Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

[Ultimecia]

Työasia täälläkin. Teen pakon edessä homman, joka ei kuulu mulle. Tulee valitusta ihmiseltä, jonka olisi pitänyt tehdä se, ja kun sanon että mulle ei nämä asiat edes kuulu, että kannattaa mennä sen jonka pitäisi niin aletaan vittuilla työnpakoilijaksi. En siis tehnyt mitään väärin, vaan eri tavalla. "Väärin sammutettu".

 

[Fättis]

Vituttaa kun mikään terveydenhuollon taho ei saa 2v. kummipojan korvatulehduskierrettä katkeemaan, nyt jo 7 peräkkäin ja tietenki saman verran antibioottikuureja... :(

 

[toukkis]

Vituttaa kun mikään terveydenhuollon taho ei saa 2v. kummipojan korvatulehduskierrettä katkeemaan, nyt jo 7 peräkkäin ja tietenki saman verran antibioottikuureja... :(

Kurja juttu.:( Varsinkin kun lääkärit määräävät aivan liian hätäiseen antibioottikuurin. Hyvin usein menisi päivän odottelulla ja kipua hoitamalla (esim. korvaa puuduttavat tipat) ohitse ilman antibiootteja.
Meillä on tulehdus- ja (sitä kautta) lääkekierteisillä lapsilla auttanut ainoastaan risojen leikkaukset. Ihmeellisesti se on auttanut, kaippa nielu tuulettuu paremmin eikä pääse pöpöt muhimaan. Kuopukselle saatiin eilen lähete leikkaukseen korva-ja ylähengitystietulehduskierteen takia.

 

[senni]

Kovin on ikäviä nuo lasten toistuvat sairastelut. En kadehdi vanhempiani kun minua ala-asteen lääkäriin kuskasivat..

Mutta itse asiaan, ärsyttää tän hetkinen sairasteluni..! köhä ja muu ei näytä loppuvan vaikka rauhassa olen ottanut.. ja hirveen väsynyt olo jatkuvasti. Eipä sen muuten niin hirveästi väliä (vaikka treeni kärsii), mutta kun oikeasti pitäisi lukea tehokkaasti pääsykokeisiin joka ikinen päivä.

 

[Uwish]

Miksi taas pitää olla kipeänä!?:curs::itku::curs:
Olinkin tässä jo kolme viikkoa töissä, joita ennen olin kolme viikkoa sairaslomalla perättäisten flunssien takia. Vähän niinku treenit kärsiny, ja sm-kisat tulossa 17.5. Ei kait voimat voi kadota kuin tuhka tuuleen jonkun taudin vuoksi, eihän?:wtf:
Viime yö oli yhtä tuskaa, luulin kuolevani. Nenäontelo ja nielu kuin tulessa, räkää valui ja keuhkoista yskin limaa, kuume nousi yön ja aamuyön aikana 39,5 asteeseen (vähintään, olotilan mukaan paheni vielä tuosta), syke jokseenkin koholla, vieläkin lähemmäs 90. Pakko oli yrittää heittää peittoa pois että lämpö haihtuisi, mutta se kylmyys! Mietin jo siinä hytistessäni että voiko karvankohottajalihakset mennä hapoille.. Aamu menikin sitten hikoillessa, ja sitä todella puski tauotta ihon läpi. Tämä kyllä jatkuu vielä ensi viikolle, joku oli ilmeisesti jossain kuullut että olen levon tarpeessa, mutta en minä ihan tällaista tarkoittanut..

 

[eyd]

Missä luvattu kaunis ilma? SATAA.

Olen niin herkkä sään muutoksille, että olen heti kuin masentunut pikkuteini jos ulkona on vähänkin synkkää.

Ja pesin juuri yhden huoneen ikkunan, mutta kas kummaa.. Se näyttää aivan yhtä likaiselta kuin ennenkin. Kannatti.

 

[assis]

Lentoyhtiöt. Mikä prkln logiikka on siinä, että menopaluu maksaa 460e ja samaan osoitteeseen pelkkä menolippu lähes 2000e??? Ei, ei ole nollavirhettä. Kannattaa ilmeisesti ostaa aina menopaluu ja jättää sitten tulolippu vain käyttämättä. Mikäs järki siinä sitten on?

 

[hamara]

Kaikki. Joutuu olemaan töissä. Joutuu kuuntelemaan vittumaisia työkavereita. Ei vaan jaksa. Oon nukkunut tosi huonosti pari yötä, toivottavasti tänään saa nukuttua kunnolla. Ruoka ei maistu. Ja syön taas ihan mitä sattuu. Ei pääse treenaan, kun ei ole vieläkään kunnolla parantunut leikkauksesta. Missähän se on se motivaatio ja kiinnostus kaikkea kohtaan taas on?

 

[angelo]

Flunssa eikä pääse treenaa :curs::(:itku:

 

[starfish]

Vappu meni ihan päin helvettiä. Riideltiin avokin kanssa aika pahasti ja mun pitäis tänään matkustaa porukoille esittämään iloista vaikka asiat ei oikeesti oo nyt hyvin. Huomenna kaiken lisäksi yhden lähiomaisen hautajaiset. :itku:

 

[Noopa]

näyttää kovasti siltä, että kesä menee työttömänä.. prkl, ens vuonna pitäs jollain rahalla elääkin, köyhäilyä siis luvassa :curs:

 

[-T]

Starfish!!! Voi sinua! Kuulostaa tosi inhottavalta. Tiedän nimittäin oikein hyvin miltä tuntuu kun olin vappuna aika idiootti miehelle ja huomena on mun ukin hautajaiset. Meidän "riita" tosin on kai jo selvä, mutta tulin eilen tänne porukoille ja tuntui, että oli vaikea piilotella tippaa linssissä. Voimia!

 

[Vanya]

Mikähän ihme riita-aalto pyyhkäissyt? Tälläkin on riidelty ja avokki lähti työreissulle ennenkuin asioita saatiin selvitettyä. Paha mielihän sitä jäi. Onneksi ei kuitenkaan muuta surua; voimia teille!

 

[lellutin]

Hemmetin ajanpuute, ottaa päähän. Onhan se kiva että on töitä, mutta se taas ei, että hyvällä säkää on yks vapaa päivä kahdessa viikossa..Ikinä ei kerkeä salille, tai muutenkaan treenaamaan. Ja vaikka miten yrittää selittää että pitäisi jäädä aikaa treenaamiseen, vink vink, nii ei asiat muutu..argh!!!

 

[-Kukkis-]

Voi elämä sentään: klo 14.00 on kauan odotettu pääsykoe ja oon melkein kuoleman partaalla jännityksestä. Lukenu oon mielestäni paljon, mutta ei sekään aina riitä.Oon niin haluamassa tätä koulupaikkaa että ratkean kohta..
Koko viime kuukausi mennyt päin peetä salin, syömisen ym. suhteen pelkän pääsykokeen takia..Toivottavasti sais ittensä nyt tän päivän jälkeen ruotuun ja loppus tää jokinorsuksi muuttuminen..:curs:

 

[Noopa]

Mie ainakin piän sulle Kukkis peukkuja, älä stressaa liikaa, sitten se ei ainakaan suju jos vaan stressaa koko ajan "oon laittanu tähän niin paljon aikaa, energiaa.. niin tän on pakko onnistua"

 

[Elida]

Tutkintouudistus yliopistolla ketuttaa..lisäduunia tuli ja kun ennestäänkin olen ihan äärirajoilla jaksamisen suhteen. Pitää tehdä kanditutkinto _uudestaan_ ja siihen vielä kypsyysnäyte. Ja sitten gradu ja sen kypsyysnäyte.

Stressitasot on olleet huipussaan jo varmaan puolentoista vuoden ajan ja nyt tuntuu ettei vaan jaksaisi enää.. Siirryin työelämään ennen yliopistolta valmistumistani ja nyt opinnot olleet pari vuotta melkein jäissä. Oman alan töitä sain ja vieläpä todella haastavia ja mielenkiintoisia, mikä on valtiotieteilijälle onnenpotku. Huono puoli työssä on sen raskaus ja suuri vastuu..

Nyt stressaan ihan älyttömästi valmistumisestani, jota en ehtinyt vanhantutkintojärjestelmän mukaan suorittaa. Kaikki aika arkisin menee töissä ja kotiin päästyä olen niin väsynyt, etten jaksa opiskella. Viikonloppuisin olen sitten yrittänyt graduani vääntää, mutta nykysin alkaa itkettää jo kun laitan tietokoneen päälle. Gradun aiheeni liittyy työhöni, joten tuntuu etten ikinä ole vapaalla. Ahdistaa.

Lisäksi olen jo kauan ollut totaalisen pers'aukinen, velat, vuokra ja elinkustannukset imee kaiken palkan mitä töistä saan käteen. Mies saa epäsäännöllisesti joitain tuloja, mutta taloudellinen vastuu on aikalailla yksin minulla. Tuloksena siis, että minulla ei ole yhtään vapaa-aikaa mutta ei myöskään rahaa. Tili on jo nyt tyhillään eikä loppukuun ruuista tai muista ole hajuakaan miten ne saa hankittua. Olen jo nyt laihtunut tahtomattani, vaikka tarkoituksena oli hankkia lisää lihasmassaa. Ei vaan ole varaa riittävään ruokaan ja prostkuihin. Vaatteetkin alkaa olla loppuunkäytettyjä, eikä kesävaatteisiin tai kenkiin ole varaa.

Sitten vielä vanhemmat aiheuttaa ahdistusta..äidillä on kroonisia mielenterveysongelmia, mikä ilmenee sitten esimerkiksi järkyttävänä syyllistämisenä minua kohtaan. Saan jatkuvasti kuulla syyllistämistä opintojeni keskeneräisyydestä ja huonosta miesvalinnastani. Olen kyllä sanonut, etten halua kuulla, mutta en voi katkaista yhteyksiäkään, koska äidilläni ei ole muitakaan jotka hänen asioistaan huolehtisivat. Terapiaan häntä ei (kai??) saa, sillä yksityiselle psykologille ei ole varaa, eikä lähes kuusikymppisille pitkäaikaistyöttömille oikein julkispalveluistakaan löydy apua. Isäni puolestaan on pitkäaikaissairas ja näyttää olevan vaipumassa masennukseen..

Sori vaan avautuminen, tuntuu jotenkin epätoivoiselta tänään. Vaikeaa nähdä miten tämä tilanne voisi helpottua.

 

[Viiwi]

Tutkintouudistus yliopistolla ketuttaa..lisäduunia tuli ja kun ennestäänkin olen ihan äärirajoilla jaksamisen suhteen. Pitää tehdä kanditutkinto _uudestaan_ ja siihen vielä kypsyysnäyte. Ja sitten gradu ja sen kypsyysnäyte.

Stressitasot on olleet huipussaan jo varmaan puolentoista vuoden ajan ja nyt tuntuu ettei vaan jaksaisi enää.. Siirryin työelämään ennen yliopistolta valmistumistani ja nyt opinnot olleet pari vuotta melkein jäissä. Oman alan töitä sain ja vieläpä todella haastavia ja mielenkiintoisia, mikä on valtiotieteilijälle onnenpotku. Huono puoli työssä on sen raskaus ja suuri vastuu..

Nyt stressaan ihan älyttömästi valmistumisestani, jota en ehtinyt vanhantutkintojärjestelmän mukaan suorittaa. Kaikki aika arkisin menee töissä ja kotiin päästyä olen niin väsynyt, etten jaksa opiskella. Viikonloppuisin olen sitten yrittänyt graduani vääntää, mutta nykysin alkaa itkettää jo kun laitan tietokoneen päälle. Gradun aiheeni liittyy työhöni, joten tuntuu etten ikinä ole vapaalla. Ahdistaa.

Lisäksi olen jo kauan ollut totaalisen pers'aukinen, velat, vuokra ja elinkustannukset imee kaiken palkan mitä töistä saan käteen. Mies saa epäsäännöllisesti joitain tuloja, mutta taloudellinen vastuu on aikalailla yksin minulla. Tuloksena siis, että minulla ei ole yhtään vapaa-aikaa mutta ei myöskään rahaa. Tili on jo nyt tyhillään eikä loppukuun ruuista tai muista ole hajuakaan miten ne saa hankittua. Olen jo nyt laihtunut tahtomattani, vaikka tarkoituksena oli hankkia lisää lihasmassaa. Ei vaan ole varaa riittävään ruokaan ja prostkuihin. Vaatteetkin alkaa olla loppuunkäytettyjä, eikä kesävaatteisiin tai kenkiin ole varaa.

Sitten vielä vanhemmat aiheuttaa ahdistusta..äidillä on kroonisia mielenterveysongelmia, mikä ilmenee sitten esimerkiksi järkyttävänä syyllistämisenä minua kohtaan. Saan jatkuvasti kuulla syyllistämistä opintojeni keskeneräisyydestä ja huonosta miesvalinnastani. Olen kyllä sanonut, etten halua kuulla, mutta en voi katkaista yhteyksiäkään, koska äidilläni ei ole muitakaan jotka hänen asioistaan huolehtisivat. Terapiaan häntä ei (kai??) saa, sillä yksityiselle psykologille ei ole varaa, eikä lähes kuusikymppisille pitkäaikaistyöttömille oikein julkispalveluistakaan löydy apua. Isäni puolestaan on pitkäaikaissairas ja näyttää olevan vaipumassa masennukseen..

Sori vaan avautuminen, tuntuu jotenkin epätoivoiselta tänään. Vaikeaa nähdä miten tämä tilanne voisi helpottua.

Voi että! Kuulostaa todella raskaalta! Paljon paljon voimia!

Älä stressaa nyt yhtään siitä opiskelusta. Jos et millään ehdi valmistua vanhasta järjestelmästä, on turha yrittää painaa suorituksia läpi kauhealla hopulla. Kannattaa pistää jarrua päälle nyt ainakin hetkeksi ja keskittyä muutamaan asiaan kerralla. Syksyllä katsot tilannetta uudestaan ja käyt vaikka opinto-ohjaajalla tekemässä suunnitelman opintojen realistisesta suorittamisvauhdista.

Vanhempiasi et pysty parantamaan tai yhtäkkiä saamaan heille hoitoa. Kunhan vaan olet olemassa ja kuuntelemassa, vaikka joskus niitä syytöksiäkin (ne voi jättää omaan arvoonsa). Pidät nyt itsestäsi huolta ja nautit siitä, että saat olla työssä josta pidät ja olet siinä arvokas ja parempi kuin kukaan muu.

 

[Centrum]

Mua vituttaa mun oma luonne. Onko pakko olla näin jääräpää ja hankala...

Laitoin sukulaismiehen asialle etsimään mulle käytettyä autoa kun en niistä mitään tajua. Vaatimuksia ei ollut juurikaan kuin värin suhteen. Nyt se oli kattomassa mulle jotain helvetin koppakuoriaisautoa (Ford ka), onneksi soitti. Raukka oli ihan onnessaan, mutta mä menin ja suolasin koko homman. Ei nyt ole liikaa pyydetty, että auto näyttäis autolta, ennemmin ottaisin ikivanhan Ladan kuin jonkun koppakuoriaisen näköisen :urjo:.

Evvk paljonko ajettu, kuinka edullinen ja hyväkuntoinen, ruma on ruma.

Tosin jätin myös potentiaalisen asunnon kattomatta kun siinä olisi ollut yksi vino sisäkatto, jos ei tykkää niin ei tykkää.

 

[adora]

Tutkintouudistus yliopistolla ketuttaa..lisäduunia tuli ja kun ennestäänkin olen ihan äärirajoilla jaksamisen suhteen. Pitää tehdä kanditutkinto _uudestaan_ ja siihen vielä kypsyysnäyte. Ja sitten gradu ja sen kypsyysnäyte.

Nyt stressaan ihan älyttömästi valmistumisestani, jota en ehtinyt vanhantutkintojärjestelmän mukaan suorittaa. Kaikki aika arkisin menee töissä ja kotiin päästyä olen niin väsynyt, etten jaksa opiskella. Viikonloppuisin olen sitten yrittänyt graduani vääntää, mutta nykysin alkaa itkettää jo kun laitan tietokoneen päälle. Gradun aiheeni liittyy työhöni, joten tuntuu etten ikinä ole vapaalla. Ahdistaa.

Lisäksi olen jo kauan ollut totaalisen pers'aukinen, velat, vuokra ja elinkustannukset imee kaiken palkan mitä töistä saan käteen. Mies saa epäsäännöllisesti joitain tuloja, mutta taloudellinen vastuu on aikalailla yksin minulla. Tuloksena siis, että minulla ei ole yhtään vapaa-aikaa mutta ei myöskään rahaa. Tili on jo nyt tyhillään eikä loppukuun ruuista tai muista ole hajuakaan miten ne saa hankittua. Olen jo nyt laihtunut tahtomattani, vaikka tarkoituksena oli hankkia lisää lihasmassaa. Ei vaan ole varaa riittävään ruokaan ja prostkuihin. Vaatteetkin alkaa olla loppuunkäytettyjä, eikä kesävaatteisiin tai kenkiin ole varaa.

Hyviä uutisia: kypsäri pitää tehdä vain kandista tai gradusta, ei siis molemmista Toi sun teksti oli kyllä aikalailla samaa kuin mitä oon itse käynyt läpi viimeisen kahden vuoden aikana.. huh huh voin vain sanoa! Opiskelustressi ja rahattomuus (tai no oikeastaan suoraan sanottuna köyhyys!) on niin raskasta, masentavaa ja ahdistavaa. Tiedän miltä susta tuntuu! Omalla kohdallani tunnelin päässä näkyy onneksi jo valoa, sillä olen valmistumaisillani viimeinkin filosofian maisteriksi. Suurimmalta osalta voin siitä kiittää avopuolisoa, joka on jo työelämässä ja sitä kautta on mahdollistunut se, että oon itse voinut käydä vähemmän töissä ja näin ollen gradulle on jäänyt enemmän aikaa.

Toivottavasti sullekin koittaa valoisammat ajat! Melkein neuvoisin, että tee se gradu valmiiksi n. kuukaudessa ja ole piittamatta lopputuloksesta/arvosanasta. Sitten se ois ohi ja voisit keskittyä elämiseen

Sori