Sama pistää tähän ketjuun raporttia. Menin nyt vihdoin pätevälle lekurille pitkään johtuneiden olkapäävaivojen takia. Alkoivat joskus heinäkuussa, kun kokeilin penkkiykköstä (joka on sitäpaitsi surkean pieni lukema kokoiselleni ja reenitaustaiselleni miehelle :( ). Ei noussut, mutta vas. olkapää nitkahti hieman ja sattui hieman. Sen jälkeen värkkäsin vieläpä ohjelman, joka sisälsi mm. pystypunnerrusta ja tempauskyykkyä tiukasti, jolloin olkapää varmaan ylirasittui kunnolla.
Kipu ei ole ikinä edes nukkumisia vaivannut, ei työtä eikä arkea, mutta koska en pidä mistään kivusta, piti mennä vihdoin lekurille. Pyristelin pitkään mukamas levoilla (alle viikko) ja mukamas työntävistä liikkeistä pidättäytyen (jep, alle viikon, jonka jälkeen piti jo kevyesti kokeilla, turhaan, aina kipu paheni), eli toimin periaatteen "älä tee, niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon" mukaan, eli olin itsepäinen tollo.
En tod.näk. ikinä enää tee pystypunnerrusta missään muodossa. Syynä se, että AC-nivelen toisena osapuolena olevan luun pää (mitenkäs ne ny meni, acromion ja clavicular, eli lapaluu?) on pätevän ortopedin lyhyen tutkimuksen perusteella rappeutunut, koska siitä on ahkera työntävien liikkeiden tekeminen vuosien mittaan kuluttanut jonkun liukkaan pinnan pois, pinnan, jota on kuulemma olkapäiden luissa erittäin ohuesti. Kysyessäni, voiko pinta ikinä palata tai voiko sitä muodostua uudestaan oli vastaus lyhyt: "Ei. Se on nyt semmoinen, kuin on. Pysyy samanlaisena tai pahenee, muttei tule entiselleen ikinä.". :( Vaiva on kuulemma hyvin yleinen painonnostajilla.
Kuulemma saisin reenata omalla vastuullani ihan mitä tahansa liikkeitä miten tahansa, mutta jos kipu lisääntyy, niin järkevää ei semmoinen reeni ole. Päätin, että olen nyt kunnon ajan ilman työntäviä liikkeitä kokonaan ja kun niitä kokeilen, niin kevyesti ja varovaisesti penkkipunnerrusta kp tai etunojapunnerruksia.
En aio pelleillä enää kivun ja vamman mahd. pahenemisen kanssa, joten pitää suosiolla panostaa tiukkaan jalka- ja selkäreeniin vain ja jättää työntävien liikkeiden tekeminen vähiin ja kevyeksi. Olisi ollut paljon mukavampaa, jos kyse olisi ollut jänteen tai lihaksen ongelmasta. Tuntuu, että se olisi voinut levolla ja lääkityksellä korjautuakin, mutta vissiin sitten luun rappeuma (timse, olisikos siis kyseessä se kalkkeuma, hoitamaton degeneraatio?) ei parane.