Vittu ottaa aivoon, kun olen tällainen selkärangaton nyhvö:curs: Olen aina ylitunnollinen ja kiltti työntekijä enkä raaski edes vapaapäiviä pyytää, koska olen niin vitun tunnollinen tai koskaan valittaa mistään, vaikka työvuorot on perseestä ja palkka maailman paskin. Ärsyttää kun en osaa panna asioissa vastaan ja tapella, koska alan vihaisena aina itkemään ja lisäksi jonkun helvetin lapsuudentrauman takia pelkään vihaisia ihmisiä. Niinpä aina myötäilen ja hymyilen ja nielen kaiken paskan. Olisi kiva pyytää esim. kesätöissä vähän lomaa, mutta en vain rohkene.
Kaiken lisäksi rahatilanne on paska kuten aina. Ajatus rahasta masentaa, koska sitä ei ole eikä sitä ole koskaan ollutkaan. En edes pysty kuvittelemaan elämää, jossa voisin ostaa jotain tuntematta ahdistusta jälkeen päin. Kaverit valittaa köyhyyttä jos on tilillä jotain 2000 ja mä en ole semmoista summaa edes koskaan nähnyt...