Raskaus ja treeni osa 2

[Zelda]

Multa löytyy tuolta blogista treenipäivyri jota voi seurata.
Ei mitään mielenkiintosta, kun painot vaan laskee laskemistaan. :( Yläkroppaa pystyy tekemään kunnolla, mutta kyykyt tuntuu lonkissa ikävältä kuin myös mave ja prässi. Ojennuksia ja koukistuksia ja laitteita, ei enää vapaita painoja. Käsissä joten kuten voimat säilyny.

Mites muuten äitiyslomat ja sairaslomat?
Mulla alkais joulukuussa äitiysloma, mutta ajattelin kyllä ottaa aikasemmin jo sairaslomaa, kun on henkisesti ressaava työ. Mietiskelee kotonaki monesti työhommia eikä unikaan tuu silmään.
Neuvolatätillekki koitin selittää, mutta se vaan käski syömään rautatabletteja. Eikä se muutenkaan tunnu käsittävän mistään mitään. Siis mihinkään kysymykseen ei saa vastausta.
Ajattelin vaihtaa jo nyt neuvolaa, kun muutetaan kuitenkin parin kuukauden päästä ja neuvola vaihtuis.
Mistäs tuota sairaslomaa haetaan, siis ihan normaalisti terveyskeskuksesta vai?

 

[kaisa]

Mistäs tuota sairaslomaa haetaan, siis ihan normaalisti terveyskeskuksesta vai?

Huono neuvolan terveydenhoitaja on kyllä tosi :down: Mulla oli ekassa raskaudessa semmonen ehkä pikkasen vanhempi, kevyesti uskonnollinen nainen, joka höpötti joka käynnillä, että "nyt vaan lepäät ja kuuntelet itteesi ja otat tosi rennosti ja NAUTIT". Mä sille sitten sanoin, että hei, kirjotan tässä gradua samalla, joka on pakko saada valmiiksi, että en nauti enkä voi ottaa rennosti. :D

Saikkua pitäis saada ihan neuvolantädiltä, jonka pitäis asia hoitaa neuvolalääkäriltä. Ei oo sun homma lähteä sitä mistään hakemaan, Suomessa kun on neuvolasysteemi, jonka kuuluu hoitaa noi asiat. Jos ei neuvolassa täti ymmärrä tilannetta, niin pyydä suoraan neuvolalääkärille aika.

 

[Zelda]

Huono neuvolan terveydenhoitaja on kyllä tosi :down: Mulla oli ekassa raskaudessa semmonen ehkä pikkasen vanhempi, kevyesti uskonnollinen nainen, joka höpötti joka käynnillä, että "nyt vaan lepäät ja kuuntelet itteesi ja otat tosi rennosti ja NAUTIT". Mä sille sitten sanoin, että hei, kirjotan tässä gradua samalla, joka on pakko saada valmiiksi, että en nauti enkä voi ottaa rennosti. :D

Saikkua pitäis saada ihan neuvolantädiltä, jonka pitäis asia hoitaa neuvolalääkäriltä. Ei oo sun homma lähteä sitä mistään hakemaan, Suomessa kun on neuvolasysteemi, jonka kuuluu hoitaa noi asiat. Jos ei neuvolassa täti ymmärrä tilannetta, niin pyydä suoraan neuvolalääkärille aika.

Kiitos! Mulla on kyllä niin inhottava neuvolalääkäriki, että ehkäpäs suosiolla vaihan neuvolaa. En toista kertaa mee sille kyllä haarojani aukomaan.:curs:

 

[kaisa]

Mulla on kyllä niin inhottava neuvolalääkäriki, että ehkäpäs suosiolla vaihan neuvolaa. En toista kertaa mee sille kyllä haarojani aukomaan.:curs:

Joo, tiedän tunteen tostakin asiasta. Viimeksi oli sellainen liukuhihnalääkäri, että morjens. Kävin edellisessä raskaudessa lääkärintarkastuksessa ja kaikki reilassa (muka). Sitten parin päivän päästä alkaa vuotaa verta, joten ei kuin mammapolille päivystykseen. Siellä sanoivat, että otetaan nyt sut sisään, tää voi syntyä koska vaan. Ehkä ihan hivenen laski luottamus koko neuvolalääkärisysteemiin, vaikka onhan niitä tietty hyviäkin, paska säkä vaan.

 

[Aivi]

Pitkään sivusta seuranneena aattelin nyt virallisesti liittyä seuraan Tänään viikkoja kasassa 16+1. Olo on aikas hyvä ja reipas verrattuna niihin ekoihin viikkoihin. Pahoinvoinnista ja väsymyksestä(siitä pahimmasta) pääsin eroon jo viikon 10 tienoilla.

Ennen raskautta tuli tehtyä punttia noin 4krt viikossa + päälle 2 pumppi ohjausta. Nyt oon vähentäny sali käynnit 2 krt viikko. Keskityn pääasiassa Yläkroppaan (eniten selkään). Jalkoja oon tehny salilla aika vähän. Mutta oon ajattelu, että nuo 2 pumppi ohjausta pitää yllä "kuntoa". Teen kuitenkin ihan kunnon painoilla vielä Jotenkin tuo puntti ei oikeen motivoi, kun tietää ettei kehity, ylläpito treenit riittää. Aerobista teen päivittäin kävellen ja kevyesti hölkkäillen koiran kanssa. Lisäksi hyötyliikuntaa kertyy ihan kivasti ja työkin on fyysistä. Vaihtelua aerobiseen tuo jumpat tai aerobisetlaitteet salilla.

Vatsalihaksia on tehny minimaalisesti. Kipeytyvät niin pirusti pienemmästäkin. Eilen juuri juttelin kälyni kanssa, joka on lääkäri, ja hän kieli vatsalihasten tekemisen kokonaan. Sykkeen noususta kysyin myös ja hän totesi ettei siinä ole mitää tarkkaa rajoitusta. Hengästyä ja hikoilla saa, mutta järjen käyttä sallittua ;)

Kiinnostas tietää miten teidän muiden ruokavalio on muuttunut raskauden myötä. Mulla on kalorimäärät hieman tippuneet. Samantyyppisesti pyrin syömään, mutta kyllä pieniä muutoksia on tullut.Proteiinin määrä pyöri ennen siellä 200g tietämillä nyt mennään vähän pienemällä määrällä. En tajunnut miten maku mieltymykset voi muuttua. Ei oikeen rahka oo maistunu enää iltasin, eikä puurokaan maistu enää yhtä hyvältä :( Ruisleipä juustolla ja kinkulla taas on taivaallista Rasva tuppaa jäämään myös liian alas, kun pähkinät ei oikeen maistu...Herkkuihin oon sortunu hepposemmin, kuin ennen, hyi mua...Oikei ennen olin liiankin tiukkis. Kai pienet herkkuhetken on sallittuja massun kasvattajalle :D

 

[PMLats]

Ruokavaliosta

Mun ruokavalio perustuu edelleen aika pitkälti samoihin asioihin: kunnon aamupuuro raejuustolla ja öljyllä, 3 purkkia rahkaa per päivä, tarpeeksi protskua.

Mutta heti kun tein plussatestin, päätin, että on ruvettava syömään monipuolisesti. Kuulun niihin ihmisiin, joilla kasvikset ja hedelmät eivät todellakaan kuuluneet päivittäiseen ruokavalioon. Nyt olen käskenyt itseni syömään noita rehuja ainakin sen kuuluisan puoli kiloa päivässä. Porkkanaa, perussalaattia, omenaa, banskua, nyt satsumoita . Itsekuria se multa vaatii. Hedelmien mausta kyllä ihan nautinkin, mutta noi kasvikset on sitten... No jaa. Ja helvetin kalliitakin näin talvea kohti mennessä.

Etomiskaudella (n. viikot 7-10) meni sitten vaaleeta leipää, pitsaa, pasteijoita, karjalanpiirakoita, name it, I ate it! Rasvaa ja hiilaria himotti hirmuisesti. Nyt onneksi etominen on ohi ja pystyn olemaan ihan suht normiruuilla ja ruokamäärillä. Vaikka totta puhuen sallin kyllä vähän enemmän itselleni, esim. suklaapatukan silloin tällöin tai pitsaa viikonloppuna jne.

Kaloreita en laskenut tuossa pahimmassa vaiheessa, mutta nyt taitaa olla peukaloarviolla 2300-2500kcal päivässä.

Paino on ollut tippumaan päin nyt viimeisen viikon ajan :dance: Vatsa on vähän litistynyt takaisin pahimmasta pömpötyksestä ja olokin alkaa olla niin normaali, että melkein epäilyttää, olenko sittenkään raskaana Mutta parempi tämä kuin viime viikkojen fyysinen ja psyykkinen kärsimystie.

 

[kanhan]

Ruokavaliosta myöskin

Mulla aika sama meiniki pahoinvoinnin aikana ku PMLatsillakin. Kaikkee hiilarimättöö meni ihan älyttömästi. Tuoremehu, mehujäät ja vesimelooni tuntu silloin extra hyviltä.

Nyt olon normalisoitumisen myötä oon kans kiinnittänyt huomiota ruuaan laatuun ja monipuolisuuteen.

Erityisesti oon tarkkailla lisäaineita ym. tuoteslosteita.
Vanhemmat on autanu luomuruuan toimittamisessa: omien puiden omppuja, mustikkaa, puolukkaa, viinimarjoja ja sieniä, iskä toimittaa aina aika-ajoin itse kalastamiaan kaloja jne. Limsan juonti on loppunut melkien kokonaan, samoin karkeissa valitsen ennemmin vähän vähemmän lisä ja väriainepitosia vaihtoehtoja.

Tummaa leipää, kaurahiutaleita-rahkaa-mehukeittoa (nykyään tämäkin sokerillinen versio sokerittoman sijaan) perus kotiruokaa, päivittäin kasviksia ja hedelmiä mahdollisimman monipuolisesti.
Vettä mulla menee tosi reippaasti kun kokoajan on jano.

Kahvia en oo juonu kun ei oo maistunut. Sit yks mikä mulla on mukana ruokavaliossa suolen toimnnan tehostamiseks on viili-mysli(ei mikään muro"mysli")-auringonkukansiemen-rusina-combo. Koska raskauden edetessä vatsantoiminta hidastuu yleensä...niin siks tää on mukana jo nyt ja hyväks on havittu. Lisäks se on herkullinen, terveellinen ja pitää nälän pitkään. Saa maitohappobakteereita, kuitua jne.

 

[Trinity]

Noniin, ilmoittaudunpas minäkin tähän "raskautettujen" joukkoon
Viikkoja kasassa 10+2 ja onnellisena odotellaan meidän perheeseen pikkuista vaavia :haart::haart:

Pakkikselle oon näköjään kirjaillut viimeksi huhtikuun alussa.. hmm ihan oudolta tuntuu edes kirjoittaa. Tämä vauva-asia on nyt vaan niin vallannut mielen että on ollut pakko seurailla muiden äitiys- ja raskaus-aiheisia kirjotuksia.

PMLatsin tuntemukset kuulostaa todella paljon samalta kuin omani, ja viikkojakin näyttäis olevan melko tarkalleen saman verran Että tsemppiä vaan sinnekin, oot kyllä treenaillu tosi tosi ahkerasti!! Ja onnea myös tuoreen avioliiton johdosta.
Mulla on nuo treenihommat ollu nyt raskausaikana äärettömän huonolla mallilla. Yhtään punttia ei oo tullu tehtyä noin kuukauteen :( Kävelemässä oon koittanu käydä, kun raitis ulkoilma tekee hyvää. Voimat on kyllä ollu niin pois ku olla ja voi, ja etomis-huimaus-väsymys on välillä ollut aivan ylitsepääsemätöntä. Mulla kun ei oo kotona toimivaa vaakaa, niin neuvolassa kyllä yllätyin kun painoa ei ollut tullut ku noin kilo siitä ku olin viimeks käynyt puntarilla ennen plussaamista. Okei, oon kyllä tietoinen siitä että laatu on muuttunnut :D Mutta hei, annettakoon se nyt anteeksi, on tässä kaikenlaista kestämistä ihan ilman läskien surkuttelujakin (joo, no on sitä joskus superväsymäryitkupotkuraivari-päivinä sitten siihenki sortunut). Töissä oon jaksanu olla aika hyvin varsinki aamuvuoroissa, mutta illat onki sitten omaa luokkaansa. Mulla on ilmeisesti huonovointisuus aika pahasti liitoksissa väsymykseen, ja kun ei sitten töissä yllättäen pääsekään tutimaan kun väsy iskee, alkaa jumalaton kuvotus joka ei lopu ennenkuin kotona kun nukkumatti saapuu.
Mulla oli myös sellaista outoa vatsalihasten kipuilua tuossa jossain seiskaviikon paikkeilla. Varsinkin kun pikkuisenkin venytti taaksepäin, niin vatsoissa kiristi ihan vietävästi. Muuten olin vielä niin turvoksissakin pari viikkoa sitten, että ois luullut raskauden olevan huomattavasti pitemmällä. Se on hieman nyt helpottanut, ja tosiaan tuli jo vähän sama ajatus kuin Latsille, että onkohan sitä ollenkaan raskaana kun oireet alkoi pikkuhiljaa hellittää (kuten todella kovat vatsakivut joita oli varsinkin ihan alku viikoilla).

Mitään ihmeellisiä nami-mielitekoja ei onneks oo ollut, vaan voisin sitävastoin syödä ämpärikaupalla ihan tavallista kotiruokaa. Mutta se taitaakin olla suhteellisen hyvä asia :D. Makea ei muutenkaan juuri maistu, tuoremehut ja hedelmät kylläkin. Protskua tulee kyllä syötyä aivan liian vähän...

Pikkuhiljaa pitäis vaan saada itseni takas sinne salille, tuntuu vaan niin vaikeelta kun oon aina niin poikki sitten työpäivän jälkeen. Miehestä oon saanu onneks hyvän lenkkikaverin. Tuleva isukki on muutenkin niin innoissaan vappupäivänä maailmaan toivottavasti syntyvästä taaperosta, että äidin olo on vähintäänkin maailman onnellisin. Tukea, rakkautta, haleja ja apua kotitöissäkin (välillä kyllä tuntuu että minä olen se joka auttaa) saa niin paljon kuin vain ikinä voisin toivoa. Kyllä on Trinin elämä heittäny sellasta häränpyllyä että ei ois joku aika sitten uskonut :haart:.

 

[KateS]

Ilmoittaudun jonon jatkeeksi tänne raskautettujen joukkoon. Viikkoja tänään 22+3. Ja turvotukset jo alkaneet KÄÄK! Taidan olla helposti turpoavaa sorttia. :itku: Treenit on jo nyt hieman keventyneet täälläkin. Tulee nimittäin huono olo jos kovasti ponnistelee. Pääsen kyllä helpommalla siinä mielessä, että liitoskipuja ei ole kovinkaan paljon, nimittäin tämä on jo kolmas lapsukainen meille.
Niin ja makea maistuu!! Onneksi magnesium on auttanut vähän hellittämään makeanhimoa. Onko kukaan huomannut samaa vaikutusta?

 

[Hugadelic]

Onnea uusille kaapista astuneille :D !

Mulla on kans ruvennut olemaan turvotusta. Sormukset puristaa sormia ja nilkat on tosi sirot: mallia elefantti. Tuli tosin tossa viikonloppuna seisoskeltua pitkiä aikoja paikallaan, se varmaan pahensi asiaa. Mutta täytyy varmaan kiinnittää sit huomiota suolan määrään. Viime viikolla oli niin paljon muutakin hässäkkää, että liikunnat jäi vähiin, silläkin on varmaan oma osuutensa tuossa.

Mahaa on ruvennut kutittamaan kauheesti, vaikka yritän tunkea siihen rasvaa kunnolla. Varmaan johtuu venymisestä, toivottavasti ei oo raskausarpia tiedossa. Siitäkin mä oon lukenut kahdenlaista juttua, jossain väitetään, että ihon kuorinta ja rasvaus vähentäisivät niiden ilmestymistä ja jossain taas sanotaan, että niitä tulee jos tulee, eikä niitä voi estää. Tiedä sit, mutta varmuuden vuoksi olen kuitenkin yrittänyt sitä ehkäistä. Ja rasvaaminen helpottaa kutinaakin. Mulla on myös ihan siihen tarkoitukseen tehtyä Weledan ihoöljyä, mutta se tuoksuu sen verran voimakkaalle, että en sitä pysty käyttämään ainakaan päivittäin. Alkaa ällöttämään se tuoksu :urjo:.

 

[Ärrä]

Vitsit, ku en yhtään haluis pelotella, mutta kutinalla tais olla muitakin juttuja tuossa raskausaikaan.
Tarkistelethan, että on kyse vaan siitä sun masunahkasta:haart:

 

[Drusilla]

Komppaan Ärrää, jos kovasti kutiaa niin kannattaa neuvolasta tarkistaa, että on vaan vatsanahan venymisestä kyse. Kutina on myös raskaushepatoosin oire.

Raskausarvista: mää oon yrittänyt tuota vatsanahkaa kuoria ja rasvata bodyshopin kaakaorasvalla. Pidän tätä toimintaa lähinnä psykologisena, eli uskon, että niitä arpia tulee jos tulee, mutta toisaalta, eipähän ainakaan voi jossitella, että voi kun olisin rasvaillut...

Treenit kulkee kumman tehokkaasti edelleen. Oonkohan mää vaan niin tollo tän raskauden suhteen, etten tajua hidastaa vaikka olis jo syytä. Tosin en onneksi ollut ainoa mahakas lauantaina bodypumpissa ja sunnuntaina salilla.

 

[nelli]

Komppaan Ärrää: Maksakokeisiin hopi hopi jos kutittaa. Pelästyä ei tarvitse, mutta vaatii seurantaa. Mukavaa masunkasvatusta kaikille, pitäkää hyvää huolta itsestänne!

 

[Hugadelic]

Oho, en osannut kuvitellakaan, että kutinaan voisi olla mikään vakavampi syy. Täytyykin ottaa yhteyttä neuvolaan ja tutkituttaa asia. Suuret kiitokset huolehtimisesta!

E: Googletin vähän, ja parissa linkissä mainittiin erityisesti käsien ja jalkojen kutina, mulla kutiaa pelkästään maha. Mutta enpä tee mitään olettamuksia suuntaan tai toiseen, vaan annan ammattilaisten selvittää tämän.

 

[nelli]

On koettu kokovartalokutina (alkoi nimenomaan pötsistä), mutta täysin oireettomat kämmenet ja jalkapohjat. Mutta kuten sanoin, mistään pelottavasta ei ole kysymys ja kutinaan löytyy lääkkeitä. Jatkoja :thumbs:

 

[kaisa]

Jei! :dance: Meikä kävi TAYSissa tarkistuttamassa kohdunsuun tilannetta + supistuksia, joita oli niin viime kuin tässäkin raskaudessa. Esikoinen siis syntyi ilman sen kummempaa syytä rv:lla 36+0, minkä takia nyt seuraillaan, että mitä tämä tuleva poika aikoo liikkeissään. Viikkoja siis tänään 27+4.

Oon pitänyt aika kotilepolinjaa, odotellut lähinnä tämänpäiväistä kontrollia ja pelännyt pahinta. Yllätys oli kuitenkin aika suuri, kun tavara on kuulemma ihan priima, paikat kiinni ja voi alkaa harrastaa ns. normaalia elämää. :dance:

Jos vaikka kruunaisi päivän niinkin eksoottisella asialla, että lähtisi käymään ruokakaupassa, mikä tällä hetkellä tuntuu aivan joululta.

 

[Pocahontas]

Hei, te viisaammat mammat! Miten korkealle syke saa mennä raskaana ollessa? Kysyin neuvolatädiltä eikä se sen kummemmin sanonut, kuin, että kuuntele kehoa ja ettei sais nyt ihan henkihieveriin itseään pistää. Se ei nyt tietenkään ole tarkoituksena, mutta liikunta tässä kuitenkin aion jatkaa niin pitkään, kuin jaksan, mutta tuo syke mietityttää, kun tuo pieni tässä matkassa mukana.

Pocahontas ja masuasukki rv 11

 

[Hugadelic]

Hei, te viisaammat mammat! Miten korkealle syke saa mennä raskaana ollessa? Kysyin neuvolatädiltä eikä se sen kummemmin sanonut, kuin, että kuuntele kehoa ja ettei sais nyt ihan henkihieveriin itseään pistää. Se ei nyt tietenkään ole tarkoituksena, mutta liikunta tässä kuitenkin aion jatkaa niin pitkään, kuin jaksan, mutta tuo syke mietityttää, kun tuo pieni tässä matkassa mukana.

Pocahontas ja masuasukki rv 11

Mä lainaan nelliä aikasemmin tässä ketjussa, kun en itse tiedä tuon paremmin:

Ensimmäiset puoli vuotta voi periaatteessa treenata normaaliin tapaan, mutta käytännössä useimmille tulee joitain pikku rajoitteita jo ihan luonnostaan. Esim. itselläni lehmän hännän lailla laskeva hb piti huolen siitä että ensimmäistäkään juoksu- tai hyppyaskelta ei 9 kk:n aikana otettu. Salilla ja kävelemässä kävin kuitenkin vika viikolle saakka. Oli mielenkiintosta vetää jumppia kun alkulämmittelyt piti ohjata paikalla seisten ja käsillä huitoen (ymmärtäväisille asiakkaille kiitokset :haart: ). Ainoastaan lajit joissa voi kaatua, puodta tai saada turpiinsa, ovat kiellettyjen listalla, mutta senhän jokanen tajuaa sanomattakin. Juoksemista kannattaa alkaa himmaamaan siinä vaiheessa, kun tuntuu että vatsa ja sen asukki hölskyvät askelten tahdissa. Ajankohta riippuu yksilöstä, mutta karkeasti vois heittää että välillä 4-6 kk.

Viimeisellä raskauskolmanneksella täytyy sitten alkaa huomioimaan jälkeläisen lisääntynyt lisääntynyt hapentarve, kun sillä alkaa olla jo kokoa ja se jumppaa vilkkaasti itsekin. Treeniä täytyy siis hiemen muokata, jotta happee riittäis molemmille, mutta ei missään nimessä lopettaa. Nyrkkisäännöiks voi asettaa sen, että syke ei nousis pidemmäksi ajaksi tason 130-140 yläpuolelle ja sen, että yksittäisen treenin maksimikesto olis 40-45 min. Salitreenille ei siis mitään estettä eikä painojen kevennykselle tarvetta (paitsi jos selkä kiukuttelee), kunhan huolehtii riittävistä palautuksista sarjojen välillä. Aerobisia sensijaan joutuu rauhoittamaan ja/tai intervallittamaan. Vältä liikkeitä jotka aiheuttavat megalomaanisia supistussarjoja.

Soitin terkalle muuten siitä kutinasta. Sanoi, että yleensä raskaushepatoosia esiintyy vasta viikoilla 30 ja eteenpäin, mulla on nyt 23+3, mutta käski seuraamaan tilannetta ja laittoi valmiiksi lähetteet. Eli seuraillaan nyt ja kiitos vielä valppaille punttimimmeille neuvosta, oli kutinaan syy mikä tahansa.

 

[kanhan]

Taasen yksi hullu yö raskausunien merkeissä. Meillä on tänään ultra joten se pyöri ilmeisesti mielessä unissakin koska....
Ultrassa sitten nähtiin reipas terve vauva joka pelasi kohdussa koripalloa :D Sillä oli siellä joku solumöykkynen mitä se heitteli päin istukkaa ja teki "koreja". Eikä oltu kukaan yhtään ihmeissään tästä mahan sisäisestä aktiviteetista.

Nää on kyllä niin hulluja aina välillä nää sekopäiset vauva unet.

Onkos muilla ollut "villejä öitä"???

 

[PMLats]

Mulla on villejä öitä. Heräilen 3-5 kertaan yössä kun pitää käydä kusella. Varmaan elimistö valmistelee mua jo yöherätyksiin :( Paskamaista. Hikoilen myös paljon. Ukko ehdotti, että lopettaisin vitamiinien ottamisen illalla, ja sitä aionkin kokeilla oitis.

Unia oon nähnyt paljon myös. Sekä vauvaan liittyviä että muuten vaan kovasti stressaavia unia. Esim. viime viikolla näin unen, että vauva syntyi viikolla 13 ja oli semmoinen parin sormen kokoinen, enkä onnistunut imettämään sitä...

Nyt oon antanut kropalle vähän periksi ja alkanut nauttia enemmän odotuksesta. Maanantaina oltiin NP-ultrassa, ja saatiin otukseen säpinääkin pitkän odotuksen jälkeen, kun vähän tönittiin Vieläkin hymyilyttää kun muistelen sitä... Tulipa vauvausta taas astetta todellisempi meille molemmille.

Kanhan: toi koripalloilu kuulostaa kyllä aika hauskalta :D Eikö olisikin kiva, jos saisi kotiin viedon niistä temmellyksistä?