Raskaus ja treeni osa 2

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Hemina
  • Aloitettu Aloitettu
Vielä yksi kysymys olisi, että missä kohtaa on hyvä alkaa treenaan lantiopohjan lihaksia? Nehän kuitenkin alkaa löystyyn mitä isommaksi vatsa käy.
Periaatteessa vaikka heti kun ei siitä mitään haittaakaan ole. Itse tein niin että soitin joka ilta vauvalle soittorasiaa masun vieressä ja treenasin sillä aikaa noita lihaksia. Ei unohdu niin helposti. Ei kannata laittaa soittorasiaa ihan masun päälle kun mulla aina vauva vetäytyi ihan toiseen kylkeen kiinni, taisi raasu säikähtää kovaa ääntä.
 
Nonni, mepä käytiin siellä kontrolliultrassa. Se munuaisen nestekertymä on suurentunut aiemmasta (mikä tietysti on ehkä oletettavaa, koska muksukin on melkein tuplannu painonsa...), ja sen kertymän halkaisija on nyt 7mm. Normaali on alle 10mm, joten siltä osin kaikki hyvin :hyvä: TOSIN meikä nyt pääsee vielä kahteen kontrolliin, ensiks rv30 ja sitten rv36, koska tää juniori ei oo sitten ihan sieltä pienimmästä päästä...

Mulla on nyt rv24+0 menossa ja juniori vastaa kooltaan 25+4. Mä en oo mitenkään kovin pieni, eikä isäntäkään, ja molemmat on syntyneet yli nelikilosina, joten lääkäri päätti ettei sellanen tsekkailu ton muksun koon suhteen olis mitenkään kovin huonoa asia :D Ei sillä etteikö se mahtuis alakautta ulos, mutta ihan sillä, ettei oo kovin tarkoituksenmukaista että mä alan tunkeen mitään viiskilosta alakautta.

Että että. Ei sinänsä tullu mitenkään kauheen yllätyksenä että muksu on tod.näk aika kookas, mutta kyllä tietysti nyt piiiikkkaaaseen mietityttää...Hyvä että äitiyspakkauksen vaatteet on 60cm-70cm :)

Mutta jos juniori painaa nyt sen 715g niin milläs hitolla mää selitän tän 10kg painonlisäyksen :lol2:
 
katriina2: toi on kuitenki kiva et pääsette ultralla kontrolloimaan vielä vaavin kokoakin. Mulla on kans viimenen uä ens maanantaina 35+1 niin nähdään kuinka iso neiti on. Mulla kun painoa on tullut jo melkein 20 kiloo ja vatta on aikas moinen pallo. Hiukan huolettaa siis neidin koko. Sokereiden kanssa mul ei oo ollu mitään ongelmaa koko raskaudessa eikä muutenkaan. Vaan tää totaalinen liikuntakielto ja talven syömingit on tehny tehtävänsä....

Ite haluisin ehdottomasti alatiesynnytyksen, joten sen puolesta toi koon tsekkaus huojentaa et sit vois rupee keskustelee synnytyksen käynnistämisestä ajoissa, jos näyttää et neiti on mahottoman iso. Suunnitellusti en sektioon haluais...jos sen vaan mitenkään voi välttää. Noh toivotaan nyt parasta ja odottelen tota maanantaita kun kuuta nousevaa! Sitten on taas aika paljon viisaampi....
 
Toivottavasti teillä on tuommonen mahdollisuus, että sektio tehdään jos on liian iso. Nimittäin mullekkin siitä puhuttiin neuvolassa, että pääsee leikkaukseen jos on mahottoman iso. Sitten kun tuli sen aika että ultraan pääsin jossa vaavin paino arvioitiin, niin ensimmäiseksi lääkäri sanoi että on niitä 5 kilosiaki synnytetty, että aina ensimmäisenä kokeillaan alateitse. Mitä ihmeen järkeä siinä ultrassa sitten on, muuta kuin suurentaa entisestään synnytyspelkoja? En ymmärrä. Ja mistään peloista ei ole missään vaiheessa kyselty. Ehkäpä suurin osa ensisynnyttäjistä kuitenkin pelkää ainakin jollain lailla.

Just äskettäin tulin neuvolasta ja yhtä putkeen menee homma niinku ennenkin. Eli nyt epäili neuvolatäti raskausmyrkytystä, kun oli verenpaineet kohonnu, proteiinia virtsassa jne. Viikon verran ollaan oltu kuumeessa ja kurkkutaudissa, melko masentunu olo. Mutta nyt jos pitää synnyttää niin ei kyllä happi riitä. Henki pihisee jo ihan normaalisti, makuuasentoon ei pääse ja syke on kokoajan yli 100.
Nyt ootellaan äitipolilta soittoa, että koska pääsee tarkistukseen..
 
Salilta just kotiuduttu. Mua alkaa jo pikku hiljaa nyppiä saamani "huomio". Olen siis töissä kyseisellä salilla ja suurinosa naisista tuttuja. Nyt kyllä jo mammalomalla ollaan :) No asiaan aina saa vastata samoihin kysymyksiin tai kuulla samoja kommentteja; "ootpa sä pieni", "vielä jaksat treenata" ,"eikö tunnu jo pahalta", "älä nyt liikaa rehki" jne jne...Tiedän ettei kukaan pahalla, mutta kai mä aikuinen ihminen itse tiedän mitä teen. Eikä mun jumppailua painojen kanssa voi kovin raskaaksi kutsua verrattuna entiseen. Toki treenaan nytkin vielä isoimmilla romuilla, kuin moni keski-ikänen rouvashenkilö :D, mutta tiedän kyllä koska tuntuu pahalta tai mikä on liikaa...Aion liikkua loppuun asti jos vaan suinkin pystyn, eikä se loppu enää ole kovin kaukanakaan :dance:

Täällä on moni saanut vissiin "isoja" vaavi arvioita. Mulla taas toisin päin. Viimeksi paino-arvio oli 33+2 2,2kg. Nyt mennään 36+1 ja edellispäivän neuvolääkäri totesi ettei kovin iso vaavi tule. Puhui reilusta parista kilosta...No katsotaan miten käy. Itseä ei huoleta, vaikka vauva olisi pienempikin, kun kaikki pitäisi kuitenkin olla kunnossa :) SF-mitta mulla on kasvanut kuten pitääkin, vaikka massu ei hirveen iso olekkaan. Mutta ihan tarpeeksi, vähän jo ahdistelee. Vihlontaa, menkkamaisiakipuja ja suppareita päivittäin. Paikat on jo pehmeenä ja vaavi on lähtökuopissa...Lääkärin mukaan voi syntyä koska vain, jännää! Vähän kyllä jännittää. Mietityttää no kaiken maailman "repeämiset" yms...Lääkäri ei tehnyt mulle mitään erityistä synnytystapa arviota. Ehkä sksi, että vaavi sen verran pienempi...
 
Aivi: On ne ihmiset sit niin ihmeellisiä...ikinä ei raskaana oleva oo sopivan kokonen, näkönen tai käyttäydy odotusten mukaan :D Mä saan jatkuvasti kuulla et kauhee kun oot iso jne. Alkuun kun mäkin vielä sain treenata (17 viikol asti) niin salilla vanhemmat naiset tuijotti ja jotkut tuli sanomaan et eikö pitäis jo lopettaa, vaikka olin jo sillon jalkatreenistäkin vähentänyt painoja melkein puolella. Ihmiset on niin raskaita. Noh sit kun ollaan synnytetty niin sit ne alkaa kommentoimaan rintojen kokoa suuntaan tai toiseen ja arvosteleen vauvaa (joka sekin kuulemma välillä sairaan rasittavaa, mun kaveri sitä aina manailee).

Sulla on jo hyvän kuulonen tilanne, josko pääsisit ajoillas synnyttään. Mulla supistukset vähenee kun viikot lisääntyy...niin kypsää. Mä pääsen vast ma. sinne koko arvioon, mut sen tiedän et ei tää ainakaan pieni oo ;)
Tsemppiä treeneihin...nauti!!!!!
 
Aivi: On ne ihmiset sit niin ihmeellisiä...ikinä ei raskaana oleva oo sopivan kokonen, näkönen tai käyttäydy odotusten mukaan :D Mä saan jatkuvasti kuulla et kauhee kun oot iso jne. Alkuun kun mäkin vielä sain treenata (17 viikol asti) niin salilla vanhemmat naiset tuijotti ja jotkut tuli sanomaan et eikö pitäis jo lopettaa, vaikka olin jo sillon jalkatreenistäkin vähentänyt painoja melkein puolella. Ihmiset on niin raskaita. Noh sit kun ollaan synnytetty niin sit ne alkaa kommentoimaan rintojen kokoa suuntaan tai toiseen ja arvosteleen vauvaa (joka sekin kuulemma välillä sairaan rasittavaa, mun kaveri sitä aina manailee).

Sulla on jo hyvän kuulonen tilanne, josko pääsisit ajoillas synnyttään. Mulla supistukset vähenee kun viikot lisääntyy...niin kypsää. Mä pääsen vast ma. sinne koko arvioon, mut sen tiedän et ei tää ainakaan pieni oo ;)
Tsemppiä treeneihin...nauti!!!!!

Kiitos tsempistä. Olet kyllä ihan oikeassa, aina on väärän kokoinen...Tajuaako ihmiset edes että niiden kommentit loukkaa? Ei tietenkään kannattaisi välittää...Juu seuraavaksi alkaa sitten vauvan "arvostelu", sitten saatan jo ärähtää ja murahtaa :evil:
 
Kiitos kaikille onnitteluista! Mä oon pari kertaa alottanutkin postausta tänne, mutta aina se on keskeytynyt nälkäiseen huutoon :). Jos nyt sit kerkeis kirjottaa loppuun asti...

KateS: me ponnistettiin käytännössä koko lauantaipäivä neloskerroksen synnytyssalissa ja sitten siirryttiin muutamaksi päiväksi kolmoskerrokseen osastolle. Mutta samoilla kulmilla siis ollaan oltu.

Jos koko on väärä raskauden aikana, niin on se sitä sen jälkeenkin. Onneksi siitä ei juuri kukaan ole mitään maininnut (pieniä leikillisiä kommentteja lukuunottamatta, että onko sieltä tulossa jo toinen), mutta tuo mahahan ei sitten yleensä katoa kokonaan heti synnytyksessä. Osa johtuu ihan rehellisesti fläsän kertymisestä, mutta osa johtuu turvotuksesta yms. Kymmenen kiloa nyt on enemmän, kuin ennen raskautta, mutta täytyy pitää pää kylmänä ja olla aloittamatta mitään tehodieettiä, ettei imetys kärsi. Kyllä sitä ehtii vielä pääsemään normaalikuosiin vähän hitaammallakin tahdilla.

Niin ja imetyksestä puheen ollen. Mä suosittelen, että jos on vähänkään epävarmuutta sen kanssa sairaalassaoloaikana, niin kannattaa pyytää kätilöiltä niin paljon apua, että homma varmasti pelaa. Mä luulin, että meillä lähti imetys hyvin käyntiin aluksi, kunnes yksi kätilö huomautti, että mun rinnanpäät oli ihan hajalla. Mä luulin, että se oli vaan normaalia. Korjattiin sitten vauvan imuotetta, niin että rinnat pysyy ehjinä.
 
Hugadelic: Kiva kuulla et imetys sujuu! Se on tosi hienoa! Mullakin on kauhee henkinen valmistautuminen ja tahtojen taisto, etten suotta rupee hätiköimään painon pudotuksen kanssa imetyksen kustannuksella. Pitää vaan koittaa unohtaa oma kroppansa hetkeks. Uskon kyllä et mun fiilis paranee kun pääsen jumalattomasta vattapallosta eroon ja samalla varmaan n. puolet kertyneistä liikakiloista karisee sairaalassa. Mulla kun on ottanut tää paino tosi paljon kropan päälle: kantapäät ja päkiät väsyy, pehva väsyy kun istuu jne. puhumattakaan tästä ähky taydestä olosta yötä päivää. Onneks mä oon kerran ennenkin onnistunut pääsemään kohtuu mursukunnosta ihan kohtalaiseen kuosiin niin ehkä se onnistuu tänkin urakan jälkeen kuhan muistaa olla maltillinen :)
 
Ääk, siis en ole ajatellutkaan että imetys häiriytyisi pikku dieettailusta :( Kovasti olen haaveillut jo siitä, että pääsen kiristämään näitä ylimääräisiä veke, mutta ilmeisesti ei voikaan alkaa heti tositoimiin... Kuitenkin pidän tärkeänä sitä, että jos vain suinkin imetys sujuu niin haluan ruokkia vauvan täysimetyksellä suositellun ajan eli sen 6kk. Höh. No ei auta muu kuin pistää vauvan etu etusijalle :) Kai siinä nyt jonkin verran kuitenkin sulaa äidiltäkin, eikös imetys kuluta noin 500kcal/vrk :rolleyes:

Tänään 31+0 eli uusi viikkoa alkaa taas :dance:
 
Ystävät rakkaat, uskokaa minua, imetys todellakin kuluttaa!!!

Olen painanut molemmilta synnyttämään mennessäni 95kg!! (raskaus on anabolinen tila...;) )
Tytärtäni imetin 1v 3kk ja poikaani 2,5-vuotiaaksi!
Tämän aamun paino 59,5kg. Imetyksen lopetuksesta on nyt vuosi.

PS. Tästä aiheesta tiedän aika paljon....:D
 
Mulle sanoi lääkäri imetykseen liittyen että minun tarvitsee valita jompi kumpi: minuskalorit tai kova treeni. Jos diettaa ja treenaa kunnolla, niin maidon laatu kärsii tjsp.

Virallisestihan diettaus on kielletty imetyksen aikana, mutta olen antanut itseni ymmärtää että se koskee kaalikeittodiettejä ja muita "en syö mitään" -diettejä. Eli tuo laihdutuskielto on annettu ohjenuoraksi siksi, että naiset yleensä käsittävät dietin hieman erilailla kuin me täällä.

Ainakin alussa kannatta oikeasti syödä hyvin, jotta maitoa tulee tarpeeksi ja se sisältää kaikki vauvan tarpeelliset jutut, rasvan, vitamiinit, kalkin, jne. Muutaman kuukauden päästä kun imetys oikeasti jo sujuu, voi tehdä sitten kokeiluja. Itse olen pudotellut nyt hiukka kaloreita siitä lähtien kun vauva oli 4kk, silloin kun aloiteltiin hiukan jo kiinteitä ruokia.
 
Yleisesti tutkimusten perustellaa imetysaikana paino sais pudota (sen mikä normaalistikkin olis hyvä tahti eli siis) max. puol kg viikossa, eikä imetyksen aikana suositella et painoo pudottais hirveesti alle sen painon jossa oli ennen odotusta. Siinä taustalla se että aiemmin kertyneet vuosien aikana kerätyt mahdolliset läskit sisältäis enempi ympäristömyrkkyjä. Nykyään kuitnekin tutkimuksissa todettu et ympäristömyrkkyjen määrä on jonkun verran laskenut jne. Stakesin tai stm tutkimus...en nyt muista.
 
Aah, ihania huojentavia vastauksia, kiitos! En luonnollisestikaan olisi kaalisoppadieetillä alkanut kuntoa parantamaan, vaan juurikin tuolla puoli kiloa viikossa -metodilla :)

Nyt on taas niin poffu olo että ei jaksaisi odottaa että saa tuon masumötkylän ulos. Saan olla tyytyväinen jos jää kahteenkymmeneen kiloon painonnousu tällä massakaudella :rolleyes:
 
Mulla maidontuotantoon vaikutti pelottavan radikaalisti liikunnan lisääminen ja pienehkö ruokavalion kiristely, ja hyvin alkanu täysimetys muuttui osittaisimetykseksi. Lisäkiloista viimeiset odottavat nyt siis aikaa imetyksen jälkeen, koska vaunuttelusta ja liikunnasta en luovu ja haluan, että lapsi saisi rintamaitoa niin paljon kuin vain mahdollista.
 
Ite en myöskään uskaltanu aloittaa kovin kovaa treenaamista ja/tai ruokavalion kiristelyä imetyksen takia. Meillä kun neiti ei koskaan suostunut syömään minkäänlaista tuttipulloa (eikä tuttia), joten paineet oli itellä ton täysimetyksen onnistumisen suhteen aika kovat. Mutta kyllähän sitä painoa silti hiljakseen tippui sen itse imetyksen ja pitkien vaunulenkkien ansiosta. Nyt neiti on 1 v 5 kk ja paino on ollut pari kuukautta samoissa lukemissa missä ennen raskautta - kunto tosin muuten on jonkin verran parempi, kun olen taas päässyt aktiivisesti ja uudella innolla punttailemaan :)

Mulle painoa tuli siis raskauden aikana lisää 20 kiloa vähän reilu ja siitä vajaa kymmenen käveli vielä synnäriltä kotiinkin päin mukana :jahas:
 
Aksukkainen sanoi:
Mulle painoa tuli siis raskauden aikana lisää 20 kiloa vähän reilu ja siitä vajaa kymmenen käveli vielä synnäriltä kotiinkin päin mukana :jahas:

Samat lukemat tuli mulle nyt tokalla kerralla, ekalla huomattavasti vähemmän. Kiristelydieetin aloitin n. viikko sitten, poika on nyt 8 vkoa. En kuitenkaan lapsen maitoallergian takia imetä, vaan apteekin korvikkeilla mennään, siksi voi hyvällä omatunnolla hankkiutua takas rusinakuntoon. :)
 
Meille syntyi poika tiistaina 26.2 illalla pitkän ja vaikean synnytyksen jälkeen. Painoa 3400 ja pituutta 52, eli ei onneksi isompi, toisin kuin arvioitiin.
Lapsivesi meni maanantaina yöllä kahdelta ja sairaalaan lähdettiin aamulla yhdeltätoista. Kovia supistuksia ei kuulunut ennen kuin tiistaiaamuna. Tarpeeksi kovia ei ilmeisesti olleet kun niitä jouduttiin tehostamaan myöhemmin lääkkeillä. Epiduraalin sain, mutta en huomannut kyllä vaikutusta. Ponnistusvaihe kesti yli 2 tuntia ja olin siinä vaiheessa ihan poikki, ja kätilö alkoi ottamaan esille imukuppivermeitä. Noh, viimein se sieltä tuli ja imukuppia ei tarvittu. Toisen asteen repeämä tuli, mutta nyt jo onneksi hyvin parantunut.
Ihana poika sieltä tuli ja terve, mistä saa olla kiitollinen.
Eilen päivällä päästiin kotiin.
 
:haart: Onnea Zelda :haart: Hienoa kuulla et selvisit vaikka rankka reissu olikin ja että nyt on kuitenkin ihan positiiviset fiilikset! Voi kun tästä jo pian pääsis itsekkin synnyttelemään. Ehkä kuitenkin vielä muutama viikkop menee...huomenna kun vasta 36viikkoa täynnä... :)
T:kärsimätön
 
Valtavasti onnea Zelda sinulle ja koko perheellesi!!:D

Muista levätä aina kun mahdollista ja tee päivittäin asioita, jotka tuottavat sinulle mielihyvää!
Kun sinä voit hyvin, koko perheesi voi hyvin!!

Onnea ja halit vielä kerran!:haart:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom