Rahan arvostus eri tilanteissa

[Stu]

Kymppitonni on se mitä olen KELA:lle opintolainavelkaa.

KELA:lle??? Miten tuo on mahdollista?

 

[Mixu]

Pakko kysyä kun äijällä on ikää 24, että miten sä oikein sitten elät tai milloin ajattelit elää? Syöt omistusasunnossa rahkaa ja käyt puntilla ja se on siinä vai? Käykö flaksi? Meinaan kun ite oli ton ikäinen niin pilluahan sitä haettiin baareista, ykköset päällä ja hajusteet kainalossa. Ja sit harvoin kun seuraa sai niin olihan se kivempi kuskata omaan vuokrakämppään kun porukoille.

Oman asunnon ostaminen on sellainen käännekohta, joka voi kyllä muuttaa kulutuskäyttäytymistä. Ehkä havaitsen että nyt on säästetty, jonkin aikaa voi rahaa käyttää. Mutta tuohon seksikysymykseen on paha sanoa muuta kuin että kaikki eivät määrittele elämistä ja siinä onnistumista sillä, että saako seksia ja kuinka paljon. Mä saan paljon iloa elämässä muistakin asioista, kuin nahkatatin kiillottamisesta.

 

[drone]

En kanssa ihan allekirjoita sitä yleistystä, että rikkaiden perheiden kersat ei osais rahojaan arvostaa. Mulla on yksi kaveri, jonka äiti omistaa useampia kämppiä stadissa, ja elää näennäisen mukavasti niillä vuokratuloilla. Tämä kaveri (kuin myös pikkuveljensä) sai sitten kotoa muuttaessaan oman, velattoman omistusasunnon vanhemmiltaan lahjaksi (tai voi tietysti olla että sitä omaisuutta on siirretty ennakkoperintönä tms. jo vuosia aikaisemmin, ihan sama). Lähtökohdat ovat siis mielestäni aika prameat näillä kavereilla, mutta kumpikaan ei ole ikinä rahoillaan pätenyt, tai edes raha-asioista halunnut puhua. Molemmat myös tekevät nykyisin töitä opintojensa ohella.

Meidän perheessä ei taas ole oikein ikinä ollut rahaa jaeltavaksi. Vanhemmat on tietysti mahdollisuuksiensa mukaan jeesanneet, ja kotoa muuttaessa on rahaa saanut lainaksi, ja jotain pientä ikeatavaraa lahjaksikin, mutta kaikki elämiseen liittyvä on kyllä viime vuodet joutunut kustantamaan itse. Rahankäyttö ei kuitenkaan ole mulla mitenkään järkiperäistä toimintaa, vaan mielummin ostelen niitä Bossin kalsareita ja saksalaisia merkkikodinkoneita silloin kun rahaa sattuu olemaan, vaikka joutuisin sitten taas loppukuusta pihistelemään safkoissa.

Voisi kai siis ajatella niinkin että jos rahaa on ympärillä ollut koko elämän, niin sitä on ehkä fiksu ihminen voinut oppia käsittelemäänkin. Jos taas on sniiduilijaperheestä, eikä ole kymppiä isompia seteleitä nähnytkään, saattaa mennä ihan sekaisin siitä ensimmäisestä kesätyöpalkasta, ja ajatella että nyt eletään niin kuin MTV:llä. ;)

 

[dear_a]

En kanssa ihan allekirjoita sitä yleistystä, että rikkaiden perheiden kersat ei osais rahojaan arvostaa. Mulla on yksi kaveri, jonka äiti omistaa useampia kämppiä stadissa, ja elää näennäisen mukavasti niillä vuokratuloilla. Tämä kaveri (kuin myös pikkuveljensä) sai sitten kotoa muuttaessaan oman, velattoman omistusasunnon vanhemmiltaan lahjaksi (tai voi tietysti olla että sitä omaisuutta on siirretty ennakkoperintönä tms. jo vuosia aikaisemmin, ihan sama). Lähtökohdat ovat siis mielestäni aika prameat näillä kavereilla, mutta kumpikaan ei ole ikinä rahoillaan pätenyt, tai edes raha-asioista halunnut puhua. Molemmat myös tekevät nykyisin töitä opintojensa ohella.

Aivan, en tarkoittanutkaan aiemmin et kaikista niistä joilla on perheessä (ylimääräistä) rahaa, tulee laiskoja paskoja, jotka ei rahan arvoa ymmärrä. Se mitä mä en ole koskaan ymmärtänyt on se, että vanhemmat ELÄTTÄVÄT aikuista lastaan/lapsiaan, maksavat KAIKKI laskut ja antavat rahaa vielä "kaikkeen kivaan". On ihan eri asia jos vanhemmat pystyvät tarjoamaan tuollaisen mainitsemasi asumismahdollisuuden, kuin että he elättävät aikuisia lapsiaan... Tai no, makuasioita jne, kukin tehköön miten parhaaksi katsoo.

 

[Mou]

Kuulun siihen joukkoon, joka kerää kaiken saamansa/ansaitsemansa/löytämänsä rahan pankkiin kuin orava ja ostaa vaatteet Anttilan alennusmyynneistä tai Tarjoustalosta. Samasta syystä asuin 24-vuotiaaksi asti kotona - säästyipä asumis- ja ruokakustannuksissa. En käy baareissa, osallistu skimbaus-matkoihin, hanki uutta kännykkää joka toinen vuosi, osta omaan huoneeseen tyylikkäitä ja kalliita design- hyllytasoja tai pidä yllä imagoa Bossin deodoranteilla tai partavesillä.

Tämän "pihiyden" ansiosta, kun nyt ostin oman ensiasuntoni, niin mulla oli pesämunaa 24 tonnia. Eli tarvitsi ottaa noin paljon vähemmän lainaa saadakseen uuden kodin ja toi 24 donaa on aika monta vuotta vähemmän velkavankeutta.

Ja mitäs sitten, kun en et enää joudu maksamaan lainaa sen muutaman vuoden aiemmin? Alat säästää jotain muuta varten? Mä sanon suoraan, että hyi helvetti mikä skenaario opiskeluvuosien viettämiseen tuo sun kirjoittama. Henkilökohtaisesti sekoaisin. Mutta samaa sä varmaan sanoisit mun vuokrayksiössä asumisesta, juomisesta, maustetun proden vetämisestä, lainanotosta, vaihtariajoista yms. muusta "tuhlaamisesta".

 

[Mixu]

Ja mitäs sitten, kun en et enää joudu maksamaan lainaa sen muutaman vuoden aiemmin? Alat säästää jotain muuta varten? Mä sanon suoraan, että hyi helvetti mikä skenaario opiskeluvuosien viettämiseen tuo sun kirjoittama. Henkilökohtaisesti sekoaisin. Mutta samaa sä varmaan sanoisit mun vuokrayksiössä asumisesta, juomisesta, maustetun proden vetämisestä, lainanotosta, vaihtariajoista yms. muusta "tuhlaamisesta".

vuokralla asuminen ja juominen noista nyt lähinnä jää mulla pois, mutta prodejuomaa juon itsekin, otin just 100.000 lainaa ja vaihto-oppilasvuotta kannatan, koska siellä on mahdollista kerätä kontakteja ja myöhemmin hyötyä niistä.

 

[Rock^]

Jos joku kokee, että menetetyn hubahuba-nuoruuden piletysten ja reissujen merkeissä pystyy korvaamaan sillä että on velaton 50 vuotiaana jolloin voi tehdä Parkanon maaseutuyhdistyksen kanssa bussimatkoja Veljekset Keskisen kyläkauppaan ja pelata säästyneillä rahoilla pingoa marttakerhossa, niin ei muuta kuin onnea valitsemallesi tielle!

Ja ikäänkuin ainoa mahdollinen tapa viettää mukava nuoruus on bilettää homona aamusta iltaan?

Mä en kyllä ymmärrä Pulla tätä sun logiikkaasi, jonka mukaan ne sällit on ihan luuseita, jotka tekee viikonloppuduunia opintojen ohella jääden paitsi kaikesta "kivasta". Mitä nyt itse olen noita teekkaririentojakin ja opiskelijaelämää nähnyt, niin ei se kyllä minusta mitenkään korvaamatonta ole. Ei siinä paljoa eroa ole että elää säännöllistä elämää reenaten ja tehden kouluhommia ja harrastaen kaikkea kivaa, verrattuna siihen jos dokaisi päivät pitkät ja heräisi seuraavana päivänä krapulassa missaten puolet päivän luennoista ja harkoista.

Voisin jopa luulla että osa näistä tosidokaajista on keskimäärin tyytymättömimpiä elämäänsä verrattuna näihin ihmisiin, joita ei vaan bilettäminen aina nappaa. Juhliminen on silloin tällöin ihan jees, mutta ei se nyt sentään mitään korvaamatonta ole: kyllä aivan varmasti jokainen pystyy viettämään mukavan nuoruuden juhlimattakin. Elämässä nyt vaan sattuu olemaan rutosti kivempiakin asioita kuin viinan juominen ja baarissa mellestäminen.

 

[Pulla]

Ja ikäänkuin ainoa mahdollinen tapa viettää mukava nuoruus on bilettää homona aamusta iltaan?

Mä en kyllä ymmärrä Pulla tätä sun logiikkaasi, jonka mukaan ne sällit on ihan luuseita, jotka tekee viikonloppuduunia opintojen ohella jääden paitsi kaikesta "kivasta".

Nyt ei tainnut viestieni sisältö oikein aueta. Tarkennan nyt tuosta vielä, että en mielestäni rajannut missään kohtaa hauskanpitoa ylettömään ryyppäämiseen ja krapulassa olemiseen. Enhän? Taisi jäädä lauseen loppuunlukeminen sekä aikaisemman postini huomioiminen hiukan vaiheeseen. Sillä kuten tässä tredissä jo aikaisemmin sanoin...

Jos joku kokee, että menetetyn hubahuba-nuoruuden piletysten ja reissujen merkeissä pystyy korvaamaan sillä että

Se on tietenkin eriasia jos joku saa elämänsä kiksit puiden halailusta. Itse tarvin siihen mukavan auton ja kodin, prätkän, reissuja ympäri maailmaa ja hiukan ylimääräistä rahaa jotta voi käydä vaimokkeen kanssa ulkona silloin kun siltä tuntuu. Kaikki tämä duunista ansaituilla rahoilla sekä opintolainoilla.

Rock^, minun mielestäni viikonloppuisin duunia tekevät ihmiset eivät ole luusereita. Jos otetaan esimerkiksi viikonloput vuosilta 2001-2005 niin olen niistä ollut duunissa n. 80%, joko molemmat päivät tai vähintään toisen, aamu/ilta/yövuoroa, kaikkia sekaisin ja välillä 16h putkeen, lisäksi viikolla satunnaisiä päiviä.

Luin nuo kaikki tämän tredin postini läpi vielä nyt uudestaan moneen kertaan
enkä kyllä millään rakkaudella löydä niistä, että olisin väittänyt mitä tuossa sanoit. Joka tapauksessa pointtini oli, että en vain henkilökohtaisesti ymmärrä mitä järkeä on pihistellä rahoja/lainanottoa nuorena jos kuitenkin palavasti tekee mieli tehdä jotain hubaa (mitä se nyt kenenkin kohdalla sattuu olemaan) mitä ylimääräisellä rahalla voisi tehdä.

 

[KatiP]

Niistä omista ja sponsorirahoista, kotoa olisin jonkun verran voinut saada mutta se olisi kiristänyt näkymätöntä nyöriä kaulassa; epämääräisesti kasvattanut painetta, että sitten tulet mutsin serkun tytön ylioppilasjuhliin ja ainakin joka kolmas joulu olet kotona. Tuo on paljon kiinni vanhemmista ja vastaanottajistakin mutta näin 30+ iässä ollaan kovin tyytyväisiä valitsemaamme tiehen. Osa sisaruksista on valinnut toisin, lienevät silti tilanteeseensa kohtuullisen tyytyväisiä.

Minulle (epäsosiaalisena?) on iso oma tila tosi tärkeää; en halua analysoida vauvan hankinta-aikataulua tai kysellä olisikohan tuo talo meille liian kallis tai tarttisko jäädä kotiin lasten kanssa ehkä kotipunttisalirahoilla. Jos enempi olisimme saaneet ja ottaneet vastaan apua, niin kokisin painetta kaikkeen edellämainittuun (siis selittää valintojani).

Se ei ollut ketjun aihe mutta kiinnostaa; eikö kotoa rahaa saaneet koe siitä aiheutuvan velvotteita vai olenko minä vaan niin uniikki puupää, että koen poikkeuksellista ahdistusta sukujuhlista ja hyvää tarkoittavista kyselyistä? Ja olisikohan minun tilanne erilainen, jos tarjolla olisi ollut summia, joilla olisi ollut merkitystä vaikka auton tai talon lyhennyksissä?

-minä itte!-

 

[Emmah]

vuokralla asuminen ja juominen noista nyt lähinnä jää mulla pois, mutta prodejuomaa juon itsekin, otin just 100.000 lainaa ja vaihto-oppilasvuotta kannatan, koska siellä on mahdollista kerätä kontakteja ja myöhemmin hyötyä niistä.

Pakko kommentoida, kun tuo boldattu osa korvaani särähtää... Niinhän sitä sanotaan, että ei se mitä tiedät, vaan se kenet tunnet. Kaikesta huolimatta en suostu ymmärtämään itse tuota hyötyajattelua ihmisillä ja kaverisuhteilla. Mä en oo koskaan oikein jaksanu juosta esim. aktiivisimpana opiskeluaikanakaan noissa kaiken maailman kekkereissä siinä toivossa, että siellä solmisi niitä "tulevaisuudelle niin tuikitärkeitä kontakteja". Toki mielelläni uusiin ihmisiin tutustun, mutta silloinkin varsinaisesti ystävystyn vain ihmisen itsensä takia ja koska tunnen tulevani hyvin juttuun hänen kanssaan, en siksi, että tämän henkilön tuntemisesta voisi olla minulle joskus jotain hyötyä jossain muussa mielessä.

 

[Mixu]

Kaikesta huolimatta en suostu ymmärtämään itse tuota hyötyajattelua ihmisillä ja kaverisuhteilla.

Hyödyllä tarkoitan sitäkin, jos lähtee reissuun vaikka Columbiaan ja sitten tuntee sieltä jonkun ystävän, joka voi tulla auttamaan sinua, kun reppusi varastetaan ja olet keskellä ghettoa yksin. Eli hyödyllä tarkoitan muutakin kuin materialistista hyötyä, myös sosiaalista hyötyä. Hyöty vain kuulostaa niin kaupallisen kylmältä, vaikkei se sitä välttämättä ole.

 

[Jasba]

Hyödyllä tarkoitan sitäkin, jos lähtee reissuun vaikka Columbiaan ja sitten tuntee sieltä jonkun ystävän, joka voi tulla auttamaan sinua, kun reppusi varastetaan ja olet keskellä ghettoa yksin. Eli hyödyllä tarkoitan muutakin kuin materialistista hyötyä, myös sosiaalista hyötyä. Hyöty vain kuulostaa niin kaupallisen kylmältä, vaikkei se sitä välttämättä ole.

Noi Mixun tekstit kuulostaa tosi kuumottavilta ja yli-analysoivilta kun ne tulee tuon ikäiseltä tyypiltä. Henk.koht. olen ollut vaihdossa 2 kertaa ja molemmilla kerroilla oli ihan perkeleen hauskaa mutta kenestäkään tapaamistani ihmisistä en koskaan pääse hyötymään. Enkä koskaan ole ajatellutkaan ihmissuhteita investointeina pahan päivän varalle. Tutustun ihmisiin koska se on sillä hetkellä hauskaa enkä ala analysoimaan keneen kannattaisi tutustua jotta ei joudu pulaan keskellä yötä columbian ghetossa. Itse asiassa todennäköisesti en ikinä tapaa ketään reissuilla tapaamiani henkilöitä enää uudestaan eikä se haittaakaan. Eli summa summarum mun mielestä kaikesta tekemisestä menee nautinto jos alkaa ylianalysoimaan tekemisten vaikutusta tulevaisuudessa. Oli kyseessä sitten rahan tai ajan käyttäminen.

 

[MissEvilEve]

Tuolla 100e:llä saisi vaikka mitä meidän perheessä:

1. Noin viikon ruoat proteiinijauhoineen
2. Pari kertaa bensaa tankin täyteen
3. 3kk salikortin
4. Vietettyä 'herkkupäivää' 2-3krt
5. Ostettua jokin sisustusjuttu kuten rahi, lipasto, peli, valaisimia, parit vuodevaatteet tai maton


Joskus olen ollut hyvissä varoissa, joskus melkein köyhyysrajalla [jos työttömyyskorvaukset tai opiskeluaikojen tulot olisivat sellaisia]. Rahaa on hyvinä aikoina jäänyt useita satoja euroja tilille edellisestä palkasta uuden jo tullessa tilille. Tuntuu hyvälle jos palkkaa on sen verran että voisi ostaa vaikka joka kuukausi uuden sohvakaluston tms. Ainahan näin ei kuitenkaan ole sillä tilanteet muuttuvat elämässä, nuoruuden ajan sairaalloisesta tuhlauksesta oppineena osaan arvostaa rahaa paljon paremmin kuin ennen, silloin tuntui että sitä kasvaa puissa.

Nyt jo 10:llä eurolla elää ihan hyvin päivän, ainakin näin kaksihenkisessä taloudessa. [Ja kyse siis perusruoista tyyliin jauheliha, kana, riisi, pasta jne], jos haluaa laadukkaampaa ja enemmän valmisjuttuja kaupasta eikä tuotteita edullisimmasta päästä niin sellainen 15-20e on kauppakuitin summa aina päivää kohti. Meillä ruokiin/taloustarvikkeisiin menee varmaan 300-500e/kk riippuen siitä millaista kamaa ostetaan.

Niinä aikoina kun on ollut perse täysin auki sillä 100e:llä on eletty koko kuukausi. Tyyliin: paljon jauhelihaa ja makaronia, niistä itse tehty makaronilaatikkoja ja lasagneja, keittoja jne ja kaikkea 'edullista' josta syö useamman päivän. Onneksi nyt on ihan ok tilanne näin aikuisena ja selkeästi rahatilanteet on paranemaan päin kun on kaksi maksamassa laskuja ja vuokria ja kohta kunnolla kahden ihmisen tulot, helpottaa elämää suuresti

 

[reino]

Pakko kommentoida, kun tuo boldattu osa korvaani särähtää... Niinhän sitä sanotaan, että ei se mitä tiedät, vaan se kenet tunnet. Kaikesta huolimatta en suostu ymmärtämään itse tuota hyötyajattelua ihmisillä ja kaverisuhteilla. Mä en oo koskaan oikein jaksanu juosta esim. aktiivisimpana opiskeluaikanakaan noissa kaiken maailman kekkereissä siinä toivossa, että siellä solmisi niitä "tulevaisuudelle niin tuikitärkeitä kontakteja".

Aika monen korvaan tuntui Mixun hyötynäkökohdat särähtävän. Itse luulisin kuitenkin, että Mixu tarkoitti ihan vaan tällaista harmitonta hyvänpäiväntuttu-suhteiden luomista (verkostoituminen) eikä järjestelmällistä pyrkimystä hakeutua ihmisten tuttavuuteen hyötyäkseen heistä (verkostomarkkinointi).

Kaikkiahan ei kekkereissä juokseminen ja kontaktien solmiminen kiinnosta. Se on vähän persoonakysymys. Mutta toisaalta monella alalla se tyhmältä kuulostava verkostoituminen on osa sitä duunia.

Oikeat ystävyys/kaverisuhteet on sitten eri asia.

 

[trebla]

Pakko kommentoida, kun tuo boldattu osa korvaani särähtää.

Mä olin jo kirjottamassa samasta jutusta, mutta näemmä Mixu jo vastasi tuohon. Kerrotaan nyt kuitenkin yksi esimerkki kauppakorkeakoulusta. Eli aloitin opinnot kyseisessä opinahjossa nyt syksyllä ja ensimmäisten päivien tutustumishässäköissä joku viisas tutori kertoi, että kannattaa käydä kaikissa mahdollisissa tapahtumissa, että sitten 5-10 vuoden päästä sulla on paljon kontakteja, joista pääset hyötymään rahallisesti. Kuuntelijat (puput, niinkuin kauppakorkean 1. vuosikurssilaisia nimitetään) kuuntelivat dollarin kuvat välkkyen silmissä.

Ei liene yllätys etten ole juurikaan viettänyt tätä normaalia opiskelijaelämää (viinaa&krapulaa) vaan päivät kuluu koululla ja urheillessa.

 

[gotto]

(puput, niinkuin kauppakorkean 1. vuosikurssilaisia nimitetään)

Hektinen hetkinen. TuKKK?
Oli tentissä tänään jollain isooo punanen P paidanrintamuksessa...

 

[lej]

Mä olin jo kirjottamassa samasta jutusta, mutta näemmä Mixu jo vastasi tuohon. Kerrotaan nyt kuitenkin yksi esimerkki kauppakorkeakoulusta. Eli aloitin opinnot kyseisessä opinahjossa nyt syksyllä ja ensimmäisten päivien tutustumishässäköissä joku viisas tutori kertoi, että kannattaa käydä kaikissa mahdollisissa tapahtumissa, että sitten 5-10 vuoden päästä sulla on paljon kontakteja, joista pääset hyötymään rahallisesti. Kuuntelijat (puput, niinkuin kauppakorkean 1. vuosikurssilaisia nimitetään) kuuntelivat dollarin kuvat välkkyen silmissä.

Ei liene yllätys etten ole juurikaan viettänyt tätä normaalia opiskelijaelämää (viinaa&krapulaa) vaan päivät kuluu koululla ja urheillessa.

Ja vitut tapahtumista! Itse kävin aikoinaan vain yhdessä ja silti on paljon kavereita ja niitä saatanan kontakteja. Mulle tuli vain sellainen olo, että moni oli mukana noissa juuri sen takia, että saa niitä kontakteja ja kaikesta 100 prosentin hyödyn. Teennäistä touhua mun mielestä pitkälti.

Tutorit on juri niitä, joiden opinnot kestää kaksi vuotta keskimääräistä pidempään, kun ne käyttää kaksi ekaa vuotta ryyppäämiseen.

 

[trebla]

Hektinen hetkinen. TuKKK?
Oli tentissä tänään jollain isooo punanen P paidanrintamuksessa...

Jep. Kuinkas meni kansis ja matikka ?

Ja vitut tapahtumista!

Totta turiset. Kavereita saa just niin paljon kun niitä haluaa. Mä oon ihan tyytyväinen näin, että koulussa ei tarvi yksin mennä syömään, mutta ei silti ole mitään tarvetta juosta kaiket illat ryyppäämässä. Juuri muutamat tutorit ovat niin innostuneita opiskelijaelämästä, että hieman jopa käy sääliksi kun pistävät 1-3 vuotta vessanpöntöstä alas. Jokainen saa tietenkin tehdä elämällään mitä haluaa, mutta mun elämään ei oikein enää sovi tuo "piletys". Kakarana sitä vielä tuli läträttyä viinalla, mut nyt kiinnostaa muut asiat.

Sorry offtopic-paskanjauhannasta.

 

[gotto]

Jep. Kuinkas meni kansis ja matikka ?

Nooo, kansis ihan putkeen. Matikka taas ei.

 

[MerZi]

Rahaa tulee käytettyä vähän turhankin huolettomasti. En ole kovinkaan säästäväinen tapaus - silloin kun rahaa on ja sitä säännöllisesti tulee, sitä saa myös mennä. Välillä on joutunut kyllä tulemaan tosi vähällä toimeen, esim. kun vielä lukiossa ollessani ystävämme Kela ystävällisesti ilmoitti opintotuen lopettamisesta. Onneksi tätä ei kuitenkaan kauaa kestänyt... Kyllä sitä kovasti aina suunnittelen että alkaisin säästää, mutta mielummin teen suuretkin hankinnat kertarysäyksellä ja elelen vaikka hetken niukemmin, kuin tavoitteellisesti säästän kuukausikaupalla. Toisin sanoen, en ole tarpeeksi pitkäjänteinen säästämiseen. Heräteostoksien tekemisestä olen oikeastaan päässyt, en enemmälti yleensäkään ostele turhaa. Vaatteita ym. tulee kyllä ostettua melko paljon, niissä varmaan voisi säästää.