nykynuoriso suorastaan OLETTAA normikansalaisella olevan tietyn materiatason (korkean sellaisen).

 

[Mr.Referee]

Ei ryhtiä tarvii palauttaa, mutta KUNNIOITUSTA toista kohtaan, toisen omaisuuteen, niin henkilöiden välillä kuin viranomaisia ja/tai julkisia paikkoja.

Kunnioitus puuttuu aivan täysin. Kotoa tämä lähtee.

 

[Ray Lewis]

Ei ryhtiä tarvii palauttaa, mutta KUNNIOITUSTA toista kohtaan, toisen omaisuuteen, niin henkilöiden välillä kuin viranomaisia ja/tai julkisia paikkoja.

Kunnioitus puuttuu aivan täysin. Kotoa tämä lähtee.

Tulee jopa suorastaan pelottavia fiiliksiä, kun näkee ihan jotain ala-aste- ja yläasteikäisiä kakaroita. Paskasti kasvatettuja arvaamattomia tapauksia liian moni... arvaamattomat lasten keskinäiset väkivallanteot on saanu lehdissä huomiota ja pelkäänpä että moinen toiminta tulee vaan lisääntymään. Millään ei ole mitään väliä ja jos vähän joku iskän ja äiskän ostama iPhone temppuilee, niin jotain täytyy lyödä.

 

[Känniääliö]

Minun mielestä nuoriso on keskimäärin samanlaista kuin aina ennenkin, ainoastaan ääripäät ovat erkaantuneet toisistaan aiempaa enemmän.
Eli fiskut nuoret ovat entistä fiksumpia ja ns. menetetyt tapaukset aiempaa pahemmassa jamassa.
En sitten tiedä millä menetetyt tapaukset saisi takaisin "ruotuun", mutta luulen että se vaatisi melkosia satsauksia kautta linjan.

 

[rantapantteri]

Kuten monet on jo maininnutkin, niin kyllä lasten ja nuorten asenteiden ja ajatusten perusta luodaan kotona ja nykypäivänä monissa perheissä kasvattaminen on ihan mitä sattuu. Nykypäivänä ei vaan yksinkertaisesti enää kasvateta lapsia ja nuoria kunnioittamaan muita ihmisiä, yhteisiä sääntöjä jne. Ja kun miettii, että ketkä nykypäivän Suomessa niitä lapsia ahkerimmin tekevät, niin onko tuo niin ihmekään.

Tulevana opettajana saa kyllä kauhulla seurata kuinka koulumaailma on suurelle osalle nuorista se ainoa jäljellä oleva taho, joka sääntöjä ja rajoja enää asettaa. Nuorilla (ja miksei myös vanhemmilla) on omasta mielestään vain oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia.

Toivottavasti nämä tapaukset nyt saisivat jotakin isompaa yhteiskunnallista liikettä aikaiseksi. Selkeästi on kuitenkin havaittavissa yleinen mielipide vaatii mm. koulukurin palauttamista, yksilön yhteiskunnallista vastuuta jne.

Jos joku haluaa suututtaa itsensä, niin katsokaapa erilaiset äidit ohjelman jakso, jossa on sosiaalituilla elävä suurperhe. Samalla voi miettiä, että minkälaisen esimerkin lapset saavat kotona jos vanhempien asenne on tuollainen. Siinä on muiden tahojen (ml. koulu) helppo koittaa muuttaa lapsen asennemaailmaa, kun elämän ensimmäiset vuodet on vedetty jo ihan läskiksi.

Tässä linkki tuohon jaksoon.

 

[Ray Lewis]

Minun mielestä nuoriso on keskimäärin samanlaista kuin aina ennenkin, ainoastaan ääripäät ovat erkaantuneet toisistaan aiempaa enemmän.
Eli fiskut nuoret ovat entistä fiksumpia ja ns. menetetyt tapaukset aiempaa pahemmassa jamassa.
En sitten tiedä millä menetetyt tapaukset saisi takaisin "ruotuun", mutta luulen että se vaatisi melkosia satsauksia kautta linjan.

Hyvää näkökulmaa. Heitänpä joitain vastakkainasetteluja:

1. Mun nuorempi broidi; raatoi hulluna yläasteiässä ja koulupäivien jälkeen tehtaassa, vaikka kotona oli vaikeata (täydellistä persaukisuutta, mutsi jossain... ei tietoa missä ja faija stressissä, kun meinaa katto mennä pään päältä). Lisäksi harrasti siinä hullussa koulu- ja työtahdissa vielä liikuntaakin ja kaiken lisäksi jollain vitun ihmeellä hankki tosi hyvät yo-paperit (Eximiaa ja Laudaturia). Erittäin asialliset käytöstavat ja hyvä tulevaisuus edessä, koska jaksaa raataa töissä ja päntätä kuin eläin. Hänen ollessa jo yläasteella ajattelin, että hän osaa hyödyntää vuorokauden 24 h eri tavoin kuin muut, koska ehti päntätä noiden tuplapäivien jälkeen ja vielä nukkuakin jossain välissä.

2. Rikkaan perheen kersa, jolla on kaikki mahdollisuudet; voi opiskella vaikka 35-vuotiaaksi, kun vanhemmat syytää rahaa loputtomiin. Vanhemmat paapoo ja vain taivas rajana tulevaisuuden suhteen, mutta... toisin kuin moni luulisi, hän ei opiskele hyvää ammattia itselleen, vaikka pystyisi vaan makaa vanhempien nurkissa vuodesta toiseen. Ei päivääkään työhistoriaa eikä kesken jääneen ammattikoulun jälkeen minkäänlaisia opiskeluja suoritettuna. Ei tarvi, ku ei oo pakko. Eikä jaksa. Moni tekisi mitä vaan, jotta saisi niin rikkaat vanhemmat ja voisi näin ollen opiskella siihen ammattiin, mihin haluaa.

 

[Ray Lewis]

Kuten monet on jo maininnutkin, niin kyllä lasten ja nuorten asenteiden ja ajatusten perusta luodaan kotona ja nykypäivänä monissa perheissä kasvattaminen on ihan mitä sattuu. Nykypäivänä ei vaan yksinkertaisesti enää kasvateta lapsia ja nuoria kunnioittamaan muita ihmisiä, yhteisiä sääntöjä jne. Ja kun miettii, että ketkä nykypäivän Suomessa niitä lapsia ahkerimmin tekevät, niin onko tuo niin ihmekään.

Arvostan, että otit tän "tabun" puheeksi. Onhan tuo nimittäin hiukan vaarallinen aihe puhua, mutta täysin totta, että tuilla elelijäthän niitä lapsia tuntuu nykyään eniten tekevän. Juttelin jokin aika sitten eräässä erikoisessa tilanteessa tällaisen alkoholisoituneen 45-vuotiaan parin kanssa, joita kuvaa parhaiten termi white trash. Heillä oli jo lapsenlapsiakin ja perheen emäntä avautui jurrissa, kuinka ennen 30 ikävuotta se lastenteko sitten täytyy jo lopettaa. Oli kyllä jotenkin ristiriitaiset tuntemukset... nykytrendi kuitenkin on päinvastainen ainakin kouluttautuneissa piireissä, mutta tällä juoppopariskunnalla oli täysin toinen käsitys. Puolustelivat vielä, kuinka "Stadissakin ne on nykyään sellasia just ja just täysikäsii likkoi, jotka rattaita työntelee".

Tuilla eleleville perheille varmaan kipeä paikka ottaa puheeksi, mutta iso ongelmahan Suomessa on se, että lapsia syntyy vähän ja vieläpä niistä harvoista turhan moni "väärille" ihmisille ja/tai vahingossa joillekin juuri toisensa tavanneille. Ja sitten taas he, joilla olisi kaikki valmiudet ja mahdollisuudet kasvattaa ja elättää lapsia, ovat todella nihkeitä asian suhteen ennen 35 ikävuotta ja osa silloinkin vielä epäröi. Osa jättää tekemättäkin, vaikka kaikki mahdollisuudet olisi elättää ja kasvattaa useampikin.

Tästä asiasta puhuminen tässä demari-ilmapiirissä vaan on vaikeaa. Tarpeeksi kun avaat suuta nousee eugenisti-kortti ilmaan (Schubak).

Jos joku haluaa suututtaa itsensä, niin katsokaapa erilaiset äidit ohjelman jakso, jossa on sosiaalituilla elävä suurperhe. Samalla voi miettiä, että minkälaisen esimerkin lapset saavat kotona jos vanhempien asenne on tuollainen. Siinä on muiden tahojen (ml. koulu) helppo koittaa muuttaa lapsen asennemaailmaa, kun elämän ensimmäiset vuodet on vedetty jo ihan läskiksi.

Tässä linkki tuohon jaksoon.

Katsoin tuon. Raivostuin. Juttelin asiasta muutaman kukkahattutädin ja demarin kanssa. Kuulin, että olen tunteeton kapitalistipaska. Eräs nuorempi kettutyttö kertoi, että minulle on isompi ongelma. "En vaan tajuu".

 

[onneton]

Enpä tiedä. Mielestäni aloittajan viestin mukaisin metodein saataisiin aikaan vain lauma hiljaisia nöyristeleviä vässyköitä, joilla on huono itsetunto. Meillä itseasiassa on jo tällainen ikäluokka olemassa, nykyiset 50-65 vuotiaat. En haluaisi enempää heidänkään kaltaisiaan. Eivät ikinä uskalla avata suutaan töissä vaikka ovat eri mieltä, omaa pahaa oloa ja turhautumista omaan nössöyteen puretaan tissutteluun ja ylensyöntiin ja kuolevat sitten elämäänsä pettyneinä pois. Ovat toki ahkerasti olleet töissä ja maksaneet veroja, eivätkä edes kaikkia lomia pidä kun ei ole mitään omaa elämää lasten muutettua kotoa pois. Ovat toki käteviä työntekijöinä, kun tekevät nurisematta kaiken mitä heiltä kehdataan pyytää, mutta ainakaan minulle tuo ei ole "hyvän ihmisen" kriteeri.

Aiemmin kansalaiset motivoituivat työntekoon, koska he halusivat hankkia itselleen omakotitalon ja pihalle suuren auton ja tätä varten otettu suuri velkataakka sitoutti heidät työntekoon loppuelämäksi. Toisaalta heille oli niitä töitäkin varmasti tarjolla toisin kuin nykyään. Töitä jaksettiin painaa eläkeikään asti, koska sitten velat olisivat maksettu ja voisi käydä vaikka Teneriffalla. Tämä ei ole enää nykyisten parikymppisten tulevaisuuden haave ja -tavoite, eivätkä he ole enää niin materialistisia kuin vanhemmat ikäluokat. Yhteiskunta ja arvot muuttuvat koko ajan ikäpolvien mukaan ja nykyisille parikymppisille pitäisi keksiä oma porkkana, jotta he motivoituvat tekemään töitä edes sen verran kuin sitä on tarjolla. Mikä se porkkana on, sitä en osaa sanoa. Kuitenkin kannatan enemmän motivoinnissa porkkanamenetelmää kuin piiskaa, johon kuuluisi henkiseen passiivisuuten ohjaavaa alistamista, pakottamista ja nöyryyttämistä.

Tosta on pakko oli hiukan eri mieltä. Eikös nykyään kotitaloudet ole velkaantuneempia kuin koskaan? Ja mitä tuossa on katsellut niin kyllä se helvetin iso uusi omakotitalo on omassa ikäluokassa jokaiselle vähänkään kynnelle kykenevälle ihan must, jopa muutamalle joka ei ehkä ihan kykenisikään. Tästä seurauksena sellaisia lainamääriä että itse sivustakatsojana meinaan saada aivohalvauksen.

No ikää on se vajaa 40 ja näissä edellämainituissakin on muutama sellainen joka parikymppisenä vannoi ettei aio hypätä minkäänlaiseen omistamisen oravanpyörään, pitää elämän stressittömänä ja simppelinä ja asuu aina vuokralla kun siitä on niin helppoa lähteä sit vaikka maailmalle katselemaan. Ja sama muutenkin miten asuu kun ei kotona käydä kun vaatteet vaihtamassa.

Näistäkin kiihkein antimaterialisti on nyt vajaa parikymmentä vuotta myöhemmin vaimonsa ja yhden lapsen kanssa rakentamassa n.140 neliön taloa. Kivitaloa. Kun on tuo lapsikin.

Toi erilaisten kulutusluottojen ja pikavippien käsiin räjähtäminen nuorilla kertoo sen että on niitä materialisteja tämänkin päivän nuorissa ihan tarpeeksi. Ja lopuista tulee sellaisia vanhemmiten.

Työelämä nykyään on epävarmuuksineen niin kovaa että sen "väheksyminen" ja arvottaminen elämässään hiukan alemmas on monesti eräänlainen defenssi jonka avulla kestää paremmin jatkuvat yt:t ja irtisanomiset. Vähän sillai "no en olis halunnukkaa" ;)

Ja vielä: aina kun maristaan että ennen oli kaikki vaikeampaa niin kyllä työelämän osalta onnekkaimmat ovat juuri tuota ikäluokkaa joka nyt on jäämässä eläkkeelle. Kouluttamattomana perusduunarinakin on ollut työtä koko ajan tarjolla ja vieläpä sellaisella palkalla jolla on ollut mahdollista saavuttaa hyvä elintaso.

Ei irtoa nyky peruskoulupohjaisella vuokrafirman orjan tuloilla omakotitaloa kasvukeskuksesta ei.

 

[Ray Lewis]

Tossa crocho ja onneton ottivat puheeksi tuon pian eläkkeelle siirtyvän ikäluokan. Crocho otti puheeksi heidän nöyryyden kriittisellä sävyllä. Kyllä mua taas hämmentää enemmän jatkuva avautuminen. Aika mielenkiintoinen ilmapiiri nimittäin uudella työpaikallani, jossa olen 1,5 kuukautta ollut. Tammikuussa oli palkattu kouluja käynyt kaveri ensin tähän myyntipuolelle. Hänellä on esimieskokemusta ihan toiselta alalta ja ainoastaan hänen lyhyt pankkialan kokemuksensa on jotenkin tekemisissä bisnesmaailman ja myynnin kanssa. Suoraan sanottuna hän on b2b-myynnin suhteen täysin vihreä kaveri. Sitten palkattiin minut ja yksi erittäin kouluttautunut mies, jolla ei ole juurikaan vielä työkokemusta mistään lukuunottamatta jotain työharjoitteluita yms. Itse olen meistä kolmesta selkeästi nuorin, mutta sen sijaan vähiten kouluttautunut ja minulla on paljon "raakaa" myyntikokemusta... itseasiassa taitaa olla eniten koko firmassa yhtä vanhaa konkaria lukuunottamatta. Niin ratkaisumyyntiä kuin kunnon luukuttamistakin taustalla.

Olen meistä kolmesta uudesta kuitenkin se konservatiivisin ja hillityin aivan selkeästi... oikein erotun porukasta. Nämä kaksi kouluja käynyttä miestä, joilla ei vieläpä ole myynnistäkään mitään kokemusta, ovat koko ajan "haastamassa" johtoa ja avautumassa. Koko ajan pitäisi pitää jotain "brainstormeja" ja palavereja. Huh... mukavia miehiä molemmat, mutta on tässä aika valtava kulttuuriero minulla ja näillä kahdella. Itse olen tottunut, että mennään ja myydään ja sillä selvä. He jotenkin rivien välistä antavat ymmärtää, että jos eivät saa kauppaa, niin pitää brainstormata ja vaan palaveerata enemmän... koen itseni ihan vaariksi näiden mua 5-10 vuotta vanhempien kanssa.

Voihan se olla, että nykyään opetetaan kouluissa sitten jotain uutta toimintakulttuuria, jossa maristaan ja mietitään porukalla joka välissä asioita... tai sitten olen vaan ikäisekseni kalkkis... kun kerran nää mua vanhemmatkin sällit on mun rinnalla nuorekkaamman kulttuurin miehiä.

 

[dab01]

Vastauksena Raylle: Hienoa että broidisi on jaksanut ponnistella noin pitkälle, monelta muulta tuollainen suoritus olisi noista lähtökohdista jäänyt tekemättä. Valitettavasti tuo on vain yksittäinen esimerkki ja totuus on monesti päinvastainen. Eli heikommista lähtökohdista ponnistavat syrjäytyvät helposti ja nykyisin puhutaan myös tästä "periytyvästä köyhyydestä". Kakkosesimerkki taas on melko kuvitteellinen ja tosi elämän esimerkkejä moisesta olisi vaikea löytää. Ensinnäkin nämä rikkaan perheen kersat oppivat koulutuksen arvostuksen jo hyvin nuorena ja heillä on vanhempien puolesta tyypillisesti tietty oletustaso, johon heidän oletetaan itsensä kouluttavan. Eli peruskoulun jälkeen lukio on luonnollinen valinta ja sen jälkeen johonkin korkeakouluun tai vähintään ammattikorkeaan. Toki tämäkin on vain oletus, eikä kaikkien rikkaiden opiskelut aina mene niin kuin Strömsössä. Siinä kohtaa tulee peliin rikkaat vanhemmat, keillä on suhteita yrittäjiin ja yhteisöihin ja kesken jääneistä opinnoista huolimatta rikkaan perheen vesa löytää paikkansa jonain pikkupomona tai vastaavana ja josta sitten kohoaa isommaksi tapiksi ajan saatossa.

Ryhtiliikkeestä puhuessa heittäisin jotain ehdotuksia ihan mututuntumalla:
Ensinnäkin työn teon pitäisi aina olla kannattavaa. Ei voi olla niin, että korvauksia saa lähes yhtä paljon kuin matalapalkkaisimmista töistä palkkaa. Sitten kun joku menee töihin, niin tulee karensseja ja muita etuuksien menetyksiä, eli työn teosta suorastaan rangaistaan. Tämä on erittäin väärin ja todellinen kehittämisen kohde.

Työpaikkoja tulee saada lisää, eli yrittäjyyttä ja henkilöiden palkkaamista tulee tukea. Syrjäytyminen voi käydä helposti, vaikka koulut olisi käyty mallikkaasti loppuun, mutta mitään alaa vastaavaa työtä ei ole tarjolla. Tässä pitää toki myös huomoida se, että koulutettaisiin ihmisiä sellaisille aloille, missä voidaan tulevaisuudessa olettaa olevan töitä.

Yrittäjyyden tukeminen ja muut sen kaltaiset toimet olisivat myös tärkeitä. Näin työpaikkojen ulkopuolelle jäänyt pätevä kaveri voi kohtuu helposti perustaa oman yrityksen ja näin työllistää itsensä ja kenties tulevaisuudessa jonkun muun. Yrittäjää ei myöskään saisi kohdella "rikollisena" silloin kun yritystoiminta menee nurin, sillä tuossa pisteessä on myös moni menettänyt kaiken ja jäljelle on jäänyt vain älyttömät velat.

Mitä tulee syrjäytymiseen, niin sanoisin, että mielenterveystyöhön tarvitaan paljon resursseja ja sitä kautta pitäisi pystyä puuttumaan ongelmiin jo aikaisessa vaiheessa. Ongelmat voivat alkaa jo kouluaikana tai sitten vasta myöhemmällä iällä. Yhtä kaikki erilaiset mielenterveyden häiriöt näyttelevät varmasti keskeistä osaa syrjäytymisen synnyssä. Häiriö ei välttämättä ole ainut syy, mutta osa sitä ja jos se vain pahenee esim. työttömyyden jatkuessa on sieltä hyvin vaikeaa nousta takaisin jaloilleen.

 

[Sft]

Armeijan tarkoitus on tehdä varusmiehistä sopivia sodanajan tehtäviin. Armeijaa on toki mainostettu "Suomen suurimpana kuntokouluna" ynnä muulla vastaavalla mutta sitä se ei ole eikä sen tarkoituskaan ole olla. Ja enpä nyt tiedä onko sitä ryhdikkyyttä sen enempää jossain 50-vuotiaassa pitkäaikaistyöttömässä välttämättä. Kasvatus on kaiken A ja O. Nuorille myös töitä kiven alla. Ryhdistyykö joku nuori joka kokeilee esim. puhelinmyyntiä koska muuta töitä ei saa, mutta ko. työn arvostus on mitä on ja vatipäät vittuilee? Ehkä, jos massia tulee. Ainahan sitä ollaan puhuttu nykynuorisosta ties mitä negatiivista. Millon se alkoi?

 

[rullaverho]

No jos on nuorissa nykyään valittajavässyköitä laumoittain, jotka ei halua enää samanlaisia peltotöitä orjapalkalla kuin 30-luvulla, niin on kyllä talouseliitistäkin tullut aikamoinen itkijäeukkolauma. Jos ei saada sitä ja tätä veronalennusta niin otetaan siivet alle. Ei riitä enää 7 pinnan vuosituotot niinkuin aikoinaan. Patruunat kääntyy haudoissaan. Eli kaikenlainen turha mankuminen ja etujen vaatiminen on nostanut päätään kyllä ihan kaikilla yhteiskunnan tasoilla.