Mutta edelleen, en kanna huolta siitä miten sujuvasti kaveri asettelee sanansa jossain kotikeikalla niin paljon (toki minäkin toivon verbaalisesti ammattitaitoisia työkavereita)kuin siitä, että se osaa tarvittaessa heittää miehen sujuvasti tonttiin.
Näin karrikoiden esimerkkiäsi olen sitä mieltä, että ois aika paskamaista ajaa tyypin kanssa, joka asettelee sanansa keikoilla väärin ja sen takia joutuisi painimaan tai ainakin koko ajan odottamaan, että taasko painitaan kun toinen ei osaa puhumalla pärjätä.
Ja kuten sinäkin, olen toki partiossa mielummin sellaisen ihmisen kanssa, joka osaa voimankäyttöjutut, kuin tyypin kanssa joka ei osaa. Ikinä kun ei voi tietää, milloin se tositilanne tulee päälle. Samalla tavalla haluan olla partiossa mielummin sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää lakipykäliä sekä muuta teoriaa, kuin sellaisen kanssa, joka ei osaa. Mitäs sitten, jos samaan partioon osuu kaksi sellaista, jotka eivät osaa?
Toisaalta voimankäytön osaaminen harjoittelutilanteessa ei kuitenkaan ole sama asia, kuin tositilanteessa. Kovempikin "jätkä" voi mennä täysin lukkoon. Näin on tapahtunut voimankäytön opettajillekin kuulemma (eräs opettaja koululla kertoi näin). Tositilannetta ei valitettavasti voi harjoitella... vaikkakin harjoituksella sinusta tulee varmasti parempi tositilanteissa kuin harjoittelematta.
Mutta kun se ammattitaito on myös muuta kuin sitä voimankäyttöä. Esim. niitä pykälien osaamista ja ihmisten kanssa kommunikointia. Pitää ymmärtää, että niiden osaaminen ja mieltäminen on osa poliisin oikeusturvaa samoin kuin asiakkaankin.
Ihan oikeasti kaikki eivät osaa niitä pykäliä kunnolla tai tulkita niitä muuten. On tärkeää tietää, mihin pykäliin oma toiminta perustuu ja osattava se vielä selittääkin tarvittaessa asiakkaalle. Perusjutut oppii, jos ottaa selvää ja joutuu niiden kanssa toistuvasti tekemisiin niin, että vieressä on ammattitaitoinen ihminen, joka osaa opettaa ne jutut (elleivät ne koulussa uponneet laiskuuden tai muun syyn takia). Mutta sitten kun tulee joku erikoisempi juttu, niin on sääli jos sitä tietoa ei osata hakea tai tulkita tai vierellä ei ole ihmistä, joka osaisi kertoa.
Mä katsoisin, että yhtä tärkeää kuin voimankäytön opiskeleminen koulussa, on myös se teoriaopetus, joka on läsnä ihan joka päivä (voimankäyttö ei välttämättä ihan joka päivä, poissuljen nyt esim. raudoittamisen tai vastaavat "lievemmät" jutut) myös kentällä. Molemmat ovat sellaisia juttuja, joissa tarvitsee päivittää osaamistaan/tietouttaan koko ajan, sillä muuten ne unohtuvat aivoista ja selkäytimestä. On myös tärkeää, että tietoa ja taitoa tietoa osataan soveltaa käytäntöön.
Teorian perusteet saadaan koulussa ja ne on hyvä opiskella kunnolla samoin kuin voimankäytönkin. Tuskin kuitenkaan kukaan tulee kentällä opettamaan, mitä tarkoittaa lainkonkunrenssi tai vastaavat samoin kuin kukaan ei tule opettamaan voimankäytön perusteita tai siihen liittyviä lakipykäliä siinä vaiheessa, kun tositilanne tulee eteen.
Asettelin ehkä sanani aiemmin epäselvästi. Korostan vielä, että teorian opiskeleminen koulussa kunnolla on ihan yhtä tärkeää kuin voimankäyttökin. Pointtini oli se, että mua häiritsee suunnattomasti ne henkilöt, jotka nostavat nämä asiat vastakkain ja väheksyvät toista osa-aluetta.
On hienoa, että löytyy poliiseja niin kenttä- kuin tutkintahommiinkin. On tärkeää tehdä sitä, mitä haluaa ja mihin kokee olevansa sopiva, mutta mun mielestä ei saa väheksyä toisten osa-aluetta. Samaa duunia tehdään ja yhteen hiileen pitäisi puhaltaa. Molempien osapuolten tulee osata perusperusteet toistensa hommista ja sen jälkeen voi hifistellä omalla osa-alueella. Poliisien tulee olla tänä päivänä melkoisia moniosaajia.
