Sen verran mitä itse olen seurannut, niin Tarja, tuo vähäosaisten suuri ystävä, ei ole tuonut keskusteluun minkäänlaisia konkreettisia keinoja, joilla pitkäaikaistyöttömien ja syrjäytymässä olevien tilannetta voitaisiin auttaa. (Jos on, niin valistaa ihmeessä.)
Sauli sen sijaan on puhunut useaan otteeseen jonkinlaisesta vastikkeellisesta kansalaispalkasta. Olen ihmetellyt, miksi Tarjan leiri ei hyökkää tätä ajatusta vastaan. Se olisi helppoa, koska käytännössähän tuo tarkoittaa risusavottaa. Ja sehän on helppo saada kuulostamaan pelottavalta ja katkeroittavalta.
Tämän illan vaalikeskustelussa tuotiin esille Pena, pitkäaikaistyötön Joensuun Rantakylästä. Visioidaanpa Penan ja Irmelin elämää.
Saulin malli: nykyiset työttömyyskorvaukset + hyvin pieni korvaus vastineeksi yleishyödyllisen työn tekemisestä
Pena ja Irmeli nousevat sängystä jokaisena arkiaamuna ja menevät tekemään 5 tunnin työpäivän. Irmeli menee vanhainkotiin syöttämään vanhuksia, kampaamaan tukat ja juttelemaan heidän kanssaan. Irmeli tuntee tekevänsä hyödyllistä ja arvokasta työtä, niin kuin tekeekin. Työtä, joka jäisi vakituiselta henkilökunnalta tekemättä eikä ole keneltäkään pois. Irmelillä on syy nousta sängystä aamulla.
Pena menee äijäporukalla metsään raivaamaan kuntopolkua Rantakylästä Pieliselle päin. Pena tykkää ulkohommista ja nauttii päästessään käyttämään moottorisahaa ja muita miehekkäitä koneita, joiden käytön hän hyvin hallitsee jo lapsuudesta saakka. Penan kunto ja itsetunto nousee kohisten. Ja samanhenkisessä äijäporukassa on mukava pitää kahvitaukoa nuotiolla. Tällä kertaa selvin päin. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen Pena saa illalla stondiksen. Irmeli on tohkeissaan.
Tarjan malli: kaikki jatkuu niin kuin ennenkin
Pena ja Irmeli menevät iltapäivällä lähisiwan kautta lähibaariin. Sitten kun korvaukset on juotu kaivetaan se kiljupänikkä komerosta ja juodaan sitä keittiön pöydän ääressä ja kääritään sätkiä.