Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
Aivan järkyttävän huono treeni tänään. Penkki se vaan junnaa paikallaan, tuntuu, että se jopa laskee hitaasti mutta varmasti. tänään en saanut 55kilolla toistoakaan, en tosin edes yrittänyt, koska jos edeltävässä sarjapainossa oli ongelmia. Yleensä teen siis 2 x 6 tuolla viisvitosella. Onhan se nyt :curs: kun KAIKISSA muissa liikkeissä painot on koko ajan ylöspäin, mutta penkki.. tana.

Ootko miettinyt, missä vika voisi olla? Ei se voima itsekseen katoa. Mulla ainakin on penkki ylivoimaisesti "herkin" liike, painot heittelee aina vähän sen mukaan onko hyvä vai huono päivä (siis lihasten mielestä; mun mielestä on aina hyvä aika penkata). Ootko tehnyt liikaa kovia treenejä? Ootko tehnyt lähiaikoina paljon lyhyitä sarjoja? Mulla putosi sarjapainot kutosista tiukkoihin kolmosiin, kun piikkasin välillä... Hermostuttavaa mutta ihan normaalia.

Mutta tsemppiä, toivottavasti painot lähtee taas nousuun!
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Inhottaa kun on niin kiire monta tuntia putkeen, ettei ehdi syödä, juoda tai pitää edes vessataukoa, ja alkaa harmittaa koko asiakaspalvelu.

Tämä ärsyttää itseäkin lähes enemmän kuin vaikeat asiakkaat. Jos tekee 10,5h vuoron, niin joskus menee niinkin, että kun olet aamulla syönyt kotona jotain, niin seuraavan kerran syöt ehkä illalla kotiin palatessa, jolloin edellisestä syönnistä tulee kuluneeksi melkein 12h.. Ei vaan ehdi. Treenatakaan ei kiinnosta kun ei ole mistä rakentaa kun syömiset menee päin helevettiä. Vessatauot on joskus ihan naurettavia...8h kerkee käydä edes kusella niin johan on mahti meininki, kasvaa kirjaimellisesti se elin tohon ohtaan.
 
Ootko miettinyt, missä vika voisi olla? Ei se voima itsekseen katoa. Mulla ainakin on penkki ylivoimaisesti "herkin" liike, painot heittelee aina vähän sen mukaan onko hyvä vai huono päivä (siis lihasten mielestä; mun mielestä on aina hyvä aika penkata). Ootko tehnyt liikaa kovia treenejä? Ootko tehnyt lähiaikoina paljon lyhyitä sarjoja? Mulla putosi sarjapainot kutosista tiukkoihin kolmosiin, kun piikkasin välillä... Hermostuttavaa mutta ihan normaalia.

Mutta tsemppiä, toivottavasti painot lähtee taas nousuun!

Kiitos tsempeistä!

Aloin miettimään, olisko kuitenkin sit tekniikka persiillään tai jotain. Mutta kun en oikein usko siihenkään. Olen tehnyt lähiaikoina paljon lyhyitä sarjoja. Oliskohan siinä selitys?

No täytyy katsoa miten penkki ensi viikolla kulkee, ja suunnitella treenejä eteenpäin sitten sen mukaan. EHkä se tästä!
 
Olen tehnyt lähiaikoina paljon lyhyitä sarjoja. Oliskohan siinä selitys?

Uskoisin näin. Mulla ainakin menee aika selkeästi niin, että piikkailun jälkeen pidemmät sarjat takkuilee aluksi - sama ku pidempien sarjojen takomisen jälkeen lyhyet ei nouse ei niinku yhtään. Esimerkkinä nostelin viimeksi tiukkoja kolmosia painoilla, joilla pitäisi tulla kutosia. :hyper:
 
Taas niin typerää ahistua ja vittuuntua tällaisesta asiasta, mutta kun mua ressaa mun lihomiseni. Toisaalta kai painoluokkalajissa kilpaileminen hieman tätä ahdinkoa lisää. Perkele. Mulla on maha. Olen pullea. Housut kiristää. Perse leviää. Ja kun en taaskaan tiedä, onko tämä sitä säästöliekkiä vai onko tosiaan niin, että olen jo aikaa sitten totuttanut kroppani liian pieniin energiamääriin. Varmaankin jälkimmäistä. Luulisi, että suhteellisen raskas työ ja suhteellisen kova treenaaminen kuluttaisivat enemmän kuin hiukka reilut 2000 kaloria päivässä, tai sitten nämä hieman löysemmin otetut viikonloput vaikuttavat aika saaaatanan paljon. Nyt on taas se vaihe, etten edes viitsisi oikein mennä vaa'alle. Viimeksi olen painanut näin paljon joskus niinä vuosina, kun juopottelin vaan enkä reenannut lainkaan.

Jos tästä jotain hyvää hakee niin onhan mulla lihaksetkin kasvanu aika paljon. Tuntuu nyrkkeilykin ihan erilaiselta kun olen niin jämerä :/

Lisäksi: maha on ollut jo pitkään kipeä. Mahdollisesti laktoosi-intoleranssi, ärtynyt paksusuoli tai jotain muuta, mitä? En tiedä. En oikein ehtisi ravata labrassa. Kaiken kaikkiaan aika pitkälti kehossa hirvittävän nuhjuinen, tukkoinen ja turvonnut olo. Enkö mää ikinä ole kunnossa? :(
 
Tämä sopii omalla tavallaan sekä "mikä tänään ilostuttaa" - että "mikä tänään vituttaa"-palstoille. Pikkuneiti melkein 5kk lähtee mummilaan pariksi päiväksi hoitoon, että isi ja äiti saa nukkua parit ehjät yöunet. Nyt vielä neiti nukkuu seinän takana päikkäreitä, mutta ikävä on jo ja täytyy oikein kovistella itseään ettei menis silittelemään poskea ja vahingossa herättämään. Mutta on myös nautinto päässtä salille ja lenkille ilman että on koko ajan kytättävä kelloa, eikä tarvitse pelätä että pienllä olisi jokin huonosti kun ei ole itse vieressä vahtimassa. Eikä aamulenkille tarvitse vääntäytyä 05.30, jotta ehtisi takaisin ennenkuin ukon on lähdettävä töihin. Anoppi on perhepäivähoitaja, joten tiedän typykän olevan hyvissä käsissä.
 
Taas niin typerää ahistua ja vittuuntua tällaisesta asiasta, mutta kun mua ressaa mun lihomiseni. Toisaalta kai painoluokkalajissa kilpaileminen hieman tätä ahdinkoa lisää. Perkele. Mulla on maha. Olen pullea. Housut kiristää. Perse leviää. Ja kun en taaskaan tiedä, onko tämä sitä säästöliekkiä vai onko tosiaan niin, että olen jo aikaa sitten totuttanut kroppani liian pieniin energiamääriin. Varmaankin jälkimmäistä. Luulisi, että suhteellisen raskas työ ja suhteellisen kova treenaaminen kuluttaisivat enemmän kuin hiukka reilut 2000 kaloria päivässä, tai sitten nämä hieman löysemmin otetut viikonloput vaikuttavat aika saaaatanan paljon. Nyt on taas se vaihe, etten edes viitsisi oikein mennä vaa'alle. Viimeksi olen painanut näin paljon joskus niinä vuosina, kun juopottelin vaan enkä reenannut lainkaan.

Jos tästä jotain hyvää hakee niin onhan mulla lihaksetkin kasvanu aika paljon. Tuntuu nyrkkeilykin ihan erilaiselta kun olen niin jämerä :/

Lisäksi: maha on ollut jo pitkään kipeä. Mahdollisesti laktoosi-intoleranssi, ärtynyt paksusuoli tai jotain muuta, mitä? En tiedä. En oikein ehtisi ravata labrassa. Kaiken kaikkiaan aika pitkälti kehossa hirvittävän nuhjuinen, tukkoinen ja turvonnut olo. Enkö mää ikinä ole kunnossa? :(

onko lihomisesi todellista painonnousua vaiko kuviteltua? esim. olisiko kehonkuvasi vääristynyt? mikä on pituus/painosuhteesi? tai voisiko painonnousu selittyä nesteen kerääntymisellä tai sillä lihasmassan lisääntymisellä (muistathan et lihas painaa enemmän kuin läski...!), tuossa tapauksessa painonnnousua on turha säikähtää, sillä enemmän lihaksia tietää enemmän voimaa ja bodya, mitä näytellä...;)

ja jos painoluokkalajissa kilpailet niin oisko aika siirtyä seuraavaan luokkaan??? tyhmää sen takia ois alkaa dieettaamaankaan hirveesti, vai?
tsemppiä treeneihin ja löytyihän siitä jotain positiivistakin!

jos epäilet laktoosi-intoleranssia niin kokeile vaihtaa maitotuotteet hyla/laktoosittomiin, niin mäkin tein, kun ei teini-iässä enää tavan maito sopinut mahalle, ei siitä tartte lääkäriin mennä, paitsi jos vatsaoireet ei jonkin ajan kokeilunkaan jälkeen helpota... ja turvonneeseen oloon löytyy helpotusta; nesteenpoistolääkkeitä saa luontaistuotekaupoista ja kantsii kokeilla myös suolihuuhtelua (ei oo niin kamala toimitus kuin moni luulee...), apteekista saa pusseja alle 5 egen. lisäohjeita voin antaa jos tarviit, kysy vaan rohkeasti...:)
 
mua itteeni taas vituttaa kun aviomiesotti musta bikinikuvia fitness- poseerausasennoissa ja mä näytän kauheelta tikulta vieläkin...ja mä kun oon ihaillut lihasten "kasvua", vaikka taitaa olla et ne vaan erottuu nyt vähän selkeemmin...mä oon vähän kärsimätön luonne... treenauksen aloitin viikko sitten 1,5v:n tauon jälkeen (vaik oonkin liikkunut muuten täs välissä), ni mitä muutakaan voi odottaa jaloissa on ihan hyvin lihasta mut yläkroppa on tosi surkee..; luut vaan paistaa läpi... ja kädet on tikut vaikka ne onkin vähän paksuuntuneet...mur...sanoi pikku tikru ja paineli hermosavuille miettimään, kuinka kauan kestää saada kunnon fitness-kroppa et pääsis jopa ehkä kisaamaan...Tikrut kun ovat hyvin hätäisiä liikkeissään ja hyvin kärsimättömiä..."kaikki mulle ja nyt heti!!!"murrr...:curs:
mut tämä pikku tikru ei luovuta niin helposti...paljon on töitä ja öitä edessä... mut tavoitteesta ei tingitä! kertokaapa oi, jos viitsitte, kuinka kauan menee kovalla treenillä upean kropan kehittäessä ja miten se tapahtuu???? treenaan 4-jakoisella ohjelmalla kovaa 4x/vko + 2-3x40-90min. aerobinen/rasvanpolttolenkki. ja mitat nyt 162cm/46kg...:jahas:
 
onko lihomisesi todellista painonnousua vaiko kuviteltua?

ja jos painoluokkalajissa kilpailet niin oisko aika siirtyä seuraavaan luokkaan??? tyhmää sen takia ois alkaa dieettaamaankaan hirveesti, vai?
tsemppiä treeneihin ja löytyihän siitä jotain positiivistakin!

Olen vaihtanut jo painoluokkaa niin paljon, että enää en voi. Nykyinenkin on liian iso sarja minulle periaatteessa, mutta säästyn edes jonkin verran siltä rääkkäämiseltä. Kehonkuvani tuskin on ihan realistinen, mutta kiinnitän huomiota lähinnä muutokseen, joka perustuu ihan faktoihin: paino nousee, maha kasvaa, perse leviää. Ei se peili niin paljon valehtele. :).

Hylaan on jo siirrytty. Kai sinne labraankin olisi pakko mennä, tänään oli taas niin saatanan kipeä maha.

Kiitos tsempeistä. Treeni kyllä kulkee. Päätin myös olla ainakin toistaiseksi aloittamatta mitään dieettiä; joskus pelkkä lepokin voi poistaa nestettä kropasta aika paljon. Omituinen vitutuksen aiheuttaja onkin muuten se, että duunissa tuo vessassa käyminen on aina hiton vaivalloista. Olen milloin missäkin päin kaupunkia maata ruopsuttamassa, ja sitten sitä juomista tulee vähän pihdattua - jos lähin vessa on kahvilassa jossain puolen kilsan päässä. Itsestä on nyt alkanut tuntua, että tämäkin vaikuttaa tuohon mahaan tai kroppaan jotenkin.

Eikä mua nyt oikeastaan edes vituta. Merkillistä.

Ja marionille itselleen: ei ne lihakset niiiiiin nopiasta takaisin tule. Sulla on hyvä pohja, jolle lähteä rakentamaan. Pari viikkoa vielä kunnon reeniä ja kunnon syömistä niin johan alkaa lihasta tulla. Ja muista myös ne kevyet viikot. Tolla tahdilla helposti vaan saa se painon putoamaan eikä nousemaan, jos ei syä tarpeeksi.
 
Suoraan sanottuna vituttaa tällä hetkellä aika monikin asia. Olen lomalla, päivät vaan kuluu eikä mitään saa tehtyä. Olen tosi usein yksin aamusta iltaan, eikä oikein ole ketään ketä voisi tavata. Ne pari ihmistä joita voisi on sitten töissä. Koitin kattoa oisko jotain kursseja tai muuta mille voisi osallistua ettei tarvitsisi koko heinäkuuta olla ihan vain itseni kanssa, mutta en löytänyt oikein mitään. Elämäntapaprojektikin takkuaa, ehkä juuri siksi, että olo on niin kurja ja yksinäinen.

No, siinä, sainpas avauduttua.
 
Oltiin vkloppuna laivalla ja avokin puhelin varastettiin. Ja tänään aamulla hän alotti uudessa työpaikassa eri paikkakunnalla, ilman puhelintaan ja kavereiden numeroita. Kuulosti vähäsen masentuneelta ku soitteli prepaidillaan. Saa hankittua uuden liittymän vasta viikon päästä (toivottavasti saa vanhan numeron käyttöön.) Mulla on itellä ihan kauhee ikävä (ja krapulan yöhoureet eessä yksin) ja tuntuu et en osaa tukea riittävästi. Huolestuttaa et mitä jos ei kaveri viihdykään, vuosi on pitkä aika. Toisaalta haluan uskoa et homma lähtee viel toimimaan kun käytännön asiat saa kulkemaan ja tottuu uusiin ympyröihin ja toivon et myös mä totun elelemään osan viikosta itekseni. Nyt on tosiaan poru puserossa ja pala kurkussa. Kaiken lisäks upo uusi (kolme kuukautta vanha) läppärikin kiukuttelee, akun kanssa jotain ongelmaa. Ja mä lainasin oman puhelimeni avokille ja huomasin nyt vasta et ei se puhelin olekaan tallettanu numeroita simkortille kuin 10 kpl, joten mulla ei ole edes kavereiden numeroita, et vois soittaa ja jutustella. (Kaverit on kaikki eri paikkakunnilla.) Pitääkö noitten käytännön asioidenkin kiusata just ku on sydänsuruja? Ihan kauheen yksinäinen olo. Jotenkin kännykkä on osa perusturvallisuuden tunnetta. Vaikka ei koko päivänä soittas kellekään tai kukaan ei soittas ni kuitenkin on turvallinen olo ku tietää et voi soittaa. Tää nyt on tällästä krapulaista ahdistusta (juon n. kerran vuodessa ja krapulamorkkis on tosi harvinaista, ja sitäkin kamalampaa.) Todellakin nyt muistan miksi mä en käytä ollenkaan alkoholia. Nää liskodiskot on kamalia. Normaalisti pystyy menemään juoksemaan tai puntille jos on jostain syystä paha mieli ja taas tulee hyvä olo mut krapula yksin on kamalinta maailmassa. Menis jo ohi tää krapulahäröily. Mä en ole nukkunu kahteen yöhön kunnolla, joten unenpuute latistaa mielialaa myös.
 
Suoraan sanottuna vituttaa tällä hetkellä aika monikin asia. Olen lomalla, päivät vaan kuluu eikä mitään saa tehtyä. Olen tosi usein yksin aamusta iltaan, eikä oikein ole ketään ketä voisi tavata. Ne pari ihmistä joita voisi on sitten töissä. Koitin kattoa oisko jotain kursseja tai muuta mille voisi osallistua ettei tarvitsisi koko heinäkuuta olla ihan vain itseni kanssa, mutta en löytänyt oikein mitään. Elämäntapaprojektikin takkuaa, ehkä juuri siksi, että olo on niin kurja ja yksinäinen.

No, siinä, sainpas avauduttua.

höh :( nautihan yaya nyt siitä ,et oot lomalla ja omasta seurastasi..Käy retkillä (puistot,korkeansaaret,rannat,vaikka eri kaupungit)..otat eväitä,hyvän kirjan ja avoimen mielen mukaan. Luovuutta lomalaiselle :)
 
Pieniä univaikeuksia taas; neljän tunnin yöunet takana viimeisinä kolmena yönä. En tiedä olenkohan sittenkään ihan toipunut vielä siitä oireettomasta virtsatientulehduksesta aiheutuneesta munuaistulehduksesta, sillä joka yö herään suunnilleen tunnin välein kamalaan hikoiluun. Antibioottikuuria on onneksi vielä jaljellä ja toivottavasti ne tehoaa. Ja tuo munuaistulehdus otti todellakin päähän sekä huolestutti aivan suunnattomasti. Koko juhannuskin meni sairaalassa. :( No, lähdenpä tästä sitten aamuaerobiselle...
 
Olen vaihtanut jo painoluokkaa niin paljon, että enää en voi. Nykyinenkin on liian iso sarja minulle periaatteessa, mutta säästyn edes jonkin verran siltä rääkkäämiseltä. Kehonkuvani tuskin on ihan realistinen, mutta kiinnitän huomiota lähinnä muutokseen, joka perustuu ihan faktoihin: paino nousee, maha kasvaa, perse leviää. Ei se peili niin paljon valehtele. :).

Hylaan on jo siirrytty. Kai sinne labraankin olisi pakko mennä, tänään oli taas niin saatanan kipeä maha.

Kiitos tsempeistä. Treeni kyllä kulkee. Päätin myös olla ainakin toistaiseksi aloittamatta mitään dieettiä; joskus pelkkä lepokin voi poistaa nestettä kropasta aika paljon. Omituinen vitutuksen aiheuttaja onkin muuten se, että duunissa tuo vessassa käyminen on aina hiton vaivalloista. Olen milloin missäkin päin kaupunkia maata ruopsuttamassa, ja sitten sitä juomista tulee vähän pihdattua - jos lähin vessa on kahvilassa jossain puolen kilsan päässä. Itsestä on nyt alkanut tuntua, että tämäkin vaikuttaa tuohon mahaan tai kroppaan jotenkin.

Eikä mua nyt oikeastaan edes vituta. Merkillistä.

Ja marionille itselleen: ei ne lihakset niiiiiin nopiasta takaisin tule. Sulla on hyvä pohja, jolle lähteä rakentamaan. Pari viikkoa vielä kunnon reeniä ja kunnon syömistä niin johan alkaa lihasta tulla. Ja muista myös ne kevyet viikot. Tolla tahdilla helposti vaan saa se painon putoamaan eikä nousemaan, jos ei syä tarpeeksi.

joo eiku kysyin vaan mielenkiinnosta, koska mulle peili ja silmät on valehdelleet ja valehtelee vieläkin (mut vaatteet on aika hyvä mittari, ne kun ei kasva/ kutistu itsestään...:)) joo...täytyy vaan jatkaa kärsivällisesti treeniä ja muistaa syödä ja levätä, kun ei paljon muutakaan pakollista tekemistä ole, voin keskittyä tähän projektiin täysillä.. mut kyl mä tapaan kavereita yms. ettei ajatukset pelkästään oman navan ympärille jumitu...;) be patient, my friend, said Eeyore to little Tigger and then they went to bed to sleep, just to wake to watch Oz, and then they got back to asleep...and Tigger woke early as sun rose and let Eeyore sleep few hours and sneaked to pakkis...:hyper: and when He'd wake they'd go to the K-clinic to get their methadon-medication (to keep them clean...:rolleyes:) and then they would go to the gym again... happy and hard training to everyone today!!!!:hyper:
 
Ahdistaa ihan mielettömästi... oon ihastunu kahteen ihanaan mieheen ja en osaa päättää kumman kanssa olisin... olen tapaillut nyt molempia viikon ajan ja pakko sanoa että tosi huono omatunto aina kun olen toisen kanssa ja välillä taas suurinpiirtein :hyper: fiiliksissä. Viikon jälkeen ei tietysti kovin hyvin tunne toista että vaatisi pidemmän tutustumisen ennenkö pystyn päättämään, mutta tosi inhottavaa tapailla toista toisen selän takana... :(
Että osaakin olla hankala tilanne...
 
Mie oon saamassa pikku hilijaa tarpeekseni tästä sinkkuilusta. Baarit ei oo koskaan oikein kiinnostaneet ja eipä miullekaan tullut tuossa murkkuiässä mitään "pakko kulkea baareissa"-fiilistä ja riekkuminenkaan kiinnostanut samalla lailla kuin parhaita kavereita. Yksi lyhyt seurustelusuhde on takana ja eikä meikäläistä kiinnosta mikään villi sinkkuelämä, jolloin riekutaan baareissa ja kuljetaan kukasta kukkaan, vaan viihdyn paljon paremmin kotosalla jotain hyvää elokuvaa katsoen. Mä voisin jo ihan hyvin tässä iässä sitoutua lopullisesti ja hankkia vaikka perhe, mutta harvaapa miestä kiinnostaa vielä tässä iässä sitoutua loppuelämäksi. Eli toisin sanoen, mä oon vanhana syntynyt, kun ei hilluminen ja riekkuminen kiinnosta, mutta mulle se kuitenkin iskee sitten vasta viidenkympin villityksen aikana :rolleyes: .
 
Mie oon saamassa pikku hilijaa tarpeekseni tästä sinkkuilusta. Baarit ei oo koskaan oikein kiinnostaneet ja eipä miullekaan tullut tuossa murkkuiässä mitään "pakko kulkea baareissa"-fiilistä ja riekkuminenkaan kiinnostanut samalla lailla kuin parhaita kavereita. Yksi lyhyt seurustelusuhde on takana ja eikä meikäläistä kiinnosta mikään villi sinkkuelämä, jolloin riekutaan baareissa ja kuljetaan kukasta kukkaan, vaan viihdyn paljon paremmin kotosalla jotain hyvää elokuvaa katsoen. Mä voisin jo ihan hyvin tässä iässä sitoutua lopullisesti ja hankkia vaikka perhe, mutta harvaapa miestä kiinnostaa vielä tässä iässä sitoutua loppuelämäksi. Eli toisin sanoen, mä oon vanhana syntynyt, kun ei hilluminen ja riekkuminen kiinnosta, mutta mulle se kuitenkin iskee sitten vasta viidenkympin villityksen aikana :rolleyes: .

Heh, ihan kuin mun näppiksiltä:D Mäkin haluaisin jo vakiintua ja tehdä vaikka penskojakin jo, jos olis vaan mies joka haluais samaa. Mies mulla kyllä on ollut jo useita vuosia, ja ennen hänkin oli samaa mieltä että haluaa vakiintua jne. Mut eipä taida olla enää, laukaisi tässä jonkin aikaa sitten ettei halua lapsia, koskaan. Ja niinkun me ollaan teineistä asti suunniteltu perheen perustamista jne.. Koski aika vitusti.

Tällä hetkellä mä oon jo jotenkin hyväksyny sen, etten tämän miehen kanssa tule saamaan sitä mitä mä elämältäni haluan, silti vaan vielä sinnittelen kuivuneessa suhteessa.. No, kyllä mä vielä joskus herään ja saan itteni irti tästä sumusta. Intohimoa kyllä riittäisi vaikka muille jakaa, ei vaan jaksaisi tuhlata sitä tommoseen turvonneeseen sohvaperunaan..
 
Ärsyttää ihan suunnattomasti kun omat asiat kusee toisten aikaansaamattomuuden takia!!! Tulee jotenkin niin epätoivonen olo kun ei enää itse pysty tekemään mitään asioiden eteen, joutuu vaan odottelemaan ja odottelemaan. kurkkua oikein kuristaa kun niin potuttaa!!Argh!!Täytyy varmaan taas kohta lähteä lenkille jos olo paranisi..Pitäisi, tai olisi pitänyt jo aikaa sitten toimittaa noihin valtion virastoihin todistuksia ja lipareita, mutta en saa milään palkkaa, enä palkkakuitteja, ja ilman niitä ei omat asiat edisty ollenkaan..
 
Kävin juuri Ikeassa. Ostin liian lyhyet verhot ja liian korkean sohvapöydän. Miks vitussa en voinut mitailla vähän kotona ennen lähtöä..

Kurkku on ollut puoltoista viikkoa kipeä.
 
^Muistuupa mieleen oma taannoinen ikea-keikka... Ostin sieltä vääränlaisen sädekaihtimen jonka vein hetimiten takaisin, sekä olin aivan vähällä ostaa tv-tason jonka pakkaus ei olisi mahtunut autoon. Onneksi tajusin asian jo kassajonossa ja vein tason takaisin paikoilleen.

Mua vituttaa, kun ekana lomapäivänä pitää olla tämmöinen koiranilma. Jos nyt ei aurinko paistaisi niin ei siinä mitään, mutta kun sataa KAATAMALLA niin eipä paljon lähdetä tekemään loikkatreeniäkään. Niin sokerista minä olen.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom