Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

[inez]

Katoin eilen illalla Bahianetstoren sivuilta kivoja housuja ja tänään kun piti laittaa tilaus menemään, sivut eivät aukea.. Ihme juttu.

 

[histamiininen]

Äh.. äidin kanssa tänään puhelimessa juteltiin ja kerroin päätöksestäni yrittää nostaa painoa. Eli siis puhuin lihasten kasvattamisesta ja että väkisinkin siinä samalla tulee myös rasvaa kertymään. Koko juttu hänen mielestään on tietenkin ihan typerää: onhan se nyt turhamaista kasvattaa lihaksia oikein tarkoituksella.

Yritin jotain selittää, mutta äiskä vaihtoi puheenaihetta ja asia jäi kaivelemaan... vituttaa hänen asenne...mutta vielä enemmän se, että äidin mielipide jo aikuiselle ihmiselle näin paljon merkkaa

Olisin halunnut kertoa, miten niinkin turhamainen motiivi kuin ulkonäön parantaminen voi johtaa terveelliseen elämäntapaan, parempaan itsetuntoon, jännityspäänsärkyjen katoamiseen...

 

[Celly]

Selkä on död ja ei voi tehdä MITÄÄN. Kyllä voi ottaa otsaan, jos joku paikka reistaa ja se rajoittaa koko treeniä, eikä voi tehdä mitään. Hinku olis, mutta kipu vie voiton:(

 

[assis]

Tietokone ja tietokonehemmot, jotka on jo kaksi päivää räplänneet mun konettani. Aina yksi asia korjaantuu ja toisen ne sekoittaa siinä sivussa huomaamattaan... Hemmetti, mulla ois muutakin tekemistä! Siis tietokoneen pitäisi olla TYÖVÄLINE eikä se, joka minua työllistää. :wall:

 

[mushu]

:curs:AMPIAINEN!!!!

Parannuttuani reilun kahden viikon flunssasta ja juhannuksen jälkeisestä jatkuvasta mässäilystä (paino nousi kolme kiloa:curs, olisin päässyt tänään toista kertaa salille taudin jälkeen. Mutta miten kävikään? Puoli kilometriä ennen salille pääsyä, ampiainen lensi kaulahuivin sisään ja pisti keskelle kurkkua! Auts!
Minä reippaana tyttönä pyöräilin salille, mutta ei ne ottanu mua sinne vaan käskivät apteekin kautta kotiin. Kiitos siis sille virkailijalle, koska enhän minä älynnyt miten vaarallisia ne pistot voi olla, muutenkin kun olen yliherkkä kaikille pikku itikoillekin (nim. naama muodottomana polttiasten jäljiltä, kuumeta 40 -->lääkekuuri).
Apteekista sain kyypakkauksen ja ne passitti vielä päivystykseen.Kuulemma herkkä toi kurkun alue.. Siellä molempiin kankkuihin piikki lihakseen. Toiseen kortisonia ja toiseen adrenaliinia. Tässä vaiheessa olinkin jo toudella huono vointinen ja hengitys pihisi. Ja minä se vain olisin mennyt salille Sitä meni jotenki sellaseen paniikkiin ettei osannu tehä muuta ku sitä mitä oli suunnitllut..

No nyt on sellaisia kylmiä olotiloja keskikropassa, niinku olis jäävoidetta ihon alla. Hengitys kulkee eikä oo paha olla. Kankut vähän aristaa..Huomena saan mennä jo salillekin!

Tää nyt vaihtu Mikä tänään ilostuttaa- puolelle, mutta tässä vitutuksessa ilostuttaa se, kun menin sinne lekuriin ja selitin kuinka olin ollu menossa salille pistohetkellä, niin se ihana lääkäri totesi, että "näytitkin jotenkin niin urheilulliselta!!" Hih!
Ei jotain pahaa, ettei jotain hyvääkin..

 

[HeatN]

FLUNSSA JA PÄÄNÄSRKY. Ja vieläpä VAPAAPÄIVÄNÄ! :curs:

 

[Celly]

Mä haluisin tälläisen miun toisen koiran kaveriksi ja mun mies ei anna ottaa:itku:

 

[starfish]

Vituttaa kun pitää töissä istua näin kauniina ja lämpimänä päivänä kun kaikki kaverit ja tutut ottaa aurinkoa rannalla ja juhlii Tammerfestejä terassilla. :(

 

[Sanniina]

Miten sitä aina voi joku vituttaakin. Tällä kertaa enemmänkin kyllä pelottaa. Viimeksi kirjoittelin tänne, kun pelotti ettei tuo inssi mene koskaan läpi. Kun se sitten meni (mistä olin hetken tosi iloinen), niin uusi pelko tilalle: nimittäin autolla ajaminen. Minulla on loma auto, jota tarvitsen välillä työjuttuihin, mutta kun olen niin arka. Nyt olen kahtena päivänä käynyt "harjoittelemassa" ja onneksi äitini on ollut reittioppaana. Itku on tullut molempina päivinä. Pitäis mun nyt hieman varmempi kuski olla kun kortinkin olen saanu. :( Auto on sammunut (<-kytkimen käyttö), väärä vaihde mennyt päälle ym. ym.

Tiedän, että kai tässä voi kehittyä, mutta... Miten olette itse tottuneet ajamiseen kortin saatuanne? Ettei vaan iskis totaalista ajokammoa!

 

[Lilith]

...
Tiedän, että kai tässä voi kehittyä, mutta... Miten olette itse tottuneet ajamiseen kortin saatuanne? Ettei vaan iskis totaalista ajokammoa!

Mua jännitti ajaminen kanssa ihan hirveästi silloin kun olin saanut kortin. Mutta kun ajoi vaan vaikka hirvitti, niin kummasti siihen tottui. En kyllä olisi silloin uskonut että nyt ajelen paljon isompaa autoa ihan työn puolesta :lol2:
Hätistät itsesi auton rattiin vaikka väkisin, niin opit kyllä. Kun tulee kokemusta, niin ei autokaan enää sammu ja vaihteet menee sulavasti päälle. Ei siihen sen kummempia kikkoja tarvita.

 

[-Kukkis-]

Mua jännitti ajaminen kanssa ihan hirveästi silloin kun olin saanut kortin. Mutta kun ajoi vaan vaikka hirvitti, niin kummasti siihen tottui. En kyllä olisi silloin uskonut että nyt ajelen paljon isompaa autoa ihan työn puolesta :lol2:
Hätistät itsesi auton rattiin vaikka väkisin, niin opit kyllä. Kun tulee kokemusta, niin ei autokaan enää sammu ja vaihteet menee sulavasti päälle. Ei siihen sen kummempia kikkoja tarvita.

Eikun auton rattiin rohkeasti vaan! Kannattaa ehkä aluksi pitää varmuuden vuoksi jotakuta mukana, joka toimii toisena silmäparina,sillä alussa ei huomio yksinkertaisesti riitä havainnoimaan kaikkea mahdollista: nimimerkillä monta läheltäpititilannetta käyneenä..;)
Ei mutta kannattaa ajella niin paljon kuin sielu sietää ja mahd. eri paikoissa ja tilanteissa. Itse en päässyt alusta lähtin kokeilemaan ns. matka-ajoa, mistä johtuen pelkään aivan käsittömättömästi ajaa maantiellä, jossa nopeusrajoitukset ovat vähintään 80 km/h..Oma auton käyttöni rajoittuukin lähinnä asioiden hoiteluun pikkukaupungissamme, joten jos reissuun olen lähdössä, olen edelleen julkisten/tuttujen kyydin armoilla..:(

 

[Dharmi]

Tiedän, että kai tässä voi kehittyä, mutta... Miten olette itse tottuneet ajamiseen kortin saatuanne? Ettei vaan iskis totaalista ajokammoa!

Itse en ensin pelännyt ajamista, mutta sen hetkinen poikaystäväni sätti jatkuvasti vieressä ja lopulta kävi niin etten enää oikeasti vaan uskaltanut ajaa kun jännitin niin paljon. Olin yli vuoden lähes ajamatta kunnes erosin tästä kyseisestä miehestä ja ja oli pakko opetella ajamaan, kyllä se siitä jo kuukauden päästä tuntu ihan rutiinilta ja nykyään ajelen 30 000 vuodessa :D Tai ainakin viime vuonna ajoin.

Muistan kyllä kuinka kamalalta tuntui yrittää nousta rattiin ja se ajaminen kun kaikki virheet piti laskea jne. Täytyy vaan muistaa ettei se loppujen lopuksi niin kamalaa ole ja harjoittelulla paranee

 

[Snally]

Mutsi.
Puhuin sen kanssa puhelimessa just puolisen tuntia, aiheena "eihän sinun tarvitse laihduttaa, olet jo luuta ja nahkaa". Mutsin mielestä terveen nuoren naisen ihannepaino on semmonen 70 kiloa, ja sen mielestä oon siis reilu kymmenisen kiloa alipainoinen.. Sille ei vaan mene päähän että joku haluaa olla sinut ittensä ja oman kroppansa kanssa.
Toisaalta, parisen kuukautta sitten se epäili että mulla on anoreksia, koska en jaksanu/halunnu syödä kahta kiloa sen tekemää lasagnea. Äiskät on ihania.

 

[Sanniina]

Eikun auton rattiin rohkeasti vaan! Kannattaa ehkä aluksi pitää varmuuden vuoksi jotakuta mukana, joka toimii toisena silmäparina,sillä alussa ei huomio yksinkertaisesti riitä havainnoimaan kaikkea mahdollista: nimimerkillä monta läheltäpititilannetta käyneenä..;)

Kiitos kaikille rohkaisuista. Helpottaa kuulla, että muillakin on ollut alkuvaikeuksia. Tarkoituksena olisi ajaa huomenna reilu tunnin työmatka aamusta, ja onneksi yksi kaveri halusi vapaaehtoisesti lähteä reissuun mukaan. Vertaistuki on itselleni tärkeää. Autoilusta olen keskustellut juuri entisen poikaystävän kanssa, joka haukkui jatkuvasti "naisia ratissa" ja "sunnuntaiautoilijoita". Aika huonoa vertaistukea. On tässä opettelua: ajaminen, parkkeeraus ja monia Tampereen reittejä. Tiedän, että harjoittelua auttaa - vaikka sitten itsensä pakottamalla!

 

[Sanniina]

Mutsi.
Puhuin sen kanssa puhelimessa just puolisen tuntia, aiheena "eihän sinun tarvitse laihduttaa, olet jo luuta ja nahkaa". Mutsin mielestä terveen nuoren naisen ihannepaino on semmonen 70 kiloa, ja sen mielestä oon siis reilu kymmenisen kiloa alipainoinen.. Sille ei vaan mene päähän että joku haluaa olla sinut ittensä ja oman kroppansa kanssa.
Toisaalta, parisen kuukautta sitten se epäili että mulla on anoreksia, koska en jaksanu/halunnu syödä kahta kiloa sen tekemää lasagnea. Äiskät on ihania.

Äidit.. juu hankalia. Samaan aikaan ärsyttäviä ja rakkaita. Olen itsekin usein juuri äidin takia pahoittanut mieleni (vaikka aina ei syyytä edes olisi). Onko äitisi hieman ylipainoinen tai onko aina ollut? Saattaa olla, että hänen asenteensa "laihuuteesi" johtuu omasta lievästä pyöreydestä, jonka hän on hyväksynyt (tai sitten ei). Yritä olla välittämättä kommenteista, vaikka toki ärsyttää! Kun itse tiedät olevasi hyvän painoinen, niin se riittää.

Meillä on taas ollut toisenlainen tilanne. Olen aina ollut meidän perheen naisista se "pyöreä". Parasta mielestäni oli, että kun joskus painoin noin 65 kiloa (pituus 169), niin olin kaikkien mielestä pyöreä. Äiti ja sisko ovat aina painaneet alle 56 kiloa. Ei sitä suoraan sanottu, mutta syömistäni kauhisteltiin. Äiti on myöhemmin myöntänytkin, että sillä on ollut painon suhteen neuroosi. Toki itse aina valitin, kuinka läski muka olin, ja se sai muut sanomaan, että "syö vähemmän". Sitten söin vain leipää ilman voita :lol2: Enkä silloin laihtunut tietenkään. Nykyään osaan syödä (osittain kiitos Pakkiksen!).

 

[Tytteli]

Miten sitä aina voi joku vituttaakin. Tällä kertaa enemmänkin kyllä pelottaa. Viimeksi kirjoittelin tänne, kun pelotti ettei tuo inssi mene koskaan läpi. Kun se sitten meni (mistä olin hetken tosi iloinen), niin uusi pelko tilalle: nimittäin autolla ajaminen. Minulla on loma auto, jota tarvitsen välillä työjuttuihin, mutta kun olen niin arka. Nyt olen kahtena päivänä käynyt "harjoittelemassa" ja onneksi äitini on ollut reittioppaana. Itku on tullut molempina päivinä. Pitäis mun nyt hieman varmempi kuski olla kun kortinkin olen saanu. :( Auto on sammunut (<-kytkimen käyttö), väärä vaihde mennyt päälle ym. ym.

Tiedän, että kai tässä voi kehittyä, mutta... Miten olette itse tottuneet ajamiseen kortin saatuanne? Ettei vaan iskis totaalista ajokammoa!

Tämä on niin tuttua myös mulle...silloin kun 18-vuotiaana ajoin kortin, tuli jonkin verran ajettua vaikka aluks kieltämättä pelotti varsinkin yksin ajaminen. Sitten muutin Helsinkiin useammaksi vuodeksi ja auton ajaminen jäi kokonaan...nyt olen taas pikku hiljaa saanut ajaa tuttuni autolla ja kummasti se varmuus sitten kasvaa sen ajamisen myötä. Silti olen ylleensäkin aika tarkka liikennesääntöjen noudattamisesta:D nooh yhtään lommoa tai kolaria en ole vielä saanut aikaiseksi

 

[Mistraali]

Tuttua tekstiä myös mulle nuo ajojutut. Ajokortin saatua autoilut jäi, kun muutin opiskelemaan muualle. Vuosiin en sitten ajellut lainkaan, kun siihen tuli kammo. Vuosi sitten opettelin homman alusta asti uudelleen. Tajusin, että enhän mä edes koskaan osannut ajaa. Opettajana oli tällä kertaa poikaystävä vierellä. Yksin en olisi varmaan oppinut. Uudelleenopettelu oli alkuun kauheaa, mulla oli aina maha kipeänä ajamisesta, kun jännitti niin paljon. Mutta ei muuta kuin rohkeutta vaan! Se ajeluhan on loppujen lopuksi aika jännää touhua!!

 

[Unnukka]

Elämä on välistä syvältä mutta minkäs teet...

Mä taidan tosiaan pysytellä erossa miehistä...Seurustelinpa tuossa miehen kanssa ja ero tuli. Taas kerran uskoin ihmisen puheisiin siitä mitä on, eli piti olla suht raitis ja omillaantoimeentuleva, turvallinen. No se turvallisuus alkoi rakoilla, kun puristeli mua kurkusta, tönäisi nurin tai veti avokämmenellä naamaan. Sitten tulikin jo nyrkistä...

Vakuutteli tuo muuttuvansa, mutta käytös oli tosiepäluotettavaa, karkaili ryyppyreissuille, ei vastannut puhelimeen, ei ilmoittanut mitään tämä toistui koko ajan. Paljastui että on ulosotossa, viina maistuu aina kun on rahaa ja aloin kuulla tarinoita tämän miehen naisseikkailuista.

Mies kyllä vannoi uskollisuuttaan ja syytteli mua luulotautiseksi. Sitten kun sen sammuttua tsekkasin sen puhelimen sieltä löytyi seksiä tihkuvia viestejä neljältä eri naiselta ja jokaisen näitten kanssa se oli suunnitellut sinäkin lauantaina menoja, kunnes jostain syystä( rahat varmaan loppui) tuli kuitenkin kotiin kauheassa kännissä.Lisäksi puhelin oli täynnä kuvia näistä naisista alastomina ja lähikuvia rinnoista jne.

Äijä oli sitten jokaista naista kusettanut, kaikille selittänyt olevansa sinkku. Paljastui, koska mä todella otin yhteyttä näihin naisiin, että se oli valehdellut niille kaiken: nimen, painon, ammatin,asuinpaikan, tulot, harrastukset jne.
Tyypillä oli sitten kartoitettuna hyvätuloiset ja hyvännäköiset fiksut naiset, joita kusetti. Kun aloin asiaa tutkimaan, oli se koko suhteen ajan hakenut netissä sinkkuna seuraa ja lisäksi koko ajan harrastanut yhdenillanjuttuja.

Joku ajattelee,että siitäs sait kun menit toisen puhelinta katsomaan, mutta mä ajattelen että onneksi katsoin, etten enää enempää aikaa tuollaiseen paskaläjään haaskanut. Elämä tosiaan on ihmeellistä ja ilmesesti minussa se magneetti, että kaikki karmeimmat miespuoliset mun seuraan hakeutuu...

Mitä tästä opin...en tiedä...toivottavasti en enää koskaan joudu vastaavaa kokemaaan.

Nyt pikkuhiljaa kroppa kondiksessa ja lupa treenata. Mutta kyllä tässä ollaan pohjalukemissa...
Ei sitä nainen voi itseään juuri nöyryytetymmäksi tuntea.

 

[angelo]

Ei sitä nainen voi itseään juuri nöyryytetymmäksi tuntea.

On kyllä järkyttävää ja pysäyttävää nähdä ja tajuta, millaisia ihmisiä tää maailma oikeesti pitää sisällään. Mulla pisti toi sun teksti veren kiehumaan sisällä.. Mulle on ihan sama, jos jollain on elämästään moraali ja ihmisten kunnioitus kadoksissa.. Mutta se että toiset saa tällasten takia kärsiä. Eikä sillä, ettei ne muuten osais olla tosi ihaniakin tai etteikö niihin vois rakastua samalla tavalla kuin kehen tahansa, mutta se minkälaiset arvet näiden kumppaneille jää sydämiin, on aika ikävää. Tällaset ihmiset ei varmasti voi kovin hyvin ja olisivat avun tarpeessa, kun sen itse ymmärtäisivät. Itse opin kyllä arvostamaan kumppanini rehellisyyttä, kun muistan tällaisten esimerkkien kautta, millasten vatipäitten kanssa oon joskus itse luuhannut.

Unnukka, toi oli varmasti paha kolaus sun itsetunnolle. Toivon sulle voimia jaksaa eteenpäin ja vahvistumaan sekä arvostamaan itseäsi niin paljon, ettei kukaan vastaava luihulahje uskalla edes esittää sulle hyvää miestä, jos ei sitä ole!!

 

[Snally]

Äidit.. juu hankalia. Samaan aikaan ärsyttäviä ja rakkaita. Olen itsekin usein juuri äidin takia pahoittanut mieleni (vaikka aina ei syyytä edes olisi). Onko äitisi hieman ylipainoinen tai onko aina ollut? Saattaa olla, että hänen asenteensa "laihuuteesi" johtuu omasta lievästä pyöreydestä, jonka hän on hyväksynyt (tai sitten ei). Yritä olla välittämättä kommenteista, vaikka toki ärsyttää! Kun itse tiedät olevasi hyvän painoinen, niin se riittää.

Meiän mamma on sellanen tasapaksu kanaemo-hösääjä ollu aina. Jos ei oo ruoka maistunu eli ei oo syöny kahta santsilautasta tyhjäks niin on sitten kipee. Oli kiva alottaa päivä kuuntelemalla sitä kamalaa kälätystä, toisaalta oli ihan oma moka, mitäs lipsautin laihiksesta :D Toivottavasti mä en tuu ikinä niin hirveen hössöks kuin se..