Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
hemmetin, hemmetin exä....ai juma kun ärsyttää just nyt, et pistää itkemään. toinen leikkii kaveria, mut ei kuitenkaan leiki loppuun asti missä kohdin kuunnellaan ja ollaan toisen tukena. haistakoon pitkän peen mun mielestä. en mä tätä tilannetta halunnut kertaakaan...hankkis jo sen elämän sitten jo ilman mua....prkl...
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vituttaa eräät jutut liittyen tuohon Fitness-genren kisailuun liittyen, mutten viitsi sanoa, koska joku vetäis siitä herneet nenäänsä kuitenkin.

*poistettu kaikennäköistä soopaa yo. tekstiin perustuen*
 
sori, toi edellinen purkaus johtuu siitä, kun....tää on pitkähkö stoori. meil duunis oli yks nainen joka toimi meil emäntänä, se oli aika tomera nainen ja oli tosi pirtti-hirmu yleensä, siis ikinä ei voinu tietää et mistä se nyt hurjistuu. se skitsoili monille meil duunissa ja mulle se usein avautui sen kaikista pienistä isommista fiilingeistä. pariin otteeseen se räjähti mulle niin, et ei puhuttu toisillemme viikkoon (joka oli aika valitettava tilanne koska oltiin toistemme lähimmät kollegat).

viime kesäkuussa tilanne alkoi ihan kunnolla kiristyä meil duunissa sen ja kaikkien muiden kesken ja silloin mulla alkoi silmä oireilee sillai, et mun vasemman silmän alapuolelle (aivan ripsen juureen) tuli ikävä elohiiri joka oli hyvin häiritsevä näkemisen kannaltakin.

no, sitten tuli kesäloma, 5 vkoa ja toivoin sen menevän pois sinä aikana, et jos ois kyse liiasta päätteen tujottamisesta ja stressistä. loma tuli, ja meni, ei lähteny. kun menin takas duuniin, niin se äityi vieläkin pahemmaksi se silmän pomppiminen.

aloin sit tutkimaan asiaa ihan kunnolla ja ajattelin et jos menis lekuril käymään. tässä välissä oltiin kaikki saatu kuulla, et toi kyseinen hirmulisko oli lähtemässä meiltä pois ja sitten se "poistuikin talosta" jo suht pian. menin sit neurologilla käymään ja siel oli puhetta botoxista (jep, sillä tuollaista hoidetaan), mutta sellainen ampulli maksaa just jotain melkein 250 euroa, josta kela korvais noin 42 %. päätin siinä, et toi jäis siis ihan vikaksi vaihtoehdoksi. sovittiin, et jos kokeilisin vielä jotain silmänkostutus-tippoja ja jos haluan, niin antoi mulle vielä reseptin relaksantteja varten.

kun menin neurologille, niin mun silmä ei ollut oireillut kahteen päivään, kuin vain hyvin heikosti. eikä se ole sen jälkeen enää oireillutkaan. mä olen iha satavarma, että toi meidän entinen emäntä sai mulle aikaan fyysisiä pahoinvoivia oireita, joka oikeastaan pelottaa. miten jollain ihmisellä voi olla noin suuri fyysinen vaikutus toiseen. en vaan voi tajuta sitä. mutta, fakta on se, että mun silmän oireet on siis menneet pois ja se on tapahtunut sen jälkeen, kun tämä yksi kyseinen henkilö on "poistunut talosta".....tekis mieli kiittää jotakuta jostain, mut en tiedä ketä.

olo on taas hyvä ja terve :-)

p.s. anteeksi, tämä olisi kenties saattanut kuulua tuonne ilostuttaa-puolelle, mutta, toivottavasti ymmärrätte ja saan tämän kerran anteeksi :worship:
 
Huoh, en kai ainoa joka tuskailee Polar-mittarinsa ja harjoitustietojen koneelle lähettämisen kanssa?

Mulla on Polarin F55-sykemittari, josta voi lähettää harjoitustiedot koneelle. Aikaisemmalle koneelle sain tuurilla asennettua kaiken tarvittavan ja sain homman toimimaan, ja pidin treenipäiväkirjaa polarin nettisivuilla, mut nyt tulee vaan error errorin jälkeen :curs: Kaikki ohjelmat ja laitteet oon asentanu miljoona kertaa uudelleen, käynnistäny koneen uudelleen, pistäny palomuurit jne. uusiksi, eikä mikään näytä auttavan... Kyllä vituttaa, tuntuu että riippuu ihan vain hyvästä tuurista et milloin toimii ja milloin ei...

Tekisi mieli heittää koko tietokone ja sykemittari parvekkeelta alas.
 
se, että ei osaa relata riittävästi töissä ja ottaa toisten duuneja kantaakseen, sukulaisten sekaantuminen asioihin, jotka ei niille kuulu, pahantahtoinen toisen epäonnistumisesta saatu vahingonilo, jota lähipiirissä harrastetaan, ärsyttävä puhelinmyyjä, joka ei uskonut, että "kiva asia" ei oikeasti kiinnosta ja syynä se, että vaikka lehti olisi kuinka superhyvä, niin sitä ei ehdi eikä jaksa lukea, täpötäysi vaatekaappi, joka pitäisi siivota, kallis meikkivoide, jonka ostin, ja joka on täysin p####ska tuote ja pakkautuu ihohuokosiin.
 
Miksi omaa muistiaan ei voi pyyhkiä kuten tiedostoja? Formatoisi itsensä ja jatkaisi matkaansa tyytyväisenä ilman paskoja muistoja.
 
YÄK!!! Minä! Voiko itseään enempää inhota? Olen tuskastellut itseni kanssa ennenkin mutta nyt tää alkaa olla jo melko säälittävää.. mulla on hyvä työpaikka, mä opiskelen yliopistossa just sitä alaa jota haluan, mulla on harrastuksia ja ihana ukko.

Siihen malliin vaan masentaa että aamuisin en jaksa nousta kouluun, vötkistelen sohvalla tekemättä mitään. Töihin ei huvita mennä, ei sitten yhtään, varsinkin kun viime aikoina muutama asiakas on sanonu todella ilkeästi mulle vaikka parhaani yritän. Mulla vaan on sellainen ajattelutapa, että kun on asiakaspalvelutyössä, on mun otettava se kaikki vastaan, koska "asiakas on aina oikeassa".

Koulussa ahdistaa muutama kurssi jotka on mulle hirmu vaikeita. EN vaan osaa. Lisäksi viime keväältä roikkuu yksi kurssityö, joka pitäisi nyt saada tehtyä tai mun vaihtoon pääseminen on vaakalaudalla. Tai en minä tiedä onko se siitä kiinni, mutta haluan näköjään ajatella niin että mihinkään en pääse, ellei kaikki ole tehtynä. Maanantaina olisi pitänyt palauttaa yksi pienoisessee, en palauttanut. Ku en menny koko tunnille. S-postia tuli opettajalta ja antoi seuraavan viikon tehtävät.

Salille ei vaan tule mentyä, koska olen antanut itseni olla munapää ja laiskistua. Mä tiedän, miten hyvä olo mulle tulis jos menisin reenaamaan. Mutta en vaan saa mentyä. Lisää syitä olla itseinhoinen.

Kotona pitäis siivota, tiedän että masennun lisää kun ympäristö on sotkuinen, mutta en vaan saa siivottua. Tänään on vapaapäivä joten ajattelin kuitenkin yrittää. Jei. Ja silti tekis vaan mieli nukkua koko päivä. Ja ehkä huominenkin.
 
XairaX sanoi:
YÄK!!! Minä! Voiko itseään enempää inhota? Olen tuskastellut itseni kanssa ennenkin mutta nyt tää alkaa olla jo melko säälittävää.. mulla on hyvä työpaikka, mä opiskelen yliopistossa just sitä alaa jota haluan, mulla on harrastuksia ja ihana ukko.

Siihen malliin vaan masentaa että aamuisin en jaksa nousta kouluun, vötkistelen sohvalla tekemättä mitään. Töihin ei huvita mennä, ei sitten yhtään, varsinkin kun viime aikoina muutama asiakas on sanonu todella ilkeästi mulle vaikka parhaani yritän. Mulla vaan on sellainen ajattelutapa, että kun on asiakaspalvelutyössä, on mun otettava se kaikki vastaan, koska "asiakas on aina oikeassa".

Koulussa ahdistaa muutama kurssi jotka on mulle hirmu vaikeita. EN vaan osaa. Lisäksi viime keväältä roikkuu yksi kurssityö, joka pitäisi nyt saada tehtyä tai mun vaihtoon pääseminen on vaakalaudalla. Tai en minä tiedä onko se siitä kiinni, mutta haluan näköjään ajatella niin että mihinkään en pääse, ellei kaikki ole tehtynä. Maanantaina olisi pitänyt palauttaa yksi pienoisessee, en palauttanut. Ku en menny koko tunnille. S-postia tuli opettajalta ja antoi seuraavan viikon tehtävät.

Salille ei vaan tule mentyä, koska olen antanut itseni olla munapää ja laiskistua. Mä tiedän, miten hyvä olo mulle tulis jos menisin reenaamaan. Mutta en vaan saa mentyä. Lisää syitä olla itseinhoinen.

Kotona pitäis siivota, tiedän että masennun lisää kun ympäristö on sotkuinen, mutta en vaan saa siivottua. Tänään on vapaapäivä joten ajattelin kuitenkin yrittää. Jei. Ja silti tekis vaan mieli nukkua koko päivä. Ja ehkä huominenkin.
Click to expand...

Sulla on aika monta rautaa tulessa. Jos mä olisin opiskelujeni lomassa tehnyt töitä, hoitanut kurssit kunnolla ja treenannut täysillä olisin varmasti ollut hermoraunio ja umpisolmussa kuukauden jälkeen. Jotkut toki pystyy olemaan supertehokkaita ja hoitavat vielä lapsensakin kaiken päälle, mutta kaikki ei vaan toimi 110% lasissa 24/7.

Ole hiukan kiltimpi itsellesi! Päätä, että teet tänään jonkun noista rästijutuista ja sitten kanssa teet sen. Jos vaihtoon pääseminen on vaan siitä yhdestä tehtävästä enää kiinni, niin aloita vaikka siitä. Sen tekeminen varmasti lopulta palkitsee piristyneellä mielellä ja itsekin voit palkita itseäsi vaikka kevyellä salitreenillä.

Ja muista, että asiakas ei useinkaan ole oikeassa, vaan suurin osa siitä kaikesta sonnasta, mitä sun päälle kaadetaan johtuu vain siitä, että asiakkaalla on muutenkin ollut huono päivä.
 
Kun toimittaja tekee puhelinhaastattelun, niin miksi helvetissä se ei nauhoita sitä, vai keksiikö se vaihtaa ja muunneella sanoja ihan omasta päästään?!:curs: Joka lauseessa jotain.. ei jaksa.. mutta esimerkiksi eikö jo maalaisjärki sano, että kädenvääntö ei ole välineurheilua, vaikka siinä pöytä onkin alla, ja joskus jopa remmeilllä sidotaan kädet yhteen? Samassa mielessä korkeushyppykin on välineurheilua. Ja pituushyppy. Ja paini. Puhumattakaan nyrkkeilystä.
 
Haluisin kovasti mennä tänään salille mutta ei vaan jaksa. Taistelen että pysyisin hereillä töissä... Univajetta ja pimeät illat ja aamut vaan väsyttää lisää :(
 
Kun ei selkä kestä niin paljon kuin jalat nostaisivat, eivätkä ne jalatkaan niin paljon kuin pää vaatisi. Niin... ja tämä puolipakollinen massakausi alkaa ketuttaa, olisi pitänyt ottaa pyörä mukaan reissulle, mutta kun ei niin ei. Seuraavalle sitten.
 
Minä. Minusta on tullut raivohullu neuroottinen ämmä. Ihan kuin joku olisi hypännyt nahkoihini riehumaan ja itse seurailisin toimiani ulkopuolelta täysin kykenemättömänä vaikuttamaan asiaan. En osaa regoida mihinkään asiaan enää järjellä vaan kaikesta otan järjettömät pultit/saan hullun naurukohtauksen/itken täysin hysteerisesti.

Toisaalta ruumis etenee kovaa vauhtia paikasta toiseen ja toisaalta tuntuu etten jaksa enää metriäkään.
Kaikki on jotenkin suhteettoman suurta. Jääkaapista puuttuva rahka saa aivan käsittämättömät mittasuhteet, epäonnistunut koulutehtävä saa aikaan romahduksen. Vasta myöhemmin tajuan että sekoamisen aikaan saanut asia ei ehkä ollutkaan niin suuri -ja siitä seuraa kauheat itsesyytökset ja -inho.

Voimat loppuvat.
 
Tuli heti mieleen shiba,ettei sulla vaan olisi tuota kilpirauhasen liikatoimintaa? Itsellä psyyken oireet oli just samanlaisia, lisänä sitten fyysisesti vielä hurja ruokahalu, laihtuminen sekä hikoilu..
 
Keuhkokuume. Lämpö on lääkkeiden avulla laskenut 40 asteesta 37 asteeseen ja olo on parantunut huomattavasti, mutta esimerkiksi salitreeneistä ei saa kuin haaveilla... Ahdistavaa vain maata kotona tekemättä mitään. Ja tämä yskä tekee minut hulluksi. En osaa olla kipeä. Haluan mennä töihin ja salille ja ELÄÄ. :(
 
Raha-asiat ja jatkuva sairastelu..:curs::curs: Muutenki nyt on vetäny pari päivää mielen jostain syystä matalaksi. Mielettömän yksinäinen olo, vaikka on päivittäin ihmisten kanssa tekemisissä niin koulussa, salill kuin töissäki. Ehkä tää syksy tekee sen, että kaipaa sitä lämmintä kainaloakin kaiken muun lisäksi.:itku:
 
Niskakipu/jumi. Olisin saanut sairaslomaa, mutta kun on tällainen jääräpää niin minähän menen yövuoroon. Tiedän kuinka v-maista on tehdä vuoro vajaalla porukalla eli minähän menen. Olis kolmea eri lääkettä, jotka kiltti lääkärisetä tänään kirjoitti, mutta mitään niistä en voi syödä töitä vasten kun kaikissa on kolmio.
Nyt ehtisi ehkä vähän nukkua, jos sopiva asento löytyisi. Yläkerran pariskunta päätti löytää seksielämänsä ja olin oikeasti menossa kysymään, että tarvitaanko poliisia tai vastaavaa. Nimittäin jostain syystä tuo meteli kuulostaa siltä kuin jotakuta kidutettais/hakattais kuoliaaksi.

[/SIZE]
 
Saatanan flunssa pilaa taas hyvin jatkuneen liikuntaputken-
alkaa usko loppua kohta tähän Openin kisaamiseen, kun yrittää yksin painaa hullun lailla eteenpäin kolmen muksun kanssa.
Helvetin hyvältä idealta taas vaikuttaa se, että lähettää ukkonsa rauhaturvaajaksi vuodeksi kun vauva on 1kk vanha-loistavaa!! PRKL!!
 
Alko taas oksettaa salilla, joudin lähtee kesken kaiken ku oksetti liikaa :urjo: Enkä edes tiedä mistä toi tulee, ei tosiaan ollu eka kerta nyt lyhyen ajan sisään.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom