Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
Vitutus on niin kovaa taas vaihteeksi etten tiedä mitä tekisin :curs:
Salilla en ole käynyt ainakaan kuukauteen..AJATELKAA! No siinä sivussa on ruokavalio mennyt päin v...ja olen laihtunut 55kg 49kg joten voitte kuvitella miten esim.käteni ovat pienentyneet, en kestä!!! näytän samalta kuin 5 vuotta sitten aloittaessa ( noi ei nyt ehkä mutta kuitenkin)
Salille en saa jumakauta itteeni millään, mutta onneksi ostin painoja kotiin niin ainakin yritän välillä jotain, mutta painot laskenut niin perkeleesti, että huhuhu!
Ei se toisaalta mitään kun olen laihtunut ja lihakset ( ne mitä nyt on enään jäljellä edes) erottuu ihan kivasti ja ehkä tästä olis hyvä lähtee ja aloittaa taas treeni, mutta perkele kun en jaksa!
Mistä hemmetistä keksin sen pienen motivaation rippeen joka auttais mua...
Pitäiskö alkaa kuvata itseänsä kameralla eri kohdista ja sit näkis tosiaan millainen on ja kuinka paljon se perse oikeesti roikkuu! :itku:

Kylläpä helpotti....tosissaan

Vai onko tää kaikki jotain lluusiota että mä luulen kutistuneeni mut sit en olekkaan.

PRKL.....
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
:itku: Lähdetään pääsiäiseksi reissuun ja mies vei tänään koiran hoitoon. Täällä on niin kamalan hiljaista ja yksinäistä, mieskin on töissä... Äsken heitin palloa seinään niin ihan oikeasti rupesi :itku: :(
 
Aurinko paistaa, on lämmintä ja lunta on vielä jonkin verran, vielä olisi siis periaatteessa mahdollista lähetä hiihtämään. Minä menin kuitenkin keskiviikkona rääkkäämään salilla reisiä niin pahasti, että näin kolmen päivän kuluttuakaan jalat eivät ole (luistelu)hiihtokunnossa. Hiihtokausi on nyt sitten kai ohi ja tietysti harmittaa, kunto kun alkoi juuri löytyä ja lenkit olivat kerta kerralta nautinnollisempia. Arrgh, pitääkö sitä ajella pohjoisen suuntaan, ehkäpä siellä pääsee vielä parin päivän kuluttua suksimaan...

(Toisaalta voisin laittaa tuonne mikä ilostuttaa -threadiin sen, että etureidet tulivat näin kipeäksi, yleensä kun treeni tuppaa menemään takareisiin ja pakaroihin vaikka mitä tekisi. Elän kuitenkin toivossa, että löydän joskus jonkun kohtuuden tässä asiassa, homma kun menee niin, että joko kipua ei tule etureisiin lainkaan tai sitten tulee vajaa viikon kestävä kipsi, jonka aikana tavallisesta kävelystäkään ei tahdo tulla mitään.)
 
:(

Miten voi ihmisellä olla näin paha olla "ei mistään erityisestä syystä"? Nukun huonosti, näen ahdistavia unia... treeni ei maistu eikä oikein ruokakaan, vettä ja teetä kyllä joisin mutta siinäpä se... nukun päiväunia aina kun voin, mutta silti aina vaan väsyttää... ja ylipäätään kaikki, pikkuasiatkin (ja varsinkin ne) v***uttavat aivan suunnattomasti. Olisi edes sellainen aggressiovitutus, niin voisi saada jotain potkua treeniin - vaan ei, olo on pikemminkin masentunut ja murheellinen, mieli matelee jossain lattianraoissa. :( Avokki-parka, kun joutuu katselemaan itkeskelevää ja tylsämielistä tyttöystävää... voi, kumpa tämä menisi nopeasti ohi...! :itku:
 
Gillyanne sanoi:
:(

Miten voi ihmisellä olla näin paha olla "ei mistään erityisestä syystä"? :itku:
Click to expand...

Tuttu tunne. Mä oon ite aika ailahtelevainen luonne ja joskus menee hirveen hyvin ilman syytä ja joskus oon pitkiäkin aikoja tosi maassa, vaikkei isompaa syytä siihenkään olis. Lääkäri veikkas mun unettomuudenkin johtuvan tosta lievästä depressiosta. Niin, käytti sanaa depressio eikä masennus kun ne on kuulemma vähän eri asia...

Nyt menee itellä vähän henkisesti huonosti mut se johtuu kyl kaverisuhteista (tai niiden katoamisesta) ja tylsistymisestä ja epävarmasta lähitulevaisuudesta. Kuitenkin joskus on tosiaan hirveen paha olla koko ajan ja siihen ei löydy mitään lievittävää keinoa. Helpompi ois paha olo korjata, jos olis joku syy, johon voisi puuttua! Tyhjästä tullutta masennusta on aika vaikee hävittää. Ei auta "itteensä niskasta kiinniottamiset" eikä liikunta eikä terveellinen ravinto -jälkimmäiset kun ainakin on jo käytössä koko ajan. Mikään tekeminen ei vaikuta mukavalta ja kylläpä joskus tuntuu noi arkiaskareetkin aika ylivoimasilta. Onneks tiiän et noi kaudet menee aina joskus ohi ja sit on taas kivaa :hyper:

Mulla ois taas tähän henkiseen pahaan oloon niin paljon kirjotettavaa mut taidanpa jättää väliin ennen ku kaikki saa tietää millanen pessimisti oon :D :D

PS. Kuuluis kai tää loppu tonne toiseen threadiin mut pakko sanoo tähän masennuskeskusteluun et siitä oon onnellinen että mä kuulun niihin joille menkat ei aiheuta masennusta eikä e-pillerit jne. Luojan kiitos ees jotain hyvää ;)
 
Angelica-82 sanoi:
... Helpompi ois paha olo korjata, jos olis joku syy, johon voisi puuttua! Tyhjästä tullutta masennusta on aika vaikee hävittää. Ei auta "itteensä niskasta kiinniottamiset" eikä liikunta eikä terveellinen ravinto -jälkimmäiset kun ainakin on jo käytössä koko ajan. Mikään tekeminen ei vaikuta mukavalta ja kylläpä joskus tuntuu noi arkiaskareetkin aika ylivoimasilta. Onneks tiiän et noi kaudet menee aina joskus ohi ja sit on taas kivaa :hyper:
Click to expand...

Aye, sister. Tai no, itse kyllä tiedän sen verran, että tämä masenteluni liittyy kevääseen, on meinaan jokavuotista "herkkua" tämä... mutta silti se pääsee vuosi toisensa jälkeen yllättämään :( Tuntuu niin uskomattomalta, että viikko sitten treeni vielä kulki kuin unelma ja salilla käyminen oli nautinto, mutta nyt se tuntuu suurinpiirtein yhtä (vähän) houkuttelevalta kuin kopallinen käärmeitä...

Angelica-82 sanoi:
PS. Kuuluis kai tää loppu tonne toiseen threadiin mut pakko sanoo tähän masennuskeskusteluun et siitä oon onnellinen että mä kuulun niihin joille menkat ei aiheuta masennusta eikä e-pillerit jne. Luojan kiitos ees jotain hyvää ;)
Click to expand...

Sama täällä, vaikka vaikea siitä on tällä hetkellä iloita :itku:
 
AAARGH!1 :curs:

Olin äskön rauhassa ja iloisena lähdössä treeneihin - niitä oli odotettu keskiviikon edellisistä treeneistä saakka innolla - mutta ajattelin vielä nopeasti lukaista Helsingin sanomien tuoreet otsikot...
... sieltäpä sitten hoksasin, että kappas, kelloja onkin siirretty viimeyönä tunnilla eteenpäin! Enhän mä nyt tommosta muistanu :(

Olin oottanu treenejä taas niin innolla, että melkeen itku tulee, kun missasin ne :itku:
 
Missukalle iso kiitos päiväni piristämisestä, vaikkei se ehkä ollut postisi itse tarkoitus. Toki voisi sanoa, että jos nainen elää puutteessa, on suurin ongelma mielikuvituksen puute ... ;)

Itse asiaan: ketuttaa että olen pienen perheeni ainut terve ihminen. Erään sukulaisen vaikea krooninen sairaus stressaa ja ahdistaa - varsinkin kun en pysty tekemään asioille yhtään mitään, eikä sairaanhoidon ammattilaisistakaan näytä olevan mitään apua, PRKL! :curs: :itku:
 
jos ei muuten treeni mene hyvin, fiilis tosi hyvä jne, et nyt menee hyvin tää treeni.. niin eiköhän sali tule täyteen jotain pissisteinejä heilumaan "hei, oikeasti.. siis oikeasti.. siis ihan aikuisten oikeasti.." nostaa vitutuskäyrää kuunnella niiden juttuja. :curs:

ja onko oikeasti pakko tuijottaa koko ajan, tää koskee kaiken ikäisiä ja lähinnä naisia. vähän ärsyttävää, kun yrittää siinä keskittyä tekemään sarjaa,mut sit tuntee nahoissaan katseen ja kun katsoo ympärilleen huomaa, että joku kyylää. että what the fuck? onko jotain vialla vai?? häh häh??

tai sit pukuhuone on täynnä sellaisia ihmisiä, joilla on salivaatteet päällä, mut mikä vittu maksaa siinä että on pakko jäädä hengailemaan pukuhuoneeseen aivan kuin se olisi joku helvetin olohuone! saa siirtyä etiäpäin, ennen kuin mä siirrän, prkl! :curs:
huh, helpotti.
by the way.. kyllä sitä jotkut muutkin on puutteessa. :itku: :( :curs:
ei ihme että treeni sujuu hyvin, kun keskittää kaikki ylimääräiset energiat liikkumiseen :jahas:
 
Tauti vaivaa, en ole päässyt viikkoon salille. Siitä ahistuneena olen vielä lintsannut koulusta ja tunnen itseni luuseriksi.

Ja kuulostan ihan siltä kun olisin viihdelinjalla duunissa. Niin, ja tänäkään aamuna ovelleni ei ilmestynyt yhtään kaunista poikaa harrastamaan eläimellistä seksiä kanssani.
 
Koko päivän tusattiin työmaalla eikä saatu juuri mitään valmiiksi. Paikalla olleet toiset miekkoset "lavereteli" meitin pomolle että meillä oli vähän vaikeuksia homman kanssa jne. Firmalla saatiin sitten haukkuja että "Ei pidä jäädä tusaamaan jos joku ei onnistu heti vaan pitää soittaa ja kysyä neuvoja. Mä vähän kuulin että teillä ei oikein onnistunu.." Saamari.. olis sitte soittanu meille ja antanu niitä neuvoja kun myö ei sitä tajuttu tehdä. "Olisitte käyttäny yläpäätä niin olisitte älynny miten sen saa tehtyä.. blaa blaa.." Myö kokeiltiin kaikki ne keinot mitä se meille siinä lato mut ei ne toiminu. Blaa blaa.. pomo on itekin myöntäny että hänellä on itellään hankalaa kun pitää olla aina kaikkein viisain kaikissa asioissa (myöskin niissä mitkä ei hänelle kuulu).. Voi antakaa mulle flunssa ens viikoks kun mun pitäis olla ens viikko tän saman miehen kanssa taas töissä.. Mä vaihdan kohta alaa tai työpaikkaa.. Argh..
 
Vitutus alkaa nyt pikku hiljalleen jo hieman helpottaa (huom.hieman.) mutta tuossa tunti sitten oli minulla vielä vitutuskäyrät sen verta korkeella, että meinasin räjähtää.. :curs:
Kaikki alkoi siitä kun tänä aamuna minulle tuli kiire kouluun kuten aina. (käyn vielä siis peruskoulua :rolleyes: , viimeistä vuotta) Yleensä aina kävelen kouluun, mutta tänään hirveässä kiiressä kohti koulua ja ruotsin valtakunnallisen kokeen kuunteluita päätin ottaa pyörän. Tässä hötäkässä sitten unohdin liikuntavaatteet ja ei sitten pahemmin tullut osallistuttua farkuilla sählyn pelaamiseen. No ei tämä vielä mtn. Koko päivän ajan oli sellaista pientä vitutuksen aihetta mutta ei mtn suurempia. Lähdin sitten siinä viimeiseltä tunnilta (joka sekin oli jo omiaan nostamaan vitutuskäyriä kaakkoon, koska oli uskontoa, jota opettaa joku kiihkouskovainen jonka mielestä esim, homous on sairaus ja naisen toteltava miestään.. :jahas: ) ja siinä matkalla sitten tapasin luokanvalvojani, joka antoi minulle mukavan pienen lappusen ja jälki-istuntoa.. (meidän koulussa on aika mielenkiintoiset säännöt.. :jahas: ) Eikä tässäkään vielä olisi ollut mtn niin kauheeta, mutta sitten menin pihalle hakemaan sitä pyörääni jolla en edes yleensä tule kouluun..ja se oli sitten varastettu.. :curs: :curs: :curs: ei vittu, että vituttaa... Ja sitten vielä oikeen kirsikkana kakun päällä.. Olin menossa käymään kotimatkalla kampaajalla muuttamassa sopimaani aikaa, koska se jälki-istunto sattui juuri sille päivälle.. Ja kun pääsen sinne siellä on ovessa lappu SULJETTU 7.4!!!!!!! Että silleen.. :itku: :itku: Ei ollut todellakaan minun päiväni.. :wall:
 
Meikäläinen on tänään valvonut 3 päivää putkeen, ja olo alkaa olla kuin kävelevällä zombiella... :itku: Kroppa käy nyt vaan jotenkin ylikierroksilla ja uni ei tule, vaikka kuinka väsyttää..ihan kauhulla odotan nukkumaanmenoaikaa :( huomenna pitäis vielä jaksaa mennä aikaisin aamulla töihin.
 
Yksi sana: Korvatulehdus.
Voi prkleenprkle ! Toissayönä nukuin ehkä puoli silmällistä, viimeyönä buranan voimin ehkä kokonaisen silmällisen. Särkee niin julmetusti... Niellessä sattuu ja tärykalvo rutisee. Kävellessä tärähdykset tuntuu pahalta.
Salilta taas pakkolomaa kun ei uskalla riskeerata, just kun sai taas treenin luistamaan. :curs:
 
Tämä on ketuttanu jo aikansa ja viimeks tänää ku vitutuksen aiheuttaja niin helevetin ilosena tulee tervehtimään..

YO-kirjoitukset, reaali, historia. Luin ja yritin oppia, muut luki sivutolkulla, minä hitaammin ja yritin vaan opetella. Luin historiaa ja ajattelin koko ajan että mä tykkään tästä, mä osaan tätä! Mä selviän! Uskoin sinisin silmin mahdollisuuksiini, MUTTA....

Tulin hyvillä mielin pari päivää reaalin jälkeen koululle etsimään äidinkielen opettajaa. Historian opettaja yllättää mut takavasemmalta ja kajauttaa niin maan perkeleen kuuluvasti että "Vooooiiiii ku se sinun historian osuus meni niiiiin huonosti!" Katoin monttu auki että mitäh? Huonosti? Senhän piti mennä hyvin? Mähän osaan historiaa!! "Joo ei kato kyllähän minä sen tiesin ettet sinä siitä historiasta saa hyviä pisteitä että olis ollu parempi ku jotain muuta olisit kirjottanu!" JUMALAUTA!!!!! Tää akka on tienny vuoden että mä kirjotan historian, lainasin siltä jopa pari kertauskirjaa, eikä se IKINÄ sanonu sanallakaan, edes vihjassu, että mulla ei ole mahdollisuuksia historian suhteen! Ja nyt, kirjotusten jälkeen se tulee säälimään mua ku mä olen epäonnistunu! Tämä ko. emakko kyllä puhuu mielellään omat ja varsinki muiden asiat mutta ei voinu mulle sanoa mitään!!! Jumavittu että pistelee vihaksi...Käytävällä (kyllä, käytän yhä ruokalan emojen herkut hyväkseni vaikka koulu ollut ohi jo aikansa) tuli vastaan ja oikein herttaisesti tervehti..mutisin hihaani jotain yhtä ystävällistä kuin että toivoin henkilön tukehtuvan perseeseensä..
Se ihminen pilas mun kirjotukset ihan totaalisesti! Kaikki muu meni suunnilleen niin niinku pitiki, mutta mun reaali kusi ihan totaalisesti! Ei toki ole tämän opettajan vika etten sitten oikeasti osaakaan historiaa tai että halusin kirjoittaa historian, mutta miks helevetissä se ei kertonu mulle?? Mun yo-todistuksen sotkee yks lähes hylätty suoritus, joka olisi voinut olla edes tyydyttävä, mutta ei.. olen itkunsekaisen surullinen, masentunut ja vihainen.
 
Ärh. Ylihuomenna pitäisi palauttaa essee aiheesta "Motivaatiot matkustaa Kanariansaarille ja erityisesti uutuudenviehätys". Noh, minä tässä aloittelen kirjoittamaan. Tekstiä tulee kyllä, mutta voi hjuvanen aika millaista! Harmillista, että saan tuotettua jonkinlaista tekstiä vaan väsyneenä, ja vielä harmillisempaa on se, että tekstin laatu on vähintään lennokasta ja suistuu asialliselta raiteeltaan, kohti utopistisia fäärejä jo kahden rivin jälkeen. Miksi pitää kirjoittaa esseitä, en haluuuuuuuuuu....
 
Mua harmittaa niinkin typerä asia kuin se, että eilen söin ihan liikaa ja nyt ulkona sataa, joten en pääse lenkille. Syö vaan, senkin possu, niin varmasti olet ihraisen höllyvä kesällä. :curs:
 
Mittautin YTHS:llä käynnin yhteydessä verenpaineen...Normaalisti se on keikkunut luokassa 60/120 (alapaine/yläpaine) mutta nyt kolme kertaa mitattuna jotain 80/140!!! Aiempaan verrattuna oon nukkunu enemmän, syöny terveellisemmin, en oo juonu ku pari kertaa tänä vuonna (aiemmin liiiiiiiian usein!) ja elämä ei oo ollu lainkaan kiireistä...Suolapitoisia ruokia en juurikaan syö...Eli kaiken perusteella elän nyt verenpaineen kannalta paljon terveemmin ku ennen ja se on saatana noussu!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kävin kyl aamulla lenkillä ja kurkussa on ollu lievää karheutta eli siinä ja siinä alkaisko flunssa mut silti. :itku:

Toiseks, kelan täti kävi urputtaan :( Ja yks harkkatyö oli kadonnu tietokoneelta, tai siis ei ollu tallentunu se uus versio ja joudun alottaan kaiken alusta. Prkl.

Kolmanneks, tänne kämppään tulee remonttimiehet käymään ja pyyntönä oli tyhjentää remontoitava alue 2m säteellä! Ei muuta mut just siinä on kaikki tärkeimmät ja isoimmat tavarat, joita en kyl yksin saa mitenkään siirrettyä :( Argh!

Ja se verenpaine senkun nousee :D
 
Tyhmä, tyhmä, tyhmä S-T :itku:
Vanha peikko mun elämässä nousi eilen pitkästä aikaa esille - se, että valehtelen kohtalaisen herkästi. Se tapahtuu ihan tiedostamatta ja huomaan sen yleensä vasta jälkeenpäin :( Pitkän aikaa olen siitä taistellut eroon ja onnistunutkin jo aika hyvin, ennen eilistä en edes muista, milloin olisin valehdellut viimeksi.

Kävin eilen katsomassa TKD-kisoja, joissa kilpaili muutamia siihen seuraan kuuluvia ihmisiä, jonka alkeiskurssia par'aikaa käyn. Hyvin tulin juttuun seuran konkareiden kanssa ja olin ihan innoissani, koska laji on tuntunut mulle sopivalta, seuran ihmiset on mukavia ja ilolla lähden alkeiskurssin jälkeen treenaamaan heidän kanssaan. Kisojen jälkeen lähdettiin syömään ja iltaa istumaan. Enkös sitten ihan viimeisinä hetkinä ennen kotiin lähtöäni jostain kumman syystä valehtelekin itsestäni erästä asiaa näille mukaville ihmisille. Kotimatkalla sitten iski vitutus ja paha olo päälle, oksetti/oksettaa kun on niin paha olo siitä mitä tein. Ei siihen ollut edes mitään järkevää syytä! Selvästi tulin niiden ihmisten kanssa juttuun ja hyväksytyksi jo ennen sitä.

Innolla olen tosiaan jatkamassa seuran toiminnassa mukana, se vaan tulisi olemaan vaikeaa, jos joka kerta saisi pelätä, että joko nyt joku on saanut selville, että valehtelin. Parempi vaihtoehto tietenkin olisi heti tänään mennä ja tunnustaa niille ihmisille, että valehtelin ja pyytää anteeksi. Sekin vaan tuntuu niin helvetin vaikealta - ihmiset ovat kuitenkin vielä niin uusia tuttavuuksia, että en osaa sanoa, miten sellaiseen suhtaudutaan. Osaisivatko he arvostaa rehellisyyttä, vai leimautuisinko sen jälkeen valehtelijaksi?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom