- Liittynyt
- 20.7.2005
- Viestejä
- 31
avomies on ollut varsinainen mr.sunshine jo kolmatta päivää. kun nähdään kotosalla, ei oo hymyn häivääkään kasvoilla ja milloin on syynä että
"sparrikaverin potkut meni ihan läpi. tuntu että ilmat tulee pihalle" + surkuttelua siitä miten joku on parempi tai:
"minun puolesta noi munkit vois heittää pois, söin kolme" - ostin eilen vahingossa 8kpl:n pussin, kun oli tulossa kahvivieraita, mutta munkkeja jäi melkein kaikki eikä me ikinä juuri syödä munkkeja. se oli joku päähänpisto kun sai niin halvalla... tai heti aamulla mun lemppari:
minä: "huomenta! nukuikko hyvin?"
avokki naama kurtussa: "en saanu unta väsyttää."
AAAAAARRRRGGGHHHH. joka vitun aamu.:curs::curs::curs::curs:
olen yrittänyt kysyä hellästi, että mikä harmittaa, ja vaihtoehtoisesti välillä repinyt hiuksia päästä ja kostein silmin selittänyt että avokki tekee mut hulluksi. mä en tajua mikä tähän auttais. vituttaa kun joka ainut päivä itsellä menee vituiks kun toinen on niin pahalla päällä joka ainoasta vastoinkäymisestä. onko normaalia että koko päivän on kun hanuriin ammuttu harmaakarhu jos lompakko unohtuu kotiin päiväks tai kalenteri on jäänyt töihin?? ja ärsyttää kun on niin ärsyyntynyt että tulee kirjoitettua tälläisia selostuksia.
oisko kellään apuja mulle, mitä mä teen?
Tuo on kyllä rankkaa ja itsellenikin toisinaan niin kovin tuttua. Ihmiset on niin erilaisia luonteeltaan. Toiset meistä suhtautuu asioihin myönteisesti ja yrittää sinnitellä hyvällä tuulella, vaikka kaikki menisi päin *#R*#¤%:tä ja toiset lannistuu aikas pienistäkin vastoinkäymisistä. Itse kuulun näihin ensimmäisiin ja yritän useimmiten saada asiat käännettyä myönteisemmiksi. On välillä melko rankkaa elää ihmisen kanssa, joka ajattelee tyylillä "pessimisti ei joudu pettymään".
Itse olen kovasti yrittänyt puhua kivoja ja tartuttaa omaa hyvää tuulta murjottajalle ja myös kertonut välillä aika suoraan, että oma päiväkin menee pilalle, jos toinen nostaa hippasen liian suuren metelin hippasen liian pienistä asioista. Joskus saa kyllä vituttaa, mut jokapäiväisenä menee vähän överiksi ja aiheuttaa kollektiivista mielipahaa. Pahatuuli meinaa ihan oikeasti tarttuu :( Meillä on ehkä edistytty tässä asiassa hieman, vaikka eilen mörököllillä meinaskin revetä taas täysin.
Saan taas kotona sapiskaa, kun julkisesti avaudun ja toinen tietenkin lukee kaiken eli kullalle terkkuja, että oot silti ihan ihana, vaikka joskus vähän rasittava..