Sinttu sanoi:
Eipä ollut taas mikään maailmaakaatava vituttamisen aihe ---
No täältä näitä tulee lisää.. Niin pieniä, ehkä "turhia", mutta niin ärsyttäviä elämää haittaavia asioita. :curs: :D Mun mielestä saa ja pitää avautua sillon kun siltä tuntuu!
Miks pitää olla tämmöset hiton epämuodostuneet kantapäät. Kantapäässä toi luu törröttää jotenkin liian pitkällä, joten se aina hankautuu rakoille, molemmissa jaloissa sama juttu. Äkkiä menee nautinto pitkistä kävelylenkeistä kevätauringon paisteessa, kun hiertyy rakot jalkoihin ja luonnollisesti koskee niin prkleesti. Kengilläkin käyttöikä noin 20 kertaa kun noi mutanttiluut puhkoo kenkien vyllit ja vuoraukset. No, onpahan ainakin todellinen syy ostaa uusia lenkkareita jatkuvasti. Onhan noihin kaikkia pehmukkeita ja pohjallisia kokeiltu, joiden pitäis korjata jalan asentoa, estää hankaumat tms, mut eipä oo hyödyttäneet mitään.
MeiSheng sanoi:
Voi ei! hirveenä sulle voimia MerZi ja sukulaistytölles! Täytyy sanoa, että pitäähän sitä osata varautua pahimpaan, mutta kuitenkin kannattaa toivoakin! Elämä on tällaiseksi muotoutunu, valitettavasti, että viattomat ihmiset ne yleensä kärsii! Ja kun miettii, että se pikkuisen pieni vauva on niin viaton, niin sillähän on oikeus elää!!! TOIVOTAAN PARASTA!!!
Kiitos lohdutuksen sanoista. :haart: Lauantaina kävin katsomassa serkkutyttöä, pikkuisesta näin kuvia. Ennusteet eivät ole kovin hyvät, oikeastaan mitään edistystä ei ole tapahtunut vieläkään. Neurologi on sanonut, että JOS vauva selviää eloon, luultavasti elää kolmesta neljään vuotta vaikeasti monivammaisena. Ahdistaa kun kaikki on vielä niin auki, ei varmaa tietoa mistään - syyt, mikä tuon aiheutti, mistä ylipäätään johtuu. Keskushermosto (kai) ei ole kehittynyt/on vioittunut ja siitä tämä kaikki? Tutkimukset on kuitenkin niin alkuvaiheessa ettei mitään varmaa osaa kukaan sanoa, lähinnä taitavat keskittyä nyt siihen, että saisivat pikkuisen tilan vakaaksi.
Sinttu sanoi:
Tämän lisäksi ketuttaa kun tajusin ettei minulla ole aikaa pienelle koiratulokkaalle vielä ainakaan muutamaan kuukauteen...
Sama, olisi niin paljon rakkautta annettavana omalle pikku karvapallolle... :haart: Toisaalta mietin myös sitä, kun haluaisin tarjota koiralle elinympäristöksi enemmän kuin pienehkön kaupunkikämpän, mutta sit jos koira olis niin en kyllä sitä parempien olojen/suurempien tilojen puitteissa raaskisi jättää vanhempien luokse tai muuallekaan olemaan ja alkaa "viikonloppuäidiksi". En... Ehkäpä asiat järjestyisi sillä lailla, että jossain vaiheessa (tietysti toivottavasti mahdollisimman pian!) olisi sellainen tilanne, että voisi oman pupen ottaa. Koko ajan tulee ilmoituksia seurattua ja oikein harmittaa, kun olisi hyviä pentuja tarjolla eikä voi ottaa. :itku:
Semmosta tällä kertaa. Rasittavaa mainosta mukaillen: "hyvä ruoka, parempi mieli" -> SYÖMÄÄN!