- Liittynyt
- 28.12.2005
- Viestejä
- 252
:itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku:
Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread
- Keskustelun aloittaja PMLats
- Aloitettu
:itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku::itku:
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 24.7.2006
- Viestejä
- 46
Tämä on lapsellista, mutta silti samalla ärsyttää ja surettaa. Äiti kävi muutaman päivänä ruokkimassa kissaani, kun olin muualla. Tietenkin kiva. "Ystävällisyyttään" oli myös tiskannut, siirtänyt pesukoneen ym. Sanoin sitten takasin tullessani, että ei olisi tarvinnut siivota, koska siivoan itse kun siivoan. Hän siihen, että luulin että ilahdutin sinua ja olisit kiitollinen, kun et itse jaksa siivota ja sitä rataa. Riitahan siitä sitten tuli. Nyt äiti on verisesti loukkaantunut.
Muistaakseni tämä on tapahtunut aiemminkin. Ja eikö se ole oma päätökseni, haluanko jonku siivoavan vai en. Meinasin jo pyytää anteeksi, mutta aloin miettimään, että kai minäkin saan olla joskus oikeassa. :jahas:
Kun monesti on kuullut äidiltä arvostelua siitä, kuinka "kehtaa" ihminen, jolla on lapsiakin asua tuollaisen sotkun keskellä. Raskaita nämä sukulaissuhteet. Miten ratkaisette saman tyyppisiä tilanteita? Olis edes kysyny, saako siivota. No, pikkujuttuhan tämä tavallaan on.
Muistaakseni tämä on tapahtunut aiemminkin. Ja eikö se ole oma päätökseni, haluanko jonku siivoavan vai en. Meinasin jo pyytää anteeksi, mutta aloin miettimään, että kai minäkin saan olla joskus oikeassa. :jahas:
Kun monesti on kuullut äidiltä arvostelua siitä, kuinka "kehtaa" ihminen, jolla on lapsiakin asua tuollaisen sotkun keskellä. Raskaita nämä sukulaissuhteet. Miten ratkaisette saman tyyppisiä tilanteita? Olis edes kysyny, saako siivota. No, pikkujuttuhan tämä tavallaan on.
- Liittynyt
- 21.12.2004
- Viestejä
- 484
- Ikä
- 41
huono päivä
kämppä jo kaksi vuotta vaiheessa. ei vessaa ja kylppäriä valmiina:( käytiin eilen kaveripariskunnalla ja se mies on rempannut asunnon aivan ihanaksi. just sellai sisustus mitä ite haluaisin. saamattomuus. miten voi raha-asiat kusta niin paljon tässä taloudessa? en ymmärrä sitten niin millään.:itku: tekisin jos osaisin ja jos asunto olis oma, mutta mitäpä mä remppaan toisen kämppää kun itellä ei rahaa kiinni tippaakaan ja avokilla velkaa mulle, joten ei nappaa antaa penniäkään sille. avokkia ei oman kämpän kunto kiinnosta mitään. noh ei kohta muakaan.. mun tavarat levällään makkarissa kun ei ole tilaa minne laittais. meneehän se näinki joo.
samaisissa illan istujaisissa oli eräs todella kusipää mies. aivan adhd ja "mä oon vähän stadista, eix huomaa?? wat evö.vittu mul menee 800 egee viikonloppuisin viinaan, radalla jees." muutenkin sen jutut oli jostain syvältä. aina keskeytti ja käyttäytyi vain tosi törkeesti. morjens vain. käy sääliks sen tyttöystävää kun valahteli sille illan tapahtumista.. no onneksi avokki ei tuollain apina ole vaik eihän kukaan täydellinen ole.
kämppä jo kaksi vuotta vaiheessa. ei vessaa ja kylppäriä valmiina:( käytiin eilen kaveripariskunnalla ja se mies on rempannut asunnon aivan ihanaksi. just sellai sisustus mitä ite haluaisin. saamattomuus. miten voi raha-asiat kusta niin paljon tässä taloudessa? en ymmärrä sitten niin millään.:itku: tekisin jos osaisin ja jos asunto olis oma, mutta mitäpä mä remppaan toisen kämppää kun itellä ei rahaa kiinni tippaakaan ja avokilla velkaa mulle, joten ei nappaa antaa penniäkään sille. avokkia ei oman kämpän kunto kiinnosta mitään. noh ei kohta muakaan.. mun tavarat levällään makkarissa kun ei ole tilaa minne laittais. meneehän se näinki joo.
samaisissa illan istujaisissa oli eräs todella kusipää mies. aivan adhd ja "mä oon vähän stadista, eix huomaa?? wat evö.vittu mul menee 800 egee viikonloppuisin viinaan, radalla jees." muutenkin sen jutut oli jostain syvältä. aina keskeytti ja käyttäytyi vain tosi törkeesti. morjens vain. käy sääliks sen tyttöystävää kun valahteli sille illan tapahtumista.. no onneksi avokki ei tuollain apina ole vaik eihän kukaan täydellinen ole.
- Liittynyt
- 8.9.2004
- Viestejä
- 516
Itseasiassa mä olen taas tosi iloinen, jos äippä on käynyt siivoamassa. Tosin kohteliaisuuden nimissä kyllä pitäisi lupa ensin kysyä ennen kuin alkaa toisen huushollissa hääräilemään.
Mitäs jos soittaisit äidillesi ja kertoisit hänelle ilman ärräpäitä miksi pahoitit mielesi. Että oli ihana ele siivota, mutta seuraavan kerran kysyisi ennen kuin alkaa ominpäin tekemään. Että kotisi on kuitenkin sinun oma ja sinä haluat päättää milloin ja kuka siellä siivoaa. Äiti kuitenkin varmasti rakastaa sinua ja haluaa vain olla avuksi. Hän luultavasti haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja haluaa lapselleen parasta: siispä päätti yllättää sinut ja siivota.
Anna hänelle matot pestäväksi, niin saapa touhottaa kotonansa ja tuntea olevansa tarpeellinen:D
- Liittynyt
- 18.3.2005
- Viestejä
- 2 682
Joopa. Meidän äitillä on selkeitä vaikeuksia ymmärtää, että hän ei voi olla ja elää MINUN kotonani kuten omassansa. Mä saan hepulin, kun äiti aina häärää ja höyryää, eikä mikään kaunis puhuttelu mene perille. "Mutta enhän minä voi syödä jos pöydällä on leivänmuruja!" -tyyli on vähintään ärsyttävä ja viimeksi uhkasinkin suoraan porttikiellolla, jos ei aikuinen ihminen osaa kunnioittaa lapsensa kotia ja tahtoa. Sattuneesta syystä äitiä ei onneksi näy kovin usein (asutaan eri kaupungeissa) ja silloinkin käy ihan päiväseltään. :D
Deleted member 5830
Silmälasien ostaminen :curs: Kun viimein on saanu säästettyä rahat uusien lasien ostoon, niin sesonki ei suosi, ei. Joka paikassa on alennusmyynti ja uutuudet on jotain ihan kasarikauhuja, ja mun nykyiset lasit on niin naarmuiset et uusille ois huutava tarve. Onkohan tilanne vain tässä tuppukaupungissa tämmönen vai koskeekohan havainnot koko maata??? Meinaan vois lähtee jonnekin muualle ostoksille, jos kävis parempi mäihä. Tai sitten jätän rahat suosiolla oottamaan syysmallistojen saapumista. Onkohan silmälaseissa sama juttu kun vaatteissa et tähän aikaan jäljellä on vaan jämät.
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 1 081
Mua on jo kauan ahdistanut mun suhde omaan äitiini.. Meillä ei vaan ole minkäänlaista yhteyttä tai "yhteistä kieltä" millä puhua. Meijän heikko suhde ei oo kyllä mikään ihme ottaen huomioon, millasta elämää ollaan eletty 3/4 mun elämästä. Äiti on nyt ollut reilu 5 vuotta raittiina, loput 15 vuotta mun elämästä se käytti kovia huumeita ja mä olen katsellut sitä häröilyä ja moraalitonta elämäntapaa vierestä lähes koko kasvuikäni ajan. Mun onneksi lastensuojeluviranomaiset puuttui asioihin mun ollessa 10v. ja saatiin siskon kanssa mahdollisuus kasvaa terveemmässä perheyhteisössä ilman väkivaltaa ja jatkuvaa turvattomuudentunnetta. Mä olin kuitenkin paljon myös äitini luona, joten elin ns. toinen jalka siinä vanhassa helvetissä ja toinen jalka uudessa paremmassa elämässä - en oikein tiennyt minne kuulun.
Vuosia kului, kodit vaihtui ja nyt olen tässä. Oon tehnyt paljon töitä näiden asioiden kanssa ja antanut p-a-l-j-o-n anteeksi. Mutsi on tehnyt myös todella hatunnoston arvoisen työn itsensä ja raittiutensa kanssa. Mun ja äidin suhde on vaan niin vaikea ja hallitsematon. Ollaan monet kerrat koitettu puhua, mutta äidin pinna ratkeaa ristiriitatilanteissa tod nopeasti ja loppujen lopuksi "keskustelu" onkin pelkkää huutoa ja itkua. Musta tulee näissä riitatilanteissa aina ihan pikkutyttö - mä vaivun siihen samaan tilaan, missä olin joskus lapsena kun tiesin kohta savani turpaan ja kovaa. En osaa enkä jaksa puolustautua - kuuntelen vaan kaikki haukkumiset kiltisti ja annan äidin hajottaa ja vähätellä mua. On ollut myös ajanjaksoja jolloin meillä on mennyt tosi hyvin, mutta oon moneen otteeseen joutunut toteamaan, että ne on vaan pieniä hetkiä, jotka päättyy viimeistään siinä vaiheessa kun jompi kumpi kohtaa elämässään ongelmia ja toinen ottaa ne liian henkilökohtaisesti. Tätä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.
Äiti on nyt ollut tosi huonossa kunnossa henkisesti eron jälkeen ja fyysisesti interferonihoitonsa vuoksi. Siihen ei saa minkäänlaista kontaktia eikä sen kanssa pysty keskustelemaan kun se hössöttää vaan eikä osaa pysähtyä kuuntelemaan. Oon antanut äidin voinnin vaikuttaa itseeni ja omaan elämääni aivan liikaa - kannan huolta siitä niin paljon että mun oma elämä kärsii siitä. Lähipäivinä oon tajunnut, että "jumalauta, mä oon aikuinen ihminen nyt - mun ei kuulu ottaa vastuuta mun äidistä tai sen voinnista". Okei, mä voisin olla sen tukena ja jeesata sitä sen verran kuin pystyn, mutta meidän tilanteessa mä en vaan ole se henkilö - musta ei yksinkertasesti ole siihen. Mutsi imee musta kaikki voimat ja elämänilon, eikä se ole sen vika! Meidän tausta on jättänyt muhun niin suuria arpia ja ne arvet on vielä suht tuoreita, joten kukaan ei voi väittää, että me voitas olla niinkun ketkä tahansa äiti ja tytär. Tähän asti mä oon vaan uskotellut itselleni muuta.
Tänään mä päätin etten halua enää roikkua tässä paskassa. Ajattelin jutella äipälle nätisti ja sanoa, että olis parempi kun ei oltas enää tekemisissä. Sanoin äidille että haluan puhua sen kanssa ja me mentiin koirien kanssa lenkille. Tää tulee paikalle puhuen puhelimessa jotain juorupuhelua joka jatkui seuraavat 15min. Kunnes pääsin vihdoin puhumaan ja sanoin, että oon miettinyt meidän välejä ja että tää hajottaa mua tosi paljon, niin alkoi aivan kauhea huuto. Lopulta me seisottiin siinä 3m toisistamme paikallisten pentujen ympäröiminä ja mutsi huusi mulle pää sinisenä. Menin taas siihen tilaan että itkin vaan ja koitin sanoa etten haluis asioiden jäävän tällä tavalla - että voitasko lähteä omille teille sovussa eikä kauheen tappelun ja haukkumisen hajottamina. Koitin sanoa monta kertaa, mutta ihan turhaan.
Mä tiedän, että äiti ei tahallaan satuta mua vaan se on tosi sairas, mutta silti tää sattuu niin paljon. Mä yritin puhua, mutta mun äiti teki oman valintansa ja vei tilanteen loppuun vanhalla kaavallaan. Annoin sille mahdollisuuden pyyhkiä meidän välit pölyrätillä ja erota rauhallisin mielin. Oon tehnyt tehtäväni eikä multa voi vaatia enempää. En syytä ketään enkä ota mitään marttyyrin roolia. Haluun vaan sanoa täällä kaikille niille, joilla on terve ja hyvä suhde omaan äitiin tai isään tai sijaisvanhempiin, että muistakaa miten suuri voimavara se on teille ja antakaa sille arvoa. Se ei ole itsestäänselvyys kaikille.
Tää teksti ei oikeestaan edes kuulu tälle vitutus palstalle, koska mua ei enää edes vituta. Tällä hetkellä mä olen surullinen ja samalla tyytyväinen. Mun ja äitini kohdalla asiat meni näin ja sillä selvä. Tunnen varmasti jonkin aikaa surua tästä mutta nyt tunnen olevani vahvoilla kun se soutamis-huopaamis-kuvio on pistetty poikki. Mä elän nyt omaa elämää ja päästän irti mun menneisyydestä. Äiti on kuitenkin aina äiti ja tulee olemaan mulle aina yhtä rakas :haart:
Vuosia kului, kodit vaihtui ja nyt olen tässä. Oon tehnyt paljon töitä näiden asioiden kanssa ja antanut p-a-l-j-o-n anteeksi. Mutsi on tehnyt myös todella hatunnoston arvoisen työn itsensä ja raittiutensa kanssa. Mun ja äidin suhde on vaan niin vaikea ja hallitsematon. Ollaan monet kerrat koitettu puhua, mutta äidin pinna ratkeaa ristiriitatilanteissa tod nopeasti ja loppujen lopuksi "keskustelu" onkin pelkkää huutoa ja itkua. Musta tulee näissä riitatilanteissa aina ihan pikkutyttö - mä vaivun siihen samaan tilaan, missä olin joskus lapsena kun tiesin kohta savani turpaan ja kovaa. En osaa enkä jaksa puolustautua - kuuntelen vaan kaikki haukkumiset kiltisti ja annan äidin hajottaa ja vähätellä mua. On ollut myös ajanjaksoja jolloin meillä on mennyt tosi hyvin, mutta oon moneen otteeseen joutunut toteamaan, että ne on vaan pieniä hetkiä, jotka päättyy viimeistään siinä vaiheessa kun jompi kumpi kohtaa elämässään ongelmia ja toinen ottaa ne liian henkilökohtaisesti. Tätä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.
Äiti on nyt ollut tosi huonossa kunnossa henkisesti eron jälkeen ja fyysisesti interferonihoitonsa vuoksi. Siihen ei saa minkäänlaista kontaktia eikä sen kanssa pysty keskustelemaan kun se hössöttää vaan eikä osaa pysähtyä kuuntelemaan. Oon antanut äidin voinnin vaikuttaa itseeni ja omaan elämääni aivan liikaa - kannan huolta siitä niin paljon että mun oma elämä kärsii siitä. Lähipäivinä oon tajunnut, että "jumalauta, mä oon aikuinen ihminen nyt - mun ei kuulu ottaa vastuuta mun äidistä tai sen voinnista". Okei, mä voisin olla sen tukena ja jeesata sitä sen verran kuin pystyn, mutta meidän tilanteessa mä en vaan ole se henkilö - musta ei yksinkertasesti ole siihen. Mutsi imee musta kaikki voimat ja elämänilon, eikä se ole sen vika! Meidän tausta on jättänyt muhun niin suuria arpia ja ne arvet on vielä suht tuoreita, joten kukaan ei voi väittää, että me voitas olla niinkun ketkä tahansa äiti ja tytär. Tähän asti mä oon vaan uskotellut itselleni muuta.
Tänään mä päätin etten halua enää roikkua tässä paskassa. Ajattelin jutella äipälle nätisti ja sanoa, että olis parempi kun ei oltas enää tekemisissä. Sanoin äidille että haluan puhua sen kanssa ja me mentiin koirien kanssa lenkille. Tää tulee paikalle puhuen puhelimessa jotain juorupuhelua joka jatkui seuraavat 15min. Kunnes pääsin vihdoin puhumaan ja sanoin, että oon miettinyt meidän välejä ja että tää hajottaa mua tosi paljon, niin alkoi aivan kauhea huuto. Lopulta me seisottiin siinä 3m toisistamme paikallisten pentujen ympäröiminä ja mutsi huusi mulle pää sinisenä. Menin taas siihen tilaan että itkin vaan ja koitin sanoa etten haluis asioiden jäävän tällä tavalla - että voitasko lähteä omille teille sovussa eikä kauheen tappelun ja haukkumisen hajottamina. Koitin sanoa monta kertaa, mutta ihan turhaan.
Mä tiedän, että äiti ei tahallaan satuta mua vaan se on tosi sairas, mutta silti tää sattuu niin paljon. Mä yritin puhua, mutta mun äiti teki oman valintansa ja vei tilanteen loppuun vanhalla kaavallaan. Annoin sille mahdollisuuden pyyhkiä meidän välit pölyrätillä ja erota rauhallisin mielin. Oon tehnyt tehtäväni eikä multa voi vaatia enempää. En syytä ketään enkä ota mitään marttyyrin roolia. Haluun vaan sanoa täällä kaikille niille, joilla on terve ja hyvä suhde omaan äitiin tai isään tai sijaisvanhempiin, että muistakaa miten suuri voimavara se on teille ja antakaa sille arvoa. Se ei ole itsestäänselvyys kaikille.
Tää teksti ei oikeestaan edes kuulu tälle vitutus palstalle, koska mua ei enää edes vituta. Tällä hetkellä mä olen surullinen ja samalla tyytyväinen. Mun ja äitini kohdalla asiat meni näin ja sillä selvä. Tunnen varmasti jonkin aikaa surua tästä mutta nyt tunnen olevani vahvoilla kun se soutamis-huopaamis-kuvio on pistetty poikki. Mä elän nyt omaa elämää ja päästän irti mun menneisyydestä. Äiti on kuitenkin aina äiti ja tulee olemaan mulle aina yhtä rakas :haart:
- Liittynyt
- 24.7.2006
- Viestejä
- 46
Kiitos vastauksista Jonna ja muut. Äidin kanssa sovittu. 
Kai tuli vaan niin paha olo, kun joku arvioi minun "taloudenhoitotaitojani" (kyseenalaisia sellaisia).
Sitten uusi murheenkryyni (näköjään minulla niitä riittää). Olen näin vanhemmalla iällä autokoulussa, ja jo toisen kerran inssi hylätty! Stressaan tuosta aivan kamalasti, ja olen myös älyttömän arka uusissa jutuissa. Onko muita toivottomia tapauksia. Minulla oli muutamia ryhmittymisongelmia ja pienoista epävarmuutta. Melkein tuli sellainen olo, että heitän hanskat tiskiin, mutta en sentään. Tuntuu, että kuka vaan saa kortin, miksi en minä? En tiedä itkiskö vai nauraisko. Kai pitää vaan luottaa, että se joskua onnistuu.
Kai tuli vaan niin paha olo, kun joku arvioi minun "taloudenhoitotaitojani" (kyseenalaisia sellaisia).Sitten uusi murheenkryyni (näköjään minulla niitä riittää). Olen näin vanhemmalla iällä autokoulussa, ja jo toisen kerran inssi hylätty! Stressaan tuosta aivan kamalasti, ja olen myös älyttömän arka uusissa jutuissa. Onko muita toivottomia tapauksia. Minulla oli muutamia ryhmittymisongelmia ja pienoista epävarmuutta. Melkein tuli sellainen olo, että heitän hanskat tiskiin, mutta en sentään. Tuntuu, että kuka vaan saa kortin, miksi en minä? En tiedä itkiskö vai nauraisko. Kai pitää vaan luottaa, että se joskua onnistuu.
- Liittynyt
- 18.1.2005
- Viestejä
- 213
- Ikä
- 42
Vitun esimies. Oikeesti meni päivä pilalle sen takia! Elämäänsä kyllästynyt keski-ikäinen nainen joka on ottanut kesätyöntekijän silmätikukseen..
Oli niin lähellä etten sanonu sille päin naamaa jotain tosi pahaa. En kuuntele kyllä yhtään asiattomia kommentteja. Onneksi se ämmä jää lomalle juhannukselta!
Oli niin lähellä etten sanonu sille päin naamaa jotain tosi pahaa. En kuuntele kyllä yhtään asiattomia kommentteja. Onneksi se ämmä jää lomalle juhannukselta!
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 1 081
Kiitos kilppuli :haart:
- Liittynyt
- 4.3.2005
- Viestejä
- 4 072
- Ikä
- 42
Aivan järkyttävän huono treeni tänään. Penkki se vaan junnaa paikallaan, tuntuu, että se jopa laskee hitaasti mutta varmasti. tänään en saanut 55kilolla toistoakaan, en tosin edes yrittänyt, koska jos edeltävässä sarjapainossa oli ongelmia. Yleensä teen siis 2 x 6 tuolla viisvitosella. Onhan se nyt :curs: kun KAIKISSA muissa liikkeissä painot on koko ajan ylöspäin, mutta penkki.. tana.
- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 437
- Ikä
- 44
Todella masentava päivä ja fiilis. Ei jaksais tehä mitään eikä kiinnosta mikään, kaikkein vähiten tämä työ ja asiakaspalvelu. Ärsyttää kaikki, asiakkaat, työkaverit, radiosta kuuluva musiikki. Argh.
Onneksi pääsen töiden jälkeen salille ja sitten pumpin ohjaukseen. Ja onneksi huomenna on perjantai ja pääsen illalla kattomaan Lauri Tähkää, mutta vasta huomenna.
Onneksi pääsen töiden jälkeen salille ja sitten pumpin ohjaukseen. Ja onneksi huomenna on perjantai ja pääsen illalla kattomaan Lauri Tähkää, mutta vasta huomenna.
- Liittynyt
- 25.6.2007
- Viestejä
- 3
Nyt ahistaa
Tämä nyt ei ihan vitutusta oo, mutta pakko avautua jonnekin.
(ja hyvän kuvan musta saatte, kun ekat viestit mitä tänne mahtavaan foorumiin kirjoittelen on tällästa valitusta
)
Sain justiin kaverilta viestin, et se oli saanu hyväksymiskirjeen kouluun, johon molemmat haettiin. Oon töissä tietty enkä pääse käsiksi postiin kun vasta illalla. Ja sinne kouluun pääseminen on mulle TODELLA tärkeetä. Niiiiin tärkeetä. En yhtään tiää mitä teen, jos en pääse sinne. :wall: Kyseessä on mun tulevaisuus...Sitä alaa ei voi oikein muualla opiskella enkä mä haluu mitään muuta ammattia. On tullu pidettyä noita välivuosiakin jo liikaa.
Että nyt pelottaa ja adrenaliinit virtailee suonissa ympäriinsä. Voisin juosta tuhatta ja sataa ja huutaa ja vaikka mitä, kun jännittää niin prkeleesti. Nyt lentäis lanta ja muu lapioitava matsku oikein kauniissa kaaressa. Mutta hankala oikein purkaa tätä mihinkään, kun oon asiakaspalvelussa. Että hymyilen vaan satunnaisile asiakkaille, jotka ei oo tajunnu lähtä lomille täältä kaupungista.
Aaargh....
Tämä nyt ei ihan vitutusta oo, mutta pakko avautua jonnekin.
(ja hyvän kuvan musta saatte, kun ekat viestit mitä tänne mahtavaan foorumiin kirjoittelen on tällästa valitusta
)Sain justiin kaverilta viestin, et se oli saanu hyväksymiskirjeen kouluun, johon molemmat haettiin. Oon töissä tietty enkä pääse käsiksi postiin kun vasta illalla. Ja sinne kouluun pääseminen on mulle TODELLA tärkeetä. Niiiiin tärkeetä. En yhtään tiää mitä teen, jos en pääse sinne. :wall: Kyseessä on mun tulevaisuus...Sitä alaa ei voi oikein muualla opiskella enkä mä haluu mitään muuta ammattia. On tullu pidettyä noita välivuosiakin jo liikaa.
Että nyt pelottaa ja adrenaliinit virtailee suonissa ympäriinsä. Voisin juosta tuhatta ja sataa ja huutaa ja vaikka mitä, kun jännittää niin prkeleesti. Nyt lentäis lanta ja muu lapioitava matsku oikein kauniissa kaaressa. Mutta hankala oikein purkaa tätä mihinkään, kun oon asiakaspalvelussa. Että hymyilen vaan satunnaisile asiakkaille, jotka ei oo tajunnu lähtä lomille täältä kaupungista.
Aaargh....
- Liittynyt
- 24.2.2007
- Viestejä
- 14
No niin, sen siitä sitten saa kun ei yhtään mieti mitä kurkustaan alas tunkee.
Että pitää olla ääliö ja huijata itteään miten on muka herkuttelut "ansainnut"
Nyt sitten avautu taas silmät kun peili ja vaaka näytti karun totuuden, todella kauniin mahamakkaran olen kasvattanut. V-ituttaaaaa!! :wall:
Kurinpalautuksen paikka :whip:
Että pitää olla ääliö ja huijata itteään miten on muka herkuttelut "ansainnut"
Nyt sitten avautu taas silmät kun peili ja vaaka näytti karun totuuden, todella kauniin mahamakkaran olen kasvattanut. V-ituttaaaaa!! :wall:
Kurinpalautuksen paikka :whip:
- Liittynyt
- 27.6.2007
- Viestejä
- 90
no tänään alko salilla vituttaa niin maan vietävästi kun siellä olevat mutakuonot ym. äijät tuijotti mua kuin ei ois naista ennen nähnytkään ja vieläpä vaikka mulla oli aviomies mukana ja yhdessä treenattiin...käsittämättömän röyhkeetä...ei mitään rispektiä esim. parisuhdetta kohtaan vai mitä toi on...oli pakko johonkin päästä toi purkaan...jo helpotti vähän ja kyllä siellä salillakin keskaria tuijottelijoille näyttelin ja ärräpäätkin lenteli...lapsellista mut otti niin aivoon...:curs:
- Liittynyt
- 21.12.2004
- Viestejä
- 484
- Ikä
- 41
päänsärky:( voi miksi ei voi loppua ilman, että joutuu ottamaan droppia. niska- ja hartialihakset niin kipeät, että pään kääntäminen saa huippaamaan ja horjun kuin humalainen. ei tarvi edes mainita purentalihaksia, niin jumissa niin jumissa:( vois tietty mennä hierojalle, mutta kaikki rahat taas mennyt laskuihin - kiitos avokin. tyhmä olen kun aina uskon miehen maksavan velkaansa mulle. ei helvetti varaa edes hierojalle. *itkupotkuraivari* kaikki ne vaivaiset vkl:t, yövuorot ja tehty työputki hukkuu kaikki laskuihin. itelle ei jää mitään, ei edes hemmotelurahaa. ei, en sitä tarvi joka kuukausi. mutta olis kiva jos vois jotain itellekin ostaa muuta kuin salimaksun maksaa.
kun ei riitä rahat edes hierontaan, alkaa kohta saikku olla enemmän kuin tarpeen, kun töissä ei pysty yksinkertaisesti olemaan. tätäkö tää sit on seuraavat tuhat vuotta kuolemaan saakka, että mä maksan kaiken kun mies saa maksaa asuntoa itelleen. kaiken lisäksi avokki lähti polttareihin, ei siinä mitään. mutta kivasti kyllä rahaa sinne löytyy. ja sit ruisrockiin löytyy rahaa. mitäs minä sitten teen. olen kotona, kun rahat menee laskuihin. mulle ei jää rahaa mihinkään, ei helvetti yhtään mihinkään. yksin olis niin paljon helpompaa. en ainaista valehtelua. olis kiva uskoa lauseeseen: "kyl mä sen maksan." ahdistaa niin tää tilanne jo niin paljon, ettei meinaa henkeä saada:( saati tää stressi, minkä takia narskuttelen hampaita niin että kohta lentelee hampaan palat. tähän lisättyä se että hommaisin mahd. raudat purentavian takia, tietäis rahanmenoa 2000-4000euroa, mutta tällaisessa elämäntilanteessa voin vain haaveilla asiasta, koska palkasta ei jää käteen paljoa säästöön. no kaippa rakkauden tähden täytyy joskus kärsiä.
ei tämän näin pitänyt mennä. luulen ansaitsevani paljon parempaa, ainakin rehellisyyttä. aika väsynyt olo. olispa voimia lähteä tästä suhteesta pois. nyt riittää. tulee tästäkin kirjoituksesta huono omatunto, kun kirjoitan pahaa avokista. ei ole helppoa antaa anteeksi valehteluja ulosotoista, lainaamista rahoista kun luulin että toinen voisi kunnialla ne yrittää maksaa. sitten rahaa kuitenkin löytyy huvitteluun. kuinka vitsin luuseri sitä voi olla. tällä tarkoitan itteäni. itepä kärsin ja valitan. voimia jostain kiitos. anteeksi avautuminen. nyt nukkumaan. pääsee pakoon näitä juttuja.
kun ei riitä rahat edes hierontaan, alkaa kohta saikku olla enemmän kuin tarpeen, kun töissä ei pysty yksinkertaisesti olemaan. tätäkö tää sit on seuraavat tuhat vuotta kuolemaan saakka, että mä maksan kaiken kun mies saa maksaa asuntoa itelleen. kaiken lisäksi avokki lähti polttareihin, ei siinä mitään. mutta kivasti kyllä rahaa sinne löytyy. ja sit ruisrockiin löytyy rahaa. mitäs minä sitten teen. olen kotona, kun rahat menee laskuihin. mulle ei jää rahaa mihinkään, ei helvetti yhtään mihinkään. yksin olis niin paljon helpompaa. en ainaista valehtelua. olis kiva uskoa lauseeseen: "kyl mä sen maksan." ahdistaa niin tää tilanne jo niin paljon, ettei meinaa henkeä saada:( saati tää stressi, minkä takia narskuttelen hampaita niin että kohta lentelee hampaan palat. tähän lisättyä se että hommaisin mahd. raudat purentavian takia, tietäis rahanmenoa 2000-4000euroa, mutta tällaisessa elämäntilanteessa voin vain haaveilla asiasta, koska palkasta ei jää käteen paljoa säästöön. no kaippa rakkauden tähden täytyy joskus kärsiä.
ei tämän näin pitänyt mennä. luulen ansaitsevani paljon parempaa, ainakin rehellisyyttä. aika väsynyt olo. olispa voimia lähteä tästä suhteesta pois. nyt riittää. tulee tästäkin kirjoituksesta huono omatunto, kun kirjoitan pahaa avokista. ei ole helppoa antaa anteeksi valehteluja ulosotoista, lainaamista rahoista kun luulin että toinen voisi kunnialla ne yrittää maksaa. sitten rahaa kuitenkin löytyy huvitteluun. kuinka vitsin luuseri sitä voi olla. tällä tarkoitan itteäni. itepä kärsin ja valitan. voimia jostain kiitos. anteeksi avautuminen. nyt nukkumaan. pääsee pakoon näitä juttuja.
- Liittynyt
- 16.4.2007
- Viestejä
- 18
Ja niin varmasti ansaitsetkin. Entä jos maksat omat laskusi ja annat miehen hoitaa omansa? Ja mitä itsellesi jää, käytät juuri siihen mihin haluat. Joka tapauksessa, toivon jaksamista sinulle.
Voi hyvä helevetti...en Yhtään ikinä koskaan enää mutise myrtseistä asiakaspalvelijoista!! Tänäänkin olisin muutamaa asiakasta mielelläni nakellut lautasilla ja ties vaikka millä. Ei ole minun syy, jos syötäväsi näyttää "köyhtyneeltä entiseen verrattuna", se on ketjun reseptiikka, en voi siitä poiketa...eikä se oikeasti ole mihinkään muuttunut, ollut sama jo vuosikymmenet. Kesällä on koko ajan töissä kiire kiire kiire, tehkää ihmiset kotona ruokaa!!! Hermo menee, perkele. Ja mikä oikeus on ukista minulle kun teen työtäni mahdollisimman nopeasti? Ihminen minäkin vain olen.. haluaisinpa muutaman hätähousun nähdä tekevän ne neljä haluamaansa pitsaa 10 minuutissa. Huomenna taas iltaan töihin. Melkeen itkettää ajatellakin.
- Liittynyt
- 1.2.2007
- Viestejä
- 1 153
Komppaan täysin. Kaikki sanomasi voisi olla suustani, paitsi etten tee pizzoja. Muutaman kerran olen sanonutkin, että raakaa ruokaa en halua antaa, olen pahoillani, enkä päätä reseptiikastakaan, joten ota tai jätä. Inhottaa kun on niin kiire monta tuntia putkeen, ettei ehdi syödä, juoda tai pitää edes vessataukoa, ja alkaa harmittaa koko asiakaspalvelu. Asiakkaiden vikahan tuo tilanne ei ole, mutta minkäs teet, kun tuntuu, että mitään muutosta ei koskaan tapahdu. Siinä alkaa tosissaan ajatella, että miksi ihmisten on pakko käydä syömässä tällaista roskaa, menisivät kotiin. :(
