En tiiä miten päin olis hyvä, ketuttaa.
Pistin poikki suhteen miehen kanssa, koska en kokenut että ollaan samalla tunnetasolla. Hän niin sydämensä pohjasta rakastunu, minä en niinkään. Ratkaisu tuntuu itsestäni hyvältä, mutta miestä satutin pahasti, ja omatunto soi kun itse voin kuitenkin ihan hyvin, ja toinen ei kykene nukkumaan, tekemään töitä ym.
En haluis satuttaa, mutta onhan se reilumpaa toistakin kohtaa, että jos niitä voimakkaita tunteita ei ole, niin eipä oo tulevaisuuttakaan. huoh. Tiedän kuitenkin että parempi näin.
Kaiken kukkuraks jotenki epätodellinen olo..heikottaa ja pyörryttää :(