Raskaus ja treeni osa 2

[kanhan]

Maanantaina oltiin NP-ultrassa, ja saatiin otukseen säpinääkin pitkän odotuksen jälkeen, kun vähän tönittiin Vieläkin hymyilyttää kun muistelen sitä... Tulipa vauvausta taas astetta todellisempi meille molemmille.

Kanhan: toi koripalloilu kuulostaa kyllä aika hauskalta :D Eikö olisikin kiva, jos saisi kotiin viedon niistä temmellyksistä?

Oli oikeesti niin käsittämäöntä nähdä 12 viikolla kun se pikkunen siellä muljas omiaan mahassa, käänsi kylkeä ja venytteli.....niin hullua...siellä mun sisällä ja mä en tuntenut mitään :haart: Kyllähän siinä väkisin pieni :itku: pääsi. Oli se niin mahtavaa.
Tänään pääsee kattoon kun tyyppi on reilu 16 viikkonen ja riehua temmeltää siellä. Vielä ei liikkeet tunnu mutta eipä siihenkään enää montaa viikkoo mee :hyvä:


Pitää muuten varmaan kirjottaa noita unia vauvalle ylös johonkin vauvakirjan liitteeks niin se saa nauraa äitin höpinöille myöhemmin.

 

[Cassyput]

:haart::haart::haart: Pieni muistutus kaikille raskautuneille. Kun 40 viikkoa on täynnä saatte näin ihanan paketin, joka on ihan teidän OMA:

 

[Ärrä]

^
Kyllä on sitten niiiiiin sulonen:haart:

 

[Hugadelic]

Oih, Cassyput! Onpa söpö! Aika vaan kuluu niiiiin hitaasti. Musta mä oon ollut raskaana jo vähintään puoltoista vuotta... Mutta kai se nyytti on sieltä tulossa.

Kummia unia on ollut täälläkin. Ekan kolmanneksen aikana näin usein jotain unta, jossa olin viihteellä ja join ja poltin ja yhtäkkiä aina tajusin, että eihän niin saisi tehdä raskaana. Sitten kauhea paniikki, että miksen mä muistanut ja oonkohan ehtinyt saamaan vahinkoa pikkuiselle. Joskus ne unet oli niin todentuntuisia, että aamullakin oli huono omatunto. Jos leikkii vähän kotipsykologia, niin varmaan noi unet jountuu jostain alitajuisesta pelosta, että osaakohan sitä ottaa kaikki asiat huomioon, eikä vahingossa tee mitään, millä voisi olla huonoja vaikutuksia pikkuisen hyvinvointiin.

Vessassakäyntiä tuli kans alussa harrastettua joka yö. Ilmeisesti johtuu hormoneista (näin olen jostain kuullut), sitten ne ravaamiset loppuu, kunnes kai jossain vaiheessa taas alkaa, kun vauva on jo niin iso, että painaa virtsarakkoa.

Eka ultra oli kyllä kaikista vaikuttavin; ekaa kertaa se raskaus sillon konkretisoitui mielessä, kun ihan oikeasti näki sen liikkuvan. Pikkuisella oli hikka silloin ja se oli myös jotenkin ihmeellisen näköstä/tuntusta, kun kätilö heilutti mun mahaa, kun pikkuinen piti saada kääntymään parempaan asentoon mittauksia varten. Jotenkin sitä sisäisti selkeemmin, että se todella on siellä sisällä ja ulkomaailma, kuten mahan heiluttaminen, vaikuttaa siihen heti suoraan. Tokassa ultrassa oli sitten niitä kehityshäiriöepäilyjä, jotka tarkemmissa ultrissa todettiin tosin turhiksi. Mutta varjostivahan ne sitä tilannetta. Tosin just niitä juttuja vartenhan ne ultrat on, että löydetään mahdolliset ongelmat, että niihin voidaan varautua.

Kauheeta tajunnanvirtaa, unet jääny vähän vähälle parina yönä, eikä ajatus oikein kulje...

 

[Aivi]

Ihanan söpö nyytti sulla cassyput :haart:

Täällä lähestytään puoliväliä. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt hirveen nopeesti. Mutta toisaalta tuntuu, että laskettuun aikaan on ikuisuus (eli 5kk). Olo on ollut pirteä ja muutenkin oon nykyään niin hyväntuulinen ;) Jos raskaus tekee mut näin onnelliseksi ja positiiviseksi ihmiseksi taidan alkaa tehtailla vauvoja Ennen kun sain liian usein kuulla että olen "aina" äkäinen :(

Pakko kommentoida tota vessassa ravaamista. Mulla se nimittäin jatkuu yhä. Parhaina öinä käyn vaan pari kertaa pahimpina sen 5. Lenkkeilyt yms on pahimpia pissahädän auheuttajia, tuntuu että koko ajan joku painaa rakkoon. Onneksi vielä ei oo sattunut vahinkoa :D Äipältä tossa just kyselin, että millon se kohtu nousee ylemmäs? Hän sanoi, että vielä tovi menee. Ehkä tää on ihmiskohtainen juttu, mä nyt oon muutenkin semmonen vessaramppari

Mitä noihin uniin tulee niin tuntuu että oon alkanu paljon enemmän näkemään niitä. Tai ehkä ne jää paremmin mieleen, kun ovat niin vauhdikkaita. Sitten oon myös alkanu puhumaan unissani, outoa...Vauvaan liittyviä oon nähnyt muutamia. Lähinnä semmosia, että oon ollu jotenkin onneton hoitamaan sitä nyyttiä. Kai tommonen itsensä epäily on ihan normaalia

Huomaa että massun kasvu, vaikka vielä vähäistä onkin, niin vaikuttaa jo liikkumiseen. Tietyt venyttely asennot ei esimerkiksi tunnu hyviltä. Ja kun ohjailen noita jumppia niin kohta joutuu jättämään väliin jo jotain liikkeitä tai soveltamaan. Oon myös pohtinu semmosta juttua, että onko lihasten kipeytymisestä jotain haittaa? Ihan, kun olisin lukenu joskus jotain semmosta Aattelin vaan, kun itsellä väkisinkin tuppaa paikat kipeytymään, kun liikunta sen verran runsaasti, vaikka kevyemmin olenkin ottanut.

Mua on myös alkanut vaivaamaan jatkuva nälkä. Johtunee varmaan monesta syystä. Alkuraskaus meni turhan pienillä kaloreilla ja eipä ne edellenkään korkeat ole alle 2000. Oon laskeskellu, että kulutuksen mukaan pitäis varmaan syödä joku 2500kcl. Mulle on hiukan tullu semmonen läskin ketymisen pelko, noloa tunnustaa olen pinallinen... Toki tiedän että vaavi tarvii ravintoa enkä jaksa jos en syö tarpeeksi, mutta en pääse tästä "sudenkuopasta" ylös, kalorit vaan jää alas. Tää on tätä, kun ei laske enää niin tarkkaan eikä suunittele joka ateriaa :(

Mites teillä muilla muuten on tuo paino noussut missäkin vaiheessa? Viimeksi kävin neuvolassa viikolla 14 tulloin vaaka näytti peräti +300g ekaan punnitukseen. Kotona en pahemmin oon vaakalla käyny. Yllätyinkin hieman, kun sille kapusin ja näytti +2kg siihen ekaan neuvola punnitukseen. Kaikkiaan paino on varmaan sen 3kg noussut jos vertaan lukemiin ennen raskautta. Eipä tuo nyt paljolta kuulosta, mutta aloin tietysti "pelätä", että nyt sitä tulee +500g/viikko

Tulipas pitkäst sepustukset. Ja paljon olis vielä ollu asiaa ;) No jääköön toiseen kertaan.

 

[kanhan]

Voi Aivi...äl'ä suotta murehdi tolla painonnousulla niitä kaloreita!!! Saat syödä kuule ihan hyvillä mielin. Mulla oli 6 viikkoa kamalaa pahoinvointia jonka aikana sain aikaan 5 lisäkiloa...ja ne on ja pysyy. Oli vaan PAKKO syödä että olo oli edes jolain tasolla sellainen et selvis päivistä hengissä. Mulla on siis kiloja tullut ihan liikaa viikkoihin nähden...mut minkäs teet kun laihdutella ei nyt parane. Viikkoja kohta 17 ja kiloja n. +6. Vaavi painaa n.150g ja tietty kohtu painaa jo enemmän ja verimäärä on jo lisääntynyt jne. mutta ´veikkaan että ainakin 4 kiloo tosta ehkä enemmänkin on ihan vaan ehtaa läskiä :D

Noh...elämä on.

 

[PMLats]

Cassyputin kääryle on kyllä aika söpö!

Huh, olisipa itselläkin mennyt niin että "kalorit vaan jää alas" :D Mulla ei tossa alussa ollut vaihtoehtoja - oli kerta kaikkiaan PAKKO syödä niin perkeleesti. Paino oli noussut viikkoon 10 mennessä 4kg. Nyt on sitten tullut ehkä puol kiloa siihen lisää vajaassa kolmessa viikossa. Joo, muuten ei varmaan olisi tullutkaan, mutta oon vähän laistanut lenkkeilystä... Eli siis piti sanomani että Aivi huolehtii ihan turhia

Nyt on sitten muuttunut toi nälätys, aamuisin ja aamupäivisin on hurja nälkä, mutta keskipäivän aterian jälkeen loppupäivän on vain tukkoinen, täysi ja öklö olo. Eikös se niin ole, että ruuansulatus hidastuu tosi paljon raskauden aikana? Sen kyllä huomaa, maha täynnä **skaa ja ruoka ei tunnu laskevan tosiaan iltapäivällä enää lainkaan. TOsi ankeaa.

 

[maarika]

Ei tosiaan kannata murehtia niitä kilojen tulemista! Mulla syömishäiriö puhkesi yhtäkkiä uudelleen raskauden aikana ja paino vain tippui raskauden edetessä... :( Nyt oon onneks päässyt jaloilleni, mutta harmittaa vieläkin, että raskausaika oli sellaista taistelua syömisen kanssa. Ja sekin vaivaa, että pienokainen syntyi hieman liian aikaisin ja pikkuisena...Vaikka kaikki onkin onneksi mennyt paremmin kuin hyvin ja tyttö kasvanut mallikkaasti
Olipa muuten ihana kuva pikku nyytistä
Tuntuu uskomattomalta, kuinka nopeasti lapset kasvaa ja itsellä tuosta ajasta on vaan vuosi...ja tuolla tyttö jo juoksee täyttä häkää :D

 

[Aivi]

Kiitos, en murehdi enää Olen huomannut saman, kuin PMlats eli jossain vaiheessa päivää tulee tukkonen olo. Nyt se on vähän mennyt ohi, mutta yhdessä vaiheessa tuntu, että ruoka jää kurkkuun. Kyseessä varmaankin toi hidastunut ruuansulatus. Täytyy kyl sanoa, että mulla ainakin kyllä vatsantoiminta on pelannut Vettä oon juonu paljon senhän pitäis auttaa...Tuntuu myös, että välillä nälkä pysyy tosi kauan loitolla...Mut ehkä pitäis sillon, kun pystyy niin syödä KUNNOLLA ;)

 

[KateS]

Vatsalihaksista kyselen...
Oletteko tehneet sivuvatsoja lainkaan?

 

[Aivi]

Vatsalihaksista kyselen...
Oletteko tehneet sivuvatsoja lainkaan?

Mulle lääkäri sano, ettei vatsalihaksia sais tehdä lainkaan. Niitä, kun on turha kiristellä enempää kun venyvät kuitenkin. Syviävatsalihaksia saa toki treenata. En tiedä mikä olis paras tapa, mutta itse oon tehnyt ihan pitoja kyynernojassa ja saman kyljellään.

Eräs fyssari tuttuni sanoi, että vatsoja vois tehdä muttei poltteeseen asti...Itse oon "pakosta" tehny vähän, kun ohjaan jumppia. Mutta vatsantreenaaminen ei oikeen tunnu hyvältä. Vatsalihakset, kun kipeytyy niin herkästi nyt ja kiristää...

Mutta jos välttämättä haluaa tehdä, en tiedä onko hyötyä, niin miksei jotain kevyitä kiertoja ja pitoja vois kokeilla. Rutistukset ei varmaan oo suositeltavia...

 

[Cassyput]

En kyllä suosittele treenaamaan niitä vatsoja. Ihan loppuraskaudessa mulla ainakin venyi juuri kyljet, oli melko ikävän tuntuista.


Edittiä: Semmotteinen piti vielä sanoa, että staattiset pidot kannattavat kyllä. Itse tein laiskasti (kun kerrankin oli hyvä syy laistaa vatsatreenistä :D), ja nyt sen kyllä huomaa.

 

[KateS]

Kiitos
Menen tekemään justiinsa staattisia pitoja!

 

[urheilija]

Sitä tätä raskaus keskusteluun

HEI!

Onpas ollu kiva lukea Punttimimmien kokemuksia raskaudesta!

Cassybutt: Hirmuisesti ONNEA!!! Onnen Itku pääsi kun tuota kuvaa katseli!!! :itku: Aivan ihanan SÖPÖ pieni vauva! Onnellisia hetkiä nyytin parissa!

Oma vatsa asukki syntynee tammikuun lopulla 2008.

Itse harrastelen monenlaista liikuntaa ja ohjailen jumppia. Kaikkea samaa olen tähän mennessä tehnyt kuin ennenkin (steppiä, pumppia, uintia, punttisalia, pyöräilyä). Luopunut olen juoksusta ja nyt alkaa vatsalihasten teko olla hieman epämiellyttävää. Salitreenin painot ovat luonnollisesti tippuneet jaksamisen myötä ja stepissä katselen hieman sykkeitä, tunnin keskisyke yleensä 130 paikkeille ja maksimi 150-160 välillä.

Vatsoja teen edelleen, mutta kevyesti: staattisia pitoja, vinoja vatsiksia, lantionpohjan harjoitteita, vartalon kiertoja... Nämä on tuntunut ihan hyviltä. Sanoisin, että vatsoja oman tuntemuksen mukaan, mun mielestä ei kauheesti kannata lukea kaikille tarkoitettuja yleisohjeita, koska jokainen raskaus ja raskaana oleva nainen on hieman erilainen.

Ruokaa syön ruokahalun mukaan. Painoa tullut 6kg lisää vko 27 menossa. Syön melko samalla tavalla kuin ennenkin. Määrällisesti en enempää kuin ennen, mutta ravintotiheyttä olen lisännyt. Käytännössä rasvattomat maitotuotteet, levitteet ja juustot olen vaihtanut normaalirasvaisiin, että vauva saisi tarvittavan ravinnon minun ruoasta ei minun kropasta. Lisänä rautaa HB:n takia ja monivitamiini (mielenrauhan takia).

Mun mielstäkaloreita ei kannata laskea, kuunnellaan kerrankin omaa kroppaa, se tietää mitä ja kuinka paljon ravintoa tarvitaan. Lisäkilot ovat pakollisia; painaahan kohtu, lisääntynyt verimäärä, istukka ja sikiö ja sen lisänä ekstra kilot auttavat kroppaa selviytymään imetyksestä. En tarkoita, että on lihotettava itseään tahallaan, vaan antaa asian tapahtua luonollisella tavalla.

Tsemppiä kaikille raskaana oleville ja jo vauvan urhoollisesti pihalle ponnistaneille!!!

 

[Cassyput]

...oman tuntemuksen mukaan, mun mielestä ei kauheesti kannata lukea kaikille tarkoitettuja yleisohjeita, koska jokainen raskaus ja raskaana oleva nainen on hieman erilainen.

Tässäpä tuli erittäin fiksu pointti joka pätee kaikissa raskauteen liittyvissä asioissa.

Niin ja kiitos onnitteluista. On se vaan niin mussunen!

Tämä rakastunut ja höynähtänyt äiti laittaa vielä yhden kuvan, kun se on niin :haart::haart::haart:

 

[hulda]

Hei, tässähän tulee ihan vauvakuume kun kattoo tota "mussua" :haart: mutta ei enää tällä iällä...oma mussuni on jo kaljaa kittaava miehen roikale.. ei pitäis tulla tänne lueskelee raskautettujen juttuja, oon teille kade:itku: Nauttikaa raskausajasta ja erityisesti vauvoistanne. Se on niin älyttömän lyhyt hetki elämästä näin jälkeenpäin ajateltuna.

 

[Trinity]

Meidän perheessä ollaan eletty viime päivät, tai oikeestaan edelliset kaks viikkoa ehkä elämämme kamalinta aikaa.

Masuasukki on niin kovin sairas, ettei rassusta ole tähän maailmaan syntymään. On ravattu lääkärissä, ultrattu ja otettu istukkanäyte, ja siitä sitten selvisi, että tilanne on niin vakava, että ensi viikolla odottaa keskeytyksen tekeminen... :itku:
On kuulemma ihme, että sikiö on edelleen elossa. Jos vaavi tähän maailmaan saakka pääsisi, se eläisi vain muutaman päivän tai pari kuukautta.. senkin kärsien.. ja sitä tuskaa emme halua lapselle, eikä meille vanhempina aiheuttaa.

Nyt ei ehkä vain ollut tämän pojan nassikan aika tulla tähän maailmaan. Jospa meidän perheeseen vielä kuitenkin joku päivä se pikkuruinen syntyy..

 

[kaisa]

Koko teksti

Aivan kauheaa. :( Kovasti jaksamista, en voi edes kuvitella miltä teistä tuntuu. :(

 

[Pocahontas]

Meidän perheessä ollaan eletty viime päivät, tai oikeestaan edelliset kaks viikkoa ehkä elämämme kamalinta aikaa.

Masuasukki on niin kovin sairas, ettei rassusta ole tähän maailmaan syntymään. On ravattu lääkärissä, ultrattu ja otettu istukkanäyte, ja siitä sitten selvisi, että tilanne on niin vakava, että ensi viikolla odottaa keskeytyksen tekeminen... :itku:
On kuulemma ihme, että sikiö on edelleen elossa. Jos vaavi tähän maailmaan saakka pääsisi, se eläisi vain muutaman päivän tai pari kuukautta.. senkin kärsien.. ja sitä tuskaa emme halua lapselle, eikä meille vanhempina aiheuttaa.

Nyt ei ehkä vain ollut tämän pojan nassikan aika tulla tähän maailmaan. Jospa meidän perheeseen vielä kuitenkin joku päivä se pikkuruinen syntyy..

Voimia sinulle ja miehellesi. Itselläni on ollut tuskainen viikonloppu takana. Viime viikon perjantaina menin NP-ultraan, jossa kätilö totesi sikiön menneen hetki sitten. Koko maailma hajosi altani ihan sekunnissa. En muista mitään mitä kätilö sanoi, kuljin ihan sumussa antamaan verinäytteitä ja takaisin kätilön luokse saamaan kotiin lääkkeet, jotka aloittavat keskenmenon. Kotimatkaakaan en muista bussilla kuitenkin menin. Avasin koti oven ja pillahdin itkuun siitä ei sitten loppua tullutkaan koko päivänä. Illaksi oli suunnitelmia- kaverin synttärit. Jäivät väliin.
Viikonlopun elin kuollut vauva kohdussani. Keskenmeno ei ollut ollenkaan todellinen, koska mitään oireita ei ollut, muuta, kuin mieletön 3- viikon mittainen alaselkä/ lonkkakipu. Sekin loppui, kuin seinään lauantaina.
Odottelin kotona josko joitain tapahtuisi- ei mitään.

Maanantai aamuna menin sitten takaisin kätilöopistolle lääkkeelliseen tyhjennykseen. Mulla ei ollut mitään mielikuvaa tulevasta päivästä. Sain lääkkeitä 3h välein kohdunsuulle, jotka käynnistävät synnytyksen. Ihan mieletöntä tuskaa. Synnytin kuolleen poikamme rv 13+4 sikiön ikä vastasi rv 13. Nyt sitten sitä vasta alkaa tajuamaan mitä tässä on tapahtunut. Tää on ihan mieletöntä tuskaa.

Voimia sinulle tulevaan koitokseen!

 

[susanah]

Trinity ja Pocahontas

Otan osaa suruunne. Mitkään sanat eivät vaimenna tuskaanne. Aika on ainoa lääke. Itsekin saman kokenut.