Viikot menee sitten yleensä salilla ja töissä niin ei ole aina energiaa nähdä kavereita kun kuitenkin aamulla aikanen herätys.
Joo, maanantaina taas töihin kello 03.30 ja ylitöitä on luultavasti tehtävä. En pysty ikinä nukkumaan kunnon yöunia, kuusi tuntia on viikolla varmaan maksimi, ja jos mies on iltavuorossa niin usein sen vuoksi viivästyy vielä nukkuminen, kun tahtoisin vähän ns. jutellakin. Nukkuminen, työt, nukkuminen, treenit, nukkuminen. Hyvin menee. Joskus hyvässä lykyssä jopa nukkuminen, työt, treenit, työt tai nukkuminen, toiset treenit, nukkuminen! Hohohoo. Viime viikolla näin miestäni vain ohimennen ja tein ikään kuin olosuhteiden pakossa 10-, 11-tuntisia päiviä. Perjantaina oli kova yritys lähteä aiemmin, mutta silloinkin tuli ytyä tunti, ja toivon mukaan edes saan ne rahana. Eniten vituttaa viikonloppujen menot. En oikeasti jaksaisi tavata ihmisiä, vituttaa sekin että aina pitäisi olla jossain. Odotan kaiholla viikonloppuja, joina ei tarvitse tehdä mitään eikä tavata ketään. Mulle rentoutumista on se, jos saan vähän kitkeä ja saan tiskit hoidettua ja ehkä kerkeän pesemään pyykkiä, ja miestä harmittaa kun sille se ei-minkään-tekeminen on löhöämistä ja parin kaljan ottamista (tosin nekin ovat joskus todella tarpeen ja kivoja). Mulla on kai seuraava ns. vapaa viikonloppu joskus syyskuussa. Työkaverit änkeävät meille kylään parin viikon päästä. Ei saatana, pitäisi ehtiä siivoamaan jossain vaiheessa.
Matsikin on aika lähellä ja ottelusilmä aivan kateissa. Voimaa on ja kestävyyttä, nopeus on parempi kuin yleensä peruskuntokauden lopulla, mutta taidoissa olen taas palannut entiseen pienen (pettymykseen päättyneen) huippuhetken jälkeen.
Ja nyt siis oikeastaan vituttaa se, että en saa nukuttua, on vain kauhea hiki. Koetin juoda oluen, mutta sekin maistui pahalta. Sitten päätin tulla kolmen kuukauden vaikenemisen jälkeen Pakkotoistolle avautumaan :D
Ja kun olen töissä niin alkaa taas vp:n odotus. Jeij. Koskaan ei voi olla tyytyväinen.
