Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread
- Keskustelun aloittaja PMLats
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Yhtä#Hauista
V.I.P.
- Liittynyt
- 9.11.2004
- Viestejä
- 1 489
- Ikä
- 38
Kyllähän tämä jatkuva sairastaminen tuppaa vituttamaan. Harvinaisen sitkeää sorttia! Viikonloppuna kisoissa tuli otettua viskiä sen verran jotta hetkeksi helpotti:D, mutta maanantaista alkaen pahentunut asteittain ja nyt oon taas kanttuvei ja kuumeessa. Sen lisäksi taidan olla kahdeksannella kuulla raskaana, ainakin kennon koosta päätellen.:hyvä:
- Liittynyt
- 19.11.2006
- Viestejä
- 2 196
Mä pelkään rupsahtavani yhdessä yössä. Vasta kymmenen vuotta pelännyt sitä, että 30 paukkuu. Tein rintojeni kanssa parikymppisenä sopimuksen että ne ei menetä muotoaan, pienene tahi ala roikkumaan ennen kolmeakymmentä ikävuotta, jos mä pidän niistä huolta. Soppari loppuu huomenna.Joku päivä on varmaan vääjäämättä huomattava niiden olevan yhtä reppanat kuin sillä bb-likalla.
Tekisi mieli alkaa vetämään kaksin käsin viinaa ja huomenna vedänkin. Kyllä mä tajuan, että ihminen vanhenee pitkin vuotta vaan nyt siltikin juuri huominen vituttaa. Ja pari kaveria ehti jo suuttua kun ilmoitin etten sovi mitään/järjestä juhlia/ lähde järjestettyihin juhliin. Itseni tuntien mä saatan olla niin pahalla tuulella, että viisainta on kokeilla kerrankin kotona kalsarikännejä.
Löysin joitakin vuosia listan, jonka tein kaksikymppisenä "Asiat, jotka pitää tehdä ennen kolmekymppisiä". No en sit saanut sitäkään listaa yliviivattua. Sentään ulkoilmaseksi ja puolimaraton on tehty. Tarkoitus oli käydä elämäni eka risteilyllä ja sen olisin tehnyt pakkisristeilyllä, mutta työvuorot meni hankalasti.
Mä varmaan epätoivoissani lähentelen jotain parikymppistä poikasta huomenna (ihan vaan leikkiäkseni nuorempaa) ja kaverit raahaa mut kotiin ennen kuin alan hölmöileen tosissani.
Toisaalta, mä olen enää parin kilon päässä siitä painosta, jossa olin 18-vuotiaana. Mulla on töitä ja olen fyysisesti terve (sen verran sekopää ettei henkisestä puolesta voi sanoa samaa).
Tekisi mieli alkaa vetämään kaksin käsin viinaa ja huomenna vedänkin. Kyllä mä tajuan, että ihminen vanhenee pitkin vuotta vaan nyt siltikin juuri huominen vituttaa. Ja pari kaveria ehti jo suuttua kun ilmoitin etten sovi mitään/järjestä juhlia/ lähde järjestettyihin juhliin. Itseni tuntien mä saatan olla niin pahalla tuulella, että viisainta on kokeilla kerrankin kotona kalsarikännejä.
Löysin joitakin vuosia listan, jonka tein kaksikymppisenä "Asiat, jotka pitää tehdä ennen kolmekymppisiä". No en sit saanut sitäkään listaa yliviivattua. Sentään ulkoilmaseksi ja puolimaraton on tehty. Tarkoitus oli käydä elämäni eka risteilyllä ja sen olisin tehnyt pakkisristeilyllä, mutta työvuorot meni hankalasti.
Mä varmaan epätoivoissani lähentelen jotain parikymppistä poikasta huomenna (ihan vaan leikkiäkseni nuorempaa) ja kaverit raahaa mut kotiin ennen kuin alan hölmöileen tosissani.
Toisaalta, mä olen enää parin kilon päässä siitä painosta, jossa olin 18-vuotiaana. Mulla on töitä ja olen fyysisesti terve (sen verran sekopää ettei henkisestä puolesta voi sanoa samaa).
- Liittynyt
- 5.11.2003
- Viestejä
- 316
- Ikä
- 36
Mä ehdin Turun kisojen jälkeen levätä viikon ja treenata viikon ja nyt oon ollu yli kaks viikkoo pienessä lämmössä. Tilannetta ei yhtään helpota se, että epätasapainossa olevan kilpirauhaslääkityksen takia tulee vaikka mitä vaihtelevia ja todella ikäviä oireita ja olo on kyllä ihan rikki, niinkuin olisi joku vanhus. Pelkään, että tämä vaan tästä pahenee, vaikka on jo miten kauan ollutkin. Heh, sitä on joskus ollut urheilija, ja nyt tuntuu niin perhanan raihnaiselta ja rikkinäiseltä ihmiseltä. Ei auta kuin hakata päätä seinään.
- Liittynyt
- 10.10.2008
- Viestejä
- 39
jatkuva sade. äh. tulis jo lunta 
- Liittynyt
- 12.3.2008
- Viestejä
- 584
jatkuva sade. äh. tulis jo lunta
Lunta odotetaan täälläkin! Pääsisi tekemään lumienkeleitä & ennen kaikkea laskettelemaan. :haart:
- Liittynyt
- 7.1.2005
- Viestejä
- 406
Vituttaa, kun kuulin, että ihan täysin mulle tuntematon nainen oli eilen illalla analysoinut poikaystävälleni mua ja mun suhdetta poikaystävääni. Lähdin siis yksistä edustusbileistä eilen puoliltaöin kotiin, kun tunsin taas oloni niin ulkopuoliseksi baariympäristössä, vaikka siellä oli pari munkin kaveria juhlimassa. Aamulla sitten kuulin, että yksi tuttu ja tää tuntematon nainen olivat avautuneet asiasta poikaystävälleni ja kertoneet, miten mun kuuluisi käyttäytyä ja osallistua kaikkiin edustusjuttuihin!
Itkettää, kun oon niiiiiiin kauan yrittänyt muokata itseäni sellaiseksi, että jaksaisin ja yrittäisin aina lähteä mukaan juhliin. Joka ikinen kerta mulle tulee baarissa vaan tosi ikävä olo ja en vaan jaksa seurustella puolituttujen kanssa, vaikka tiedän, että se ois tärkeää poikaystävälleni. Tätä asiaa ei myöskään helpota se, etten halua yleensä juoda mitään.
Äh, on alkanut masentaa vähän kaikki! Kauheasti yritän koko ajan olla parempi ihminen, mutta tuntuu, että menen enemmän ja enemmän vain solmuun. Saakeli!
Itkettää, kun oon niiiiiiin kauan yrittänyt muokata itseäni sellaiseksi, että jaksaisin ja yrittäisin aina lähteä mukaan juhliin. Joka ikinen kerta mulle tulee baarissa vaan tosi ikävä olo ja en vaan jaksa seurustella puolituttujen kanssa, vaikka tiedän, että se ois tärkeää poikaystävälleni. Tätä asiaa ei myöskään helpota se, etten halua yleensä juoda mitään.
Äh, on alkanut masentaa vähän kaikki! Kauheasti yritän koko ajan olla parempi ihminen, mutta tuntuu, että menen enemmän ja enemmän vain solmuun. Saakeli!
- Liittynyt
- 10.6.2008
- Viestejä
- 82
Kuules Viiwi.
Uskonpa, että sun poikaystävällä on ihan muita syitä rakastaa usa, kuin bilekestävyys tai sen puute. Se riittää että edes yrität. Aina ei silti vaan jaksa.
Äläkä suotta vaivaa mieltäsi jonkun tuntemattoman humalaisen naisen mielipiteellä. Kunhan on kateellinen kun itsellä ei ole sun selkärankaa.
Uskonpa, että sun poikaystävällä on ihan muita syitä rakastaa usa, kuin bilekestävyys tai sen puute.
Se riittää että edes yrität. Aina ei silti vaan jaksa. Äläkä suotta vaivaa mieltäsi jonkun tuntemattoman humalaisen naisen mielipiteellä. Kunhan on kateellinen kun itsellä ei ole sun selkärankaa.
- Liittynyt
- 7.1.2005
- Viestejä
- 406
Kuules Viiwi.
Uskonpa, että sun poikaystävällä on ihan muita syitä rakastaa usa, kuin bilekestävyys tai sen puute.
Äläkä suotta vaivaa mieltäsi jonkun tuntemattoman humalaisen naisen mielipiteellä. Kunhan on kateellinen kun itsellä ei ole sun selkärankaa.
Niin no ei se bilekestävyys oikeastaan ole se ongelma, vaan se, että en viihdy tai käy tilaisuuksissa, joissa mun pitäisi käydä siksi, että pariskuntien oletetaan edustavan niissä yhdessä.
Musta tuntuu, että mulla nimenomaan ei ole selkärankaa, kun en kestä paria tuntia kauempaa noissa jutuissa (silloin harvoin, kun niihin menen).
Ja rakkautta ei onneksi kumpikaan meistä kyseenalaista. :haart:
- Liittynyt
- 18.2.2004
- Viestejä
- 58
Poskiontelotulehdus ärsyttää. Puolet antibioottikuurista oon jo syöny, mutta ei kovin suurta helpotusta oo havaittavissa. Tänään sain Duacteja antibioottien rinnalle popsittavaksi... Miks aina pitää jonkun hiivatin pöpön iskeä just silloin kun treeni kulkee paremmin kuin ikinä?!! Viikonloppukin meni osittain puihin sairastelun takia. :curs:
- Liittynyt
- 23.6.2002
- Viestejä
- 2 481
Vi----aa on ehkä liian painava ilmaisu, mutta ihmetyttää joidenkin ihmisten tarve kirjoitella netissä toisten ihmisten nimissä.
- Liittynyt
- 14.8.2008
- Viestejä
- 112
ottaa päähän tää "herra unihärö" joka tykkää ilmaantua tuon tuostakin. Ei tarvita ku joku asia jota odottaa seuraavalta päivältä, tapaaminen tai joku jännä puuha niin yö on vähä uninen. Kahvi on tietty oikea buusteri asiaan, poikkeuksellisesti sitä eilen kupin join.
Jaahas, että en sitte oo nukkunu kokoyönä... Kyllä tää näin lomavk:lla menee mut...............:curs:
Jaahas, että en sitte oo nukkunu kokoyönä... Kyllä tää näin lomavk:lla menee mut...............:curs:
- Liittynyt
- 14.10.2002
- Viestejä
- 491
Se vituttaa kun omat vanhemmat (eronneet ja asuvat eri paikkakunnilla) olettaa mun olevan elämäni kunnossa raskausviikolla 35 ja odottavat kyläilemään :curs:
Edessä ensin matka Tampereelle lauantaina faijalle, josta jatkan junalla esikoisen kansssa pohjanmaalle äiteen tykö. Oikeasti en jaksais lähteä, mutta en jaksa kuunnella sitä rutinaakaan kun en käy kylässä. Kun sehän on niin että mun pitää kyläillä, mutta meille ei vaivauduta tulemaan. Ei meinaan oo täs vaihees herkkua lähteä retkelle 1v 7kk ikäisen kans junalla ja pahimmas tapaukses kanniskella sitä junanvaihdossa että ehditään jatkoyhteyteen, kun ei tahdo enää jaksaa nostella lasta ilman että mahaa repii.
Äiteekään ei ajattele että synnytys voi käynnistyä koska tahansa ja se ei varmaan jaksa rintasyöpätoipilaana hoitaa hulivili-lapsenlasta montaa päivää (saati edes yhtä kokonaista vuorokautta) jos mulla tuleekin lähtö lasarettiin. Toivon ettei tule, sillä en halua lähteä yksin synnyttämään vieraaseen sairaalaan, jos edes huolisivat mua sinne.
Edessä ensin matka Tampereelle lauantaina faijalle, josta jatkan junalla esikoisen kansssa pohjanmaalle äiteen tykö. Oikeasti en jaksais lähteä, mutta en jaksa kuunnella sitä rutinaakaan kun en käy kylässä. Kun sehän on niin että mun pitää kyläillä, mutta meille ei vaivauduta tulemaan. Ei meinaan oo täs vaihees herkkua lähteä retkelle 1v 7kk ikäisen kans junalla ja pahimmas tapaukses kanniskella sitä junanvaihdossa että ehditään jatkoyhteyteen, kun ei tahdo enää jaksaa nostella lasta ilman että mahaa repii.
Äiteekään ei ajattele että synnytys voi käynnistyä koska tahansa ja se ei varmaan jaksa rintasyöpätoipilaana hoitaa hulivili-lapsenlasta montaa päivää (saati edes yhtä kokonaista vuorokautta) jos mulla tuleekin lähtö lasarettiin. Toivon ettei tule, sillä en halua lähteä yksin synnyttämään vieraaseen sairaalaan, jos edes huolisivat mua sinne.
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 1 081
Nyt ahdistaa niin paljon että tekis mieli :wall:!!! Mä oon jo kauan pyöritellyt päässäni omia tulevaisuudentavoitteitani ja ammattihaaveitani ja tuntuu, että AINA kun oon keksinyt että "jihuu tää on mun juttu" ja "tätä mä alan tavoitella" niin ei kulu kauankaan (max 2kk) kun joku uusi tilaisuus, idea tms. kumoaa tämän edellisen ja suunnitelmat/ajatukset muuttuu taas. Luulis että on kiva kun niitä uusia ideoita ja tavoitteita tulee, mutta nykyään tuntuu että on enää vaikea luottaa niihinkään kun oon jo niin monta kertaa muuttanut tavoitteitani - kohta en osaa enää uskoa mihinkään mitä "tällä hetkellä haluan" :(
Nää fiilikset lähti tänään siitä, kun mulle tuli postissa kutsu fysioterapiakoulutuksen valintakokeisiin Helsingin Metropoliaan. Olin ollut aivan varma, ettei mun pisteet riittäis tonne valintakokeisiin joten olin ns. työntänyt koko vaihtoehdon mielestäni pois. Oon siis viimeisen kuukauden ajan opiskellut avoimessa yliopistossa kansanterveystieteen perusopintoja aikeena hakea Kuopion kansanterveystieteen laitokselle ensi vuonna. Sinne haetaan noiden perusopintojen pohjalta (ei erillisiä pääsykokeita), mikä tarkoittaa sitä että ne pitää olla todella hyvin opiskeltu jos haluaa edes haaveilla pääsevänsä sinne. Tää taas tarkoittaa sitä että mun tulis omistautua näille opinnoille 100%:sti ja panostaa aika paljon näihin myös rahallisesti (valinnaisiin opintoihin menee erikseen joku 600€). No, olihan se mulle selvä juttu että panostan näihin just niin paljon kun musta irtoo, jopa tähän päivään asti. Nyt kun sain sen kutsun sinne Metropoliaan niin en taas tiedä, että mitähän v*a tässä pitäis tehdä. Tiedän, että tonne AMK:hon ainakin pääsisin jos valmistaudun hyvin valintakokeisiin - sen sijaan yliopistoon pääseminen tuntuu aika epätodennäköiseltä (sinne valitaan 8 opiskelijaa vuodessa ja viime vuonna hakijoita oli satoja :jahas.
Helppo ratkaisu tähän olis se, että mä opiskelen nyt siellä avoimessa hyvin ja käyn tässä ohessa tekemässä valintakokeet siellä Metropoliassa. Jos sieltä irtoaa paikka, niin voisin pitää sitä varalla siihen asti, että saan tietää pääsenkö sinne yliopistoon. MUTTA kun mun on nyt valittava vaan toinen näistä - molempiin ei riitä rahkeet tällä hetkellä. Noi valintakokeet on 27.pv tätä kuuta ja niihin pitäis lukea yks kirja, mutta tässä ajassa mun pitäis myös kirjoittaa yks kansanterveystieteen essee ja lukea tenttiin. Selvähän se on ettei molemmat onnistu - tai sit se on jommasta kummasta pois. Ja mä haluun tehdä kunnolla sen mihin ryhdyn, enkä homoilla vähän ja kaikkea.
Nyt kun lukasin tän itkuliverryksen läpi, niin tuli mieleen että eikö se oo vaan niin yksinkertaista että "teet sitä mitä haluat eniten - oli se sitten kuinka vaativaa tahansa"? Kumpaa mä sitten haluan enemmän? Toi kansanterveystiede tuntuu todella kiinnostavalta, mutta mua pelottaa se, että se osoittautuu kuitenkin liian rankaksi ja teoreettiseksi mun luonteelle. Haluaisin opiskeluvuosinani tehdä muutakin kuin istua kirjastossa ja raapia stressi-ihottumaani. AMK saattais olla vähän kevyempi aloitus korkeakouluopinnoille - sit jos sen jälkeen/aikana tuntuu että haluaa kuitenkin sinne yliopistoon niin voishan sitä hakea silloin. Ja jos olisin vielä halukas, niin AMK:n pohjalta mä voisin hakea Ouluun lukemaan terveystiedon opettajaksi, kun ne vaatii sinne terveysalan korkeakoulututkinnon (mitä mulla ei siis vielä ole). Fysioterapeutin työ itsessään kiinnostaa myös, mutta saattaisin kyllä haluta yhdistää siihen jotakin muita opintoja. Esim. psykofyysinen fysioterapia tuntuis tosi mielenkiintoiselta.
Huoh. Argh. Mä teen elämästäni niin vaikeeta. Voi kun tää päätös valkenisi jotenkin yhtäkkiä ensi yönä mun nukkuessa ja aamulla voisin herätä itsevarmana ja tietoisena siitä, mitä nyt aion tehdä. Helv...
Nää fiilikset lähti tänään siitä, kun mulle tuli postissa kutsu fysioterapiakoulutuksen valintakokeisiin Helsingin Metropoliaan. Olin ollut aivan varma, ettei mun pisteet riittäis tonne valintakokeisiin joten olin ns. työntänyt koko vaihtoehdon mielestäni pois. Oon siis viimeisen kuukauden ajan opiskellut avoimessa yliopistossa kansanterveystieteen perusopintoja aikeena hakea Kuopion kansanterveystieteen laitokselle ensi vuonna. Sinne haetaan noiden perusopintojen pohjalta (ei erillisiä pääsykokeita), mikä tarkoittaa sitä että ne pitää olla todella hyvin opiskeltu jos haluaa edes haaveilla pääsevänsä sinne. Tää taas tarkoittaa sitä että mun tulis omistautua näille opinnoille 100%:sti ja panostaa aika paljon näihin myös rahallisesti (valinnaisiin opintoihin menee erikseen joku 600€). No, olihan se mulle selvä juttu että panostan näihin just niin paljon kun musta irtoo, jopa tähän päivään asti. Nyt kun sain sen kutsun sinne Metropoliaan niin en taas tiedä, että mitähän v*a tässä pitäis tehdä. Tiedän, että tonne AMK:hon ainakin pääsisin jos valmistaudun hyvin valintakokeisiin - sen sijaan yliopistoon pääseminen tuntuu aika epätodennäköiseltä (sinne valitaan 8 opiskelijaa vuodessa ja viime vuonna hakijoita oli satoja :jahas
.Helppo ratkaisu tähän olis se, että mä opiskelen nyt siellä avoimessa hyvin ja käyn tässä ohessa tekemässä valintakokeet siellä Metropoliassa. Jos sieltä irtoaa paikka, niin voisin pitää sitä varalla siihen asti, että saan tietää pääsenkö sinne yliopistoon. MUTTA kun mun on nyt valittava vaan toinen näistä - molempiin ei riitä rahkeet tällä hetkellä. Noi valintakokeet on 27.pv tätä kuuta ja niihin pitäis lukea yks kirja, mutta tässä ajassa mun pitäis myös kirjoittaa yks kansanterveystieteen essee ja lukea tenttiin. Selvähän se on ettei molemmat onnistu - tai sit se on jommasta kummasta pois. Ja mä haluun tehdä kunnolla sen mihin ryhdyn, enkä homoilla vähän ja kaikkea.
Nyt kun lukasin tän itkuliverryksen läpi, niin tuli mieleen että eikö se oo vaan niin yksinkertaista että "teet sitä mitä haluat eniten - oli se sitten kuinka vaativaa tahansa"? Kumpaa mä sitten haluan enemmän? Toi kansanterveystiede tuntuu todella kiinnostavalta, mutta mua pelottaa se, että se osoittautuu kuitenkin liian rankaksi ja teoreettiseksi mun luonteelle. Haluaisin opiskeluvuosinani tehdä muutakin kuin istua kirjastossa ja raapia stressi-ihottumaani. AMK saattais olla vähän kevyempi aloitus korkeakouluopinnoille - sit jos sen jälkeen/aikana tuntuu että haluaa kuitenkin sinne yliopistoon niin voishan sitä hakea silloin. Ja jos olisin vielä halukas, niin AMK:n pohjalta mä voisin hakea Ouluun lukemaan terveystiedon opettajaksi, kun ne vaatii sinne terveysalan korkeakoulututkinnon (mitä mulla ei siis vielä ole). Fysioterapeutin työ itsessään kiinnostaa myös, mutta saattaisin kyllä haluta yhdistää siihen jotakin muita opintoja. Esim. psykofyysinen fysioterapia tuntuis tosi mielenkiintoiselta.
Huoh. Argh. Mä teen elämästäni niin vaikeeta. Voi kun tää päätös valkenisi jotenkin yhtäkkiä ensi yönä mun nukkuessa ja aamulla voisin herätä itsevarmana ja tietoisena siitä, mitä nyt aion tehdä. Helv...
- Liittynyt
- 25.11.2007
- Viestejä
- 622
angelo moi,
En aio kertoa mitä sun pitää tehdä tai ei pidä...
Mutta yksi ihan varteenotettava vaihtoehto on tosiaan tuo, ensin amk ja sitten katsoa omat fiilikset ja ehkä jatkaa. Itse olen valmistunut amk:sta, jonka jälkeen tuli akateemisuuden kaipuu ja nyt on 4. vuosi menossa ja paiskin innolla maisteriopintojani. Vaikka joskus tulee mieleen että mitähelvettiä, miksi en aloittanut yliopistolla samantien lukion jälkeen, niin jatko-opintojahan tässä jo väännettäisiin... Mutta siinä samassa mietin itseäni silloin 20-vuotiaana, ja totean, ettei tämä olisi toisin voinut mennä. Nyt on perspektiiviä, motivaatiota ja opiskelutekniikat hallussa opiskella oikeasti tehokkaasti ja tehdä todella töitä omien kiinnostuksenkohteiden eteen.
Olet nuori vielä, ei ole mikään kiire minnekään. Kuopio on huippu paikka, tuntuu että edes sisään päästäkseen pitää olla jo puolivalmis. Harva pääsee ekalla yrittämällä. Joskus voi olla vähän aikuisempana valmiimpi taistelemaan siinä kisassa. Puhuinkos mä nyt fyssari-opintojen puolsta tässä?? Ei ollut tarkoitus. Mä ihan viivana aloittaisin fuksina kliinisessä ravitsemustieteessä vaikka kolmekymppisenä, jos mahdollisuus annettaisiin. Eriasia mitä olisin valmis uhraamaan pääsykokeiden eteen. Emmätiedä :D
En aio kertoa mitä sun pitää tehdä tai ei pidä...
Mutta yksi ihan varteenotettava vaihtoehto on tosiaan tuo, ensin amk ja sitten katsoa omat fiilikset ja ehkä jatkaa. Itse olen valmistunut amk:sta, jonka jälkeen tuli akateemisuuden kaipuu ja nyt on 4. vuosi menossa ja paiskin innolla maisteriopintojani. Vaikka joskus tulee mieleen että mitähelvettiä, miksi en aloittanut yliopistolla samantien lukion jälkeen, niin jatko-opintojahan tässä jo väännettäisiin... Mutta siinä samassa mietin itseäni silloin 20-vuotiaana, ja totean, ettei tämä olisi toisin voinut mennä. Nyt on perspektiiviä, motivaatiota ja opiskelutekniikat hallussa opiskella oikeasti tehokkaasti ja tehdä todella töitä omien kiinnostuksenkohteiden eteen.
Olet nuori vielä, ei ole mikään kiire minnekään. Kuopio on huippu paikka, tuntuu että edes sisään päästäkseen pitää olla jo puolivalmis. Harva pääsee ekalla yrittämällä. Joskus voi olla vähän aikuisempana valmiimpi taistelemaan siinä kisassa. Puhuinkos mä nyt fyssari-opintojen puolsta tässä?? Ei ollut tarkoitus. Mä ihan viivana aloittaisin fuksina kliinisessä ravitsemustieteessä vaikka kolmekymppisenä, jos mahdollisuus annettaisiin. Eriasia mitä olisin valmis uhraamaan pääsykokeiden eteen. Emmätiedä :D
- Liittynyt
- 2.9.2003
- Viestejä
- 5 718
Tuotantopäällikkö.
Sillä oli asiaa minulle. Soitti sitten minun työkaverille ja käski sen sanoa viesti mulle. Sanoi, että ei kehtaa soittaa mulle! On se saatana kun näin hommia hoidellaan! Mikä prkl siinä on ettei voi soittaa sille jolle on asiaa, aikuinen ihminen ja tuossa asemassa vielä!
Muutenkin rasittava ihminen. Sattui mulle pikkufiba ja nyt on vähän turhan paljon tavaraa varastossa. Tiedän missä tein virheen ja tiedän miten välttää se jatkossa ja tiedän miten merkittävää tuollainen on, mutta miksi prkl sitä pitäisi alkaa sitten koko v*tun osaston kanssa vatvomaan ja analysoimaan. Ikään ku ei ois parempaakin tekemistä! Ihmekään kun ei hommat hoidu kun keskitytään lähinnä pilkun viilaamiseen ja nysväämiseen!
Sillä oli asiaa minulle. Soitti sitten minun työkaverille ja käski sen sanoa viesti mulle. Sanoi, että ei kehtaa soittaa mulle! On se saatana kun näin hommia hoidellaan! Mikä prkl siinä on ettei voi soittaa sille jolle on asiaa, aikuinen ihminen ja tuossa asemassa vielä!
Muutenkin rasittava ihminen. Sattui mulle pikkufiba ja nyt on vähän turhan paljon tavaraa varastossa. Tiedän missä tein virheen ja tiedän miten välttää se jatkossa ja tiedän miten merkittävää tuollainen on, mutta miksi prkl sitä pitäisi alkaa sitten koko v*tun osaston kanssa vatvomaan ja analysoimaan. Ikään ku ei ois parempaakin tekemistä! Ihmekään kun ei hommat hoidu kun keskitytään lähinnä pilkun viilaamiseen ja nysväämiseen!
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 1 081
Just tätä mä oon miettinyt - että oonko mä tavallaan vielä liian "lapsi" ottamaan niin ison harppauksen, että lähtisin tonne yliopistoon lukemaan kyseistä alaa. Ensinnäkin, mulle ei muodostunut lukiossa minkäänlaista opiskelutekniikkaa (en lukenut edes ylppäreihin) eikä mulla oo kykyä priorisoida tai suunnitella opintojani aivan itsenäisesti, ilman kenenkään apua - sen oon huomannut nyt näissä avoimissa opinnoissa. Vois olla vähän turhan rankkaa hypätä suoraan akateemiseen koulutukseen näistä kengistä. AMK antais mulle hyvän pohjan ja olis ainakin hiukan realistisempi tavoite näillä kokemuksilla ja tällä iällä. Jos nyt oon ihan rehellinen itselleni, niin en oikein tunne itseäni vielä "valmiiksi" sinne yliopistoon. Kai mä yritän kiirehtiä liikaa (minkä oon kyllä todennut jo aikaisemminkin) :jahas:.
Tää on ihan totta. Kiitos sun kommentista, se valaisi paljon ajatuksia!
On niin hyvä kuulla välillä jonkun kokeneemman näkemyksiä näihin asioihin!- Liittynyt
- 20.8.2006
- Viestejä
- 212
opiskelemaan päästyäsi paniikki helpottaa ja tulee sellainen tunne, ettei tässä ole kiire minnekään. Mulla on nyt amkkia takana jouluna kaks vuotta ja oon ihan sitä mieltä, että jos ei työpaikka näillä irtoa tai ei huvita vielä töihin siirtyä niin jatkan sitten yliopiston puolella. Kaikki on vielä auki :D
Pointtina siis se, että kun siihen opiskeluun pääsee kaikessa rauhassa sisään, tuntuu valintojen teko paljon helpommalta ja voi mietiskellä mitä haluaa samalla, kun jo suorittelee opintoja.
Siispä aloita rauhassa ja etene omaa tahtia. Sulla on ainakin kymmenen vuotta aikaa käydä kouluja ja silti ehdit vielä työskennellä ties kuinka monta vuotta ennen niitä auvoisia eläkepäiviä
Pointtina siis se, että kun siihen opiskeluun pääsee kaikessa rauhassa sisään, tuntuu valintojen teko paljon helpommalta ja voi mietiskellä mitä haluaa samalla, kun jo suorittelee opintoja.
Siispä aloita rauhassa ja etene omaa tahtia. Sulla on ainakin kymmenen vuotta aikaa käydä kouluja ja silti ehdit vielä työskennellä ties kuinka monta vuotta ennen niitä auvoisia eläkepäiviä
- Liittynyt
- 21.5.2004
- Viestejä
- 363
Joku selkärangaton limanuljaska oli kössinyt rakkaasta kulkuneuvosta lampun :curs:. Luotan näköjään liiaksi ihmisten rehellisyyteen. Mitä järkeä on kössiä joku 10e lamppu? Onneksi ei sentään poliisisetä pysäyttänyt lamputta ajon takia. Kaikki vaan näköjään kolmen munalukon taakse piiloon tulevaisuudessa :D
