Olet ihan oikeassa, että neuvostosysteemissä nuoria urheilijoita totutettiin monipuoliseen liikuntaan ja hiljalleen siirryttiin spesifimpään työhön... Nyt kai kuitenkin puhutaan ihan urheilusta jossa hän pyrkii kehittymään muissakin lajeissa kuin voimanosto, ei pelkästään kuntoile kevyitä lisäjumppia peruskunnon ylläpitämiseksi?
Mutta voin edelleen pysyä kannassani, että siinä vaiheessa kun tehdään oman kapasiteetin rajoilla volyymipohjaista voimanostoa, niin voimien käyttäminen muuhun rasittavaan urheiluun ei kyllä tue voimanoston kehittymistä, ja suuri voimanostovolyymi tekee kehittymisestä kaikissa lajeissa vaikeampaa.
Tämä on niitä asioita joka pitää ymmärtää suhteuttaa aina tilanteeseen. Jokaisella on erilainen työkapasiteetti ja eri taso voimanostossa. Toki nuori ja kevyt urheilija voi tehdä muutakin *kevyttä liikuntaa* samalla panostaen voimanostoon, mutta kun on useampi laji mihin panostaa, täytyy kaikissa lajeissa tehdä hieman kompromisseja harjoitusmäärien suhteen.
Ymmärrät mitä tarkoitan?
Jos halua panostaa kaiken energiansa voimanostoon, Sheiko on erinomainen valmentaja ja "ohjelma". Jos taas haluaa tehdä useampaa urheilulajia, ehkä kannattaa valita harjoitusmetodi joka jättää enemmän tilaa palautumiselle.
Riippuu tietysti lahjakkuudesta ja miljoonasta asiasta. Tekee Sheikoa sitten pienemmillä painoilla tai vähemmillä sarjoilla, ainaha nuo ohjelmat pitää sopeuttaa omaan sietoon.
Silti, Sheikossa olet sitä kovempi mitä enemmän siedät volyymia, joten miksi yrittää viedä volyymiä mahdollisimman ylös, kun kuitenkin joutuu käyttämään paljon energiaa muihin lajeihin jotka sitten vähentävät sitä volyymia mitä voimaharjoitteluun pystyy panostamaan?
Jos harrastaa useampaa lajia, tärkeimpiä asioita sisäistää on, että mikä on olennaista ja mikä tarpeellista, ja miten jonkin asian voi saavuttaa pienimmällä stressillä keholle.
