Ärsyttää, kun tuntemattomat ihmiset kokevat oikeudekseen kommentoida mun ulkonäköä. Olen laihtunut stressin, liian liikunnan ja mahavaivojen takia kesän aikana 10 kiloa (80 kg->70 kg), josta vähintään puolet on menettyjä lihaksia. Nyt olen saanut kuulla laihtumisestani monelta tuntemattomalta salilla kävijältä, jotka eivät yleensä edes moikkaa mulle.
Esimerkkejä tältä viikolta:
Mies, 50v: "Mitäs vinkuheinää sä olet alkanut syömään, kun oot noin hoikistunut?" Minä:"Oispa vaan ollut pelkkää rasvaa, mutta kun lihakset ovat lähteneet!" Mies: "No, hyvä, että jotenkin edes laihtuu!" Minä mielessäni: "Että mikä urpo!"
Nainen, 60v: "Oletpas sä laihtunut, en ollut tunnistaa samaksi tytöksi! On kyllä tehnyt hyvää sun ulkonäölle! Näytät paljon paremmalta kuin ennen." Minä: "No, kiitos!" (ja mielessäni: miten voi sanoa toiselle noin päin naamaa?!")
Muille olen kohteliaasti vaan vastannut, että "onhan niitä kiloja kesän aikana lähtenyt, ja taitaa olla suurin osa stressin ansiota, kun on uusi työ ja uudet kuviot", vaikka oikeasti oisin halunnut sanoa, että "mitä se muille kuuluu, miltä mä näytän."
Olen yhä epävarma ulkonäöstäni ja haluaisin viihtyä kehossani minkä näköisenä vaan, ja olen yrittänyt vähentää liikuntoja järkevämmiksi sekä suhtautua normaalimmin syömisiin. Tavalliset kalorinkulutuslaskelmat eivät ole päteneet muhun kilpirauhasen vajaatoiminnan takia ja kroppa on kerännyt vuosia ylimääräistä. Nyt, kun kiloja on lähtenyt, tiedän, että ne palaavat korkojen kera, kun stressi joskus helpottaa ja maha alkaa toimia normaalimmin (eli suolisto ei puske läpi kaikkea ravintoa vain pari tuntia syömisen jälkeen). Tuollaiset kommentit saavat vaan ajatukset yhä enemmän kieroon, kun ajattelen, että kelpaan näköjään laihempana paremmin, ja liikuntariippuvuudesta on vaikeampi päästä eroon. Ollappa vain henkinen olento ilman ruumiillisia pulmia!