Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
Ärstyttää semmonen hemmetin pelottava ja kyyläävä ukko salilla, jonka aina pitää tulla neuvomaan ja "auttamaan" pientä tyttöä. Eilenkin meni, muuten hyvä treenikerta pitkästä aikaa, ihan päin p...tä.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Välimatka. Riita.

Viikonloppu tapeltiin ja nyt kun välissä on 500 kilometriä, mies jatkaa mököttämistä puhelimessa.

Ketuttaa koko elämäntilanne. Koko ajan on ikävä, yhteiset hetket olemattomia, matkustusta eestaas. Hyvä työ täällä, missä ei ole minulle mitään muuta.
 
helistin sanoi:
Välimatka. Riita.

Viikonloppu tapeltiin ja nyt kun välissä on 500 kilometriä, mies jatkaa mököttämistä puhelimessa.

Ketuttaa koko elämäntilanne. Koko ajan on ikävä, yhteiset hetket olemattomia, matkustusta eestaas. Hyvä työ täällä, missä ei ole minulle mitään muuta.
Click to expand...

Etäsuhteessa ei tosiaan oo hääviä riitatilanteessa. Riitojen sopiminen on tosi vaikeeta ja väärinkäsityksiäkin syntyy helposti jo välimatkankin takia. Riita, joka normaalisti kestäis vartin ja sovittas puolen tunnin päästä (ja asia unohtuis tunnin päästä), voi pitkittyä ja kestää viikkoja. Asiat voi saada uskomattomat mittasuhteet murehtijan päässä. Kärpäsestä tulee härkänen todellakin. Lisäks murjottaminenkin on helpompaa kun kiukku pysyy yllä kun ei näe toista ollenkaan. Niinä hetkinä kun ikävä on kova ja riita päällä niin olo on tosi kurja ja tulevaisuuskin näyttää heikohkolta. Meillä asiat meni niin solmuun että järjesteltiin jo eroa, mut kun tavattiin niin asiat saatiin vielä puhuttua ja nyt on sujunut taas hyvin (jos ei paremminkin.) Olen aktiivisesti alkanu elää ihan omaa elämää mihin kuuluu töiden ja opintojen ohella kavereita ja harrastuksia ja päättäväisesti vien ajatukset muihin juttuihin kuin ikävään. Odottavan aikahan on tunnetusti pitkä. Meillä etäsuhde-elämäntilanne on ohimenevä, ja marraskuussa on eessä paluu arkeen. Mut tiedän pariskuntia jotka on eläny erillään pitkäänkin. Eipä tää lätinä varmaan kauheesti lohduta niinkun tarkotus oli, mut tsemppiä nyt kuitenkin!
 
En uskaltanut mennä kokeilemaan mavea. :curs: Salilla oli miun lisäksi 10 miestä, joista yksikään ei ollu tuttu...Pupu meni pöksyyn.
 
Nilkka nyrjähti taekwondo-treeneissä. Nyt jännitän, olenko kävelykykyinen aamulla... Huomenna täysi päivä koulua. Ja tentti puskee päälle.
 
Kiitti, emminem. Lohduttaa se ihan oikeasti, kun joku ymmärtää :)

Mäkin yritän aktiivisesti elää täällä, mutta välillä tuntuu, että pikemminkin pakenen aktiivisuuteen kuin varsinaisesti elän ja nautin. Kotona en juuri kuppaa, sillä töitten lisäksi täytän päiväni treeneillä. Tää on kohta luokiteltavissa pakkomielteeksi.

Kyllä nää viikot aina menee, mutta on kurjaa tähdätä aina viikonloppuun, joka on n i i n lyhyt ja odotuksilla ladattu. Ja olla koko ajan niin kuin matkalla. Yllättäen mulla on tässä muutaman kuukauden aikana matkustushalut kadoneet tyystin: MÄ HALUAN OLLA KOTONA, RAUHASSA, ILMAN MATKALIPPUA JA AIKATAULUJA JA PUSSEJA JA KASSEJA!!

Lisäksi mies ei oikein taida tajuta mun yksinäisyyden määrää, kun hänellä itsellä on ystävät, läheiset, tutut treenipaikat ja -kaverit yms. käden ulottuvilla. Se ei oikeasti tajua, että kaipaan ja isosti ja musta aina tuntuu ettei viikonloppu riitä tyydyttämään mun kaipuuta.

Kohtapuoliin edessä on myös hemmetinmoinen ongelma: otanko jatkopestin vai hiljennänkö ikävän?
 
Merenneito sanoi:
Ärstyttää semmonen hemmetin pelottava ja kyyläävä ukko salilla, jonka aina pitää tulla neuvomaan ja "auttamaan" pientä tyttöä. Eilenkin meni, muuten hyvä treenikerta pitkästä aikaa, ihan päin p...tä.
Click to expand...

Kuulostaapa tutulta! Vuosi sitten kävin vielä kaupungin salilla ja siellä kävi myös eräs vanhempi äijä, joka tuijotteli mua, tuli aina lätisemässä jotain juttuja jotka ei vähempää voineet kiinnostaa, pyyteli treffeille jne. Lisäksi se ei voinut olla neuvomatta liikkeissä, ku oli kuulemma joku entinen maailmanmestaritason treenaaja! Se oli tosi ärsyttävää! Musta tuntu koko ajan että oon siellä vaan tarkkailtavana ja sit ku se vielä neuvo siellä niin että koko sali kuuli :curs: Oli kyllä tosi ahistavaa treenata aina kun se oli siellä kyttäämässä. Kaverit sano että vaihda salia, mutta ajattelin että en kyllä anna sen vaikuttaa ja ajaa mua pois siltä salilta. Sit kuitenki lopulta meni niin hermot siihen, että vaihdoin salia eikä oo tarttenu enää onneksi kärsiä! :)
 
Ärsyttää sukulaiset. todella vähän jos ollenkaan olen niihin muutenkaan ollut yhteydessä, mutta tänään alkoi koko porukka ällöttämään ja suututtamaan kunnolla. Isoisäni on mulle todella tärkeä, mutta esim.tätini ajavat hänen autoillaan (pappa ei ole ajanut vuosiin) ja isoisä maksaa täyskeskot, vaikka tyypeillä ei ole rahasta pulaa. lisäksi serkkuni, kolmikymppinen geologiopiskelija, on nyhtänyt papalta kesäduunistaan (isoisä palkkas sen entisöimään kotitalonsa seinää ja serkku ei todellakaan kesän aikana paljoa siinä edennyt) yli 5000e. suututtaa ja oksettaa koko touhu! missä on aito välittäminen ja rahasta viisveisaaminen? suututtaa kun itse en mahda asialle oikein mitään.:curs::curs::curs:
 
Sohveli sanoi:
Ärsyttää sukulaiset. todella vähän jos ollenkaan olen niihin muutenkaan ollut yhteydessä, mutta tänään alkoi koko porukka ällöttämään ja suututtamaan kunnolla. Isoisäni on mulle todella tärkeä, mutta esim.tätini ajavat hänen autoillaan (pappa ei ole ajanut vuosiin) ja isoisä maksaa täyskeskot, vaikka tyypeillä ei ole rahasta pulaa. lisäksi serkkuni, kolmikymppinen geologiopiskelija, on nyhtänyt papalta kesäduunistaan (isoisä palkkas sen entisöimään kotitalonsa seinää ja serkku ei todellakaan kesän aikana paljoa siinä edennyt) yli 5000e. suututtaa ja oksettaa koko touhu! missä on aito välittäminen ja rahasta viisveisaaminen? suututtaa kun itse en mahda asialle oikein mitään.:curs::curs::curs:
Click to expand...

Oletko kysynyt papaltas, että aikooko maksaa tuota summaa ja kysyä että onko se järkevää?
 
Kahdeksas päivä töitä putkeen. Aamulla herätys 4.50. Ulkona satoi kaatamalla vaakasuoraan vettä, joten sateenvarjo ei juurikaan suojannut kastumiselta. Bussin reitti olikin muuttunut syysaikataulujen myötä - kävele sateella tuplamatka. Päätä särkee väsymyksestä ja edessä on joka kuukautinen inventaario. Jee.
 
helistin sanoi:
Kiitti, emminem. Lohduttaa se ihan oikeasti, kun joku ymmärtää :)

Mäkin yritän aktiivisesti elää täällä, mutta välillä tuntuu, että pikemminkin pakenen aktiivisuuteen kuin varsinaisesti elän ja nautin. Kotona en juuri kuppaa, sillä töitten lisäksi täytän päiväni treeneillä. Tää on kohta luokiteltavissa pakkomielteeksi.

Kyllä nää viikot aina menee, mutta on kurjaa tähdätä aina viikonloppuun, joka on n i i n lyhyt ja odotuksilla ladattu. Ja olla koko ajan niin kuin matkalla. Yllättäen mulla on tässä muutaman kuukauden aikana matkustushalut kadoneet tyystin: MÄ HALUAN OLLA KOTONA, RAUHASSA, ILMAN MATKALIPPUA JA AIKATAULUJA JA PUSSEJA JA KASSEJA!!

Lisäksi mies ei oikein taida tajuta mun yksinäisyyden määrää, kun hänellä itsellä on ystävät, läheiset, tutut treenipaikat ja -kaverit yms. käden ulottuvilla. Se ei oikeasti tajua, että kaipaan ja isosti ja musta aina tuntuu ettei viikonloppu riitä tyydyttämään mun kaipuuta.
Click to expand...

Niin tutun kuulosia ajatuksia, helistin! Mä oon kans eläny kaukosuhteessa kohta 2v ja vielä ainakin vuosi edessä. Fiilikset on vaihdellu hyvästä epätoivoseen ja muutaman kertaa on suhdekin ollut koetuksella (ainakin mun osalta). Mulla on myös ollu tapana hukuttautua aktiivisuuteen ja toisinaan askee päiviä siihen, kun seuraavan kerran nähään. Välillä mielessä on käyny (joskaan ei kovin vakavasti), että onko tää kaikki sen arvosta. Mutta vastauksen onneksi tiedän, on se.

Erityisesti mua pisti silmään toi lause: "Se ei oikeasti tajua, että kaipaan ja isosti ja musta aina tuntuu ettei viikonloppu riitä tyydyttämään mun kaipuuta". Oon miettiny monesti, että onko tää kaukoseurustelu miehille jotenkin tunnetasolla helpompaa kuin naisille vai eikö ne vaan osaa avautua samalla tavalla tunteistaan??? Musta tuntuu, että kaikki erimielisyydet/mielipahat/kriisit meiän kaukosuhteessa on aina MUSTA johtuvia. Miehellä taas tuntuu kaikki asiat olevan hyvin (vaikka ikävä oiskin), kunhan mä oon tyytyväinen.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Aika sissi olet, Pomppis! Mä oon aika varma, etten kestä kahta, saati kolmea vuotta, mutta kyllähän sitä kaikkeen tottuu..

Mulla on todellinen ristiriita, sillä työ on sellainen, että jos järjellä ajattelee, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Oon vieläpä viihtynytkin työssäni, mutta muuten tää kaupunki on jättänyt aika kylmäksi. Mulla ei ole täällä yhtään ketään. Siinä mielessä yksinäisyys ja kaipuu onkin mulle varmaan konkreettisempi asia kuin miehelle, joka saa olla kaikin puolin tutussa ympäristössä ja omiensa joukossa. Yksinäisyys ei ole hänelle niin kouriintuntuvaa ja kaikenkattavaa, ja näkökulmaerosta johtuen hänen on - näin väitän - vaikea täysin käsittää, millaista arkea elän ja miten paljon viikonloppuja odotan.

Kyllähän mieskin ikävää valittaa, mutta se tulee esille ehkä vähän toisella tavalla kuin mulla - joskus pelkästään äksyilynä tyyliin "tulisit sinäkin kotiin".

Mä yritän tietysti katsoa asian hyviä puolia, omaa vapaata ajankäyttöä ynnä muuta sellaista, mutta ei sille mitään voi, että mieluiten jakais arkensa läheisten ihmisten kanssa. Kun meidän "virallinen" yhteinen koti vieläpä on siellä kaukana, ei tämän pään asuntoon raski oikein kauheasti satsata. Sekin on yksi juttu jonka vuoksi tänne ei oikein kotiudu eikä kiinnity, samoin se, että tietty minä olen se, joka useammin matkaa tätä väliä. Reissaaminen taas väsyttää ja syö myös tuhottoman paljon aikaa ja rahaa. Plääh.
 
Tämän päivän suuret suunnitelmat olivat, että lenkille ehtisi ennen puntille menoa mutta kas kummaa: ukkostaa ja vettä sataa kuin esterin perseestä. Mene siinä sitten metsään rämpimään.

Josko sitä sitten illalla ehtisi.
 
Kiitti tsempistä helistin:)!
On välillä ollut niitä jaksoja etten tiedä itekään jaksanko enää, mutta onneks ne on menny aina ohi puhumalla ja tunteita "prosessoimalla". Mulla on se huima etu, että itse oon "se joka jäi" eli läheiset ja kaverit on kokoajan lähellä (ja tarvittaessa tukena) toisin kuin sulla. Onko sun työ sen luonteinen ettei vastaavanlaista vois löytyä kotikaupungista/lähempää?
 
Perhanan perhana, ei oo taas ollu kyllä maailman fiksuin olo tänään. Lisäksi pms riivaa ja peilikuva näyttää kamalalta. Miksi mun (tupla)raskausarvet ei vaalene ikinä :curs::curs::curs:
 
Räyh! Kirjotin Pomppikselle pitkät litaniat ja ne hävis taivaan tuuliin! Muutenkaan en noussut parhaalla jalalla enkä varsinkaan hyvin nukutun yön jälkeen. Nyt tekis mieli rähistä! :curs:

Pomppis: Vastaavat tsäänssit taitaa olla melko harvassa. Tai riippuu tietty, miten niitä mittaa. En mä nyt tiedä, onko tääkään muuta kuin komeasti kalskahtava nimi CV:ssa.. Toisaalta, onhan se itestäkin kii - kyllä mä uskon, että tekevälle töitä löytyy. Ja sitten taas toisaalta: kuinka tärkeää mikäkin asia oikeasti on? Ei ura ja työ voi asettua kokonaan vastakkain muun elämän kanssa. Jos mä olen koko ajan onneton, niin ehkä tää työ ei olekaan niin "tsäänssi".
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom