Toisinaan ottaa päähän treenin ja opiskelun yhteensovittaminen...Opiskelen oikeustiedettä, jossa on aikalailla lukemista ja saan välillä hieman kamppailla tuon ajakäytön kanssa. Välillä myös tuntuu, että neljästi viikossa salilla käyminen vie voimiakin jokun verran ja aiheuttaa väsymystä(tai sitten se on vaan tämä pimeä vuodenaika).
Käyn monesti pohdintaa siitä, kumpi on tärkeämpää; ura vai treeni? Kuitenkin haaveeni on aina ollut olla vahva...Mutta myös menestyä uralla...:(Sekään ei lohduta yhtään, kun opiskelutoverit ovat enimmäkseen laihoja, päivät istuvia kukkakeppejä...
Onko muilla vastaavanlaisia ongelmia, esimerkiksi työn ja treenin yhteensovittamisessa?
Opiskelen itse neljättä vuotta oikeustieteitä ja niin tiedän, mistä puhut. Olen töissä kolme päivää viikossa ja muun ajan yritän taituroida opiskelun, treenien, kotihommien ja perhe-elämän ("vaativa" mies
) välillä. Välillä tuntuu, että olen aivan loppu, mutta oman alan mielenkiintoiset työt ovat vieneet mennessään ja rahaakin tarvitsee elääkseen. Opiskelu on kuitenkin intohimoni ja yritän tässä ohella lukea myös kieliä tulevaisuutta silmällä pitäen.
Ei se aika riitäkään kaikkeen ja välillä tuntuu, että mikään osa-alue ei mene niin kuin pitäisi ja tulee laiminlyötyä kaikkea. Ystäviä, miestä, opintoja.. En muista viikonloppua, milloin en olisi lukenut mutta en usko, että osaisin olla lukemattakaan tai tekemättä töitä vapaa-ajalla eli kai tähän jotenkin urautuu. Ajankäyttö on kuitenkin hioutunut huippuunsa viime vuosina, mutta viimeisen puolen vuoden aikana treenit ovat kyllä kärsineet, sillä muita asioita ei voi uhrata. Välillä nyppii rajustikin, mutta valintoja on tehtävä ja itse yritän pahimman itutuksen keskellä ajatella, että treenaamalla ei maksa laskuja. Kuitenkin liikkuminen on tosi tärkeää. Olen itse aivan romu sekä henkisesti että fyysisesti, jos en pääse salille pariin viikkoon ja sitten ei tule töistä eikä opiskeluistakaan mitään.
Hmm.. Kumpi on tärkeämpää ura vai treeni? Molemmat tärkeitä eri tavoin. Älä luovu kummastakaan mutta älä ole myöskään liian ankara itsellesi. Ja haittaako se mitään, jos valmistuukin kuudessa vuodessa viiden vuoden sijaan? Ei. Koko elämä aikaa tehdä töitä, opiskella ja treenata eli kaiken tämän tajunnanvirran lopputulemana: sinulla on kohtalontoveri, joka ajattelee, että kun tekee sopivassa suhteessa kaikkea, on lopputulos yleensä paras.
Voimia syksyyn, opiskeluun ja treeneihin!
