Voi että, kun on kamalia kipuja. Välillä miettii ihan oikeasti, miltä tuntuis olla kuollut. Enkelinä olis niin pop. Istus pilven reunalla ja heiluttelis jalkoja, välillä kävis Elviksen kanssa lauleskelemassa love me tenderiä, ottais Ayrton Sennan kanssa formulastartteja ja väittelis Aristoteleen kanssa, miten ne jutut oikein menevätkään. Vois joka yö sukeltaa vaan jonkun ihanan uroon peiton alle, ja roikkua kyrvässä kiinni, eikä kukaan edes huomais ketään. Vois tehdä salaa kaikkia pikku jippoja kurjille ihmisille ja jeesata niitä hyviä ja hellusia ihmisiä. Tosi paha mieli ja olo. Kaikista pahinta tässä on se, että on ihan yksin. :itku: Onneks pääsen pian kotiin äitin ja isin luokse, sitten kyllä rakastan ne ihan puhki.