Ei pelkästään vilkkaasta, mutta eritoten jos nainen ratsastaa.(edit. siis miehellä);) Se ohjaa ne bakteerit sinne virtsaputken suulle. (Luojan kiitos mulla ei ole koskaan ollut *koputtaa puuta*)
Minäkin väittäisin tuota edulliseksi kämpäksi. Asun itse KOASin yksiössä, eikä nämä uudemmat ja lähimpänä keskustaa sijaitsevat ole kovinkaan paljon tuota edullisempia. Mulla on tässä neliöitä vaivaiset 28 ja vuokraan menee silti 360 € kuussa. Tietty kohdalle voi joskus osua älyttömällä tuurilla jotain löytöjä, kuten mun ensimmäinen Jyväskylän kämppä: 37 neliön keskustayksiö, jossa vuokra oli 400 € sisältäen veden. Tässä kaupungissa on kuitenkin huomattavasti todennäköisempää, että saa maksaa koirankopistakin pitkälti viidettä sataa, joten suosittelisin ottamaan tuon asunnon, jos kerran sijaintikin on sulle sopiva.
Mitä ilmeisemmin olet muuttamassa isohkoon kaupunkiin..(?)..Joo mutta anyway itselläni kanssa muutto ensikuun alussa yksiöön, jossa neliöitä 35, eikä ole edes parveketta, vaan ikkunanäkymä on suoraan talon parkkipaikalle..:jahas: Minulla on vuokra 360e + vesiennakko 10 e + sähkö+ mahd. netti ~ 30 e kk:ssaja asun todella pienellä paikkakunnalla. Siis näyttäähän tuo summa opiskelijalle suurelta ja sitähän se on, mutta valitettava tosiasia on, että hyvä eläminen maksaa. Mieluummin nostan opintolainaa (jonka saa verovähennyksiin) ja asun viihtyisästi kuin että kituuttelisin koiran kopissa, jossa pää halkeaisi viimeistään..;)
Heantn; unohdin katsoa venyn, katson huomenna taasen lounaalla käydessä. Ja jos unohdan katsoa ja venyä ei ole, eiköhän me jotakin korvaavaa keksitä. 
(Totta on tietysti sekin, että monet elävät varsin laveaa elämää ja hankkivat itselleen vaikeuksia, mutta useimmiten kaltaistemme murehtijoiden kohdalla that's not the case.)Joo, ja Jyväskylässähän on helvetin kallis vuokrataso. Sinunakin tyytyisin tuohon yksiöön, josta kerroitkin.
Jos taloudellinen tilanne on todella tiukka, laina on varsin hyvä vaihtoehto. Itse olen kuitenkin tuhlannut jo vuosia murehtien tuhlaamista, elämisen kalleutta ja vanhempien varassa elämistä, mutta viime aikoina olen alkanut pohtia sen mielekkyyttä. Tässä kun on jälleen yksi asia, mikä aiheuttaa arkeen täysin turhaa stressiä ja ahdistusta, varsinkin, kun ihan todella mitään taloudellista hätää ei minulla ole. Vanhempien mielestä taloudellinen avustaminen ei ole ongelma, joten ongelma on lähinnä itse kehittelemäni. Ihan todella, kenelle sitä täytyy todistella omaa itsenäisyyttään huolehtimalla ja valittamalla jatkuvasti köyhyyttä ja kurjuutta?
Tuli myötätunnosta pala kurkkuun:(. Mä oon niin ollu tuolla, sun ikäsenä syvimmällä. Suuri halaus ja jaksamista multa sulle, mirri, pärjäile.
