Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
Helv*in helv*tti!!!! :curs: Unohdin leimata lipun tänään sporassa ja tietty sillon just tarkastajat saapuu paikalle! Sain 60 Euron sakot! :wall: Oma moka ja sehän tässä eniten ketuttaakin!! :david: Tyytyväisenä lueskelin vaan lehteä kun takaa kuuluu: " Hyvää päivää, matkalippujen tarkastus!" Nyt tekis mieli itkeä kun sapettaa niin... :itku:
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kaaduin sitten pyörällä ja satutin käteni ja oikea poski on "pikkuisen" turvonnut ja varmaan kohta musta... Haavankin onnistuin silmän alapuolelle saamaan. Jotain piristystähän mä tähän ulkonäköön kaipasinkin, tosin olin ajatellut lähinnä hiusten värjäystä. Äsken ei vituttanut -olin lähinnä huojentunut kun mitään ei ollut murtunut (kävin lekurilla) mutta nyt tajuntaa iski se tosiasia että treenithän saa unohtaa kunnes toi käsi tokenee... :wall:

No pahemminkin olisi voinut käydä.....
 
Vituttaa se kun rahat on vähissä ja vuokrat pitäis maksaa ja kesällä eio varaa pitää lomaa. Sitten olokin on ollut huteranpuoleinen jo pitempään... liekö ylikuntookin pukkaamassa...:C
 
:curs: VÄHÄKS HATUTTAA!!!!! Salilla ei oo tullu käytyy kohta kolmeen viikkoon. Muuttoa on pukannu eikä oo ehtiny eikä varsinkaan jaksanu.
Korttiki on varmaa kerenny menee umpeen. Rullaluisteluilmojaki on ollu pitkää, mut ku ei kerkee ni ei kerkee.
Nyt tarvittais oikein kunnon repäsy et sais päivärytmin takas siihen missä olikin.
Onkohan isoin motivaatio menny ku mun nuorin vauva on 11kk ja se ei oikein enää meinaa rattaissa istua kun treenaillaan. Se on kyll varmaa pakko ruveta isännän kanssa käymää eri aikoihin salilla että tulis tehtyä vähän keskittyneemmin ohjelmat läpi.

Mutt silti hatuttaa... ja pirskatin painokaan ei putoa alespäin. Yritä nyt sitten sinnitellä syömishäiriön kanssa tässä kauheessa stressissä. :wall:
Noh jos vaikkapa pääsis ens viikolla salille ni kyll se siitä.
 
Tuskaa olla töissä, kun maha on kipeä, pää turvoksissa ja tuntuu ettei uskalla laittaa mitään suuhunsa. Ja miten maanantaina voi olla vielä krapula, kysyn vaan...Olisinpa kotona sängyn pohjalla ja saisin nukkua tän päivän. Niin, että tais sitten tulla juhlittua vähän liian lujasti niitä valmistujaisia :kippis1:
 
Sundae sanoi:
Tuskaa olla töissä, kun maha on kipeä, pää turvoksissa ja tuntuu ettei uskalla laittaa mitään suuhunsa. Ja miten maanantaina voi olla vielä krapula, kysyn vaan...Olisinpa kotona sängyn pohjalla ja saisin nukkua tän päivän. Niin, että tais sitten tulla juhlittua vähän liian lujasti niitä valmistujaisia :kippis1:
Click to expand...

Aivan ku mun näppiksistä lähtenyttä tekstiä. Eka kavereiden kans pe ja la :kippis1: ja sunnuntaina heitin sitten Naisten Kympin paremman tekemisen puutteessa :david: . Viime yö hikoiltiinkin sitten liskojen kanssa, joten luultavasti olen keskiviikkoon mennessä palautunut viikonlopusta :eek:
 
HabaMih sanoi:
Aivan ku mun näppiksistä lähtenyttä tekstiä. Eka kavereiden kans pe ja la :kippis1: ja sunnuntaina heitin sitten Naisten Kympin paremman tekemisen puutteessa :david: . Viime yö hikoiltiinkin sitten liskojen kanssa, joten luultavasti olen keskiviikkoon mennessä palautunut viikonlopusta :eek:
Click to expand...

Hyvä etten oo ainut joka kärsii :hyper: Siinä tosiaan meni perjantai ja lauantai juhliessa ja meni pikkasen liian lujaa...Ja eilen ajoin vielä 400 kilometriä E-P:lta Hämeeseen, tuska!
 
Vituttaa olla töissä kun muut on lomalla :wall: Mä oon koulussa töissä ja meitä on täällä enää kourallinen kun opettajat ja opiskelijat on häipyny. Ois kiva kun olis joskus sellasta aikaa että sais vaan vaikka lukee rauhassa kirjaa ilman että takaraivossa jyskyttää että "pitäis tehdä sitä ja tätä".
 
Ei oikein keksi enää mitään syytä, miks elää. Joka päivä sängystä nouseminen on pelkkää tuskaa :( Mikään ei oo kivaa, mikään ei huvita. Lisäksi menetin taas yhden kaverin lisää.
 
Angelica-82 sanoi:
Ei oikein keksi enää mitään syytä, miks elää. Joka päivä sängystä nouseminen on pelkkää tuskaa :( Mikään ei oo kivaa, mikään ei huvita. Lisäksi menetin taas yhden kaverin lisää.
Click to expand...

Voi perhana noita sun kavereita kun ne ei tajua viettää sun kanssas laatuaikaa :curs: Olen jo aiemmin lukenut sun tilityksiä asiasta ja sääliksi on käynyt. Nyt kuule menet sinne Tamperelle mimmimiittiin ja hankit uusia frendejä sieltä (itsekin menisin jos en olisi Roomassa silloin :D ). Kesä tulee ja ihmisiin tutustuminen on silloin yleensä paljon talvea helpompaa. Tavattomasti tsemppiä sulle, kyllä se elo vielä iloksi muuttuu :thumbs:
 
No jaa. En pysty täältä nykysestä paikasta kovin usein maailman ääriin lähteen... Uudet kaverit on aina hyväks mut ei korvaa sitä mitä vanhat on tehny.
Ja siitä iloks muuttumisesta: mun elämä on ollu tällasta jo 13-vuotiaasta asti, vain sillon tällön sen verran helpottaa että oon vielä hengissä!

Tää yks nyt ei oo vastannu mihinkään viestiin jne yli viikkoon ja syytä en tiedä! Just vasta 1kk sit soitti et on tulos käymään tääl mun luona heti kun pääsee ja oli ihan normaali (ei olla nähty ku viimeks uutena vuotena) mut nyt sit ei kuulu enää mitään. Ainoa sielunkumppani joka täällä päin Suomea mulla asuu. Se oli osa syy miks tänne päin muutin et kerettäs useemmin näkeen mut vitut. Pakkaan kamani heti ku voin työt lopettaa ja lähen johki ihan muualle. Pitäs kai lähtee ulkomaille ni ei tulis nähtyä enää ketää tuttua. Kaikkein pahinta on että tällasella mielialalla en oo ees hyväks seuraks kellekään muullekaan :( Mutta kai sitä pitää tonne Maijan seminaariin lähteä. Se taitaakin olla ainoa asia joka nyt kiinnostaa. Mut alku sekin...
 
Myönnetään nyt myös samalla et mulla on ihan vitunmoinen kriisi tän alavalinnan kans! Ikää ei oo niin paljon, etteikö vois alaa viel vaihtaa mut 1) en tiedä mitä lukisin, 2) en tiedä jaksanko enää puurtaa tenttien kans, 3) pelkäänpä et en tulis sen tyytyväisemmäks vaikka mitä opiskelisin! En ees prkl tiedä missä haluisin asua...

Enpä tiiä miten tää on tällaseks ees päässy. Jälkikätinen murrosikä? Tai jotain sellasta vissiin
 
Angelica-82 sanoi:
Myönnetään nyt myös samalla et mulla on ihan vitunmoinen kriisi tän alavalinnan kans! Ikää ei oo niin paljon, etteikö vois alaa viel vaihtaa mut 1) en tiedä mitä lukisin, 2) en tiedä jaksanko enää puurtaa tenttien kans, 3) pelkäänpä et en tulis sen tyytyväisemmäks vaikka mitä opiskelisin! En ees prkl tiedä missä haluisin asua...
Click to expand...

Juu mä kans vetaisin viime kuussa tietojenkäsittelyn tradenomin paperit, eikä mua vähempää vois sen alan duunit kiinnostaa eli 4 vuoden koulutus menee melko hukkaan. Nyt on sit kiva maksella kuitenkin kouluksen aikana käytetyt opintolainat eli noin 8000 euroa. Eikä mitään hajua mitä mä isona haluaisin tehdä :rolleyes: C'est la vie :itku: Mutta mun periaate on aina ollut, että asiolla on tapana järjestyä joko hyvin tai helvetin hyvin :D Optimismia vähän kehiin!
 
Angelica-82 sanoi:
Myönnetään nyt myös samalla et mulla on ihan vitunmoinen kriisi tän alavalinnan kans...
Click to expand...

Älä hätäile, Angelica - meikäläiselle tulee syksyllä mittariin 32v, ja nyt vasta mulle alkaa oikeasti selvitä, mitä haluan elämässäni tehdä.

Mitä tulee threadin varsinaiseen aiheeseen, niin yhdyn HabaMih'n ja Sundaen kuoroon - meillä juhlittiin lauantaina tupaantuliaisia, ja eilispäivä oli kyllä melkoisen kaamea... milloinkahan sitä oikein oppii, että niitä teräviä ei vaan kannata juoda... :wanha:
 
Angelica 82:lle

Oletko juuri valmistunut tai onko valmistuminen kohta edessä? Kuulostaa nimittäin todella tutuilta ajatuksilta nuo ja minulle ainakin tuli valmistumisen yhteydessä jonkinlainen kriisi. On pelottavaa luopua siitä turvallisesta opiskelusta ja jotenkin sitä alkoi vasta siinä vaiheessa ihan konkreettisesti miettiä, että mitä tässä sitten loppuelämänsä oikein tekisi. Alavalinta mietitytti paljon, mutta en halunnut heti tehdä mitään uusia suunnitelmia vaan päätin kuulostella tilannetta - ja olin toki aika lailla täynnä juuri tenttien kanssa puurtamista eikä opintojen jatkaminen siksikään kiinnostanut. Ongelmana oli myös se, että en tiennyt mikä se oma ala voisi olla.

Jos et tiedä mitä muuta voisit opiskella niin voinet odotella jonkin aikaa ja katsoa, miltä oma ala alkaa tuntua. ÄLÄ MIETI IKÄÄ! Opiskella voi ihan minkä ikäisenä tahansa ja alaa voi vaihtaa paljon myöhemminkin. Jos ala ei tunnu jatkossakaan omalta, on sinulla monia mahdollisuuksia vaihtaa elämäsi suuntaa.

Tiedän, että nämä kommentit eivät välttämättä paljon lohduta, mutta kirjoitinpa silti. Ja jos nähdään Tampereella voin (toivottavasti) kertoa omakohtaisia kokemuksia tuosta suunnan vaihtamisesta :)
 
Mulla toi kriisi iski muistaakseni vastaavassa iässä, tosin ei ollu opiskelut sillon yhtä hyvällä mallilla kun sulla Angelica-82 nyt on. Meinasin silloin jo vaihtaa tyystin opinahjoakin, mutta nyt oon tyytyväinen, etten niin tehnyt. Tosin en pidä nytkään sitä poissuljettuna, ettenkö joskus vielä jotain muuta tekisi kuin nykyisenkaltaisia hommia. Tässähän on koko elämä aikaa :)

Angelica-82, sä oot sitkee sissi - oothan jaksanu tähänkin asti, usko vain itseesi! HabaMih:n tavoin mä uskon ainakin siihen, että asioilla on tapana järjestyä, vaikka aina ei ihan siltä tuntuiskaan :thumbs:
 
Juuri nyt ei ole kovin hyvä fiilis, pientä listaa syistä...
(1) En saanut jatkettua opiskeluitani niin kuin olisin halunnut, kun kämmin haastattelun minkä perusteella opiskelijoita valittiin. Jännitin niin hirveästi kun aattelin että ihan pakko päästä, että olin ihan jumissa sitten. Nyt sitten täytyy keksiä jotain muuta tekemistä ens vuodeksi, kai töitä jos saan semmosia. Toivottavasti tai muuten pännii vielä enemmän...
(2) Rahaa ei ole eikä tule ennen kuin syksyllä (jos siis saan töitä silloin). Kotona on semmonen tilanne, että mun tarttee olla siellä apuna koko kesä -> en voi olla kesätöissä. Hävettää pyytää porukoilta rahaa, mutta pakko kait on.
(3) Opiskelut olis loppusuoralla, mutta motivaatio=0. En saa millään alettua dippatyötä ja muutenkin semmonen fiilis etten vielä osaa yhtään mitään ja yhtäkkiä pitäis muka valmistua ja lähtee työelämään :eek:
(4) Yleisen ketutuksen takia dietti on vaihtunut ajoittain järjettömään mässäilyyn. Tiputettuja kiloja onkin tullut takaisin eikä siitä voi syyttää kun itteensä. Tähän tosin koitan saada muutoksen, zannalle kiitos potkimisesta :)
(5) lisäksi muutama mitä en viitsi tähän edes kirjoitella
 
Vituttaa kun on taas kipeenä ja lääkekuurilla, treenit jäihin taas. Prkl.

Angelica-82 sanoi:
Ja siitä iloks muuttumisesta: mun elämä on ollu tällasta jo 13-vuotiaasta asti, vain sillon tällön sen verran helpottaa että oon vielä hengissä!
Click to expand...

Samaa jaksamista toivottelen kuin muutkin! Valittettavan tuttu tunne! Mut älä luovuta, kun olet jaksanut tähän asti jaksat tästä eteenpäinkin! Tällä mentaliteetilla menen itse eteenpäin, vaikka monta kertaa on tehnyt mieli luovuttaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom