Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
Oikean käden hauislihaksen pää on vissiin tulehtunut.:( Kipu on ainakin suht v-mäinen.

Ounou, toivotaan että ei ole, on meinaan aikas ikävä vaiva - kokemusta on, kuten tiedätkin... Kannattaa tehdä mitä minä en tehnyt eli antaa tilanteen vähän rauhoittua ja jättää kaikki liikkeet pois missä tuntuu kipua. Voihan olla, että olkapää on vaan vähän ärtynyt ja rauhoittuu piankin.... Tsemppiä ja MALTTIA!!
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ounou, toivotaan että ei ole, on meinaan aikas ikävä vaiva - kokemusta on, kuten tiedätkin... Kannattaa tehdä mitä minä en tehnyt eli antaa tilanteen vähän rauhoittua ja jättää kaikki liikkeet pois missä tuntuu kipua. Voihan olla, että olkapää on vaan vähän ärtynyt ja rauhoittuu piankin.... Tsemppiä ja MALTTIA!!
Ei taida olla olkapäässä vika, yks tyyppi tänään sitä paineli ja sanoi sen olevan hauislihasta. Nyt ei tehdäkkään sitten käsille mitään ja kyllä se tuntuu ilkeeltä aika monessa muussakin.:jahas:
 
Voimia sulle, Aylah. Tuo on tosi raskasta. :( *hal*
äidin se pitää tehdä aloite tuohon eroamiseen jne. sitä en voi tehdä toisen puolesta.
Tuo on niin totta. Voi kyllä puhua päänsä punaiseksi, että tajua nyt hyvä ihminen. Mutta kun sitä ei tajua ennen kuin itse sisäistää asian, vaikka kuinka joku neuvois. Ihan omassa elämässä kokenut sen ja vanhempieni liittoa seuratessa ym.

No ero tuli meille kummallekin, mulle ja vanhemmilleni, vielä melkein perätysten. Ehkä äiti näki miten mä vapauduin ja tulin onnellisemmaksi - erosta huolimatta? Ja elämäntilanne heillä meni siihen, että homma oli selvä.

Eikö ole outoa, kun monet lapset aikuisenakin toivovat, että vanhemmat pysyvät yhdessä. Ja sitten on sellaisia (tällaisia) joille se ero on ollut hyvä uutinen.

Ja siitä huolehtimisesta... tottahan sitä huolehtii ja on hädissäänkin läheisten pahasta olosta ja sellaisesta. Pitäisi elää omaa elämää aikuisena, mutta eihän sitä voi ajatella, että olkoot. Tai en mä ole osannut. Nyt vasta olen oppinut paremmin, isä ei enää pidä yhteyttä juuri lainkaan ja äiti on yhä vaan veemäinen, olen oppinut, että mun elämä on mun elämä, yritän etteivät nämä vaikeat asiat tule mun pään sisään liikaa. Elän mun ja perheeni elämää. Tietty helpottaa se, kun ei tarvitse enää samalla tavalla pelätä läheisten turvallisuuden takia...

Kamalan sekavaa tekstiä. Kirjoita nyt tällaista flunssan kourissa yövuorossa kun oot ihan tööt. Mut halusin jotain kirjoittaa. Luin tekstisi ja tuli takaumia, ihan voi tuntea ne tunnetilat mitkä tulee, sellainen ihan viiltävä tunne tuli. Voimia sinulle tosi paljon.
 
kiitos sanoistanne kilppuli ja estel:) . ette tiedä miten lohdullista on kuulla auttavia sanoja. kuinka monen elämän kuningas alkoholi pilaa tavalla tai toisella. jos jotain opin vanhempien elämästä, on se että en todellakaan halua omille lapsilleni tuollaista tilannetta. jos lapsia nyt edes siunaantuu jossain vaiheessa. käytän iteki alkoholia, mutta se on ehkä 4 x vuodessa. jotkut varmaan miettii että :eek: . en tajua tätä "joka vkl kännissä". miten jollain riittää rahat ja terveys. ou well, ei paljon liikuta jos joku itkee mitä on tehnyt kännissä. oma moka. kuten huomaa, ei paljoa sympatioita heru:evil: eikä siinä mitään, ei mulle ole ongelma tuo alkoholin vähäinen käyttö. lähinnä muut ihmiset katsovat sitä kieroon:rolleyes: . se vain kun velikin pilaa elämänsä viinalla, on vähän turhauttavaa katsoa. sillähän ei ole väliä, että ajaako autoa kännissä vain selvinpäin:eek: :eek: , on todella perseestä. ne tuhotyöt mitä kännissä ajaminen voi saada aikaan, en voi edes miettiä sellaista jos tapahtuisi:( mut jos tästä alan miettimään äidille überhyvää hemmottelusyntymäpäivälahjaa, ainakin sellaisen äiti on ansainnut:haart: .
 
Ja sitten eiku taasen töitä ettimään ... kyllä tää mun elämä on niin arvokasta että :wall: ... ehkä joku päivä olen vielä niin onnellinen, että joku palkkaa minut kerrankin pitempikestoseen duuniin ... ainakin toivon niin :itku:

Samat murheet täällä :(.

Mulla on työkokemusta, mutta koulu vielä kesken. Osa-aikaisiinkaan ei huolita edes haastatteluun. Voi olla, että olen kärsimätönkin, mutta... mä oon nyt lähettänyt vissiin tällä rupeamalla 17 työhakemusta ja pari avointa, ei pää kestä. Jos ei jotain tapahdu (asettamani aikarajan sisällä) ei auta muu kuin mennä johonkin, millä ei ole yhtään mitään tekemistä osaamiseni/koulutukseni/kokemukseni/kiinnostukseni kanssa, kun on vaan pakko saada rahaa. Ei jaksa enää :itku: .
 
viiteen asti tänä aamuna töissä, kuudelta nukkumaan ja herätys 10.30 kun äijä prkl ei tajua laittaa puhelinta äänettömälle kun sillä itellä on sellaset unen lahjat, että voi vaikka seinät kaatua ympäriltä!

mä taas en osaa päivällä nukkua kun kerran herään ni tässä menee nyt tääkin päivä yliväsyneenä möllötellessä (olo on muuten ihan samanlainen kuin krapulassa...)

vitutus äsken maksimaalinen kun oisin tehny rahkaherkkua päivän pelastukses enkä saanu ees pilttipurkkia auki kun on niin voimat pois:( NÄLKÄ!!!

no..ompas mullakin isot ongelmat...mut ottaa päähän kuitenkin etenkin kun on niin väsyny&hermot kireellä:( kait se on yritettävä päikkäreitä et jaksaa taas yöks töihin...
 
Vituttaa meidän uus pomo joka tuli meidän pieneen yksikköön jossa vallitsi hyvä henki... Tää äijä nyt sitten onkin kun isomman talon herra ja tykkää puuttua saatana joka asiaan... Duunareita katsotaan nenän vartta pitkin ja mikä vittumaisinta hienoinen sovinismi loistaa läpi.... se siittä mukavasta työpaikasta sitten missä 6 vuotta ollaan oltu.

Kai sitä on vaan pakko sietää.... prkl :curs:
 
Vituttaa ku lukee että Suomessa on työvoimapula ja töitä ei vaan mistää saa. Ku ei oo työkokemusta niin ei saa töitä ... kehuvat monesti että koulutusta löytyy ... prkl. Alkaa turhauttaa tuo työnhaku, ei mistään tuu mitään ilmotusta ... peeveli ... vaikka haastatteluun asti pääsee. Taitaa vissiin ennemmin olla lotossa seittemän oikeen ku meikällä työpaikka, en meinaa näitä vuokrafirmoja ... sain yhestä sellasesta tarpeekseni :curs:

Ja sitten eiku taasen töitä ettimään ... kyllä tää mun elämä on niin arvokasta että :wall: ... ehkä joku päivä olen vielä niin onnellinen, että joku palkkaa minut kerrankin pitempikestoseen duuniin ... ainakin toivon niin :itku:

Mua sapettaa kans, kun ei sitten millään irtoa uutta työpaikkaa mistään. Mulla on kyllä vakituinen työ, mutta en jaksa siellä kyllä enää pitkään olla. Lähes joka päivä tympii ja vähintään kerran viikossa v***ttaa (lähinnä pomon toiminta) niin paljon, että järki lähtee :curs: Hakemuksia oon pistänyt menemään useita, mutta kun ei niin ei... On kyllä TODELLA turhauttavaa tää työnhaku!
 
Baby blues:itku: . Ja koska synnytys meni sektioksi, mulla on vaaksan mittainen kipeä haava alamahassa enkä taho vielä viikon jälkeenkään päästä istumasta ylös ilman kahden käden apua. Eli se siitä "lenkille viikko synnytyksestä" suunnitelmista.:wall: Kattoo jos ennen maaliskuuta pääsis lähikauppaan asti. Mies on ihana ja vauva on suloinen, mutta itteä vaan väsyttää ja itkettää, etenkin iltaisin. Onneksi olen kuitenkin kotona jo, ja sukuapua ja ystäväapua löytyy. Ja kunhan mahanahka paranee ja hormoonit tasaantuu, pääsee lenkille ja taas elämänsyrjään kiinni.:thumbs:
 
Elämä. Vuodet vaan vierii eikä sitä yhtään tiedä mitä tekis tulevaisuudessa, vai onko tulevaisuutta ylipäätään.
Lapsiakin pitäis vääntää, ennenkun on liian vanha äidiks, että olis elämää vielä lasten jälkeenkin (tän voi nyt sit käsittää sadalla tavalla väärin, olkaa hyvät), mutta kun en mä voi olla hyvä äiti, koska olen niin kersa. Ja jos en tiedä edes omasta tulevaisuudestani, miten voisin kasvattaa lasta?
Saatana että ahdistaa. Ei viittis ajatella koko asiaa, mutta kun ympärillä kaverit ja varsinkin miehen kaverit vaan lisääntyy lisääntymistään.:curs: :curs:
 
Baby blues:itku: . Ja koska synnytys meni sektioksi, mulla on vaaksan mittainen kipeä haava alamahassa enkä taho vielä viikon jälkeenkään päästä istumasta ylös ilman kahden käden apua. Eli se siitä "lenkille viikko synnytyksestä" suunnitelmista.:wall:

Ite menin kakkostakin vielä luomusynnyttämään mutta niin vaan on minulla 2 sektiovauvaa :D . Ekalla kerralla oli onkelmia ja ja lähikauppaan (150 metriä) menin yksin varmaan liki 3 vk synnytyksestä. Nyt sinulla on ihan syy ja oikeus olla väsynyt ja vaihetelevalla mielellä. Sänkyyn tai nojatuoliin tyynyistä ja peitoista linna, evästä ja lukemista ja vauva tissille - ajattele, paino alkaa normalisoitua vaikka et tee mitään. Kyllä siitä voi selvitä, en muista itsekään juuri mitään esikoisen vauva-ajasta... paitsi viilein kohta talossa oli keittiön, eteisen ja olkkari risteyksessä lattialla, siinä istuin zombina vauva ristissä olevien jalkojen päällä ja inhosin maidon hajua. Ihan normaali (no - edes vanhempiinsa) vauvastakin tuli silti (nyt 4,5 v).
 
Maanantaiiiii, se saapuu aina liian aikaisin... :(

Se saapuu aina liian aikaisin :)
Vaikka ajattelis että nyt nukun hyvin viikonlopun, teen kaikkea kivaa ja lepään, silti, no matter what, maanantai- aamu on aina ja poikkeuksetta tuskaa.
 
Se saapuu aina liian aikaisin :)
Vaikka ajattelis että nyt nukun hyvin viikonlopun, teen kaikkea kivaa ja lepään, silti, no matter what, maanantai- aamu on aina ja poikkeuksetta tuskaa.

Kurjaa :( Sitten ku ei ikinä saa tota su-ma välistä yötä ees kunnolla nukuttua ja aamulla kiukuttaa sitten kun kello soi... :curs:
 
Lapsiakin pitäis vääntää, ennenkun on liian vanha äidiks, että olis elämää vielä lasten jälkeenkin

Kyllä niitä lapsia ehtii tekemään vielä kymmenen vuoden kuluttuakin!!! Jos susta tuntuu että olet ihan kersa eikä lapset muutenkaan nyt sovi kuvioihin, niin anna olla. Sopiva aika joko tulee, tai sitten sun vaan pitää järjestää sopiva aika. Turha murehtia asioista, joille ei mitään voi juuri nyt. Tulevaisuuskin tulee ihan meistä riippumatta, samoin kuin aurinko nousee ja laskee välittämättä siitä katsotko sitä. Keskity tähän päivään ja tähän hetkeen!
 
Nälkä jäi ruokatunnilla. Semmonen pieni poika, ukkoni mittainen minua kevyempi parikymppinen, oli laittamassa wokkia enkä ajoissa huomannut annoksen kokoa kun oli jonossa useampi. Ilman kiirettä olisin pyytänyt että teetkö vielä minulle uuden noin triplakokoisen satsin - kyttäämpä ensi kerralla jos ei ole tuttuja tätejä kauhan varressa. Kiukku!
- nimimerkillä tottunut syömään koko rahan edestä
 
Nälkä jäi ruokatunnilla. Semmonen pieni poika, ukkoni mittainen minua kevyempi parikymppinen, oli laittamassa wokkia enkä ajoissa huomannut annoksen kokoa kun oli jonossa useampi. Ilman kiirettä olisin pyytänyt että teetkö vielä minulle uuden noin triplakokoisen satsin - kyttäämpä ensi kerralla jos ei ole tuttuja tätejä kauhan varressa. Kiukku!
- nimimerkillä tottunut syömään koko rahan edestä

sama ongelma mutta tässä voin syyttää itteni kun ei viittinu lauantaina mennä kauppaan niin ei ollut tänään aamulla paljon mitään jääkaapissa mistä laittaa lounasta mukaan. niin että voileipä + omena + tomaatti saa riittaa :(
 
:curs: SSSSSta*nanmoinen yleismaanantaivitutus kaikkea (paitsi ystäviä, muksuja ja treeniä) kohtaan!!

Eniten nyrppii oma itte ja itseluottamuksen puute, joka heijastuu jos mihinkin. Vaikka usein on luottamus ajettu karille ja veistä käännetty haavassa enemmän ku tarpeeks, niin ei ikinä opi, että selviäähän siitä...

Ja pitäs taas vaan oppia luottamaan itteensä, mutta myitäsköhän sitä teemaa jossain, ku tuntuu olevan taas niin vaikeeta kerätä niitä palasia paikalleen ihan ittekseen...:eek:.:itku:Yhyy mää en jaksaaa...
 
Perkele! Mä oon tulossa sit ihan kunnol vissii kipeeks, kurkku ihan törkeen kipiä ja räkä lentää... stana sentään mä en haluuuuuuuuuuuuuuu, ei oo pakko olla kipee jossei haluuuuuuuuuuuuuuu. :curs: :wall:
 

Suositut

Back
Ylös Bottom