Force sanoi:
Eikös siinä ole ristiriitaa havaittavissa jos panostaa kropan muokkaukseen ihan elämäntapana, muttei sitten panosta vaatetukseen ja muuhun ulkonäköön liittyvään kovinkaan paljoa?
Ei. Toisessa on kyse myös terveydestä ja fyysisestä hyvinvoinnista ja suorituskyvystä (mikä liittyy myös henkiseen hyvinvointiin), toisessa lähinnä ulkokuoresta (joka toki monella liittyy vaikka mihin).
Mun periaate: pistän aikaa ja vaivaa siihen, mitä on nahkani sisällä paljon (niin mieleen kuin kroppaan), kun taas nahkani ulkopuolelle jäävään en niinkään. Vaatetuksen suhteen mulle on merkitystä lähes pelkästään käytännöllisyydellä ja tilanteenmukaisuudella. Yleensä päällä on hopparivarkut (merkillä ei minkäänlaista merkitystä, kunhan brändi ei ole kissankokoisilla kirjaimilla vaatteessani) ja se t-paita, mikä nyt on kaapista käteen sattunut. Kylmemmillä keleillä sitten lisäksi tumma poolopaita tai collegepaita (villapaita aniharvoin, on mulle melkein aina ihan liian kuuma vaate). Juhlaan toki tumma puku, valkoinen silitetty kauluspaita ja ravatti. Samoin pisnesmiitteihin pitää kauluspaita laittaa, ainakin useimmiten. :D
Kumppanini saa pyntätä enemmän kuin minä, jos se on hänelle luontevaa ja niin haluaa. En kumminkaan kelpuuta kumppanikseni mitään trendipelleä ja pakkelinaamaa, jotain rajaa. [provo] Lisäksi jos kumppani palelee ja/tai kastuu ulkonäöllisten seikkojen takia (=ei voi pitää lämmintä päähinettä eikä keliin sopivaa vaatetusta eikä jalkineita), niin multa kyllä kuulee lievää piruilua tyyliin "Pöljää on palella tai kastua, jos sen vaatetuksella voisi välttää."[/provo] Onneksi nykyinen kumppanini on samoilla linjoilla myös pukeutumisen suhteen, kuin minäkin. :haart:
Semmoista olen monesti merkkivaatteiden suhteen pohtinut, että mistäköhän syystä ne kestävät pitkään? Siksikö, että ne 1) ovat oikeasti laadukkaita vai 2) siksi, että niitä käytetään varovaisemmin ja huolletaan tarkemmin kuin halvempia vaatteita?
Uskon, että syy 2) pitää paikkansa useammin kuin 1). Joskus oli Kuluttaja lehdessä farkkutesti, jossa oli niin halvempia kuin kalliimpiakin farkkuja mukana. Lehti ei huomannut mitään korrelaatiota materiaalien laadun ja hinnan välillä. Joissakin halpisfarkuissa oli todella paksua kangasta ja kestävä väri, kun taas kalliimmissa ei ja päinvastoin.
) Kledjut ostan ihan fiilispohjalta, mutta yleisesti ottaen vaatteen pitää olla siisti ja käytännöllinen. Mitään paskaa en suostu ostamaan, vaikka olis kuinka halpaa.
) tai t-paita. Eli lähinnä juuri rekkalesbo (ilman siiliä ja läväreitä) ja rock'n'roll tytöt näyttää parhaimmilta.
.
