Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread
- Keskustelun aloittaja PMLats
- Aloitettu
Vuokrahepo ei kunnioita. Ei vähääkään. Tänään jyräs ehkä neljästi mun yli taluttaessa, yhdellä näistä kerroista käveli rempseästi mun jalan yli sekä etu- että takajalallaan, joten varpaat on hiukka kipeät. Ajattelin että maastoreissu piristää, vähän laukkaa leppeässä kevätsäässä MY ASS!!! Kulkee ku tervassa, vilkuilee taakse, sivuille, mettään, pusikkoon ja sitte tekee stopin. EN MEE! Ja kääntyy takas. Pysäytän, käännän takasi. Ei mee. Käännän uudelleen, perkuleen polle pyörii ku syysmarja genitaalialueella mutta ei mää sinne mihin minä haluan. Yritän yritän ja oi YRITÄN! Mutta ei. Joten kävelemme pois maastosta. Mennään maneesiin ja siellä ollaan taas kiltisti. Melkein. Laukat ei nouse, ei vaan nouse. "Paska akka, en vissinä laukkaa." Ja taas taluttaessa minä olen alimmainen, vehkeitä pois ottaessa puraisee jalasta, tätä ei ole IKINÄ ennen tehnyt.
Tää oli varmaan kaikki kostoa siitä että jouduin heti ekana mittaamaan siltä kuumeen perärööristä :D Mutta kyllä vituttaa ku hepo muuten kiva, mut ratsastus on aina tätä jankaamista.
Tää oli varmaan kaikki kostoa siitä että jouduin heti ekana mittaamaan siltä kuumeen perärööristä :D Mutta kyllä vituttaa ku hepo muuten kiva, mut ratsastus on aina tätä jankaamista.
- Liittynyt
- 4.3.2005
- Viestejä
- 4 072
- Ikä
- 43
Huh! Minkähän rotunen hepo mahtaa olla kyseessä? Palautu elävästi mieleen muutaman vuoden takaiset maastoreissut Ompulla..
Tää on joku eestinpolle. Ollu ratsastuskoulukäytössäki, oppinu velmuilemaan jos et pidä varaas
Makee mustelma alkaa nousta jalkaan siihen näykkykohtaan. Millä IHMEELLÄ minä saan tuon konin luottamuksen? Pomppaan sen varpaille? Jyrään sen jonneki pusikkoon? Ei näillä lihaksilla.. :D- Liittynyt
- 4.3.2005
- Viestejä
- 4 072
- Ikä
- 43
Tää on joku eestinpolle. Ollu ratsastuskoulukäytössäki, oppinu velmuilemaan jos et pidä varaas
Jaa-a? Yllä mainittu Omppu kuului vähän vastaavanlaiseen velmu-kategoriaan, mutta sain mennä sillä useesti, ja lopulta jotenkin vaan opin käsittelemään sitä. Kärsivällisyys on hyve!
Jaa-a? Yllä mainittu Omppu kuului vähän vastaavanlaiseen velmu-kategoriaan, mutta sain mennä sillä useesti, ja lopulta jotenkin vaan opin käsittelemään sitä. Kärsivällisyys on hyve!
Tää on just tää huono puoli tässä vuokraamisessa että meen tolla vaan kerran viikossa. Muut kirjottelee vihkoon miten oli hyvä ja toimi kivasti ja ite saa purra hammasta ja niellä kyyneliä ku ei vaan mee, vituttaahan se. Mut en oo ikinä aikasemminkaa antanu periksi hevosille, enkä anna nytkää. Olispa vaan yhtä reikäpää ku vuosia sitten, ei paljoo pelottais pomppimisetkaa :D
- Liittynyt
- 8.10.2006
- Viestejä
- 3 347
Ehkä sotken lusikkani soppaan, joka ei mulle kuulu, mutta kun ihan muistui omat menneet ajat mieleen.. Toivottavasti et loukkaannu jos pistän muutaman vinkin?
Kovasti ihmetyttää, miten se polle on päässyt tallomaan sua takajalallaankin, taluttaessa? Kiskaissut ohjakset pitkiks? Yksi vinkki on taluttaa niin, että ohjat on kaulalla, ja ote pelkästä itsesi puoleisesta, josta on helppo ongelmatilanteessa pyöräyttää hevonen ympäri. Karkaava heppa tekee nätin ja rivakan "etuosakäännöksen":D
Maastossa ei aina ole yhtä yksinkertaista liikkua yksinäisellä hevosella, laumasieluja kun ovat. Kaikki rasahdukset vähintään "muka" pelottaa, ja aina löytyy syy kääntyä takas kotio. Raippa ei ehkä ole paras keino siinä tapauksessa laittaa liikettä niveliin, ihan jo piruuttaan saattaa ottaa siitä kimmokkeen "ryöstää". Jos hevonen ei mene sinne minne kuuluu (ja uskoa sopii, että hän kyllä tietää mihin kuuluisi), niin annetaan vaihtoehdot: joko menet suoraan, tai pyörit paskaringin kokoista volttia. Muutama kierros yleensä riittää, siinä menee jo omakin pää pyörälle kuin huvipuistossa. Tämän toteuttaminen useimmiten vatii sen, että otetaan erittäin lyhyelle toinen ohja (suosittelen vasenta, koska hevosetkin ovat useimmiten "oikeakätisiä", näkee siitä suunnasta, kummalla puolella harja roikkuu) ja vedetään turpa lähes kiinni omaan jalkaterään. Hevonen kun osaa ihmeen helposti kävellä eri suuntaan kuin naamansa näyttää, siksi näin tiukka mutka kaulaan. (Voi kuulostaa hurjalta, mutta on aikas hellävarainen hevoselle, eikä mistään "luottamuksen menetyksestä" tarvitse tässä kohtaa kenenkään niuhottaa, kun sitä ei ole ollut alunperinkään. Kunnioituksen puutetta pollen puolelta kyllä. Etenkin atsastuskoulussahan ne hevoset näitä testejä oppii ratsastajille tekemään..)
Näykkivää hevosta voi minun mielestäni hellästi napauttaa ratsastussaappaan kantapäällä turpajouhien suuntaan (kunhan ei ole kannuksia!:D ), jos ehtii ennakoida tulevan puraisun. Harvoin ne niin pirullisia ovat, että kasvotusten käyvät puremaan, kyllä ne ennemmin silloin nappaa, kun on itse selin tai sivuttain päähän päin. Ei ole leikin asia, jos heppa vähän näykkäsee, ja sitten ollaan tikkausjonossa tk:n aulassa. Yheltä tytöltä lähti poski. (Ei minulta, eikä minun tallilla) Satulaa nostaessa ei tietty ole silmiä selässä, mutta silloin voi pitää sen toisen puolen ohjan vasemmassa kädessä kireellä, niin heppa ei pääse taivuttaa päätään puraisuun. Satulahan otetaan muutenkin ennen suitsia pois, ettei pääse piehtaroimaan satula selässä heti kun "vapautuu".
Monta kertaa olen itsekin joutunut em. keinoja käyttämään esim. entisillä ravureilla, joista ihme kyllä tuli ihan kunnon ratsuja kaikkien metkujen jälkeen. Ihan tuli ikävä niitä aikoja! Ehkä minäkin joskus vielä..
En pistä pahakseni
Takajalalla pääsi tallaamaan juurikin näin että lumen alta pilkottava kuiva heinä kiinnosti enkä ollut varppeillani, eli nykäisi itsensä väkisin irti ja koska koipeni oli jalan alla, en päässyt perään :D Maastossa pyörittiin nimenomaan tuota paskarinkiä ja pari kertaa tein sen virheen, että kun hevo oli mukamas menevinään minun haluamaan suuntaan, hellitin (palkitsin poistamalla paineen..) ja tämä Välittömästi kääntyi sinne minne ite oli menossa. Muutaman kerran myös yritti peruuttaa maastotieltä "alas" mettäryteikköön tai ojasyvennökseen ja niinä hetkinä virheellisesti annoin periksi.. Olen tehny näitä pyörittelyjä joskus niinkin paljon että piti jo miettiä kummalla on huonompi olo, mulla vai hevolla.. menen helposti sekasi :D Näykkäämään pääsi etureidestä kun otan päävehkeet pois suoraan naamatusten, laskee päänsä aina hyvin nätisti ja kuuliaisesti, sivuille ei pääse näykkäämään koska on molemmin puolin kiinni käytävällä. Ja yhtään en osannu odottaa koska ei ole näykkivää sorttia, hoitaessa on tosi nätisti! Oon muutes tottunu taluttamaan ohjat käsissä, next time kaulalla.
edit. mietin tuotaki sit jälkikäteen et olisko voinu siellä maastossa tulla selästä alas ja lähtee taluttamalla sinne minne ite halusin? Vai olisiko se ollut vielä suurempi virhe? Tämän jälkeen hepo olisi esim. tiennyt että näin saa alas selästä tms.?
- Liittynyt
- 8.10.2006
- Viestejä
- 3 347
Sinnikkäästi vaan pidät pääsi, niin hyvä tulee. älä turhaan huolestu, että olet nyt pari kertaa antanut periksi, mitään korjaamatonta ei ole tapahtunut! Tästä eteen päin sitten ei kertaakaan:thumbs:
älä ihmeessä tule ales sieltä selästä, se tulkitaan luovuttamiseksi siinä tilanteessa;) Lisäksi, varsinkin maastossa, jos heppa on päättänyt päästä kotiin keinolla millä hyvänsä, niin kyllä se osaa käyttää hyväksi senkin tilanteen, kun olet puolivälissä laskeutumassa selästä. Loppujen lopuksi kuitenkin helpoin hallita tilanne sieltä selästä käsin. Tahtojen taistelusta kun on kyse, niin sitten sitä rinkulaa vaan, kyllä se luovuttaa ennen sua. Kun pääset henkisesti niskan päälle, niin hevonen yleensä mieluummin menee sieltä missä aita on matalin, ja lopettaa tuloksettoman taistelun. Ponit onkin sitten luku erikseen (ei millään pahalla, mutta niillä on mun käsityksen mukaan tippaleipäaivot tai jotain:D ).
Oisko se näykkäsy ollu sitä, että halusi päästä vielä sanomaan viimeisen sanan teidän "kamppailujen päivänä"? Luulot pois, ennen kuin konnailut kovenee!
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 54
Poikakaveri lähti parin päivän reissulle, johon lähti myös hänen exänsä (vuosien, vuosien takaa...). Joukossa on siis muutama muukin, sekä nais- että miespuolisia (harrastusporukka). No ei siinä muuten mitään, en ole yleensä mustasukkaista sorttia, mut tää exä on viime aikoina soitellut ja lähetellyt viestejä ukolleni, ja viestit ei mielestäni oo "ihan vaan kaverimielellä" lähetettyjä... :jahas: Hyi mua, tiedän ettei toisen viestejä saa urkkia!! Mutta kun... Tämä henkilö on omalla tahollaan naimisissa, mut ilmeisesti ei kauheen hyvin mee siinä suhteessa.. Mut silti, jätkäkaverini ei ole muuten sanallakaan maininnut yhteydenpidosta, paitsi kerran kun satuin istua vieressä kun viesti tuli...
Argh, varmaan murehdin ihan turhasta, kun meillä mielestäni menee muuten hyvin. Tunnen itteni ihan vainoharhaiseksi, kun ei oo tarvinnu tämmösiä ennen miettiä!! Tää asia rupes painaan viime yönä, enkä sit saanu pahemmin nukutuksikaan. Jätkäkaverini lähti siis aamulla suht aikaisin sinne reissuun, ja arvatkaa missä mun ajatukset pyörii nyt kun oon yksikseni täällä neljän seinän sisällä :( . Koulutöitäkin olis, pystyisinpä vaan keskittymään!
Taidan lähtee salille, jos vähän piristyisin... :thumbs:
Argh, varmaan murehdin ihan turhasta, kun meillä mielestäni menee muuten hyvin. Tunnen itteni ihan vainoharhaiseksi, kun ei oo tarvinnu tämmösiä ennen miettiä!! Tää asia rupes painaan viime yönä, enkä sit saanu pahemmin nukutuksikaan. Jätkäkaverini lähti siis aamulla suht aikaisin sinne reissuun, ja arvatkaa missä mun ajatukset pyörii nyt kun oon yksikseni täällä neljän seinän sisällä :( . Koulutöitäkin olis, pystyisinpä vaan keskittymään!
Taidan lähtee salille, jos vähän piristyisin... :thumbs:
- Liittynyt
- 7.5.2005
- Viestejä
- 2 881
- Ikä
- 41
- Liittynyt
- 15.4.2006
- Viestejä
- 183
- Ikä
- 40
Siis ei ole tullut kotiin ollenkaan?
nyt just tuli viesti että oli mennykki kämpällensä ja heräili sieltä..
menköön läpi ny vielä tän kerran!
- Liittynyt
- 7.5.2005
- Viestejä
- 2 881
- Ikä
- 41
Hoho! No, sitten, muuten olisin neuvonut ottamaan jonkun kaulimentapaisen esiin :D
- Liittynyt
- 20.4.2005
- Viestejä
- 219
- Ikä
- 41
Niin monen epäonnistuneen (överiks menneen) baarireissun jälkeen ei oo miehestä taas kuulunu mitään koko päivänä...:wall:
Miks ei voi käydä baarissa niin että ei jois välttämättä aamuun asti niin paljon kun vaan ehtii?:jahas: no mut ootellaan..[/QU
Minä en tajua miten pystyy juomaan illasta aamuun. Onko se edes enää hauskaa vai pelkkää örveltämistä?
Back to topic: Kylläpä tossa tilanteessa itelläki hieman ärsyttäisi (lievästi sanottuna). Itselläni v*tuttaa selkä. Yläselkä on ihan jumissa ja alaselässä on sitten muuta vikaa. Niin ja treenannut olen viimeksi....ööh...totaa. 1,5kk sitten?:wall:
Edit: onnistupa lainaus jätte hyvin
- Liittynyt
- 19.11.2006
- Viestejä
- 2 196
Jolanda:kertooko sun miehes muiden kavereidensa lähettämistä viesteistä? Jos kertoo ja exänsä ei niin saatat olla oikeilla jäljillä epäilyinesi. Toki murehtiminen ei mitään auta ja jos jotain on tapahtuakseen se tapahtuu. Exien kanssa on aina vähän hankalaa, etenkin jos mies on tullut jätetyksi eikä ollut jättäjä, kun joskus joutuu miettimään ettei vanha suola vaan janottais mikäli tilaisuus tuisi.
- Liittynyt
- 21.6.2004
- Viestejä
- 120
Vituttaa miesten logiikka ja niiden käyttäytyminen. Avokin piti eilen lähteä käymään yhdellä olusella kavereidensa kanssa ja tulla sitte kotio, mutta heräsin sit vähän ennen kolmea yöllä siihen et ei herraa missään. Olohuoneessa valot ja telkku päällä (olin jättänyt ne häntä varten ja ite olin nukahtanut makkariin) eikä puhelimeen ollut tullut mitään viestiä eikä soittoa. Noh, meikäläisellä vähän sit kärähti ja lähetin sit vihasen viestin avokille siinä yöllä, koska aavistin et tää yks olunen oli sit yhtäkkiä muuttunut moneen oluseen. Ei siinä muuten mitään, mutta olis kyllä voinut laittaa viestiä et me mennäänkin baariin tai et kestää oletettua kauemmin, ettei tarvi huolestua kun herään yöllä eikä miestä missään. Noh, yöllä kun se sit viimein tuli kotiin niin tää pelkuri meni sitten sohvalle nukkumaan koska tiesi et se olis saanut kuulla kunniansa jos olis mun viereen yrittänyt. :D Mut vituttaa tollanen käytös. Pieni asia, mut silti raivostuttava!
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 54
Kyllä se yleensä kertoo, jos jotain kertomisen arvoista on tullut..Yleensä se ei viestejä lähettele, vaan lähinnä soittelee kavereidensa ja myös mun kanssa. Nyt oli vaan runosuoni näköjään lähteny pulppuamaan exän kanssa... :jahas: Ja olivat puhelimessakin turisseet puoli tuntia just edellisenä päivänä ennen lähtöö reissuun, yllättäen kun mä en ollu kotona! :curs: ja siitä mulle ei puhuttu mitään...kuten muutenkaan tästä yhtäkkisestä yhteydenpidosta!!
En tainnut edellisessä viestissä mainita, että olivat samalla porukalla baarissa (ja muut oli "hävinneet" ja jätkä jäi kaksin ko. naikkosen kanssa.......) viime vloppuna, ja sen jälkeen on yhteyttä pidelty puolin ja toisin!! Mitäs siinä jos viihteellä käy porukalla, mutta nyt kun ynnäilen yhteen näitä kaikkia juttuja, niin.... Mä en tarkalleen tiedä miten niitten juttu on päättyny silloin joskus, mutta tuskinpa ainakaan kovin traagisesti kun kavereita ovat olleet senkin jälkeen.
ARGH! Tässä yksikseni kotona ollessa on jo tullu maalattua ties mitä piruja seinille aiheesta, suurinpiirtein jo ettin itelleni uutta kämppää (no ei ihan, mutta ei kaukana oo..) ja ties vaikka mitä.
No mutta, mies tulee tänään kotiin! Onneks ainakin sikäli, että tuun ihan just hulluks näitten ajatusteni kanssa. Saapahan asiat esille ja toivon mukaan myös selville mikä on homman nimi!!!
- Liittynyt
- 23.12.2006
- Viestejä
- 26
Tuo raastava mustasukkaisuus on ihan hirveä tunne. Pahinta siinä on se, että se ruokkii itseään ja kasvaa koko ajan. Vaikea siinä on sitten yrittää ajatella järjellä.
Jolanda, en tietysti voi tietää tilannettasi, muuta kuin kertomasi perusteella, mutta voin kertoa omat kokemukseni. Itse olin edelleen oikein hyvä ystävä exäni kanssa vaikka olin jo uudessa suhteessa. Tietysti erosta toipumiseen meni jonkin aikaa jolloin ei niin tiiviisti pidetty yhteyttä, mutta myöhemmin kyllä. Yhteydenpito oli molemmin puolin täysin platonista, sillä suhteemme oli päättynytkin juuri siitä syystä. Silloista poikaystävääni tämä ei haitannut.
En tiedä johtuiko se tosiaan siitä, että poikaystäväni oli hyvä ja ymmärtäväinen tyyppi vai siitä, että hän oli välinpitämätön, sillä myöhemmin hän jätti minut, koska ei enää rakastanut. No lähti juttu raiteilta, mutta pointti oli se, että on silti olemassa mahdollisuus, että he ovat oikeastikin vain hyviä ystäviä. Seurustelun perusteella tuntee varmasti toisen todella hyvin.
Voihan se tietysti vanha suola janottaa. Mutta itsesikin takia, neuvoisin koittamaan pitää tunteet kurissa ennen kuin saat mitään pitäviä todisteita mistään muusta kuin ystävyydestä.
Jolanda, en tietysti voi tietää tilannettasi, muuta kuin kertomasi perusteella, mutta voin kertoa omat kokemukseni. Itse olin edelleen oikein hyvä ystävä exäni kanssa vaikka olin jo uudessa suhteessa. Tietysti erosta toipumiseen meni jonkin aikaa jolloin ei niin tiiviisti pidetty yhteyttä, mutta myöhemmin kyllä. Yhteydenpito oli molemmin puolin täysin platonista, sillä suhteemme oli päättynytkin juuri siitä syystä. Silloista poikaystävääni tämä ei haitannut.
En tiedä johtuiko se tosiaan siitä, että poikaystäväni oli hyvä ja ymmärtäväinen tyyppi vai siitä, että hän oli välinpitämätön, sillä myöhemmin hän jätti minut, koska ei enää rakastanut. No lähti juttu raiteilta, mutta pointti oli se, että on silti olemassa mahdollisuus, että he ovat oikeastikin vain hyviä ystäviä. Seurustelun perusteella tuntee varmasti toisen todella hyvin.
Voihan se tietysti vanha suola janottaa. Mutta itsesikin takia, neuvoisin koittamaan pitää tunteet kurissa ennen kuin saat mitään pitäviä todisteita mistään muusta kuin ystävyydestä.
