Voimia sulle, Aylah. Tuo on tosi raskasta. :( *hal*
äidin se pitää tehdä aloite tuohon eroamiseen jne. sitä en voi tehdä toisen puolesta.
Tuo on niin totta. Voi kyllä puhua päänsä punaiseksi, että tajua nyt hyvä ihminen. Mutta kun sitä ei tajua ennen kuin itse sisäistää asian, vaikka kuinka joku neuvois. Ihan omassa elämässä kokenut sen ja vanhempieni liittoa seuratessa ym.
No ero tuli meille kummallekin, mulle ja vanhemmilleni, vielä melkein perätysten. Ehkä äiti näki miten mä vapauduin ja tulin onnellisemmaksi - erosta huolimatta? Ja elämäntilanne heillä meni siihen, että homma oli selvä.
Eikö ole outoa, kun monet lapset aikuisenakin toivovat, että vanhemmat pysyvät yhdessä. Ja sitten on sellaisia (tällaisia) joille se ero on ollut hyvä uutinen.
Ja siitä huolehtimisesta... tottahan sitä huolehtii ja on hädissäänkin läheisten pahasta olosta ja sellaisesta. Pitäisi elää omaa elämää aikuisena, mutta eihän sitä voi ajatella, että olkoot. Tai en mä ole osannut. Nyt vasta olen oppinut paremmin, isä ei enää pidä yhteyttä juuri lainkaan ja äiti on yhä vaan veemäinen, olen oppinut, että mun elämä on mun elämä, yritän etteivät nämä vaikeat asiat tule mun pään sisään liikaa. Elän mun ja perheeni elämää. Tietty helpottaa se, kun ei tarvitse enää samalla tavalla pelätä läheisten turvallisuuden takia...
Kamalan sekavaa tekstiä. Kirjoita nyt tällaista flunssan kourissa yövuorossa kun oot ihan tööt. Mut halusin jotain kirjoittaa. Luin tekstisi ja tuli takaumia, ihan voi tuntea ne tunnetilat mitkä tulee, sellainen ihan viiltävä tunne tuli. Voimia sinulle tosi paljon.