Ruumiillinen kuritus??

[protsku]

Hieno juttu, että vanhempiesi omaksuma kasvatusmenetelmä toimi kohdallasi ja olet yhteiskuntakelpoinen. Omaan tuttavapiiriini on valitettavasti osunut toisenlaisia tapauksia. Kaikki mieleeni tulevat "ylimieliset/kurittomat" kakarat ovat perheistä, joissa kuria ei juurikaan ole. Näissä tapauksissa usein äiti on voimakkaampi persoona kuin isä ja silloin "ei saa lasta tukistaa"- menttaliteetti menee isällisen kurin ohi, valitettavasti (aiemmin oli juttua tästä "mies pitää kuria, äiti on turva" -asetelmasta).

Proteoksella on paljon hyviä pointteja. Jos vielä perhe sattuu olemaan sellainen että siinä on vaimon tossun alle jäänyt munaton alkoholistimies niin soppa on valmis. Isi ei pärjää äitille ja lapset käyttävät tilanteen hyväkseen, ts. ollaan pian siinä tilanteessa että penskat alkavat pompottaa myös äiskää. Loput tarinasta löytyykin sitten alaikäisten kassikaljottelusta ja koulupinnaamisesta. Vanhemmat ei tee mitään ja koulu ei pysty tekemään mitään.

Sanoisin vielä lopuksi että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eikun vaan kasvattamaan näitä tyttöjä:

 

[Dragon]

Lapsilla lienee oikeus fyysiseen koskemattomuuteen siinä missä aikuisillakin.

Lapsilla on mielestäni oikeus tehdä sitä mitä heidän käsketään tehdä. Jos se käsky edellyttää kajoamista lapseen niin minä ainakin tulen tekemään niin.

Esimerkkiä elävästä elämästä:

Lastenhuoneessa leikkii 5 tenavaa, joista 2 - Mikko ja Jussi - ovat veljeksiä. Mikko vanhempana ja vahvempana ja saa päähänsä osoittaa nokkimisjärjestystä Jussille ja tiputtaa puisen leikkipalikan Jussin päähän. Jussi parkaan se sattuu ja päähän nousee kuhmu, Mikko puolestaan on hyvillään, koska hänen valtansa pikkuveljeensä kasvaa.

Mitä tekee kasvattaja, joka suo lapselle fyysisen koskemattomuuden?

Komentaa Mikon yksin toiseen huoneeseen loppupäiväksi ja myös seuraavaksi päiväksi. Mikkopas onkin jääräpäinen tapaus ja uhmaa vanhempiaan, laittaa kädet puuhkaan ja toteaa: "En mene!"

Onko sinusta Willie se nyt kamalan asia, jos kasvattaja rikkoo lapsen fyysistä koskemattomuutta ja taluttaa pojan varpaat maata hipoen toiseen huoneeseen miettimään tekosiaan.

Tuskinpa tarkoitat, ettei lapseen saisi kajota ollenkaan vai ymmärsinkö väärin?

 

[Mconen]

Kyllähän toi kasvatus ilman suurempia selkäsaunojakin onnistuu. Kaikki on kiinni kasvattajan auktoriteetistä ja luottamuksesta. Kasvattajan on ensin saatava kasvatettavan luottamus puolelleen.

Esimerkiksi isäni ei ole koskaan piiskannut ketään meistä veljeksistä, mutta silti olemme kaikki kasvaneet suht koht normaaleiksi ja perheemme kesken välit ovat oikein hyvät. Kotona meillä on aina keskusteltu avoimesti kaikesta, seksuaalisuudesta, seksistä, tappelemisesta, varastamisesta ja ihan mistä vain.

Joskus kun tuli riehuttua liikaa niin sitä oli jo paskat housussa kun näki isukin hermostuvan. Juoksi karkuun ja huusi: "Älä lyö, älä lyö" vaikkea isukki koskaan lyönytkään. Toisin on äidin kanssa. Hän on useinkin turvautunut fyysiseen väkivaltaan, mutta silti hänen auktoriteettinsa on huonompi kuin isäni.

Peruskoulussani oli myös 2 opettajaa ketkä saivat koko luokan hiljaisiksi pelkällä läsnäolollaan. Ja meidn luokkammehan ei ollut todellakaan mikään "hikipinkoluokka" vaan koulun pahin ja ilkein luokka. Opettajat jotka uhkailivat rangaistuksilla eivät saaneet mitään aikaan, mutta nämä pari opettajaa jotka todellakin pitivät oppilaita kämmenellään hiljensivät ihmiset jo pelkällä läsnäolollaan.

 

[Danger]

Nitsku & Danger voisivat lukemaan opittuaan yrittää opiskella myös luetun ymmärtämistä

Opettelen lukemaan, kiitti vinkistä. Jos oletetaan, että itsekkin osaat kirjoittaa ja kirjoitat mitä ajattelen, niin juuri tuossa ylhäällä toistat samaa ajatusta jonka itse yritin tuoda julki:

kun pentu huutaa suoraa huutoa jossain helvetin namuhyllyllä, ei ainoa ratkaisu ole se, että pennusta tehdään paikan kuningas

Ei tietankään, enkä näin väittänytkään, lapsen palkitseminen on ehdottomasti väärä toimintamalli lapsen kiukuttelun rauhoittamiseen.

PILKKU huutamista täytyy vain sietää ja vanhempien & muiden ihmisten on se vain kärsittävä tai paettava paikalta.

Juuri näin, paitsi että jos lapsi on opetettu kuuntelemaan mitä vanhemmalla on sanottavaa, niin myös PUHUMALLA voi asian rauhoittaa. Jos lapselle ei koskaan ole edes yritetty opettaa kuuntelemisen jaloa taitoa, niin eihän se siellä K-marketissakaan onnistu. Harvoin lapsi oppii/ymmärtää yhdellä kertaa, tarvitaan pitkäjänteisyyttä.

Itse olen pienenä saanut selkään ihan helvetisti, eikä siitä ole jäänyt minkäänlaisia traumoja. Remmillä ruoskittiin silloin, kun siihen oli aihetta. Perinteet kunniaan.

Aivan, tässähän se juttu piileekin. Kun lapsen kasvattamiseen ei ole mitään tiettyä kaavaa, jonka mukaan toimimalla tulee mallikansalaisia. Se miten naapurin Pirjo kasvattaa lastaan EI todennäköisesti toimi omaan lapseen. Onneksi olkoon Spoonie_Luv olet siis saanut sinulle sopivan kasvatuksen. Yritä kuitenkin olla hivenen avarakatseisempi ja ymmärtää, että tämä remillä ruoskiminen voi aiheuttaa jollekkin toiselle juuri ne traumat, jotka puhkeavat sitten myöhemmillä ikävuosilla. Jotkut lapset ovat kurittomampia kuin toiset, mutta mielestäni kannattaa kuitenkin pyrkiä ongelmanratkaisuun aina ensin puhumalla.

 

[vilma-liina]

"Lapsella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen..." Tämä pitää paikkansa kun puhutaan pahoinpitelystä yms. Nyt on kuitenkin kysymys kurinpidosta -> ei ole kysymys pahoinpitelystä. Vanhempien tarkoitus on ajatella mikä lapselle on parasta hänen itse ollessa kyvytön tekemään ratkaisuja. Joissain tapauksissa selkäsauna tms. ajaa asian siten että siitä on hyötyä lapsen kehityksen kannalta. Kaikki tämähän tapahtuu lapsen parhaaksi ja suurin osa kotona selkäsaunoja tms. saaneista varmasti ymmärtää myös vanhempana sen, alllekirjoittanut mukaanlukien.

Hieno juttu, että vanhempiesi omaksuma kasvatusmenetelmä toimi kohdallasi ja olet yhteiskuntakelpoinen. Omaan tuttavapiiriini on valitettavasti osunut toisenlaisia tapauksia. Kaikki mieleeni tulevat "ylimieliset/kurittomat" kakarat ovat perheistä, joissa kuria ei juurikaan ole. Näissä tapauksissa usein äiti on voimakkaampi persoona kuin isä ja silloin "ei saa lasta tukistaa"- menttaliteetti menee isällisen kurin ohi, valitettavasti (aiemmin oli juttua tästä "mies pitää kuria, äiti on turva"- asetelmasta).

Proteus, miten sun voi olla näin vaikea ymmärtää ja uskoa, että kuria voidaan pitää muullakin tavoin, kuin rankaisemalla lasta fyysisesti, esim. selkäsaunalla tai tukistamisella?

Onko sinusta Willie se nyt kamalan asia, jos kasvattaja rikkoo lapsen fyysistä koskemattomuutta ja taluttaa pojan varpaat maata hipoen toiseen huoneeseen miettimään tekosiaan.

En ole Willie, mutta vastaan omasta puolestani. Lapsen siirtäminen paikasta A paikkaan B ei ole fyysinen rangaistus siinä mielessä, että siirron ei ole tarkoitus satuttaa, eikä satuta lasta fyysisesti.

 

[protsku]

Proteus, miten sun voi olla näin vaikea ymmärtää ja uskoa, että kuria voidaan pitää muullakin tavoin, kuin rankaisemalla lasta fyysisesti, esim. selkäsaunalla tai tukistamisella?

Vilma-Liina, miten sinun mielestä tulisi kasvattaa sellaista lasta joka ei oikein "tajua" johtuen Attention Disorder -tyyppisestä syndroomasta?

AD/HD, eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, on kliininen diagnoosi, joka on määritelty amerikkalaisen psykiatriyhdistyksen psykiatrisia tauteja kuvaavassa tautiluokituksessa (DSM-IV). AD/HD tarkoitaa, että henkilöllä on tarkkaavaisuushäiriö, ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Oireet voivat esiintyä yhdessä tai erikseen siten, että henkilöllä on joko pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö tai pääasiallisesti impulsiivisuutta ja ylivilkkautta.

Lähde: http://www.adhd-liitto.fi/sivut/adhd.html

 

[Willie]

Ensiksikin, en yritä syyllistää ketään. Se että pidän fyysistä kurittamista tarpeettomana ei tarjoita että pitäisin sitä harjoittavia vanhempia huonoina tai kyvyttöminä kasvattamaan lapsiaan. Hyvään lopputulokseen voi päästä monia eri reittejä, jopa sellaisia keinoja käyttäen joita en sulata. Omalta kohdaltani tässä keskustelussa ei ole kyse varsinaisesti lapsien kurittamisesta, vaan siitä etten usko ihmisten satuttamiseen sen ollessa vältettävissä.
En usko että kukaan on älyllisesti kyvytön keksimään muita rangaistuskeinoja, lähinnä kuvittelen olevan kyse jaksamisesta. Kaiken muun kiireen keskellä on helpompaa tukistaa rimpuilevaa lasta 5 sekunttia kuin pidellä tätä kiinni ranteista 5 minuuttia rauhoittumista odotellen. Omalle kohdalleni on sattunut äiti jolla on rakkauden lisäksi pohjattomasti kärsivällisyyttä. Isältä taas löytyy rakkautta muttei kärsivällisyyttä nimeksikään, jostain syystä en kuitenkaan saanut fyysistä kuritusta siltäkään suunnalta - muita rangaistuksia kylläkin.
Toki lapseen saa koskea ja vaikka taluttaa toiseen huoneeseen jos tämä käyttäytyy väkivaltaisesti ikätoveriaan tai aikuista kohtaan. Aikuinen on kuitenkin lapsia fyysisesti paljon vahvempi ja tämän pitäisi onnistua ilman erillistä fyysistä kurittamista. Ainakin tällä keskustelupalstalla oletan asian olevan näin :lol2:
Sairaiden lasten kohdalla fyysistä kurittamista tulisi mielestäni erityisesti välttää. Sairaus kun saattaa vaikuttaa kykyyn käsitellä tunteita ja muodostaa sosiaalisia suhteita. Vaikka maltillinen fyysinen kurittaminen tuskin jättää traumoja terveeseen lapseen, se saattaa sairaiden tapauksessa näin tehdäkin.
Oleellisinta kuitenkin lienee se että lapset tuntevat että heistä välitetään. Palkitsemisen tulisi aina olla se ensisijainen kasvatuskeino, enkä tarkoita nyt suinkaan karkkipussin tai uuden lelun ostamista. Rankaisittepa lastanne sitten fyysisesti tai muilla keinoin, niin muistakaa jokaista rangaistusta kohden antaa lapsellenne yksi kehu ja kaksi halausta. :haart:

 

[vilma-liina]

Vilma-Liina, miten sinun mielestä tulisi kasvattaa sellaista lasta joka ei oikein "tajua" johtuen Attention Disorder -tyyppisestä syndroomasta?

Teen työtäni lasten ja nuorten kanssa, joilla on enemmän ja tai enemmän "Attention Disorder"-tyyppistä syndroomaa, ADHD:tä, Dysfasiaa, ylimääräisiä kromosomeja tyyppiä x ja myös tyyppiä y, Asbergeria, sekä lisäksi hyvin värikäs kirjo erilaisia psyyken ongelmia, sekä lisäksi itseaiheutettuja mielenterveysongelmia huumeiden ja erilaisten liuottimien avulla. Ja kyllä, useita näistä lapsista on "kasvatettu" kuningas alkoholin ja nyrkin voimalla. Ja osa tytöistä on saanut "isän rakkautta" liiankin kanssa.

Jokainen näistä lapsista tulee kohdata yksilönä. Samanlaiset tai perinteiset toimintatavat eivät yksinkertaisesti toimi näiden lasten kanssa. Kelle toimii mikäkin, toiselle teetetään hulluna fyysisiä töitä rangaistukseksi, toisen kanssa puhutaan, puhutaan ja vielä kerran puhutaan. Ja erityisesti huomioidaan lapsia jokaisesta pienimmästäkin onnistumisesta, ja hyvästä käytöksestä. Monesti nää lapset on tottuneet siihen, että saavat huomiota (ja heihin kohdistunut huomio on yleensä negatiivista) vain silloin, kun hölmöilevät.

Nykyisin tietoa erilaisista "oireyhtymistä" ja syndroomista on saatavana vaikka kuinka ja paljon, ja myös vanhempien omia tukiryhmiä on olemassa. Niistä saa ihan varmasti (ammatti-avun) lisäksi paljon hyvää, käytännönläheistä ja käyttökelpoista tietoa.

Niin, ja lisättäköön, että olisi hienoa, jos vanhemmat uskaltaisivat jo varhaisessa myöntää itselleen, että eivät yksinkertaisesti pärjää lapsensa kanssa, ja hankkia apua ja tukea lapsen kasvatukseen.
edit: typo ja lisäys

 

[eSTEFAN]

Eihän ne pienet lapset aina pelkkää puhetta usko kun ei ne vielä kaikkea ymmärrä. Selkäsauna auttaa.
Vielä vittumaisempaahan on vaimot ja tyttöystävät kun niiden luulisi jo ymmärtävän eikä ne silti pidä suutaan supussa vaan huutavat, räyhäävät ja nalkuttavat kun riidellään. Selkäsauna auttaa? Toki. Vai onko lasten ja vaimonhakkaamisessa paljon eroa? On tietysti, lapsi on puolustuskyvyttömämpi. Mun mielestä kasvatuksen tulos ei ehkä ole paras mahdollinen, jos nuoren itsenäistyminen tapahtuu seurauksena perheenjäsenten välisestä nyrkkitappelusta. Toki kasvatus isälle kostaa pitää.

 

[jeppe82]

Mun mielestä kasvatuksen tulos ei ehkä ole paras mahdollinen, jos nuoren itsenäistyminen tapahtuu seurauksena perheenjäsenten välisestä nyrkkitappelusta. Toki kasvatus isälle kostaa pitää.

Ruumiillinen kuritus = nyrkkitappelu??? Aina sitä oppii jotain uutta.

 

[Muay]

Vai onko lasten ja vaimonhakkaamisessa paljon eroa? On tietysti, lapsi on puolustuskyvyttömämpi.

Eiköhän se ero tule siitä että lapsia kuritetaan niiden omaksi parhaaksi ja vaimoa omaksi parhaaksi... ;)

 

[mage]

Jos rumien sanojen sanominen jatkui, jäikö muksu ilman lahjoja?

No joo, kyllähän rumien puhuminen jatkui ja jatkuu edelleen. Mutta eihän pientä ruskeasilmäistä ja enkelinkiharaista pikkupoikaa voi jättää ilman lahjoa. :haart: :haart:

Yritin tässä vain parilla esimerkillä osoittaa ettei kasvatusasiat ole niin yksioikoisia kuin oppaissa sanotaan. Mutta muistuttaisin kuitenkin että rajat on vanhemmillakin.

 

[eSTEFAN]

Ruumiillinen kuritus = nyrkkitappelu??? Aina sitä oppii jotain uutta.

Tarkoitin tuolla sitä, että kun kasvetaan isoiksi ja vahvoiksi niin annetaan sitten väkivalloin kasvattaneelle isälle takaisin ja isukki panee pihalle. Lapsen ruumiillista kuritusta en väittänyt nyrkkitappeluksi.

 

[Proteos]

Proteus, miten sun voi olla näin vaikea ymmärtää ja uskoa, että kuria voidaan pitää muullakin tavoin, kuin rankaisemalla lasta fyysisesti, esim. selkäsaunalla tai tukistamisella?

Aiemmissa kommenteissani on muutamia syitä. Laitan ne uudestaan + täydennän vastaamalla kysymykseen.

Kaikki villit lapset tuttavapiirissäni (mitä nyt mieleen tulee) ovat lähtöisin perheistä, joiden kasvatusmetodit ovat kuin suoraan kukkahattutätien käsikirjasta. Tähän joukkoon kuuluvat myös serkkuni (isän veljen jälkeläisiä), joten on tullut seurattua sitä meininkiä ihan tarpeeksi. Siksi en usko ihan heti lasten kasvatukseen ilman mitään fyysistä kuritusta (tarvittaessa).

Lisäksi vielä tarkennan etten ole koskaan sanonut fyysisen kurituksen yksinään olevan ainoa toimiva kasvatusmetodi. Uskon siis siihen, että puhumalla ja tarpeen vaatiessa lievällä kurituksella saadaan paras lopputulos. Eli kultainen keskitie on mielestäni paras. En kuitenkaan usko, että esittämäsi "hyssyttely"- tyyli toimii pelkästään kun ajatellaan laajemmassa mittakaavassa. Se toimii varmasti joihinkin lapsiin, mikä on hyvä juttu, mutta valitettavan usein myös ei, jolloin tuloksena on nykynuorisossa tavattavaa haistattelu kansaa.

Juttu on siinä, että mun esittämässä kasvatustyylissä ns. kiltit lapset kasvavat samalla tavalla kuin sinun esittämässäsi. Villin tai "vaikean" lapsen tapauksessa minun esittämässä tyylissä voidaan tarvittaessa ohjata lapsia oikealle tielle pienen kurituksen avulla, mikä sinun metodissasi puuttuu kokonaan. Toivoisin siis, että lapsen voisi kasvattaa täysin ilman fyysistä kuria , mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Suosimani kasvatusmenetelmä ei siis käytä väkisin fyysistä kuritusta mikäli ei ole syytä. Tarpeen vaatiessa katson lapseni kasvamisen kannalta parhaaksi käyttää kaikkia keinoja saadakseni parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Nykynuorisossa on liikaa ylimielisiä vapaan kasvatuksen helmiä, jotka ovat elävä esimerkki kasvatusmenetelmistä joista kuri puuttuu.

Pieni
Intiaaneilla(taisi olla ainakin irokeesit?) oli lasten kasvatuksessa muutamia fyysiseen kuriin verrattavia keinoja. Lasten annettiin esim. koskea kuumaan pannuun jos hän välttämättä halusi. Kun sormeen sitten tuli pipi niin lapsi oppi ettei kannata koskea toista kertaa... Toinen menetelmä oli lasten vieroittamisessa rintaruokinnasta siten, että laitettiin rinnan ympärille cayenneä tms. Kun lapsi seuraavan kerran tuli "apajille", pääsi vesinauru kun suuta poltti ja seuraavalla kerralla lapsi meni keräämään suosiolla käpyjä ja savinannaa.

btw. mun nimimerkki on Proteos, ei Proteus. Jos ei nimittely heti lopu niin alan sanomaan sua nenäliinaksi...

 

[Timba79]

btw. mun nimimerkki on Proteos, ei Proteus. Jos ei nimittely heti lopu niin alan sanomaan sua nenäliinaksi...

:lol2: Ehkä oon väsynyt, mutta meinasin pudota lattialle kun luin tämän...

Mutta asiaan. Itse olen ehkä ollut pentuna sieltä kiltimmästä päästä kun ei ole tarvinnut mitään tukkapöllyä kummempaa antaa. Mutta sen mä muistan kun isä pariin kertaan haki sen koivunoksan kaapin päälle, sitä kummasti rupesi ajattelemaan asioita eri kantilta, koskaan sitä ei tarvinnut käyttää. Muutaman kerran pikkuveljen kanssa tuli tapeltua ja aina pistettiin pyytämään anteeksi ja lyömään kättä päälle, se oli nöyryyttävää jos mikä, mutta siitä oppi ja ehkä sen takia tänäpäivänkin osaa pyytää anteeksi. Minä olen ainakin kiitollinen vanhemmilleni kasvatuksesta jonka olen heiltä saanut. Todella vähän on ollut fyysistä kuria, mutta on myös ollut tieto, että sitä saattaa olla saatavilla jos tarpeeksi vittuilee. Tais isä joskus jonkun lelun pistää malliksi paskaksi kun aikamme veljen kanssa tapeltiin ja ei uskottu ja eipä sitä montaa kertaa viittinyt enää kokeilla, ei ehkä paras tapa, mutta tuntuipa sekin toimivan.

Mä tiedän yhen aikasemman seurustelukumppanin siskosta yhen todella vaikean tapauksen. Se oli oikei piloille lellitty kakara. Aina sai kaupasta karkkia jos halus ja todellakin se huuto alkoi joka ikinen kerta siellä kaupassa. Ja kotona se terrorisoi äitiään miten halusi. Sillä tenavalla ei ollut todellakaan mitään kuria missään asiassa, en oon nähnyt koko ihmistä varmaan 6-7 vuoteen, joten paha sanoa tuliko yhteiskuntakelpoinen tapaus vai eikö tullut. Mutta sen voin sanoa, että se oli ihan saatanan raivostuttavaa kattella vierestä!

 

[indigof73]

Eiköhän se ero tule siitä että lapsia kuritetaan niiden omaksi parhaaksi ja vaimoa omaksi parhaaksi... ;)

Se ikivanha sanontahan kertoo, että 'se joka nyrkkiä säästää, ei vaimoaan rakasta'. Anteeksi, oli ihan pakko... Olen tänään rankaissut itseäni etukäteen selkäsaunalla. Sitä voisi suositella oikeastaan kenelle tahansa lapsen kasvattajalle hienona fyysisenä rankaisukeinona. Joka kotiin leuanvetotanko ja isi piiska kädessä viereen valvomaan, että tulee vedettyä puhtaita toistoja. Toistomäärät rikkeen mukaan - tiedän, olen sadisti

 

[ronnie21]

mulle ruumillinen kuritus merkitsee sitä että isä "ojentaa" lastaan hyvän maun rajoissa kun ei enää tavallinen puhe auta, eli niin ettei synny vakavia vammoja eikä aiheudu tarpeetonta tuskaa ja niin että on tehnyt jotain mistä ansaitsee saada selkäänsä. itse olen saanut lapsena selkääni useita kertoja, mutten koskaan ole tehnyt siitä niin isoa numeroa vaikka mustelmiakin on tullut. mutta joka kerralla olen mielestäni sen ansainnut. mielestäni tyttöjä ei saisi ojentaa niin kovalla kädellä kuin poikia. ei se niin pahaa tee, kun asia pysyy niinkuin edellä mainitsin kohtuuden rajoissa.

 

[Helie]

Omassa perheessäni harrastettiin myös paljon kurkku suorana huutamista, jos se ei tehonnut niin sitten tulivat apuun voimakeinot. Omasta puolesta voisin sanoa, etteivät ne luunapit ja tukkapöllyt niin kamalan kivoilta tunnu. Eivätkä kyllä auttaneetkaan paljon, ehkä sitä vaan alkoi pelätä omia vanhempiaan.
Itse en aio soveltaa samanlaisia kasvatusmetodeja kuin millä minua on "kasvatettu", ennemmin sitten vaikka annan muksulle vaikka arestia, (tulevat) viikkorahat pois, ei kavereita kylään, jne. Ei fyysistä väkivaltaa. Oikein kyllä pelottaa se, osaanko olla tarpeeksi tiukka lapselle. Välillä on pientä lipsumista asioissa, mutta ei tuo neiti saa tahtoaan aina läpi. (Vaikka onkin ihanakultamussukkapallero) Parivuotias osaa olla kyllä yllättävän hankala, tuntuu, että ainoa keino saada turha kitinä loppumaan on kiinnittää huomio johonkin muuhun, mutta tuonikäisellä se ei tahdo oikein riittää kun se alkaa jo muistaa liiankin pitkään sen jutun mitä haluaisi. Tuossa vaiheessa meillä auttaa yleensä vain muistutus siitä, ettei esim. uimaan menemisestä tarvitse haaveillakaan, jos ei olla kiltisti.
Oikeasti ärsyttää kun näkee just näitä lapsukaisia, jotka haistattelevat päin naamaa ja pompottavat vanhempiaan minkä ehtivät. Onhan se helppoa, kun on saanut pienestä pitäen tahtonsa läpi joka asiassa.. Tuo aiemmin postattu pissis- kuva on kyllä todella osuva. :wall: Porukat antaa rahaa ja pennut ryyppäävät viikonloput kaupungilla..

 

[vilma-liina]

En kuitenkaan usko, että esittämäsi "hyssyttely"- tyyli toimii pelkästään kun ajatellaan laajemmassa mittakaavassa. Se toimii varmasti joihinkin lapsiin, mikä on hyvä juttu, mutta valitettavan usein myös ei, jolloin tuloksena on nykynuorisossa tavattavaa haistattelu kansaa.

Jos luit tuolta ylempää mun aiemman postauksen, niin nuoret ja lapset, joiden kanssa teen hommia on nimenomaan niitä tylysti sanottuna "käyttäytymisvammaisia" nuoria, joita kukaan muu ei halua, ei koulut, ei "tarkkikset", ei oman paikkakunnan sossut, ei joissain tapauksissa edes psykiatriset osastot, ja toimeen tullaan. Ja kuri on tiukkaakin tiukempaa, usko huvikses.

En kyllä sanois mun tyyliä hyssyttelyksi. Itse asiassa oon aikamoisen tiukka, ja mun sanelemia sekä yhdessä laadittuja sääntöjä tulee noudattaa niin minun, kuin lastenkin. Esim. yksi säännöistä on se, että lapset ei huuda minulle, enkä minä huuda heille - molemmin puolista kunnioitusta. Ja näistä säännöistä ei lipsuta, esim. tunneilla ei yksikään pidä ulkotakkeja, tai lippiksiä/pipoja päässä, ei kiroile eikä haistattele. JOS joku joskus esim. kiroilee, hän tietää jo etukäteen, mitä siitä seuraa, ja se seuraamus tulee välittömästi.

Villin tai "vaikean" lapsen tapauksessa minun esittämässä tyylissä voidaan tarvittaessa ohjata lapsia oikealle tielle pienen kurituksen avulla, mikä sinun metodissasi puuttuu kokonaan. Toivoisin siis, että lapsen voisi kasvattaa täysin ilman fyysistä kuria , mutta valitettavasti se ei ole mahdollista.

Nykynuorisossa on liikaa ylimielisiä vapaan kasvatuksen helmiä, jotka ovat elävä esimerkki kasvatusmenetelmistä joista kuri puuttuu.

"Kuri" ei todellakaan ole synonyymi "fyysiselle kuritukselle".

Mun "metodista" todellakin puuttuu fyysinen kuritus, mutta kuri, rajat ja pelisäännöt löytyy kyllä. Kuria ja hyvin tiukkaakin sellaista pystyy lapsille ja nuorille pitämään ilman fyysistä kuritustakin. Toivottavasti pääset joskus edes sivusta seuraamaan sellaista perhettä, missä on supervilkkaita lapsia, ja jossa vanhemmat pitävät homman paketissa ilman fyysistä kuritusta. Aikuisen pitäisi pystyä ottamaan vanhemman rooli ja siihen kuuluva tietynlainen auktoriteettiasema ilman lapsen fyysistä kuritusta.

btw. mun nimimerkki on Proteos, ei Proteus. Jos ei nimittely heti lopu niin alan sanomaan sua nenäliinaksi...

:lol2:
T. Nessu

edit: Voin tässä vielä illan hämyssä jakaa mun synkän salaisuuden, eli sen ainoan kerran, jolloin oon sortunut kiroilemaan oppilaitteni kuullen. Ja tää oli kaiken kaikkiaan todella kesy juttu, mutta mä olin jotenkin vaan niin tyrmistynyt, että suusta vaan lipsahti kovaa, ja hyvin h-i-t-a-a-s-t-i lausuen: Vooooi viiitttu. No joo.
Eli menossa oli 8.-9. luokan valinnainen köksän tunti, ja kaksi poitsua teki joulupipareita. Söpö näky sinänsä, kaks enemmän tai vähemmän pikku kriminaalia kaulii innoissaan taikinaa, joululaulujen soidessa taustalla, ja tekee mitä omaperäisempiä joulupipareita. (Tosin ei mitään sukupuolielimiä, eikä saatanan palvontaan eikä päihteisiin liittyvää, ne kun on kiellettyjä )
Mä käväisen siellä köksän luokan toisessa päässä katsastelemassa muiden puuhia, ja tuun takaisin, ja mitä hittoa, iso kasa taikinaa on kadonnut. Toinen pojista sanoo silmät kirkkaana, että "Hysä (nimi muutettu) söi sen." Ja "syyllinen" vaan vieressä hymyilee veemäisesti takaisin. Johon minä: "Vooooi viiitttu". Kaikki hiljenee ja tuijottaa silmät selällään, Mitä? Vilmis, kukkahattutäti kiroili?! Mitä mitä mitä?! Ja heti sen jälkeen "Hysä" kaivaa taikinan esiin laatikosta, jonne oli piilottanut sen. heh heh.

Kerrottuna tosi tylsä juttu, mutta ollaan nuorten kanssa naurettu tälle monta kertaa jälkeenpäin. :D

 

[Proteos]

Jos luit tuolta ylempää mun aiemman postauksen, niin nuoret ja lapset, joiden kanssa teen hommia on nimenomaan niitä tylysti sanottuna "käyttäytymisvammaisia" nuoria, joita kukaan muu ei halua, ei koulut, ei "tarkkikset", ei oman paikkakunnan sossut, ei joissain tapauksissa edes psykiatriset osastot, ja toimeen tullaan. Ja kuri on tiukkaakin tiukempaa, usko huvikses.

Uskon uskon... Muiden lasten kanssa on vaikeampi soveltaa fyysistä kuritusta luonnollisesti. Siksi se osa hoidetaan kotona jos tarvetta on.

Esim. yksi säännöistä on se, että lapset ei huuda minulle, enkä minä huuda heille - molemmin puolista kunnioitusta. Ja näistä säännöistä ei lipsuta, esim. tunneilla ei yksikään pidä ulkotakkeja, tai lippiksiä/pipoja päässä, ei kiroile eikä haistattele. JOS joku joskus esim. kiroilee, hän tietää jo etukäteen, mitä siitä seuraa, ja se seuraamus tulee välittömästi.

"...ja se seuraamus tulee välittömästi." - Joka on mikä? Alatko sä kiroilemaan niille kuten "ei huutoa minulle, ei huutoa heille"- sopimuksesta voisi päätellä? Ja sitten ne ei kestä kuunnella sitä kun olet niin paha suustasi?

Pahoittelen kuttuiluani edellä, mutta haluan tietää seuraamukset.

"Kuri" ei todellakaan ole synonyymi "fyysiselle kuritukselle".

Totta. Mun moka. Tarpeeksi kauan kun jauhaa jostain asiasta, voi väliin lipsahtaa ryssä. Kuri (saattaa) sisältää fyysisen kurituksen, muttei tosiaankaan ole synonyymi.

Kuria ja hyvin tiukkaakin sellaista pystyy lapsille ja nuorille pitämään ilman fyysistä kuritustakin. Toivottavasti pääset joskus edes sivusta seuraamaan sellaista perhettä, missä on supervilkkaita lapsia, ja jossa vanhemmat pitävät homman paketissa ilman fyysistä kuritusta. Aikuisen pitäisi pystyä ottamaan vanhemman rooli ja siihen kuuluva tietynlainen auktoriteettiasema ilman lapsen fyysistä kuritusta.

Mä toivon vilpittömästi samaa, että näkisin kyseisen kasvatustavan. En ole vielä moista valitettavasti nähnyt ja siksi en ole samaa mieltä tämän quoten (heti yläpuolella) ekasta lauseestasi.

Edelleen... Play it again Sam... tapauskohtaisesti voi toimia, mutta yleispäteväksi lausettasi ei voi julistaa.

edit. Sulla tuli toi kiroilu-tarina lisänä tohon edelliseen viestiin ja se osoitti vääräksi ton mun kiroiluun liittyvän teorian... :(