Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Minulla oli suuria vaikeuksia saada unta viime yönä. (Taisi olla täysikuu.)
- Lähdettiin lasten kanssa mummulaa kohti, niin eikös nuorempi oksenna jo ekalla bussimatkalla itsensä, bussipenkin ja mut yltäpäältä oksennukseen. Käytiin siis kaupungissa kääntymässä, saatettiin isompi lapsi junamatkalle ja lähdettiin nuoremman kanssa takas kotiin. Tossa se on ny niinku ei mitään olis ollukkaan. Jäi sit sukulaiset näkemättä, mikä ottaa sen takia päähän, että mää en muutenkaan niitä liian usein näe, vaikka haluaisinkin.
Stash, ei sillä oo koskaan ollu matkapahoinvointia minkäänsortin kulkuvälineessä ja koko aamun se oli jotenkin oudon hiljainen, nukahti päiväunille heti aamupalan jälkeen (tätä ei oo ikinä ennen tapahtunu), eikä suostunu syömään lounasta (tätäkään ei oo koskaan ennen tapahtunu). Eli ihan vatsatauti on kyseessä. Mut, kuten edelliselläkin kerralla, meni näköjään ohi melko vähillä oksennuksilla... sairastumisille ei mitään voi, eikä tarvikkaan voida. Mut vituttaa silti se, että me todella harvoin voidaan minnekään lähteä heikon rahatilanteen vuoksi ja sit ne harvatkin kerrat jää käymättä. En muista koska oon viimeks päässy viemään lapsia mummulaan. Viime kesänä vissiin.
Mua ei vituta, mutta ahdistaa, että tästä(kin) mainiosta palstasta tulee enemmän ja enemmän pelkästään syömishäiriöisten foorumi. Yritän tietoisesti vältellä ko aihetta oman sairaan menneisyyteni takia ja nyt tuntuu, että täältäkin on kohta lähdettävä pois. :(
Apuahan täällä on annettu kilotolkulla, mutta mua ainakin kyrsii, että siitä ei oteta sitten opiksi. Musta se on ajan hukkaa alkaa auttamaan toisia, kun selvästikään paraneminen ei kiinnosta ja aina löytyy kyllä litania tekosyitä miksi ei voi tehdä sitä ja tätä paranemista edistävää aktiviteettiä. Mä en sano, että kaikki täällä pyörivät syömishäiriökeissit olis sellasia, mutta aika suuri osa on kyllä ollut.
Apuahan täällä on annettu kilotolkulla, mutta mua ainakin kyrsii, että siitä ei oteta sitten opiksi. Musta se on ajan hukkaa alkaa auttamaan toisia, kun selvästikään paraneminen ei kiinnosta ja aina löytyy kyllä litania tekosyitä miksi ei voi tehdä sitä ja tätä paranemista edistävää aktiviteettiä. Mä en sano, että kaikki täällä pyörivät syömishäiriökeissit olis sellasia, mutta aika suuri osa on kyllä ollut.