Raskaus ja treeni osa 2

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Hemina
  • Aloitettu Aloitettu
Eilen tein testin ja kaksi punasta viivaahan sieltä tuli. Nyt on menossa 5+5 ja jos kaikki menee hyvin, niin kesäkuun alussa meillä on pieni nyytti. Nyt sitten alkoi mietityttään tuo treenaus ja spinni. Tähän asti oon ihan normaalisti käynyt spinnissa 1-2 kertaa viikko ja salilla 3 kertaa viikko. Pitääkö mun jos tässä vaiheessa alkaa keventään niitä painoja, vai se mikä tuntuu hyvälle, niin on ok? Spinnikin mua mietityttää, kun se on aika kova sykkeistä treeniä, mutta olisi loistavaa aerobista, jos vaan ei vetäisi 100 lasissa. Jotenkin tämä koko touhu tuntuu ihan unelle:hyper:
 
Onneksi olkoon Lulu! Mulla alko 17 vko tänään ja vieläkin tuntuu epätodelliselta. Mä oon juossu viime viikkoon asti monta kertaa viikossa tyhjällä vatsalla ennen aamupalaa, ihan niinkuin ennenkin. Vauhtia jouduin vaan vähän hidastamaan kun hengästyttää enemmän kuin normaalisti. Jaksaisin varmasti vieläkin, mutta vaihdettiin paikkakuntaa maanantaina ja jotenkin vaikeampi lähteä tästä juoksemaan, kun ei tiedä minne juoksis. Mulla on ollut hyvä tuuri kun aamupahoinvoinnista ei ole ollut tietoakaan, enkä ole oksentanutkaan edes ensimmäistä kertaa. Väsymys on kuitenkin ollut niin kova, etten ole jaksanut käydä salilla muutamaan kuukauteen. Nyt kun olen taas alkanut totuttautua, niin pienemmistä täytyy aloittaa. Mutta kyllähän tuolla OmppuO kehaisi, että samat painot menee kuin ennen raskautta. Kyllä sä voit tehdä sitä aerobista sata lasissa niin kauan kuin kykenet, sun kroppa kyllä ilmoittaa sitten kun on aika hidastaa tahtia.
 
Onnea Lulu ja muutkin raskautetut!

Ensimmäiset puoli vuotta voi periaatteessa treenata normaaliin tapaan, mutta käytännössä useimmille tulee joitain pikku rajoitteita jo ihan luonnostaan. Esim. itselläni lehmän hännän lailla laskeva hb piti huolen siitä että ensimmäistäkään juoksu- tai hyppyaskelta ei 9 kk:n aikana otettu. Salilla ja kävelemässä kävin kuitenkin vika viikolle saakka. Oli mielenkiintosta vetää jumppia kun alkulämmittelyt piti ohjata paikalla seisten ja käsillä huitoen (ymmärtäväisille asiakkaille kiitokset :haart: ). Ainoastaan lajit joissa voi kaatua, puodta tai saada turpiinsa, ovat kiellettyjen listalla, mutta senhän jokanen tajuaa sanomattakin. Juoksemista kannattaa alkaa himmaamaan siinä vaiheessa, kun tuntuu että vatsa ja sen asukki hölskyvät askelten tahdissa. Ajankohta riippuu yksilöstä, mutta karkeasti vois heittää että välillä 4-6 kk.

Viimeisellä raskauskolmanneksella täytyy sitten alkaa huomioimaan jälkeläisen lisääntynyt lisääntynyt hapentarve, kun sillä alkaa olla jo kokoa ja se jumppaa vilkkaasti itsekin. Treeniä täytyy siis hiemen muokata, jotta happee riittäis molemmille, mutta ei missään nimessä lopettaa. Nyrkkisäännöiks voi asettaa sen, että syke ei nousis pidemmäksi ajaksi tason 130-140 yläpuolelle ja sen, että yksittäisen treenin maksimikesto olis 40-45 min. Salitreenille ei siis mitään estettä eikä painojen kevennykselle tarvetta (paitsi jos selkä kiukuttelee), kunhan huolehtii riittävistä palautuksista sarjojen välillä. Aerobisia sensijaan joutuu rauhoittamaan ja/tai intervallittamaan. Vältä liikkeitä jotka aiheuttavat megalomaanisia supistussarjoja.

Eli ei kun reenaamaan, kaikki onnelliset jotka eivät kärsi pahoinvoinnista tai muista krempoista :whip: H-hetkellä kroppa kyllä kiittää vaivannäöstä :)
 
Kiitos vastauksista! Tosi ihanaa, kun täällä on tällanen oma osio meille mahan kasvattajille! Illalla aion mennä spinniin. Pientä kuvotusta on alkanut ilmenemään, mutta toivon, että se menisi ohitse tai ettei ainakaan pahempaan suuntaan mene. Väsyttänyt on kamalasti ja nämä viime vapaa päivät olenkin vain lököillyt kotona.
Tänään on 6+3 ja eka neuvolakin varattu noin kuukauden päähän. Toivottavasti kaikki menee hyvin siihen saakka.
 
Onnittelut Lululle!
Itse jouduin eilen viikon sairaslomalle alavatsan kipujen takia :( Ja lääkäri käski keventää työtaakkaa kun kohdun kannattimet ei ilmeisesti kestä hyppimistä. Vaikken kyllä hyppinyt yhtään vaan ihan rauhallinen liikkuminen aiheutti kipuja.. Toivottavasti selviän tällä viikon makaamisella. Sääli käy pomoa kun vasta viime viikolla kerroin raskaudestani ja nyt sit ilmotan etten voi enää ohjata näin montaa tuntia..
 
Moikka pitkästä aikaa!

Mulla on raskaus jo aika loppusuoralla rv 34+3, onneksi. Kylläpä jo haluaisin tästä mahasta eroon ja lenkille/kovemman salitreenin pariin (ja vauvaakin odotan koko ajan enemmän innoissani). Toistaiseks oon vielä voinu kohtuullisesti liikkua (paljon pyöräilyä, uintia, vesijumppaa, "mammajumppaa", kävelyä ja salillakin oon onnistunut käymään. Salitreeni on muuttunut kyllä aika vajavaiseksi, kun jalkoja ei pysty (eikä uskalla) enää kovin paljoa treenata ja vatsojen tekemisenkin oon suosiolla unohtanut. Käsien/selän/rinnan treenaamiseen raskaus ei juurikaan ole vaikuttanut (paitsi että vinopenkkiä käsipainoilla tehdessä jonkun pitää nostaa painot sarjan lopuks pois, kun en uskalla riuhtoa itteeni ylös).

En oo syönyt koko raskauden aikana juurikaan mitään herkkuja, ehkä kaks kertaa jotain yhen palan suklaata. Ei oo tehny mieli enkä halua ns. ylimääräistä painoa. Oon siistinyt ruokavaliota aikaisempaa vähärasvaisemmaksi, jos mahdollista mutta silti: paino on noussut kohta 10 kg, josta viimeset kaks viikkoa 1kg/vko! Ihan kamalaa, kun en voi keksiä mitään mikä ruokavaliossa tai liikunnan määrässä selittäis tuon viimeaikojen nousun. Ei nyt vauvakaan sentään kai puolta kiloa enemmän parissa viikossa kasva. Kerkisin jo huokaista että en paisuis kamalasti mutta vielähän tässä kerkee turvota näköjään. Pieni epäily kehittyvästä raskausmyrkytyksesta oli kyllä.

Miten muilla loppupuolella olevilla/jo vauvansa saaneilla on painon kanssa käynyt. Kyllähän tietty tiedän millä pääsen tuosta vauvan synnyttyä eroon, mutta kyllä tää valasolemus silti ahistaa...

T. elli rv 34+
 
Ihan normaalia, että paino varsinkin loppuaikana nousee reilustikkin, riippuu niin paljon siitä, kuinka paljon nestettä kertyy jne., joten ei kannata stressata turhia:) Kyllä sitä sinne synnytyslaitokselle jää ihan riittämiin ja varmasti noin puhtailla syömisillä olet lähtöpainossasi pikemmin kuin arvaatkaan. Ei kannata tuommosista asioista stressailla muutenkaan, aikaahan on vaikka kuinka treenata raskauden jälkeenkin(ja kuinka sitä sitten nauttiikaan, kun taas treenit kulkee, kokemusta on), keskityt vaan ihanaan pikku pakettiin, niin kaikki sujuu varmasti oikein hienosti ja molemmat pysytte tyytyväisinä. Itselle lapsen saamisen jälkeen on treenit tulleet vielä entistäkin tärkeämmiksi, jos mahdollista, oman ajan muodossa, kyllä pääkoppa tykkää, kun saa hetken päivässä keskittyä vaan siihen omaan treeniin:haart:
 
Tullaas vähän kertomaan kuulumisia pitkästä aikaa :)

Viiikoja kasassa tänään tasan 19 ja ihmeiden aika ei ole ohi, kävin eilen salilla treenailemassa! Kun ensimmäisen 3kk:n pahoinvoinnista ja väsymyksestä alkoi selvitä niin neljännen kuun alusta aina tuonne viidennen kuun alkuun päätä särki joka helkkarin päivä! Siinä ei paljoa tullut mieleen lähteä treenaamaan...

Ulkoiltua on tullut ja nyt kävin hakemassa salikortin toiselle salille kuin missä tähän asti olen käynyt. Treeni tuntui mukavalta, mutta sykkeet nousee hurjan nopeasti ylös ja kun leposykekin on normaalia korkeampi niin mitä muuta sitä voi odottaa.

Tavoitteena nyt siis treenailla salilla hurjat 2x viikossa (parempi sekin kun ei mitään) ja kun pyörällä ajaminen tuntuu ikävältä mahassa, niin kävelen työmatkat 2km/suunta. Viikonloppuna vielä kävelylenkille tai uimaan jos siltä tuntuu.

Muutenkin tuntuu, että syksy on kauhean kiireistä aikaa kun omakotalossa on omat hommansa. Meillä on viisi omenapuuta, voitte vaan kuvitella että ollaan hukuttu omppuihin! Ei sen puoleen, ovat kyllä tosi maukkaita ja oonkin niistä väsäillyt kaikenlaista.

Kasvava maha herättää ristiriitaisia tunteita. Onhan se ihanaa, että tuolla pikkuinen myllertää, mutta jotenkin en tahdo sopeutua muuttuvaan ulkomuotooni. Tuntuu ihan kamalalta nyt jo vaikka masu ei iso vielä olekaan. Täytyy ajatella, että tämä on vaan väliaikaista. Josko sitten babyn synnyttyä saisi itsensä entistä ehompaan kuntoon kun pääsee vaunuilemaan ja jos tulee hyvin nukkuva lapsi, niin salillekin voisi suunnistaa päiväsaikaan ;)
 
Mukavaa lukea etta on nain paljon muitakin odottavia taalla palstoilla!!
Meilla on nyt 24 viikkoa takana ja vatsa alkaa vahitellen "painaa" ;)
Olin kerennyt olla muutaman kuukauden (fitness)valmennuksessa kun sain tietaa olevani raskaana ja reenaus paattyi silta eraa sitten siihen.
Nyt olen vaan jumppaillut kotona, kaynyt koirien kanssa kavelylenkeilla ja uinut.
Kuntosali harjoittelu saa odottaa kunnes pienokainen on syntynyt :)

Onnea kaikille odotukseen!!
 
Pitää tulla avautumaan ihanista kommenteista perheenjäseniltä, siis äidiltä ja yhdeltä siskolta. Äiti kommentoi painonnousua, jota on noin nelisen kiloa raskauden puoleen väliin mennessä, että nyt sitten lopetat sen lihomisen :curs: Sisko kommentoi tänään mun mahaa, että "kaamea löllykkä, miten se voikin olla noin iso?", tökkäsi siihen myöhemmin ja hämmentyi sen kovuudesta. No kai se on kova, kun ei siinä kuitenkaan ylimääräistä rasvaa ole. Vituttaa tommoiset idioottikommentoinnit, kun painoa ei todellakaan ylimääräistä ole ja treenattu on edelleen kovasti. Nyt on flunssa päällä, tälle viikolle jäänee yhteen kertaan salilla käynti :( on niin tukkoinen ja väsynyt olo.
 

Anabolic Overdrive

2 kg, Orange

-30%
Voi ei, OmppuO :( Toiselta palstalta jo luinkin noista kommenteista, ja nyt kyllä kiehahti lopullisesti... Kai sano(i)t edes pahasti takaisin?
 
Voi Omppuparka, otan osaa. Onneksi olet puusta kauas pudonnut. Vähän samankaltaista olen ite joutunut nyt 23 viikkoa kuuntelemaan, kaksi perfektionistia vanhempina ja teksti yleensä sen mukaista. Kaveri sanoi kerran, ettei tarvitse olla sosiopaatti ollakseen Helander, mutta siitä on helkatisti apua. Vuosien mittaan en ole voinut muuta sanoa, kuin että tarkkanäköinen oli. Itkua on nielty moneen otteeseen tölväisyjen suhteen, eikä asiaa auta, että mulla painoa on tullu jo toistakymmentä kiloa lisää, ja istukka on vatsanpeitteiden puolella, joten maha kasvo järkyttävän kokoiseksi jo ekan 3kk aikana. Sen siitä saa, kun raskautuu perusteellisen dieetin lopppuvaiheilla. Kukaan ei ajattele, että painan saman verran kuin viime jouluna.(n.75kg) Kaikki vertaa vain siihen, mitä painoin toukokuun alussa.(n.62kg) Nyt onneksi on muutto saatu hoidettua ja vanhempiin on ainakin se kilometri väliä. Ei tarvitse ruokapöydässä miettiä voiko ottaa toisen kanatissin, vai tuleeko samantien käsky syödä kahden, ei kahdentoista edestä. Sanoo muija joka hehkuttaa, miten hänellä ei koskaan mennyt 80 kiloa rikki raskauksiensa aikana. Ei taatusti, kun viimeiset kolmekymmentä vuotta on keikuttu 90kilon pintaan. Okei, nyt alkaa mennä marinaksi. Joten painun toisaalle, ja lähettelen lämpimiä ajatuksia kaikille masukkaille. *hali*:haart: :kippis1:
 
Kurjaa kuulla etta ihmisilla on tollaisia kokemuksia sukulaisista. :(

Itse olen ollut lahinna huolissani kun paino ei alkanut millaan nousta,
painvastoin pahoinvoinnista johtuen putosi 5-6kg alussa ja olin jo todella huolissani. Hakeuduin sitten sairaalaan ja paasin nesteytykseen (tiputukseen) jonka jalkeen ruokakin alkoi maistua vahan paremmin. :urjo:

Huomenna alkaa vko 25 ja painoa on tullut vain 4kg (lahtopainosta) vaikka en ole reenannut ja syon normaalia huomattavsati hiilaripitoisempaa ruokaa. Mutta taman viikon laakarikaynnilla lekuri kylla vakuutteli etta liikutaan viela ihan normaali mittojen sisalla ja kun ultrissakin kaikki on vaikuttanut olevan oikeen hyvin ja vauva normaalin kokoinen. Laakari vaan sanoi etta se on niin henkilokohtaista miten sita painoa ja masua kullekin tulee, etta kunhan siella loppusuoralla on se n.12kg lahtovaihetta enemman niin kaikki on hyvin.

Paikat on kylla veltostuneet ja vatsa aikalainen kumpu, vahan mietityttaa etta miltakohan kroppa nayttaa sitten raskauden jalkeen :rolleyes: mutta onhan sita aikaa sitten taas kiristella kun se on ajankohtaista.
Mika hulluinta miehestani olen talla hetkella kauniimpi ja seksikkaampi kuin koskaan!! No hyva niin :D
Vaikka kyllahan se varmasti vaikuttaa omaan mieleen aikalailla etta millaista kommenttia saa kumppaniltaan tai sukulaisiltaan.
Taytyy olla siis onnellinen etta meilla tama on mennyt nyt nain,
kun alussa itsestani tuntui hyvin vaikealta suhtautua kroppani muutoksiin kun tunsin itseni niin "isoksi ja kompelaksi".

Tsemppia kaikille ja muistakaahan ottaa mahdollisimman rennosti raskausaika kylla sita sitten paasee taas kuluttamaan ja vaantamaan itseaan haluamaansa muottiin kun vauva on saanut rauhassa kasvaa masussa tarvitsemiinsa mittoihin!! :thumbs:
 
Gillyanne sanoi:
Kai sano(i)t edes pahasti takaisin?
Click to expand...

Tällä kertaa jätin sanomatta, ajattelin hetken aikaa ja tulin tulokseen, että muistutan mieluummin isää ja annan mennä ohi korvien, kuin äitiä ja siskoa ja olen ilkeä. Mutta kyllähän se mitta täyttyy ennemmin tai myöhemmin vielä. Onneksi ukkeli jaksaa olla tukena ja rauhoittelemassa mua silloin kun EI ole niitä järkeviä hetkiä, jolloin jättää kommentit omaan arvoonsa.
 
Voi OmppuO! Tuollainen kommentointi on perseestä, itse ajattelen joidenkin ihmisten kohdalla, että "annetaan tyhmemmälle anteeksi", jos joku on laukonut asiattomuuksia.

Ultrassa tiistaina pikkukaveri liikkui kovasti ja jumppailee muutenkin ahkerasti :) Treenit sujuu mukavasti ja olen tuon neljän kuukauden salitreenitauon jälkeen taas oikein innostunut treenistä, vaikka aika kevyttähän se on kun tässä vaiheessa en edes yritä päästä takaisin entisiin treenipainoihin. Pääasia, että edes jotain tulee tehtyä ja lihaskunto säilyy jollain tasolla.

Ulkona on mukavaa liikkua kun on niin raikkaat syyskelit! Tänään olikin jo vähän vilpoisampaa ja sai pukea kunnolla päälle. Huomenna olis herkkupäivä tiedossa, muuten syön normaalisti ja herkuttelen kerran viikossa. Tai no joskus viikolla on ihan pakko ostaa esim. Muumi-päärynälakupötkö pahimpaan makeanhampaan kolotukseen;)

Hijaista on tässä ketjussa, mitähän muut odottajat mahtaa puuhailla???
 
Mie olen aloitellut hissukseen liikuskelua liki neljän kuukauden tauon jälkeen. Aika tahmeaa on meno, mutten voi syyttää kuin itseeäni, kun näin kauan laiskottelin. Ensin oksetti niin rutosti, että sängystä ei ylös päässyt, sitten oli hervottomat helteet, ja nyt kun ilmat ovat viilenneet, ja muutostakin selvitty, alkaa maha olla niin järkyn kokoinen, että kuntoilu kutistuu crossarilenkkeihin ja pieneen käsipainotreeniin. Lisäksi ilmeisisti istukan kiinnike nipistää kipeästi masupuolta mikäli liikkuu nopeammin tai syö mahan killilleen. Aion pistää punttimimmien kuvat-osioon ketjun omalle nimelleni, ja raa´asti lykätä sinne ekaan viestiin eilen otetut jokinorsumasukuvat. Mulle muistutukseksi, jos mielin possutella vielä vaavin syntymän jälkeenkin, ja muille toivonmukaan tsemppaukseksi, että kyllä tästäkin tilanteesta voidaan timmiin kuosiin päästä. Ja minähän etin ne vatsapalani tuolta jostain vielä. Katsottakoon tämä nyt luvatuksi.:whip:
 
M-Nutrition OsmoPure 1 kg -35%
Heipä hei! Tässä mennään nyt viikon 32 lopulla, onneksi pahoinvointi on hiukka helpottanut vaikkakin ällö olo tulee vieläkin helposti jos syöminen unohtuu.
Salilla on kyllä ole käynyt kuukausiin, jotenkin on niin voimaton olo, että olen tyytynyt vain pieniin kävelylenkkeihin, jotka nekin aiheuttavat kiitettävästi puhinaa ja puhkumista.
Jotenkin tuntuu, että jos puntille menisi, niin tekisi mieli tehdä kunnolla, eikä vaan läpsytellä, mikä tällä ololla olisi ainut vaihtoehto..
Kaikista inhottavinta on kuitenkin se, että olen alkanut nähdä kamalia painajaisia ja murehtimaan lapsen vointia..
:(
Olo on tällä hetkellä välillä tosi masentunut, varsinkin kun luin vielä eräältä toiselta palstalta kuinka joiltakin oli vauva kuollut masuun viime metreillä.
Onko muilla ollut tällaista, vai olenkohan ainut joka päivänsä näissä mietteissä viettää? Tokihan sen tajuaa järjellä, ettei se murehtiminen siinä paljon auta, mutta sanoppa tunnepuolelle tuo sama..
 
Tässä kans yksi murehtija! Nyt varsinkin kun liikkeet on alkaneet tuntua, niin heti alkaa miettiä onko kaikki hyvin jos ei koko päivänä ole mitään tuntunut. Useimmiten ne liikkeet kyllä tuntuu viimeistään iltasella kun rauhoittuu hetkeksi, mutta silti murehdin kaiken aikaa... ja tässä ollaan vasta puolivälissä menossa...

Flunssaa meinaa teettää, saas nähdä. Kävin kyllä tänään reilulla tunnin kävelylenkillä kun ei ollut mitenkään kauhean kipeä olo. Ylämäet varsinkin nostaa sykettä kauheasti ja siksipä niitä tallustelen etanavauhtia, ärsyttävää! Ja aina kun lähden lenkille niin aluksi mahaa vähän kiristää, mutta helpottaa kyllä kun on hetken käpsytellyt.
 
No joo, kuulostaa kylla tutulta...

mulla se menee lahinna niin kun kausittain etta huolestuttaa,
huolestuttaa etta onkohan kaikki siella masussa ihan hyvin.
Huolestuttaa jos en siella havaitse liikehdintaa (kun aloin tuntea liikkeet jo hyvin varhaisessa vaiheessa)
ja sitten taas huolestuttaa jos vauva liikkuu paljon jne jne,
ei ole kylla helppoa,
vaikka joka kerta kaikissa kontrolleissa ja ultrissa ja sydanaani tutkimuksissa jne kaikki on ollut oikeen hyvin.
Juttelin asiasta laakarini kanssa ja han sanoi etta se on hyvinhyvin yleista etta raskaana olevilla naisilla on tallaisia tuntemuksia ja etta lahes aina viela ilman syyta,
se hormooni toiminta vaan aiheuttaa sen etta sita melkeen niinkun etsii mahdollisia "oireita" sille etta jos vauva ei olekaan kunnossa ja vaikka ei olisi oireitakaan sita saattaa olla huolissaan.
Han sanoi myos etta kannattaa vaan yrittaa ajatella mahdollisimman positiivisesti ja ajatella etta kaikki on hyvin ja pitaa muistaa hemmotella itseaan niin sen rauhallisempi olo silla vauvallakin on siella masussa.
Etta jos aiti stressaa jostain jatkuvasti kovasti niin se voi vaikuttaa vauvaan niin etta se syntyy tavallista hermostuneempana, kun aitin elimisto erittaa talle raskauden aikana stressihormooneja.

Jos jollain meista raskaana olevista "punttimimmeista" on valilla huonoja paivia ja kovasti hermostuttaa niin laittakaa ihmeessa viestia tanne niin jutellaan asioista, mulla se yleensa ainakin helpottaa kun huomaa etta ei olekaan yksin naitten ajatustensa kanssa :)
 
Lohduttavaa tietää, ettei aivan yksin ole näytten murheitten kanssa!
Tuntuu, että toisilla se raskaus etenee niin madonnamaisella tyyneydellä ja itse kehittää ties minkälaisia kauhukuvia..

Ja loppuuko tämä edes synnytykseen, sitten meikäläinen nukkumatta kyttää varmaan sängyn vieressä vauvan unta kätkytkuoleman pelossa?
Itsellä nämä pelot kohdistuvat juuri vauvan vointiin, en niinkään murehdi synnytystuskia, vaikka se varmasti kivuliasta onkin.

Ja kun itse työskentelen kehitysvammaisten kanssa, niin tulee mietittyä, että entäs jos lapsesta tuleekin tuollainen tai tuollainen.. siis pidän todella työstäni ja kehitysvammaisten kanssa olemisesta, mutta eihän kukaan tahdo lapsesta vammaista.
Vaikka toki lapsesta sitten tulee ihan yhtä rakas kuin terveestä, mutta tietysti sitä haluaisi säästää pientä kaikelta turhalta kärsimykseltä..
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom