Kersantti pyysi pohdintaa joten tässä tulee mietintää suuremmassa kontekstissa:
Yhteiskunnan kannalta on isossa mittakaavassa melkein samantekevää, onko poliisi virassa vai ei. Työtön insinööri on aina hyödytön (omassa toimntaympäristössään), mutta työtön poliisi voi palvella ja ohjata edelleen yhteiskuntaa omalla toiminnallaan jos se vastaa poliisin arvomaailmaa tai ainakin yhteiskunnan määrittelemää hyvää. On aina yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, jos löytyy yksilöitä jotka ymmärtävät miten systeemi toimii ja mille arvoille sen toiminta perustuu, etenkin jos yksilöt hyväksyvät sen toimintamallit ja arvot.
Toisaalta voisi sanoa, että näennäisesti samaan päämäärään voitaisiin päästä pienemmällä resurssien tuhlauksella. Voitaisiin jopa sanoa, että yleinen moraalikoodisto, valtarakenteiden tuntemus ja yksilön oikeudet ja velvollisuudet yhteiskunnan silmin katsottuna pitäisi opettaa jokaiselle paremmin jo peruskoulussa. Valitettavastihan tilanne on se, että usealle kansalaiselle laki ja oikeus on ainoastaan sitä mitä he edessään näkevät, ja tulkinta siitä tehdään sitten omien mutuilujen perusteella. Ehkä ne muut koodistot tulevat sitten hajautetusti jostain uskonnontunneilta tai äidiltä. Uskontotunnit jos mitkä olisi korvattava yleisellä moraalin ja etiikan tutkiskelulla, jo tällä resurssien kohdentamisella päästäisiin huimiin tuloksiin. Tämä myös muokkaisi yhteiskunnan arvomaailmaa enemmän kuin mitkään yksittäisen poliisimiehen toimet missään tilanteessa. Toisaalta tämä on myös organisaatiolle uhka, koska se väistämättä johtaisi vaatimuksiin yksilön oikeuksien kasvattamiseksi.
Poliisin (ja myös armeijan) olemassaolon oikeuttaa vain ja ainoastaan jos se tukee yleistä turvallisuuskäsitystä. Jos kansalaisille voidaan luoda tunne turvallisesta maailmasta halvemmalla, se pitäisi niin tehdä. Se ei tarkoita että maijan pitäisi näkyä ikkunasta vartin välein. Jos kansalainen tuntisi paremmin systeemin toiminnan ja uskoisi omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa hyväksyttävästi myös lain silmissä, ei poliisiakaan tarvittaisi samassa mittakaavassa. Valitettavasti poliisin nykylinjaus on antaa ja pakottaa kansalaisen uhrautumaan aina kun mahdollista. Tämä on vain ja ainoastaan keppihevonen sille, että määrärahoja nostettaisiin. Tämä myös tuo itse organisaatiolle varmuutta oman olemassaolon oikeutuksesta ja samalla koko käytössäolevan ammattietiikan hyväksyttävyydestä.
Yhteiskunnan kannalta vastuullisinta ja myös halvinta toimintaa olisi opettaa kansalselle yleisiä toimintamalleja kriisitilanteissa, juridiikkaan liittyviä hätävarjelusäännöksiä, psyyken toimintaa stressitilanteissa yms. Voi vain ihmetellä miksei näin tehdä. Toisaalta miettimällä asiaa tovin aikaan huomataan myös vastaus. Vastuuta ja tietotaitoa halutaan ottaa pois kansalaiselta yhä etenevissä määrin, jotta olemassaolevat organisaatiot saisivat sidottua yhteiskunnan resursseja enemmän itseensä. Tämä ei ole inhimillisyyden ja yksilön kehityksen kannalta paras tavoite, se päinvastoin tukee yhteiskunnan fragmentoitumista erilaisiin hierarkisiin vastuukenttiin jossa normikansalainen jää sivustaseuraajaksi. Ensimmäistä kertaa koko ihmisyyden historiassa olemme viimeisen sadan vuoden aikana kohtaamassa tilanteen, jossa näin tapahtuu jopa täysin absoluuttisesti. Milloinkaan ei ole annettu näin suurta valtaa koneistolle, systeemille jonka toimintatavoista ei kerrota järkevästi vaan siihen luotetaan lähes sokeasti. Olemmeko sitten valmiita olemaan näin passiivisia sivustaseuraajia, on jokaisen päätettävissä.
Idealistinen turvallisuuskäsitystä tukeva ratkaisu pähkinänkuoressa:
1 Moraalikoodistoa pitää vahvistaa jo kouluissa.
2. Yksilön tietotaitoa kriisitilanteissa on vahvistettava ja kannustettava puuttumaan asioihin tarvittaessa.
3. Lainsäädännön tulee kehittyä siihen suuntaan, että perustelluista syistä tehdyt teot yksilön ja omaisuuden suojelemiseksi tulee olla enemmän hyväksyttäviä. Oikeudettomat hyökkäykset tulee voida torjua.
4. Lakipykäliä ja rangaistuksia pitäisi tarkistaa alaspäin (ja myös tarvittaessa dekriminalisoida) niissä rikoksissa, missä asianomistaja on vain ja ainoastaan abstraktilla tasolla yhteiskunta ja sen valtarakenteet.
5. Poliisien määrä tulee vähentää systemaattisesti ja samalla seurata siitä aiheutuvia seurauksia ja myös yleisen turvallisuuskäsityksen muodostumista.
6. Koko oikeustajun määrittely pitäisi sitoa enemmän siihen päämäärään, mikä vaikutus sillä on yhteiskuntaan ja sen resursseihin. Pelkästään kostomentaliteetti ei ole validi syy määritellä rikosta ja rangaistusta. Rangaistusmuotoja pitää uudelleenharkita, mikä funktio on sitoa resursseja vankeihin ja mitä sillä saavutetaan.
Tämä oli nopeasti tehty hajatelma aiheesta, joten lisäkohtia voi olla mutta nämä tulivat päällimmäisinä mieleen.
EDIT: lopuksi konkreettista "offtopic" pohdintaa vielä ikuisuusaiheesta, eli tarvittaisiinko poliisia kentällä ollenkaan suomessa jos alkoholia ei käytettäisi. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset vähentyisivät ehkä noin 80%. Koko keskustelun ydinhän pohjautuu lopppupeleissä siihen, mitä resursseja me haluamme kohdistaa pääasiassa alkoholin haittoja vastaan. Miksi me hyväksymme sen sillä tasolla mitä me teemme, miksi taistelemme mielummin tuulimyllyjä vastaan sen sijaan että puramme niitä.
