Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread
- Keskustelun aloittaja PMLats
- Aloitettu
- Liittynyt
- 28.7.2005
- Viestejä
- 139
- Ikä
- 37
Vähän meinaa masentaa, kun meni miehen kanssa poikki. Intti on loppumaisillaan ja juuri kun intoili että pääsee jatkamaan normaalia arkea oman kullan kanssa,niin se kaikki on pyyhitty pois. Tulevaisuus tuntuu nyt jotenkin niin erilaiselta ja pelottavalta.Ei tiedä kuinka jatkaisi eteenpäin. Olo tuntuu tyhjältä ja yksinäiseltä, koska armeijan jälkeen ympärillä ei ole enää sitä ihmismäärää. Kaikki suunnitelmat omasta kämpästä, töiden teosta, opiskeluista ja treenaamisesta tuntuvat melko merkityksettömiltä...ja kaiken lisäksi on kauhea morkkis eilisillan känni-itku-sekoilukohtauksista...mutta eiköhän tää tästä ajan kanssa...:(
- Liittynyt
- 19.7.2006
- Viestejä
- 739
mieheni poika (20v) onnistui sitten vihdoin ja viimeks saamaan avioliittoni päin p.....tä....
hitto miks se täysikäinen mies ei ymmärrä että mä en oo sen kilpailija. se voitti sen kilpailun sit kun se syntyi...
vaikea asua ihmisen kanssa kuka voi uhkailla ja yrittää pelotella väkivallalla, pistää koko asunnon paskaksi kun silla on paha olo (nyrkillä ovista läpi)... ei maksa mistään yhtään mitään, jättää kaikki sinnen minne tippuu (vaatteet, tiskit....).... ja kuitenkin on aina oikeassa ja hyvä ihminen ja "herkkä'".
helvetti!!!!!
hitto miks se täysikäinen mies ei ymmärrä että mä en oo sen kilpailija. se voitti sen kilpailun sit kun se syntyi...
vaikea asua ihmisen kanssa kuka voi uhkailla ja yrittää pelotella väkivallalla, pistää koko asunnon paskaksi kun silla on paha olo (nyrkillä ovista läpi)... ei maksa mistään yhtään mitään, jättää kaikki sinnen minne tippuu (vaatteet, tiskit....).... ja kuitenkin on aina oikeassa ja hyvä ihminen ja "herkkä'".
helvetti!!!!!
- Liittynyt
- 15.7.2007
- Viestejä
- 371
:wtf:
miehesi katselee tuollaista läpi sormien?
---
meidän elämää rasittaa jo kolmatta päivää jatkuva koiran mahatauti eikä e-lääkärin mukaan sillä ole yhtään mikään. ei kai sitten..
- Liittynyt
- 19.7.2006
- Viestejä
- 739
juu... sillä syyllisyyttä erossa vietetyistä vuosista kun poika asui enimmäkseen sen äitis kanns, muutti meiän luo 16v... niin että poika saa tehdä ihan mitä haluaa.
- Liittynyt
- 5.12.2005
- Viestejä
- 2 237
Rajoja ja rakkautta -kasvatusopas? Oliko toi vitsi vai vittuilua? No okei, ei varmasti ollut vittuilua, mutta jotenkin tuntuu ettei tuossa tilanteessa oppaat auta, pikemminkin suora puhe. Jos ei nimittäin voi tuossa jo tajuta, että asiat on pielessä, niin miten sen voi oppaastakaan tajuta?
- Liittynyt
- 18.3.2005
- Viestejä
- 2 682
Mun sarkastista huumorintajuani, tosin moni mies uskoo paremmin asiantuntijoiden kirjoittamia kirjoja kuin omaa vaimoaan/ äitiään/ muita naisia. Pointtina se, että miehellekin vois tehdä selväksi, että lapset ja nuoret tarvitsevat selvät rajat sille, mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos vanhemmat eivät uskalla rajoja asettaa, kuka sitten? Ei komentaminen ja lapsen rajoittaminen ole pahasta vaan nimenomaan sitä rakkautta...
- Liittynyt
- 10.10.2007
- Viestejä
- 112
Vituttaa kun jatkuvasti hakkaan päätäni seinään yhdessä asiassa, enkä voi oppia siltikään mitään. Teen päätöksen ja siltikään en sitä pidä. Onneksi se päätös ei periaatteessa liity muihin kuin itseeni ja oma pää vain aina kopsahtaa. Alkaa vaan olla jo pää vähitellen hellänä kun en opi. Asiaa ehkä helpottais jos joku toinen aukasis suunsa ja puhuis sen puhtaaksi, mutta ei sitä voi vaatia. Avaa jos avaa. Epäilen että tässä on nyt jotain sellasta mitä en tiedä ja siksi hakkaan päätäni seinään jatkuvasti.
- Liittynyt
- 26.12.2007
- Viestejä
- 111
No Vittu Kaikki.
Paska työpäivä, koska työ on niin paskaa ja on niin vitun paska palkka että hyvä ettei pyhällä hengellä eteenpäin mennä.
Aivan vitunmoinen nälkä, kun söin vaan aamulla puuron ja kun pääsen kotiin kello 5 meinaan jo pyörtyä kun unohin eväät kotiin.
Ajattelin että no onneks on safkat ees valmiina kun muuten maailma kaatuu niskaan.
No vittu eipä ole kun avo (yllätys:hyvä
oli ne syönyt, ja samalla käytellyt hellaa(?) koska koko kämppä hais niin palaneelle.
Sitten tuleekin jo itkupotku raivarit kun kämppä on vielä sotkusempi ko aamulla, ei oo ruokaa, nälkä, paska palkka jne.
No, kun sain tässä syötyä (lihaa, riisiä, paprikaa nam) ja siivosin (edes)keittiön kunnolla niin mielikin on jo paljon parempi.. ja eikun tänne purtkautuun:D
siivoillaan vielä ja kahtoo sitten mitä loppu ilta tuo tullessaan.
Paska työpäivä, koska työ on niin paskaa ja on niin vitun paska palkka että hyvä ettei pyhällä hengellä eteenpäin mennä.
Aivan vitunmoinen nälkä, kun söin vaan aamulla puuron ja kun pääsen kotiin kello 5 meinaan jo pyörtyä kun unohin eväät kotiin.
Ajattelin että no onneks on safkat ees valmiina kun muuten maailma kaatuu niskaan.
No vittu eipä ole kun avo (yllätys:hyvä
oli ne syönyt, ja samalla käytellyt hellaa(?) koska koko kämppä hais niin palaneelle.Sitten tuleekin jo itkupotku raivarit kun kämppä on vielä sotkusempi ko aamulla, ei oo ruokaa, nälkä, paska palkka jne.
No, kun sain tässä syötyä (lihaa, riisiä, paprikaa nam) ja siivosin (edes)keittiön kunnolla niin mielikin on jo paljon parempi.. ja eikun tänne purtkautuun:D
siivoillaan vielä ja kahtoo sitten mitä loppu ilta tuo tullessaan.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 4.1.2007
- Viestejä
- 445
Niimpä niin...ruuan hinta nousee ja mie annan kaiken vaan pilaantua jääkaappiin! :curs:
Ensin roskiin lensi pari purkkia rahkaa, joissa päiväys meni jo vähän aikaa sitten, sit 500g jugurttia. Niin ja oiskohan ollu eilen, kun roskiin meni täys purkkia myös raejuustoa! Ärsyttää! Miks miun pitää ostaa liikaa ruokaa(?) Tai miksi en vaan voi syödä niitä ajoissa(?) Nytkin kyllä rahka maistus....:itku:
Ensin roskiin lensi pari purkkia rahkaa, joissa päiväys meni jo vähän aikaa sitten, sit 500g jugurttia. Niin ja oiskohan ollu eilen, kun roskiin meni täys purkkia myös raejuustoa! Ärsyttää! Miks miun pitää ostaa liikaa ruokaa(?) Tai miksi en vaan voi syödä niitä ajoissa(?) Nytkin kyllä rahka maistus....:itku:
- Liittynyt
- 22.6.2006
- Viestejä
- 72
Sama aihe edelleen. Lähteminen, jääminen, välimatka. Välillä tuntui jo helpommalta, jaksoin ja siedin yksinäisyyttä - kai siksi, että odotin joululomaa ja pitkää yhdessäolon aikaa. Nyt on sitä vaikeampi lähteä, erota rakkaasta, kodista, koirasta, yhdessä puuhailusta. Pidän työstäni mutta onko sillä mitään väliä jos sydämeni on täällä? Onko se todellakaan kaiken ikävän, kaipuun, puhelinlaskujen, ainaisen reissaamisen, jäämisen, lähtemisen, yksinäisten mikroaterioiden, ventovieraiden kasvojen väärti? - Voi prkl. En tahtoisi valittaa, kun kuitenkin olen terve, töissä ja rakastettu. Mutta kun käy niin kipeää.
- Liittynyt
- 20.11.2007
- Viestejä
- 38
Saatana tauti
Miten ihanaa se onkaan tämä OKSENNUSTAUTI.
Muakvasti on molemmat muksut yrjöilleet ja ripuloineet, minkä seurauksena ite en oo tietenkää saanu nukuttua oikeen lauantain jälkeen enkä ole syönytkään kun itselläkin huiluaa mahassa. Vitutti yöllä ihan suunnattomasti kun olin niin kipee etten meinannut vessan pytyllä pysyä kun tärisin horkassa hikeä valuen.:urjo:
Josko tää kohta rupeis loppumaan?
Miten ihanaa se onkaan tämä OKSENNUSTAUTI.
Muakvasti on molemmat muksut yrjöilleet ja ripuloineet, minkä seurauksena ite en oo tietenkää saanu nukuttua oikeen lauantain jälkeen enkä ole syönytkään kun itselläkin huiluaa mahassa. Vitutti yöllä ihan suunnattomasti kun olin niin kipee etten meinannut vessan pytyllä pysyä kun tärisin horkassa hikeä valuen.:urjo:
Josko tää kohta rupeis loppumaan?
- Liittynyt
- 2.7.2006
- Viestejä
- 214
Tuli eilen taas vahvistettua stereotypiaa nainen ratissa: peruutin vahingossa autoni takakulman toisen, paljon uudemman ja hienomman auton takakylkeen..:( Itku ja parkuhan siitä syntyi, mutta onneksi mörökölli ei minua vienyt (eli isi ei kovasti suuttunut). Hyvää asiassa on, että vakuutukset on kunnossa eikä oman autoni vauriot kovinkaan suuret ole, joten tapaus toimi opettavana tekona, siitä että liikenteessä pitää olla toosi tarkka..
- Liittynyt
- 10.10.2007
- Viestejä
- 112
Lapsi yhtäkkiä kuumeessa ja nuhassa...
Tietysti tälle päivälle sopinut tuhat ja yksi asiaa. Toivottavasti en vieny tartuntaa eilen kaverille jolla pikkunen keskonen sairaalassa. Jos aloittais vaikka soittelukierroksen sellaisista joiden piti tulle tänään meille ja sitten miettis miten systemoida salille menon ja kaupassa käynnin. Mummolle puhelua siis...
Tietysti tälle päivälle sopinut tuhat ja yksi asiaa. Toivottavasti en vieny tartuntaa eilen kaverille jolla pikkunen keskonen sairaalassa. Jos aloittais vaikka soittelukierroksen sellaisista joiden piti tulle tänään meille ja sitten miettis miten systemoida salille menon ja kaupassa käynnin. Mummolle puhelua siis...
- Liittynyt
- 17.11.2006
- Viestejä
- 106
avomies on ollut varsinainen mr.sunshine jo kolmatta päivää. kun nähdään kotosalla, ei oo hymyn häivääkään kasvoilla ja milloin on syynä että
"sparrikaverin potkut meni ihan läpi. tuntu että ilmat tulee pihalle" + surkuttelua siitä miten joku on parempi tai:
"minun puolesta noi munkit vois heittää pois, söin kolme" - ostin eilen vahingossa 8kpl:n pussin, kun oli tulossa kahvivieraita, mutta munkkeja jäi melkein kaikki eikä me ikinä juuri syödä munkkeja. se oli joku päähänpisto kun sai niin halvalla... tai heti aamulla mun lemppari:
minä: "huomenta! nukuikko hyvin?"
avokki naama kurtussa: "en saanu unta väsyttää."
AAAAAARRRRGGGHHHH. joka vitun aamu.:curs::curs::curs::curs:
olen yrittänyt kysyä hellästi, että mikä harmittaa, ja vaihtoehtoisesti välillä repinyt hiuksia päästä ja kostein silmin selittänyt että avokki tekee mut hulluksi. mä en tajua mikä tähän auttais. vituttaa kun joka ainut päivä itsellä menee vituiks kun toinen on niin pahalla päällä joka ainoasta vastoinkäymisestä. onko normaalia että koko päivän on kun hanuriin ammuttu harmaakarhu jos lompakko unohtuu kotiin päiväks tai kalenteri on jäänyt töihin?? ja ärsyttää kun on niin ärsyyntynyt että tulee kirjoitettua tälläisia selostuksia.
oisko kellään apuja mulle, mitä mä teen?
"sparrikaverin potkut meni ihan läpi. tuntu että ilmat tulee pihalle" + surkuttelua siitä miten joku on parempi tai:
"minun puolesta noi munkit vois heittää pois, söin kolme" - ostin eilen vahingossa 8kpl:n pussin, kun oli tulossa kahvivieraita, mutta munkkeja jäi melkein kaikki eikä me ikinä juuri syödä munkkeja. se oli joku päähänpisto kun sai niin halvalla... tai heti aamulla mun lemppari:
minä: "huomenta! nukuikko hyvin?"
avokki naama kurtussa: "en saanu unta väsyttää."
AAAAAARRRRGGGHHHH. joka vitun aamu.:curs::curs::curs::curs:
olen yrittänyt kysyä hellästi, että mikä harmittaa, ja vaihtoehtoisesti välillä repinyt hiuksia päästä ja kostein silmin selittänyt että avokki tekee mut hulluksi. mä en tajua mikä tähän auttais. vituttaa kun joka ainut päivä itsellä menee vituiks kun toinen on niin pahalla päällä joka ainoasta vastoinkäymisestä. onko normaalia että koko päivän on kun hanuriin ammuttu harmaakarhu jos lompakko unohtuu kotiin päiväks tai kalenteri on jäänyt töihin?? ja ärsyttää kun on niin ärsyyntynyt että tulee kirjoitettua tälläisia selostuksia.
oisko kellään apuja mulle, mitä mä teen?
- Liittynyt
- 1.11.2006
- Viestejä
- 44
^
Sohveli, kuulostaa tutulta. Oma mieheni on masentunut, ollut jo tosin noin puolisen vuotta (tai pidempäänkin), kolme päivää menee varmaan vielä hetkellisen pahantuulen puuskan piikkiin. Voi olla hyvä idea vaan antaa tilaa toiselle ja yrittää itse vaikka pari päivää täyttää harrastuksilla ja kavereilla ja olla poissa kotoa. Antaa toisen murjottaa rauhassa.
Itse kärsin mieheni masennuksesta lähes päivittäin. Vaatii aika helskutin paljon kärsivällisyyttä ja energiaa kun toinen on niin usein negatiivinen. Ja juuri se, että jokin pikkuasia voi pilata miehen päivän (tai ainakin useamman tunnin päivästä), ärsyttää usein suunnattomasti. Ja kun se yleensä menee niin, että se huono tuuli pitää saada tartutettua..
Esim. viikonloppuna nousin itse sängystä pirteänä ja tuntui että oli hyvä päivä tulossa. Keitin kahvit ja laitoin aamiaista, mikä on kohtuullisen harvinaista. Sitten menin mieheni luo makuuhuoneeseen ihan vaan kertoakseni että olisi aamiaistarjoilua, istuin miehen viereen sängylle ja pussasinkin (mies oli siis jo hereillä). Ja vastaukseksi sain vihaisen katseen ja jotain huonotuulista ärinää siitä, ettei hän halua vielä kahvia ja että "miks mun pitäis jo nousta, mä haluun vielä maata?". Ja tottakai myös oma hyvä aamuni oli tiessään. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Itse yritän usein ilahduttaa miestäni ja sulostuttaa arkeamme pikkujutuilla, mutta mieheni ei aikoihin ole enää mitään vastaavaa tehnyt. Juhla- tai syntymäpäivinäkään tms. en ole mitään lahjoja tai ravintolassa käyntejä herunut ja jos olen asiasta ollut surullinen, on mieheni ollut vain ärtynyt.
Masentuneen kanssa eläminen vie voimat välillä aika vähiin. Varmaan täälläkin on monia, jotka ovat itse masentuneita. Harvemmin kuulee masentuneen osapuolen kumppanin tilitystä yhteisestä arjesta, joka on toisinaan kuin suossa tarpomista. Välillä suorastaan vihaan sitä, mitä masennus on miehessäni saanut aikaan. Kaikki on vaikeaa, pienetkin vastoinkäymiset paisuvat mielessä suhteettomiksi, aloitekyvyttömyys, ainainen väsymys, haluttomuus, ärtyisyys, itseinho jne. Ja kun olisi se oma elämäkin muutenkin täynnä isompia ja pienempiä murheita.
Mitään kovin nopeaa ratkaisua ei tähän ole tulossa, joten tässä sitä vaan sitten kompuroidaan yhdessä kohti parempia aikoja. Pitää vaan pitää mielessä se, millainen mieheni oli ennen sairastumistaan. Toki toisinaan on hyviäkin päiviä. Jos jollakulla muulla on kokemuksia masentuneen kanssa elämisestä, niin otan vastaan selviytymiskeinoja. Eroajatuksiakin mielessäni pyörii, mutta haluaisin jatkaa yhdessä, koska arjessamme on vielä enemmän hyviä kuin huonoja puolia ja koska rakastan häntä yhä enemmän kuin ketään koskaan.
Sohveli, kuulostaa tutulta. Oma mieheni on masentunut, ollut jo tosin noin puolisen vuotta (tai pidempäänkin), kolme päivää menee varmaan vielä hetkellisen pahantuulen puuskan piikkiin. Voi olla hyvä idea vaan antaa tilaa toiselle ja yrittää itse vaikka pari päivää täyttää harrastuksilla ja kavereilla ja olla poissa kotoa. Antaa toisen murjottaa rauhassa.
Itse kärsin mieheni masennuksesta lähes päivittäin. Vaatii aika helskutin paljon kärsivällisyyttä ja energiaa kun toinen on niin usein negatiivinen. Ja juuri se, että jokin pikkuasia voi pilata miehen päivän (tai ainakin useamman tunnin päivästä), ärsyttää usein suunnattomasti. Ja kun se yleensä menee niin, että se huono tuuli pitää saada tartutettua..
Esim. viikonloppuna nousin itse sängystä pirteänä ja tuntui että oli hyvä päivä tulossa. Keitin kahvit ja laitoin aamiaista, mikä on kohtuullisen harvinaista. Sitten menin mieheni luo makuuhuoneeseen ihan vaan kertoakseni että olisi aamiaistarjoilua, istuin miehen viereen sängylle ja pussasinkin (mies oli siis jo hereillä). Ja vastaukseksi sain vihaisen katseen ja jotain huonotuulista ärinää siitä, ettei hän halua vielä kahvia ja että "miks mun pitäis jo nousta, mä haluun vielä maata?". Ja tottakai myös oma hyvä aamuni oli tiessään. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Itse yritän usein ilahduttaa miestäni ja sulostuttaa arkeamme pikkujutuilla, mutta mieheni ei aikoihin ole enää mitään vastaavaa tehnyt. Juhla- tai syntymäpäivinäkään tms. en ole mitään lahjoja tai ravintolassa käyntejä herunut ja jos olen asiasta ollut surullinen, on mieheni ollut vain ärtynyt.
Masentuneen kanssa eläminen vie voimat välillä aika vähiin. Varmaan täälläkin on monia, jotka ovat itse masentuneita. Harvemmin kuulee masentuneen osapuolen kumppanin tilitystä yhteisestä arjesta, joka on toisinaan kuin suossa tarpomista. Välillä suorastaan vihaan sitä, mitä masennus on miehessäni saanut aikaan. Kaikki on vaikeaa, pienetkin vastoinkäymiset paisuvat mielessä suhteettomiksi, aloitekyvyttömyys, ainainen väsymys, haluttomuus, ärtyisyys, itseinho jne. Ja kun olisi se oma elämäkin muutenkin täynnä isompia ja pienempiä murheita.
Mitään kovin nopeaa ratkaisua ei tähän ole tulossa, joten tässä sitä vaan sitten kompuroidaan yhdessä kohti parempia aikoja. Pitää vaan pitää mielessä se, millainen mieheni oli ennen sairastumistaan. Toki toisinaan on hyviäkin päiviä. Jos jollakulla muulla on kokemuksia masentuneen kanssa elämisestä, niin otan vastaan selviytymiskeinoja. Eroajatuksiakin mielessäni pyörii, mutta haluaisin jatkaa yhdessä, koska arjessamme on vielä enemmän hyviä kuin huonoja puolia ja koska rakastan häntä yhä enemmän kuin ketään koskaan.
- Liittynyt
- 6.1.2008
- Viestejä
- 63
Pidän juuri penkistä kiinni etten käy kuristamassa miestäni joka soittaa kolmatta tuntia sähkökitaraa kaksiossamme... ja samaa biisiä. Kun saan vauvan nukkumaan niin haistattelen äijälle ja sitten lähden tekemään kyykkyjä!!! :curs:
