Raskaus ja treeni osa 2

[Eagle77]

Varsinkin piuden kommentteja lukiessa olen kokenut helpotusta, etten ole yksin omien ajatusteni kanssa. Tietyssä määrin olen hyvin samassa elämäntilanteessakin kuin sinä. Odotan toista lasta ja raskausaika ei ensimmäistäkään odottaessa ollut kovinkaan auvoista, toki siinä tosiaankin oli se pieni uutuudenviehätys, jota nyt ei ole... Koen "oman kehon lainaamisen" vauvalle itsetuntoa latistavana. Masentaa kun ei mahdu omiin vaatteisiinsa ja olemus on muuttunut muodottomaksi möykyksi. Oman kehonsa vanki on monessa mielessä: en pysty harrastamaan mieleisiäni liikuntalajeja, ei pysty syömään kaikkea mitä haluaisi... Tuntuu että ihmiset tuijottavat... Ai niin, mullakin on tukka kampaajakäynnin jälkeen ihan huonosti, huokaus... Synnytystä toisaalta odottaa paljon, toisaalta sitä haluaisi lykätä, koska tuoreessa muistissa on esikoisen valvottaminen. Ensimmäiset 7 kuukautta esikko huusi yöt ja päivät, oli hyvin vaativa vauva, joka ei koskaan istunut sitterissä. Sitä piti hyssyttää ja heijata ja kanniskella päivät pitkät... On ollut jännä kuulla, kuinka jotku äidit kaipaavat pikkuvauva-aikaa. Minusta kun hienoa on juuri se, kun vauva kasvaa ja muuttuu ainakin tietyllä tavalla helpommaksi. Oma avuttomuudentunnekin vähenee lapsen kasvaessa, ehkä tottumuksen myötä ja myös siksi, että lapsi osaa jo paremmin ilmaista mikä hätänä...

Tuossa yksi päivä myös tajusin, että mullekaan ei lapset tai perhe ole koskaan ollut suunnitelmissa, päin vastoin. On kai siis ymmärrettävää, että sitä on hämmennyksissä, kun perhe onkin se suurin elämänsisältö tällä hetkellä jonka tieltä muut tulevaisuudensuunnitelmat ovat väistyneet etäämmälle...

Ehkä tämä kuulostaa kovalta tekstiltä... Äitiyteen liittyy jo raskausaikana ikuinen syyllisyydenkehä, olenko riittävän hyvä äiti, onko minulla oikeutta ajatella näin, miten muut näkevät äitiyteni? Lisättäköön vielä siis että rakastan lastani ja tulevaa vauvaa eniten maailmassa. Vaikka valitankin, niin lapseni on kaikessa vaativuudessaankin ollut suurin ilon tuoja elämääni. Olen myös mielestäni onnistunut äitinä hyvin, vaikken ole se tyypillinen kanaemo.

 

[OmppuO]

Mäkään en ole mitenkään riemastunut tästä raskauden kulusta. Salille ja lenkille pääsee, jos olo on hyvä, mikä ei läheskään aina toteudu. Käyn treenaamassa salilla suoraan töiden jälkeen, niin autossa pitää olla joka päivä kamppeet mukana siltä varalta, että jos tänään ei ole paha olo, niin voi jaksaakin.

 

[morgaise]

Synnytystä toisaalta odottaa paljon, toisaalta sitä haluaisi lykätä, koska tuoreessa muistissa on esikoisen valvottaminen. Ensimmäiset 7 kuukautta esikko huusi yöt ja päivät, oli hyvin vaativa vauva, joka ei koskaan istunut sitterissä. Sitä piti hyssyttää ja heijata ja kanniskella päivät pitkät....

Vähän offtopic, mutta...Oletko kokeillut kantoliinaa? Voin suositella lämpimästi, tuntuu päällä lähinnä tukevilta urheilurintsikoilta vaikka oli baby kyydissä, eikä sitominenkaan ole niin hankalaa kuin voisi luulla, vaikka pikkuisen harjoitttelua aluksi vaatiikiin. Ja se vapauttaa etenkin lyhyemmillä matkoilla vaunujen roijaamisesta mutta jättää silti mamin kädet vapaiksi vaikka kaupassa käydessä.

 

[OmppuO]

Millä puljuilla olisi raskaana olevalle sopivia treenivaatteita? Mä en mitenkään tykkää käyttää puuvillaisia perus-t-paitoja treenatessa, ne tuntuu musta inhottavilta päällä ja nyt on jo vanhat vaatteet alkaneet kivuta jos johonkin suuntaan.

 

[Eagle77]

Vähän offtopic, mutta...Oletko kokeillut kantoliinaa? Voin suositella lämpimästi, tuntuu päällä lähinnä tukevilta urheilurintsikoilta vaikka oli baby kyydissä, eikä sitominenkaan ole niin hankalaa kuin voisi luulla, vaikka pikkuisen harjoitttelua aluksi vaatiikiin. Ja se vapauttaa etenkin lyhyemmillä matkoilla vaunujen roijaamisesta mutta jättää silti mamin kädet vapaiksi vaikka kaupassa käydessä.

Joo, oon sitä vakavissani harkinnut mikäli kuopus tulee olemaan samanlainen kuin ensimmäinenkin... Kokeilin silloin rintareppua, joka ei sekään oikein toiminut, mutta liina pitäisi vauvan tiiviimmin kiinni äidissä, joten se luultavasti toimii paremmin

 

[kaisa]

Joo, oon sitä vakavissani harkinnut mikäli kuopus tulee olemaan samanlainen kuin ensimmäinenkin... Kokeilin silloin rintareppua, joka ei sekään oikein toiminut, mutta liina pitäisi vauvan tiiviimmin kiinni äidissä, joten se luultavasti toimii paremmin

Liina on aivan superhyvä! Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Liinaan lapsen saa niin tiukasti vasten omaa kehoa, että sekä äidillä että lapsella on hyvä olla, ei särje olkapäitä / selkää. Tytär nukkui ensimmäisen puolen vuoden aikana monet päiväunet liinassa, kun äiti istui läppäri sylissä. ;)

Lisäksi jopa 9-10 tunnin lennot ovat menneet mielettömän helposti lapsi liinassa. :thumbs:

 

[natsuli]

Millä puljuilla olisi raskaana olevalle sopivia treenivaatteita? Mä en mitenkään tykkää käyttää puuvillaisia perus-t-paitoja treenatessa, ne tuntuu musta inhottavilta päällä ja nyt on jo vanhat vaatteet alkaneet kivuta jos johonkin suuntaan.

Samaa haluaisin tietää?? Vaikkei vaatteet vielä rullaile, mutta kun työkseni jumppaan niin tykkään että nahka pysyy piilossa eikä napa irvistele muille..

Ehkä uskallan jo kirjoittaa tänne raskautettujen osioon vaikka viikkoja vasta 7+4. Onnellinen ja huonovointinen....

 

[Kiiwi]

Täällä edelleenkin odotellaan synnytystä! Maanantaina olisi laskettu aika, mutta kaveri ei osoita mitään merkkejä että olisi muuttamassa yksiöstään isompiin tiloihin. :( Hermot alkaa olemaan jo ihan loppu, jotenkin odotin että lapsi olisi syntynyt jo ennen laskettua aikaa, ja ympärillä muut saavat vauvojaan... Tahtois jo oman kropan takasin, tai ainakin tän mahan pienemmäksi että voisi taas alkaa "metsästämään" sitä omaa kroppaa takas..Salilla en ole käynyt varmaan yli kuukauteen, ja kaikki muukin liikunta on jäänyt. Vain koiran kanssa lenkkeilen 3 x pvässä. Nyt ei enää jaksa tätä raskautta mitenkään...Fyysisesti olot ihan ok (mitä nyt 14kg tullut painoa..) mutta henkisesti tämä on sitäkin raskaampaa. Pelkään että lapsi menee 2 vkoa yli ja on sitten jo yli 4 kilonen ainakin! Poikaa kun täällä vielä odotellaan..

 

[piude]

Vähäksi käy tämä odotusaika täälläkin mutta olotilaa se ei ollenkaan helpota. Pari viikkoa jaksoin olla melkein inhimillinen mutta viikonloppuna muutuin taas myrkkyä sylkeväksi lohikäärmeeksi. Mielialoissa löytyy tasan kaksi vaihtoehtoa; hirveä viha ja aggressio tai sitten itkuinen, itsesäälinen masennus - jippii... Taitaa olla niin, että äitiysajan sekopäähormoonit ovat alkaneet taas jyllätä, ja niiden armoilla sitä sitten seuraava vuosi seilataan.

Elämä on ison mahan myötä muuttunut melkoisen hankalaksi, ja mm. sukkien pukeminen ja kengännauhojen solmiminen vaatii uskomatonta akrobatiaa. Raskausarvilta olen toistaiseksi säästynyt mutta nyt on alkanut mahanahkaa siihen malliin kiristää, että eiköhän sekin asia pikapuoliin korjaannu... Liitoskivut alkoivat toista viikkoa sitten ja väliin tuntuu, että ainakin toinen takajalka tippuu tielle. Iskiaskipuja on toisinaan, ja kun ne yhdistetään löyhtyneeseen lantioon, niin johan on vinhan näköistä tämän mamman liikehdintä - siitä on kissamaisuus kaukana.

Painoa on kertynyt kaikkiaan reilut 16kg; viimeisinä aikoina jopa 1600g viikkotahtia. Turvotustakin alkaa loppua kohden olla eli kaikki ei onneksi ole silkkaa läskiä. Vauvan kokoa eivät ole neuvolassa sen kummemmin alkaneet arvailla - edellinen painoi 3800g eli eiköhän tässä päädytä suunnilleen samoihin lukemiin.

Nyt sitä odottaa odottamistaan, että pääsisi jo piakkoin synnyttämään mutta sen jälkeen on edessä hirvittävä ensikohtaaminen kokovartalopeilin kanssa... Yhtään eivät elämää helpota myöskään seksikkäät verkkohousut, hehtaarin kokoiset vaipat, kiristävät ompeleet, viikkojen vuoto ja valuminen, haavaiset nännit, katkonaiset yöt ja itkuherkkä mieli sekä likimain psykoottiset mielikuvat omaa lapseen kohdistuvasta maailman pahuudesta.

Välillä on vaikea pitää focus tulevaisuudessa, ja uskoa siihen, että kyllä tästä suosta vielä noustaan. Miehen suusta kuultuna moinen - vaikkakin vilpittömästi tueksi tarkoitettu - vakuuttelu vain ärsyttää kahta kauheammin -eihän hänen tarvitse sitä työmäärää tehdä, sen kummemmin kuin olla raskaanakaan tai synnyttää, imettää, hoivata ja siinä sivussa pyörittää kaikkea muuta kodin arkea. Tässä vaiheessa alkaa jo tosissaan v.......aa tämä lisääntymistä koskeva työnjako. Toisella elämä on jatkunut entiseen malliin kun taas minä olen muuttunut toimintakyvyttömäksi, lihavaksi, kömpelöksi ja inhottavaksi elatusalustaksi. Onhan sitä tosin oma tekemisensä siinäkin, että jaksaa nyt minun kanssasi elää, mutta silti ei mene tasan tämä kurjuus.

Itseään voi kiusata monella tapaa, ja nyt paras tapa on ollut seurata syksyn kilpailijoiden valmistautumista - nähdä kuinka mimmit tiukkuvat ja miten mielettömän upeita, kansainvälisesti kilpailukykyisiä naisia tänä syksynä tullaan lavalla näkemään. Pääsisi edes katsomaan, mutta kun ei niin ei.

 

[emiliah]

mie jäin tuossa miettimään, minkälaisia saliohjelmia teillä on ollut raskausviikosta 32 eteenpäin? mitkä liikkeet teistä on tuntunut pahoilta/ mitkä liikkeet sujuu hyvin?

utelias olen kuulemaan, niistä jotka ovat käyneet vielä salilla. omasta ohjelmastani olen jättänyt vatsat ja jalkaprässin pois, en nyt ulkoa muista kirjoitella tähän ohjelmaani, mutta yksi jakoisella on menty, normaalisti 2 krt viikko, jos on ollut vain mahdollista päästä ilman lapsia. Minulla itselläni on siis raskausviikko 32 menossa muistaakseni.

 

[neiti]

mie jäin tuossa miettimään, minkälaisia saliohjelmia teillä on ollut raskausviikosta 32 eteenpäin? mitkä liikkeet teistä on tuntunut pahoilta/ mitkä liikkeet sujuu hyvin?

utelias olen kuulemaan, niistä jotka ovat käyneet vielä salilla. omasta ohjelmastani olen jättänyt vatsat ja jalkaprässin pois, en nyt ulkoa muista kirjoitella tähän ohjelmaani, mutta yksi jakoisella on menty, normaalisti 2 krt viikko, jos on ollut vain mahdollista päästä ilman lapsia. Minulla itselläni on siis raskausviikko 32 menossa muistaakseni.

Itse menin ihan loppuun asti nelijakoisella, ilman vatsoja ja jalkatreenissä lähinnä reiden ojennusta, hyvin kevyttä kyykkäilyä ja takareisille taljapotkuja, reiden koukistajia ja pakaralaitteessa ähräilyä. Omalla kohdallani yläkropan treenit kulkivat todella hyvin koko raskausajan, mutta jalkojen kanssa piti ottaa huomattavasti kevyemmin normaaliin verrattuna.

 

[SENNI HIETANEN]

mie jäin tuossa miettimään, minkälaisia saliohjelmia teillä on ollut raskausviikosta 32 eteenpäin? mitkä liikkeet teistä on tuntunut pahoilta/ mitkä liikkeet sujuu hyvin?

utelias olen kuulemaan, niistä jotka ovat käyneet vielä salilla. omasta ohjelmastani olen jättänyt vatsat ja jalkaprässin pois, en nyt ulkoa muista kirjoitella tähän ohjelmaani, mutta yksi jakoisella on menty, normaalisti 2 krt viikko, jos on ollut vain mahdollista päästä ilman lapsia. Minulla itselläni on siis raskausviikko 32 menossa muistaakseni.

Hip.

Mie treenasin kovaa nelijakoisella ohjelmalla ihan synnytyshetkeen asti molemmilla kerroilla. Vatsoja en tosiaan enää suosittele. Tein niitä toisen raskauden aikana liian pitkälle ja ne mokomat kramppas ihan pirusti polttojen aikana. Semmottisii liikeitä, joissa maha on tiellä ei tietenkään voi tehdä.(esim. jalankoukistus maaten..) Miulle ei oikein tule muuta mieleen kuin ojentajatalja, koska siinä jännittyy vatsat tosi paljon, jos tekee isoilla painoilla. Ihan loppuvaiheessa, jos olo alkaa olla melkolailla tukala, niin istualtaanhan (tai seisaaltaan jos tuntuu paremmalta) voi nostella painoja vaikka kuinka monella tapaa!! Onnea ja hyviä treenejä!!!

 

[nelli]

mie jäin tuossa miettimään...

Itse treenasin viimeiset pari kuukautta hieman kevennetylla kaksijakoisella ohjelmalla ( 3 x/vko). Toki kovaa voi treenata loppuun astikin, tarve kevennykseen oli ehkä enemmänkin henkinen = kerrankin voi hyvällä omallatunnolla ottaa iisimmin. Penkin vaihdoin vinopenkkiin siinä vaiheessa kun pötsi alkoi olla painaa. Tosin siihen vinopenkkiin ja siitä pois pääsy - varsinkin käsipainojen kanssa - oli jo treeni sinänsä

Vatsat kannattaa mielestäni jättää pois jo alkuvaiheessa; ne venyvät joka tapauksessa ja venyminen on sitä kivuliaampaa mitä timmimmässä kunnossa ne ovat. Kyllä niitä vielä ehtii hinkkaamaan!

Ja vielä pari sanaa kyykystä ja prässistä: Ne neuvotaan usein jättämään kokonaan pois, mutta en välttämättä pidä sitä perusteltuna, jos a) painot ovat kohtuulliset b) selkä on terve c) tekniikka on kunnossa ja d) lantionpohjan lihakset wörkkivät normaalisti. Painoja valitessa täytyy ehdottomasti muistaa, että lannerangan etupuolella ei ole normaalia vatsalihasten antamaa tukea. Syvien lihasten aktivointi (lantionpohjan kautta) on tärkeää! Itse kyykin viimeiselle viikolle saakka (kroppaa kuunnellen, lopussa ilman painoja), koska ilokseni olin säästynyt krempoilta. Omia treenattaviani en kuitenkaan varauksettomasti patistaisi moiseen, koska vastuu on kyykkijällä itsellään ja oma kroppa oikkuineen täytyy tuntea hyvin. Eikä se kyykky loppujen lopuksi niin autuaaksitekevä asia ole, etteikö muutamaa kuukautta pärjäisi ilman. Ekana oma ja beibin terveys ja heti tokana vahvat reidet ;) !

Hyviä treenejä kaikille raskautetuille!

 

[morgaise]

Byääh! Miten nopesti vatsanahka palautuu synnytyksen jälkeen? Tiedän ettei tämä ole maatakaatava juttu, mutta rv 21 menossa ja masunympärys näyttää 104cm. Löydänköhän mie entistä 78cm sixpäckinalkuani enää tuolta koskaan.....?:itku: :itku: :itku: :itku:

nimim. muutto, masennus ja masunkasvu painavat päälle....

 

[SENNI HIETANEN]

Byääh! Miten nopesti vatsanahka palautuu synnytyksen jälkeen? Tiedän ettei tämä ole maatakaatava juttu, mutta rv 21 menossa ja masunympärys näyttää 104cm. Löydänköhän mie entistä 78cm sixpäckinalkuani enää tuolta koskaan.....?:itku: :itku: :itku: :itku:

nimim. muutto, masennus ja masunkasvu painavat päälle....

Älähän sie sure!! Jos et hirmu paljon keräile ihraa nahan alle, niin pari kolme viikkoa menee ja maha ei enää pömpötä. Sixpäckinalkua kannattaa alkaa metsästämään sitten kun lopetat imettämisen. Itselleni riitti kuukauden kevyt dieettaaminen. Nauti raskaudesta!!!! Ei saa masentua! Vauva ei tykkää siitä! Onnea paljon!!!!

 

[nelli]

lohdun sanoja..

Heitä se mittanauha helkkariin! Mikään ei ole ikuista, ei edes pömppö. Mulla masu oli entisellään n. 1 kk imetyksen lopettamisesta ja nyt (vuosi synnytyksestä) vatsapalat näkyvät jopa paremmin kuin ennen. Enkä ole vatsan suhteen ees himotreenaaja. Tsemppiä ja jaksamista!

 

[OmppuO]

Mä olen niin onnellinen. Muutamia viikkoja kunnollista treeniä takana ja nyt alkaa oleen painot samoissa, kuin ennen raskautumista ja pahoinvointia. Päätin, että en hiivistele, jos ei pahalta ala tuntumaan ja niin on lähtenyt paremmin käyntiin. Ja kun rakenneultrassa todettiin, että Ipanalla on riittävästi raajoja ja muita osia, niin mikäs tässä ollessa.

 

[Powhata]

Ihanaa! Mullakin on sitten vielä toivoa! Oon ihan rupsahtanu parissa parissa-kolmessa kuukaudessa kun on väsyttänyt vaan koko ajan. Salille olen jaksanu kerran kahdessa viikossa ja peilikuvakin itkettää. Nyt alkaa pahin väsymys olla takana (raskausviikkoja 15+5) ja salille kamala hinku taas. Mietin vaan että onkohan siitä enää mitään hyötyä ja aivan varmana siitä, että peli menetetty. Lihakset ei kuitenkaan kasva raskausaikana, hyvä kun harjanvartta enää jaksaa heilutella.:jahas:

Jos sä, OmppuO, oot kerran onnistunu pääsemään vanhoihin painoihin tauon jälkeen raskautuneena, niin kyllä mäkin, yritän ainakin! Ei anneta kasvavan pötsin meitä latistaa!

 

[natsuli]

Nyt alkaa pahin väsymys olla takana (raskausviikkoja 15+5) ja salille kamala hinku taas. :

Apua! Mä kun toivoin että tää väsymys menis jo piakkoin ohi kun kaikki on sanoneet että 12vkon jälkeen alkaa helpottaa ja nyt on 12+6 eikä mitään helpotusta mailla halmeilla! Jos sullakin on noin pitkälle väsy kestänyt niin taidan luopua toivosta taas pariksi viikoksi ja jatkaa laahustamista Vaikka yksilöllistähän se on tiedetään, mutta niin kovin odotan sitä hetkeä kun tuntee olonsa energiseksi!

 

[Powhata]

Mäkin oottelin kuin kuuta nousevaa sitä kahdennettatoista viikkoa.. Sitten hellittää! Joopajoo.. Mutta mun propleemana on alhainen hemoglobiini, se on vain 110, rautatablettien syönnistä huolimatta. Nyt en oo sitä tarkistanu moneen viikkoon, mutta jotakin on tapahtunut kun olo on paljon pirteämpi kuin aikaisemmin.
Kiva kun herää kello yhdeltätoista aamulla, kymmenen tunnin unien jälkeen, syö aamupalan avokin kanssa, joka innoissaan on suunnittelemassa jotakin mukavaa päivän varalle ja sitten meikäläinen ilmoittaa aamupalan jälkeen että pitää ottaa parin tunnin päikkärit eka

Toivotaan natsuli että sulla kanssa väsy hellittää. Tuntuu että elämän laatukin heikkenee kun vaan nukkuu kaiket päivät.