Hyvää keskustelua nosita syömishäiriöjutuista. Olen itsekin niistä joskus tainnut tilittää ja valittaa... mulla on sellainen olo, että monesti syömishäiriöinen netissä(kin) oppii selittämään asiat parhain päin. Kiero versio siitä, että näkee itsensä väärin: en mä nyt niin laiha ole, no kyllähän mä syön ja johan mä olen parantunut. Minkäs teet, tästä on tullut yksi linjaus tälläkin palstan osiolla. Itse tykkään fyysisesti vahvoista likoista, onneksi täällä on monta sellaistakin. Fanitan.
Mutta oikeasti mua vituttaa nyt paljon arkisemmat asiat kuten unettomuus, sade ja seksin puute. Sateesta tykkään kyllä muuten, mutta kun olen sen kahdeksan tuntia töissä ulkona, alkaa kaikkein multaisimmissa hommissa suivia hiljaksiin. Olin myös ajatellut mennä aamulenkille, ja ainakin silloin viiden aikaan vielä sataa vaikka päiväksi selkenisikin. Nyyyyyyyyyyh! Töissä on ihan hauskaa väkertää sadevaatteissa. Näytän luultavasti joltain väkisin puetulta lapsoselta. Niin ja sitten vituttaa kutsut Tupperware- ja kynttiläkutsuille. Yleensä mulla on hyvä syy kieltäytyä, eikös treenit ole hyvä syy..? Vaikkeivät olisikaan niin kieltäydyn, järjestelmällisesti. Milloin mun elämään on tullut tuollaisia kavereita, miksi ne entiset katosivat? Asuvat toisella puolella Suomea. Niiden kanssa katselin telkkaria ja join oluen tai pari, nykyisten kanssa pitäisi katsella jotain saatanan kippoja. Vittu! En oo menossa. Menen reeneihin. No vittu siellä reeneissäkään mitään ole, eihän mulla vieläkään ole valmentajaa. Ai että on hienoa että kilpaurheilija treenaa kahdesti päivässä, kyllähän niin pitää tehdä, mutta kuka sen kertoo mikä on paras tapa treenata muuallakin kuin iltatreeneissä. Itse voi kovasti suunnitella, mutta kuinka pitkälle sillä pääsee kun tavoitteet ovat korkealla? Valmentaja-asian kanssa on tapeltu vuosia, eikä koskaan saada selvyyttä vaikka puhutaan hienoin sanoin siitä, että mussa on potentiaalia ja pitää panostaa. Kun mä sanon, että halua riittää ja seura sanoo panostavansa, niin miksei sitten mene perille moneltakin taholta tuleva yhden valmentajan kritiikki? En mä tällä pääse eteenpäin iknä.
Unettomuudesta ei nyt tarvi paljon mitään sanoa, sitä on aina, vähän kausittain. Onneksi on nukahtamislääkettä varalla. En vain tahtoisi syödä niitä. No, ei vielä ole paha, kello on 23.31 ja herään vasta 4.40, jee! Seksin puute olikin jo sitten vanha juttu, näemmä nyt on taas sellainen kausi että en edes kehtaa yrittää kun en halua tulla torjutuksi. Halaillaan sit vaan joo. Plääääääääh. Jätin äijän nukkumaan ja tulin itse juomaan kaljan. Kohta tulee uni.