Anteeksi etukäteen väsynyt (ylipitkä) postaus, olen hiukan väsynyt.
Eli siis kun tehdään esimerkiksi penkkiä(joka ottaa kaikkialle rintaan)saadaan joka puolelle yhtäläinen rasitus ja kehitys? Lihassäikeethän joko supistuvat kauttaaltaan tai eivät. Aika paljon näkee silti alarintapainotteisia penkkaajia.
Toki rinta koostuu karkeasti isosta ja pienestä rintalihaksesta, joten anatomisessa mielessä esimerkki ei ole aivan paras mahdollinen. Silti luulisi näkevän tasapainoisempia rintalihoja, jos kaikki lihassäikeet supistuvat yhtäläisesti liikkeessä ja tuovat täten kokonaisvaltaista rasitusta ja tästä seurauksena hypertrofiaa koko rinnan alueelle? No okei, jatketaan.
Samalla analogialla esimerkiksi vajaa kyykky rasittaa koko etureittä(tai takareittä) yhtä hyvin kuin syväkyykky.Puolittainen kyykkyhän sytyttää aina koko pituussuuntaisen lihassäikeen ja homma bueno? Silti kaikki tietää, että syväkyykky kasvattaa etureiden alaosaa siinä missä puolikyykky tuskin antaa mitään kehitystä polven yläpuolelle. Pituussuuntaiset lihassäikeet siis voivat kasvaa ehkä enemmän toisesta päästään huolimatta koko säikeen supistumisesta? Käytän sanaa ehkä, koska ainakaan itselle ei ole sattumalta tullut vastaan tutkimusta, joka antaisi selvän kuvan lihasten toiminnasta vastusharjoittelussa. Usein kuultu hokema lihassäikeen supistumisesta joko kokonaan tai ei ollenkaan ei kyllä ole riittävä selittämään koko monimutkaista lihaksen toiminnan kenttää vaikka sinällään olisikin totta. Itsellä ei ole tietoa kuin sen verran, että voin todeta olevani tietämätön asian suhteen.
Gluteus Maximus postasi aiemmassa ketjussa mielenkiintoisen linkin:
http://www.abcbodybuilding.com/physiologicalaspectsofphysiquebuilding2.php
Otan tuosta yhden pätkän bufferiksi:
In the Journal of Physical Therapy, English et al. summarizes the "partitioning hypothesis" as follows:
1. " The partitioning hypothesis is based on the fact that an individual muscle is arranged in a more complex array than simply fibers attaching at aponeuroses, tendons, or bones with a single muscle nerve innervation."
2. They state that neuromuscular compartments "are distinct subvolumes of a muscle, each innervated by an individual muscle nerve branch and each containing motor unit territories with a unique array of physiological attributes."
3. Finally, they assert what many other Scientists have confirmed: "These data are complemented by physiological studies, the results from which suggest that partitions may have functional or task-oriented roles; that is, different portions of one muscle may be called into play depending on the task demands of the situation."
Itse en oikeastaan välitä näistä teoriapitoisista keskusteluista kovinkaan paljoa. Otin tuon esille, koska niin usein käytetään tätä yksittäisen lihassäikeen on/off supistumis-seikkaa kaiken kattavana pohjana. Kyllä lihaksiin
saa loputtomasti erilaisia tuntemuksia eri kohtiin(anatomian puitteissa toki) ja osalla näistä on jopa lihaksen kasvulle taatusti merkitystä.
Kuinka kömpelöltä meidän liikkeet näyttäisi jos lihakset supistuisivat aina koko pituudeltaan tasaisesti ilman kunkin asennon erityisvaatimuksia? Miksi on niin mahdotonta ajatella jonkin liikkeen käyvän eri painotuksilla lihaksen eri osiin kunkin liikekohdan muuttuvan vaatimuksen mukaan? EMG-mittauksissa voidaan huomata sama asia. Lihaksen aktiivisuus vaihtelee alueittain riippuen liikkeen vaatimuksista. Tässä vielä muutama highlightsi edellä mainitusta linkistä:
Thus, there is not only functional evidence, but now anatomical evidence for neuromuscular compartmentalization in the biceps. However, there is much more supporting evidence for the above. Brown (1993) conducted a study which was rightfully named, "Further evidence of functional differentiation within biceps brachii" They studied whether supination during various phases of flexion could activate different portions of the muscle. It was found that when the elbow joint was fully extended (or actually when extended below 90 degrees), that the long head of the biceps was more activated than the short head during supination movements, and the short head was more activated when the elbow was flexed past 120 degrees of flexion than the long head.
Romeny, van der Gon, and Gielen (1988) discovered something truly astonishing. These scientists studied the long head of the biceps. In doing so, it was revealed that motor units in the lateral aspect of the muscle were specialized for flexion of the elbow joint, motor units located medially were activated for supination of the forearm, and motor units located in the center of the head were specialized for both movements superimposed on one another.
Jos unohdetaan vielä hetkeksi lihasten toiminna teoria, niin poltteen kohta ja DOMSit kertovat minne treeni on kohdistunut. Helvetin kovaa vedetty hack-kyykky saa DOMSit polven yläpuolelle ja oh yes myös tässä tapauksessa lihaskasvua. Lihaskivut ja kasvu eivät ole aina korreloivia, mutta kyllähän niistä jotain osviittaa saa, eikö totta?
Empiirisesti vaikkapa peck-deckin alkuosa tuntuu rintalihaksen kainalon viereisessä kohdassa ja rinnan ulkosivuilla. Kaaren ja käsien asentojen muutoksilla voidaan muutella tuntumaa hiukan eri kohtiin. Edelleen puristettaessa padeja yhteen saadaan tunne siirtymään keskemmäs rintaa ja aivan lopussa padien ollessa yhdessä voi tuntea sisäreunoissa poltetta.
Eli summa summarum lihas on monimutkaisempi toiminnaltaan kuin jotkut olettavat. Kokemuspohjaisesti olen huomannut, että lihaksen eri osiin voi saada poltetta ja DOMseja riippuen liikkeestä ja sen suoritustavasta. En sano, että on välttämätöntä "hakata monesta eri kulmasta" liikkeitä saavuttaakseen kehitystä, mutta jos haluaa päästä todella kokonaisvaltaiseen kehitykseen ja saada geneettisesti(kin) heikot lihakset kehittymään on hyvä ymmärtää taustoja hiukan syvemmälle kuin "tee kovaa perusliikkeitä p-le", niin äijämäiseltä kuin se sitten kuulostaakin
