Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
Miuta vituttaa että en nää poikaystävää yli 1,5 viikkoon. Ei me muutenkaan tavata kun viikonloppusin kun tää tällanen kaukoviritys on. Mutta ens viikonloppuna "joudun" lähtemään lappiin talviloman viettoon. Olishan se kiva kun vois nauttia lomastaan, nyt se vaan vituttaa että on pakko mennä. Kyllä sitä normaalisti viikosta selviää ilman suurempaa tuskaa, mutta nyt on jo maanantaista asti ollu yhtä helvettiä kun tietää ettei pitkään aikaan nää.
Mielialat vaihtelee päivittäin, maanantaina vaan panetti, eilen iski taas kamala ahdistus/epätoivo että ei tästä tuu helvettiäkään kun haluis olla toisen kanssa oikeesti eikä vaan tapailla vkloppusin, varsinkaan kun mitään helpotusta asiaan ei ole luvassa. (tätä on nyt reilu vuosi jatkunut vaihtelevalla menestyksellä)

Eniten ehkä kuitenkin vituttaa se että poikakaverille ei uskalla avautua omasta pahasta olosta kun se taas jotenkin ahdistuu siitä ja ollaan sitten ollaanki taas pahemmassa kriisissä... Pitää vaan pitää mölyt mahassa ja avautua vaikka tänne.

Töistäkään ei tuu mitään, saan varmaan potkut kohta kun vaan 8h istun ja tuijotan ruutua tekemättä mitään.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Taratin sanoi:
Miuta vituttaa että en nää poikaystävää yli 1,5 viikkoon. Ei me muutenkaan tavata kun viikonloppusin kun tää tällanen kaukoviritys on. Mutta ens viikonloppuna "joudun" lähtemään lappiin talviloman viettoon. Olishan se kiva kun vois nauttia lomastaan, nyt se vaan vituttaa että on pakko mennä. Kyllä sitä normaalisti viikosta selviää ilman suurempaa tuskaa, mutta nyt on jo maanantaista asti ollu yhtä helvettiä kun tietää ettei pitkään aikaan nää.
Mielialat vaihtelee päivittäin, maanantaina vaan panetti, eilen iski taas kamala ahdistus/epätoivo että ei tästä tuu helvettiäkään kun haluis olla toisen kanssa oikeesti eikä vaan tapailla vkloppusin, varsinkaan kun mitään helpotusta asiaan ei ole luvassa. (tätä on nyt reilu vuosi jatkunut vaihtelevalla menestyksellä)

Eniten ehkä kuitenkin vituttaa se että poikakaverille ei uskalla avautua omasta pahasta olosta kun se taas jotenkin ahdistuu siitä ja ollaan sitten ollaanki taas pahemmassa kriisissä... Pitää vaan pitää mölyt mahassa ja avautua vaikka tänne.

Töistäkään ei tuu mitään, saan varmaan potkut kohta kun vaan 8h istun ja tuijotan ruutua tekemättä mitään.
Click to expand...


En tiedä osaanko mitenkään helpottaa oloasi, mutta tiedän miltä toi tuntuu. Oma kihlattuni toimii rauhanturvaajana parhaillaan, 2 kuukauteen ei olla nähty, ja oma olo on vuoroin paska, vuoroin ihan huipussaan (toivoa täynnä).

Pahaa oloa ei oikein viitti toiselle sysätä, kun ei tarttis muuta kuin sen kuuntelijan mutta kun toinen on miloin missäkin puskassa piilossa eikä oma turvallisuusden takia välttämättä pysty keskittymään "mun ongelimiin" tahtomallani tavalla niin harmittaa... Kukaan ei rakasta mua :itku:

Puhuminen jonkun läheisen kanssa helpottaa jonkun joka vaan kuuntelee ja kuuntelee (ja kuuntele ja kuuntelee...), en kaikille kavereille viitti valittaa että kuinka helvetin rankalta tämä välillä tuntuu (eivät ymmärtäneet alkuunkaan kuinka edes "päästän" mieheni matkaan). Onneksi perheeni kesken voi huutaa/kiroilla/itkee pahaa oloaan. Se helpottaa mun oloa!

Jaksamisia sinulle, kun tykkää niin se on välillä niin vaikeaa!! :haart:
 
Taratin sanoi:
Miuta vituttaa että en nää poikaystävää yli 1,5 viikkoon. Ei me muutenkaan tavata kun viikonloppusin kun tää tällanen kaukoviritys on. Mutta ens viikonloppuna "joudun" lähtemään lappiin talviloman viettoon. Olishan se kiva kun vois nauttia lomastaan, nyt se vaan vituttaa että on pakko mennä. Kyllä sitä normaalisti viikosta selviää ilman suurempaa tuskaa, mutta nyt on jo maanantaista asti ollu yhtä helvettiä kun tietää ettei pitkään aikaan nää.
Mielialat vaihtelee päivittäin, maanantaina vaan panetti, eilen iski taas kamala ahdistus/epätoivo että ei tästä tuu helvettiäkään kun haluis olla toisen kanssa oikeesti eikä vaan tapailla vkloppusin, varsinkaan kun mitään helpotusta asiaan ei ole luvassa. (tätä on nyt reilu vuosi jatkunut vaihtelevalla menestyksellä)

Eniten ehkä kuitenkin vituttaa se että poikakaverille ei uskalla avautua omasta pahasta olosta kun se taas jotenkin ahdistuu siitä ja ollaan sitten ollaanki taas pahemmassa kriisissä... Pitää vaan pitää mölyt mahassa ja avautua vaikka tänne.

Töistäkään ei tuu mitään, saan varmaan potkut kohta kun vaan 8h istun ja tuijotan ruutua tekemättä mitään.
Click to expand...


Onko teillä kuitenkin joskus tulevaisuudessa mahdollisuus asua samassa kaupungissa? Se on sitten palkitsevaa kun se aika koittaa, mutta ymmärrän kyllä tasan tarkkaan noi tunteet. Ehkä vähän liiankin hyvin. Meillä tosiaan on mennyt tässä nyt niin, että ensin asuin itse vuoden toisella puolella maailmaa, sitten poikaystävä kaksi vuotta pallon toisella puolella (samassa maassa, tottakai vaan eri aikaan) ja nyt sitten joutui lähteen inttiin kun vuosi oltiin asuttu putkeen kaikessa rauhassa saman katon alla. Mullakin ois tarkoitus lähteä tässä jossain vaiheessa vaihtoon, niin siinä taas vierähtää jonkin aikaa erillään.

Lisäksi reagoin tuolloin muutama vuosi sitten tuohon miehen poissaoloon, omaan kulttuurishokkiin takaisiin Suomeen tullessa, yo-kirjoituksista aiheutuneeseen stressiin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen niin, että vietin elämäni kaksi kamalinta vuotta. Lähti yöunet, leikin ruualla ja laihduin sen myötä ja muutenkin elämänilo katosi aika hyvin.

Meillä on hyvin todennäköistä, että kaukosuhde tulee vielä joka tapauksessa jossain vaiheessa, sillä noi miehen työt on sellaiset, että saattaa vaihtua kaupunki/maa melkein millon tahansa. Mulla on opiskelut käynnissä vielä monta vuotta, joten saattaa olla, etten pysty lähteen perässä. Oon kuitenkin varautunut siihen ja tiedän, että se tulee ottaan päähän taas oikein urakalla, mutta tiedän myös, että se todellakin on sen kaiken arvoista.

Toi on kyllä ikävää jos ette pysty keskusteleen kunnolla aiheesta. Mulla ois ainakin varmaan hajonnut pää jos en ois voinu päästää höyryjä ja pahaa oloa pihalle. Tuntui tosin, että se hajoo joka tapauksessa...:curs: Mutta kyllä sitä yhteistä aikaa todella arvostaa sitten silloin kun sitä on, eikä toista pidä itsestäänselvyytenä. Myös luottamus on aika 100%.
 
nuppu sanoi:
Onko teillä kuitenkin joskus tulevaisuudessa mahdollisuus asua samassa kaupungissa?
Click to expand...

Pakkohan se on ainakin itselleen uskotella että on, eihän tässä muuten mitään järkeä olis.

Aikapaljon tietysti on esteitä ja mutkia matkassa. Poikakaveri ei tänne muuta joten se olis sitten minulla muutto edessä jos tästä lähisuhteen joskus haluan. Miulla on kuitenkin muksu joka alottaa koulun tänäsyksynä. Eihän siinä mitään, ei se liene mikään este muutolle, lapsethan nyt saa uusia kavereita helposti. Mutta kyllähän se suoraansanoen hieman pelottaa, että jos tässä lähtee ryntäämään miehen perässä vieraaseen kaupunkiin ja sitten se yhteiselo ei sujukkaan. Siellähän sitten olen jumissa ja yksin, kun ei sitten lasta taas voi riepotella kaupungista toiseen kovin useasti.

Mutta aika näyttää päästäänko koskaan siihen pisteeseen että näitä juttuja täytyisi alkaa miettimään... eipä niistäkään asioista ole paljon puhuttu... niinkuin ei mistään muustakaan. Jos kommunikaatio ei pelaa niin tuskin tässä kovin pitkälle potkitään vaikka toisesta kuinka tykkäis.
 
Taratin sanoi:
Jos kommunikaatio ei pelaa niin tuskin tässä kovin pitkälle potkitään vaikka toisesta kuinka tykkäis.
Click to expand...

Kommunikaatio on kyllä tuossa(kin) tilanteessa kaiken a ja o. Sen kun saa toimimaan niin varmasti helpottuu ja selkenee moni asia. Tsemppiä kuitenkin teille, eiköhän se keskustelukin ala sujumaan kun tekee toisellekin osapuolelle selväksi, että muuten on vähän hankala saada aikaan minkäänlaisia parannuksia asioihin.:thumbs: Ehkä tuo epätoivokin vaihtuu taas positiivisempiin tunteisiin, tunteilla kun on tapana mennä aika vuoristorataa näissä jutuissa.
 
Vituttaa kun en oo tällä viikolla jaksanu mennä salille :curs: Koulussa paineet kasaantuu ku kesä lähestyy ja pitäis puurtaa niska limassa ja nenä kiinni koneessa joka päivä että ehtii suorittamaan kaikki rästiin jääneet tehtävät! Vaikka oma vikahan se on, että oon jättänyt niin paljon viime hetkeen.. Oon nyt vaan niin kyllästyny tähän opiskeluun että voisin polttaa meijän oppilaitoksen maan tasalle (vaik se nyt ei varmaan auttais asiaa :D) Toivottavasti oppisin tulevaisuuden opiskeluissa organisoimaan opintoja vähän paremmin :rolleyes:
 
ärsyärsy

ottaa päähän, kun ärsyttävät kanssaihmiset eivät ymmärrä, että laiha ei ole yhtä kuin hyväkuntoinen eikä iso yhtä kuin huonokuntoinen. mä en halua olla anorektinen, en pieni, en "laiha" enkä muutenkaan heikon näkönen. miksi, oi miksi ihmiset alkavat neuvomaan nuorta naista kuntoilussa, jos tämä ei paina alle 40 kiloa???? (enkä oikeasti ole edes iso) ärsyttääpi.
 
haist home

Töissä on home-epäily, itse saan selkeitä oireita (nuha ympäri vuoden, silmäoireita, päänsärkyä...). Mitään ei kuitenkaan suostuta tutkimaan, koska jos jotain löytyisi, korjaus tulisi aivan liian kalliiksi. (Talo on vanha ja arvokas...) Ilmanpuhdistimen saimme, jee! :eek: Joudun nöyrtymään, mitään ei ole enää tehtävissä tutkimusten saamisen eteen. Kaikki mahdollinen on tehty. Raivostuttavaa! :(
 
Jos käyttää yli vuosikymmenen elämäänsä niinkin olennaisesti liittyvän seikan kuin oman itsensä vihaamiseen, niin jossain vaiheessa sitä saastaa saa akkumuloitua sisäänsä siinä määrin, ettei lisää mahdu enää oikeasti yhtään mihinkään. Ei kiinnostaisi katkeroitua enempää, eikä toimia jonain rupisena sivustaseuraajana kuolemaansa saakka, mutta kun se on kaikki mitä on koskaan osannut, ei niitä keinoja täyskäännöksen tekemiseen sitten ihan yhtäkkiä löydykään.

Vituttaa.
 
Voi tööt tätä omaa saamattomuutta! Oon kohta lirissä kun en saa mitään koulutöitä loppuun. On niin paljon mukavampaa tussaroida jotain muuta yleishyödytöntä kuin paneutua oikeasti vaikkapa siihen luentopäiväkirjaan joka vielä odottaa tekijäänsä, ja jonka palautus on maanantaina..! Voi pylly, lähettäkää joku mulle jonkinsortin energiaboosti että saan itteeni niskasta kiinni. :whip:

Koulua olis enää niin vähän ennen kesälomaa, mutta niin paljon työtä ennen sitä... Blaah. Ehkä tämä työnhaku on vienyt multa kaikki virrat. Toivotonta!
 
Mertzi: pakotat itsesi keinolla millä hyvänsä kahdeksi tunniksi työn ääreen. Tod.näk. saat sen jo nopeammin valmiiksi ja ahdistus lakkaa. Olen muka paraskin neuvomaan kun itse teen tehtävät ana palautuspäivää edellisenä yönä. Mut viimeksi sain tehtyä päivän (!) etuajassa ja kylläpä lakkasi vanne kiristämästä päätä. Tsemiä!
 
Meillä vetelyksillä nuppi alkaa toimia vasta edellisenä iltana :D

Sitä luulisi että saisi rutistettua itsestään irti ne viimeiset opiskelujutut ihan sen ajatuksen voimalla että parin viikon kuluttua kaikki on ohi mutta enemmän tämä minun(kin?) touhuni näyttää siltä kuin ameeba roikkuisi tietokoneella siinä toivossa että raportit kirjoittaisivat itse itsensä .. plaah. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!
 
Täällä kans yks, jota vituttaa oma vetelehtiminen. En ymmärrä, miksi en saa mitään kouluun liittyvää tehtyä. Enää ensi viikko tenttejä ja sitten alkaisi loma, mutta kun en millään saa itseäni kirjojen ja tutkielman ääreen! :( Viimeisimpiin tentteihinkin olen mennyt lukematta sivuakaan, kun en vaan saa aikaiseksi ottaa kirjaa nenän eteen! Alkais nyt jo se LOMA!!!
 
Voi helvetti, oon NIIN PETTYNYT avomieheen.. Ensin tämä ilmoittaa että yhteisesti suunnitellusta vapusta ei tulekaan hänen osaltaan mitään. Ei se nyt vielä mitään. Sitten, parin tunnin kuluttua hän soittaa että on saanut työmatkalla 300 euron sakot ja et korttikin lähtee samalla kuivumaan. Ja eniten vituttaa se, että hän vaan uhoaa että ei haittaa vaikkei korttia olis, moottoripyörällä hän voi ajaa miten kovaa tahtoo ja jos poliisit tulee niin sitten ajetaan karkuun. Miten joku voi olla niin TYHMÄ!!!

Ihan hirveän ristiriitaisia tunteita herättää, kun rakas ihminen, jonka kanssa on seurustellut kohta 3 vuotta, käyttäytyy kuin lapsi eikä tunnu omaavan minkäänlaista moraalia. Sadat kerrat oon sanonut että aja hiljempaa, meillä ei oo mikään kiire, ja olen vedonnut kaikkeen mahdolliseen. Edes se, että hän vaarantaa kaahailullaan minunkin hengen, ei vauhtia hiljennä. Hemmetti ku se vauhti ei varmaan hiljene ennen kuin kiven sisällä. Pelkkä suuttuminenkin olisi mukavampi tunne, mutta kun oon vaan niin pettynyt ja surullinen...
 
aliEn sanoi:
Voi helvetti, oon NIIN PETTYNYT avomieheen..
Click to expand...


En tiedä lohduttaako tämä yhtään, mutta jotkut ihmiset saa ilmeisesti jotain orgastisia tunteita tuosta ylikovaa ajamisesta, se lienee sitä vauhdin hurmaa..

Miehellä on yksi kaveri, joka ajaa ylinopeutta aina, joka paikkaan. Kortti lähti kuivumaan viime kesänä, ja nyt on ollut reilu puoli vuotta taas kortti käytössä, ja ainakin kahdet sakot on kerätty jo. Kaverilla on jopa "sakkorahasto", ihan oikeasti!!!! Eli hän ajaa mieluummin ylinopeutta ja sakon uhalla, kun esim. lähtee reissuun kavereiden kanssa (sanoi itse näin viimeksi kun häntä näin). Järkyttävää.

Kun tämän kyydissä istuu, täytyy oikeasti monta kertaa ilmoittaa, että voisitko ajaa hiljempaa, kun et ole yksin. Yleensä nopeus putoaa siinä vaiheessa lähes normaaliksi..
 
Tentit ja esseet ja kaikki mahdollinen opiskeluun liittyvä. :itku: Miks kaikki kasaantuu ja sitten kauheassa paniikissa yrittää säätää eikä tuu mistään yhtään mitään. Jos ens viikon tenttirumban jaksais niin ohi olis koulu tältä keväältä, mutta kun ei vaan pysty.:wall:
 
Naapurien meluavat penikat! Jos joku onneton tunari ei naulaa tauluja seinään tms. parina tuntia joka stanan päivä niin alakerran akka antaa pentujensa juosta ja meluta miten lystää. Kyllähän kerrostaloelämään normaali melu kuuluu, mutta tuo menee jo yli mun desibelirajan/sietokyvyn.
Taidan käyttäytyä kuten kypsän aikuisen tuleekin eli laitan kajarit lattiaa vasten, metallican täysille ja lähden puolen tunnin lenkille. Kärsikööt prkl tai oppikoot hiljentämään lapsensa.
 
ARGHGHG! onpa tätä vitutusta jo ehditty odotellakin :D nimittäin viim. kuus viikkoa oon ollut kuin naantalin aurinko.

no, tänään aivan järkyttävää töissä - ei asiakkaat varmaankaan tule ajatelleeksi että voivat pilata työntekijän päivän! kohteliaasti yhdelle pariskunnallekin kassalla puhuin, mutta sitten tuli semmosta tekstiä että melkein poru tuli kurkkuun. kai se on niin että nuorille kaupan kassalla saa aukoa päätään kun eivät he kuitenkaan mitään osaa (mutta aikuisille kassoille sitten ollaan täysin kohteliaita..)

Menkat ilmeisesti tulossa, turvottaa ja tuntuu ihan läskiltä.. tekee mieli koko ajan jotakin herkkuja vaikkei pitäisi syödä. pääsykokeisiin lukeminen on ollut ihan jäissä taas yli viikon, alkaa kohta tulemaan paniikki. huoh. ehkä tämä tästä..
 
:curs: VITUTTAA:curs: ihmisten kyvyttömyys kattoa peiliin. Eräs tuttu naikkonen itkee että kun miehet viheltelee perään ja kattoo "silleen" ja nainen itse pukeutuu kuin mikäkin huora. Persevako vilkkuu überkireiden teinipissix farkkujen kaulasta ja tissit pompottaa valtavasta kaula-aukosta. Perseen PITÄÄ KEIKKUA ja jalkojen sipsuttaa. ON PAKKO ilmehtiä ja viskoa hiuspehkoa ees taas. Sitten se vielä kiukuttelee että miksi minä saan aina asiallista ja hyvää kohtelua toisilta ihmisiltä sukupuoleen katsomatta...:jahas:

Jos käyttäytyy kuin maksullinen niin sellaisen kohtelun myös saa. Tasa-arvo kun ei tarkoita sitä että naiset selviää kaikesta ja niille ei koskaan saa vittuilla, mutta miesten täytyy pitää suu kiinni.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom