http://blogit.iltalehti.fi/jyrki-lehtola/2012/01/28/maalaiset-homoja/?ref=es
Maalaiset, homoja
Kirjoittanut Jyrki Lehtola
Joku ojensi väärin ajattelevia taannoin siitä, että vaaleissa valitaan presidentti, ei presidentin puolisoa, mikä oli hassu väite, kun toinen puolisoista on sentään runoilija ja toinen kampaaja.
Valitaan tässä presidentin ja sen puolison lisäksi myös maailma, jota ehdokkaat edustavat, ja siitä maailmasta kertoo paljon ehdokkaan kannattajat.
Kokoomuksen kannattajat istuvat yläkerrosten isoissa työhuoneissa mumisemassa tai ovat töölöläisrouvia tai sitä white trash -joukkoa, joka haluaisi olla jompaakumpaa edellisistä, ja siksi ne kävelevät pitkin Länsiväylää kuin mielisairaat, jotka omaiset viimein hylkäsivät.
Mutta nämä vihreät. Yksitellen kovin sympaattisia, melkein kuin ihmisiä.
Istuvat pöydän kulmassa hiljaa, ja jos jotain sanovat, eivät ne mitään sano. Ne ovat luontoa puolustavia kaupunkilaisia, joille luonto on se hetki, kun aamuyöstä heiluu humalassa kotiin ja asfaltille ilmestyy sadepisaroita. Ne ovat hyvien asioiden puolesta, koska niiden puolesta kuuluu olla, ja Osmokin on, ei siksi että takana olisi sen suurempaa älyllistä toimintaa.
Kun vihreitä on yli neljä saman pöydän ääressä, niillä on ryhmä, yhteisö ja joukkoliike, ja pian joku niistä sanoo, että me ollaan Suomen toivo, eikä kukaan niistä naura sille.
Nyt niiden pitäisi saada kasa ääniä väli-Suomesta. Se on niille se ällöpaikka, jonka yli ne joutuvat lentämään, kun niillä on Lapissa seminaari, jossa ne kertovat, että yrjölappalaiset, älkää ajako autolla 50 kilometrin työmatkaanne, käyttäkää polkupyörää.
Ihan ei parhaiten alkanut niiden kosketuksenotto siihen kansaan, jota niiden pitäisi nyt yrittää halata, jos ne vain pystyisivät joskus lopettamaan tuon itsensä halaamisen.
Vaalivalvojaisia katsoessa jo pelotti. Siellä ne olivat kännissä omasta itsestään ja sammalsivat, että nyt vanha valta murtuu, mikä oli hassusti sanottu puolueesta, joka on aina tukenut vanhaa valtaa saadakseen siitä edes osan itselleen.
Väli-Suomessa ihmeteltiin. Kuka tuo A.W. Yrjänä on, pornotähdeltä kuulostaa, varmaan aika huono. Ja mitä tuo lastentelevision juontaja, tuo Kuustonen, tuolla hyppii, just tultiin sinuiksi ehdokkaan homouden kanssa, nyt tuo sadistinen peura on tuossa, ei jaksa.
Sitten joku entinen ultrabralainen ammensi tyhjistä pulloistaan ja sai idean: Pekka Haavistoa varmaan auttaisi, jos me koottaisiin rivit, kun onhan se niin, että jos minä lavalla huudan sadepisaroista, Vaasassa aletaan ajatella uudestaan äänestyspäätöstä.
Siinä se vihreä aate on. Ei yritä tavoitella muita, kiehnataan tässä keskenämme, lämmitellään oman oikeamielisyytemme ääressä, hyvältä tuntuu.
Nuoretkin pitävät. Niille on aina mieleen opettavaiset nelikymppiset, jotka tuovat nuoruutensa ummehtunutta nostalgiaa muidenkin elämään.
On tässä mukana ne välisuomalaisetkin. Tukikonsertilla kerätään rahaa, jotta voidaan mainostaa Maaseudun Tulevaisuudessa, että meidän Pekka tietää, että tekin olette olemassa, onneksi te olette niin tyhmiä, että ette ymmärrä, kuinka alentavasti me teihin suhtaudutaan.
