Mulla itselläni ei ehtinyt ikinä olemaan harjoittelijaa, mutta jouduin kyllä ajamaan sellaisten kanssa aikoinaan. Nykyisessä duunissa meille ei edes käy ketään harjoittelijaa kierrolla, vaan kiertolaiset ovat jo valmiita poliiseja.
Itse tykkään, että harjoittelija saa olla oma-aloitteinen, eikä mikään perässävedettävä, mutta oikealla tavalla. Hän ei siis saa olla mikään sooloilija ja pomottelija. Harjoittelija ei siis ole partionjohtaja eikä kerro mulle, mitä pitää tehdä. Harjoittelija on se, joka saa kyllä ehdottaa asioita ja minä partionjohtajana päätän lopullisen toimintatavan.
Harjoittelija saa käyttää maalaisjärjen lisäksi koulussa oppimaansa, mutta hänen tulee mieltää, ettei se teoria toimi aina käytännössä ja joissan asioissa on paikkakuntakohtaisia eroja.
Pidän myös siitä, että harjoittelija kyseenalaistaa asioita ja kyselee asioita. Tämäkin pitää tehdä sellaisella taidolla, ettei se nosta niskavilloja pystyyn. Myönnän itse oppineeni harjoittelijalta joissain tilanteissa uusia juttuja ja antamieni vastausten perusteella myös harjoittelija on oppinut.
Se, että harjoittelijassa on virtaa, ei automaattisesti ole huono asia. Huonoa on se, että jos hän on kuin sähköjänis-sooloilija eikä osaa priorisoida asioita. Välillä pitää vain osata olla.Toisaalta perehdyttäjän kuuluu mielestäni opettaa tuota priorisointia sillä, että perustelee asioita ja sitä, miksi joku juttu tehdään tai ei tehdä.
Olen myös huomannut sen, että on olemassa perehdyttäjiä, jotka ovat huonoja. He tekevät itse kaiken ja harjoittelijan pitäisi seistä vierestä seuraamassa eikä osallistua toimintoihin. Tai sitten he eivät kerro harjoittelijalle sitä, miksi joku asia pitää tehdä - ei siis perusteluja eri asioille. Tai olettavat, että harjoittelija osaa jo kaiken ja että hänen pitäisi olla oma-aloitteinen ilman, että he ohjaavat häntä tekemään mitään.
Kaikkein ärsyttävimpiä perehdyttäjiä ovat ne, jotka jaksavat koko ajan valittaa kaikesta ja ovat patalaiskoja sekä opettavat harjoittelijalle huonot tavat. Toki on olemassa persoonakohtaisia eroja, mutta perehdyttäjän tulee mieltää se, että hän perehdyttää harjoittelijaa omaksi työkaverikseen ja on omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, millainen poliisi harjoittelijasta tulee.
Muistan itse olleeni tilanteessa (kotikeikalla), jossa provosoiduin perheen kännissä olevan isän toiminnasta ja käytöksestä. Hänet oli jo edellisenä iltana viety putkaan, koska hän oli riehunut ja kuristanut kouluikäistä poikaansa. Nyt seuraavana iltana tulimme uudestaan paikalle miehen riehuessa taas.
Jossain vaiheessa ymmärsin, että homma olisi mennyt painiksi, jos minä olisin jatkanut miehen puhuttamista provosoituneena. Samoin huomasi partiokaverinani ollut harjoittelija, joka ehdotti minulle, että hän voi jatkaa. Lopputulema oli se, että saimme tämän harjoittelijan puhutuksen ansiosta keikan päätökseen rauhallisesti ilman painia siten, että isä toimitettiin putkaan.
Tuossa tilanteessa toimin itse tyhmästi, kun päästin itseni provosoitumaan enkä varmasti ollut hyvänä esimerkkinä harjoittelijalle. Hyvää oli se, että ymmärsin tilanteen enkä vienyt tilannetta väkisin loppuun omalla tyylilläni, vaan kykenin "luovuttamaan". Tämän keikan jälkeen yritin ottaa opiksi.
Keskustelin keikan jälkeen harjoittelijan kanssa tämän keikan läpi ja molemmat olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Annoin hänelle positiivista palautetta tilanteen hoitamisesta ja pahoittelin omaani.
Ajoimme muutenkin jonkun verran yhdessä ja tämä miesharjoittelija antoi minulle positiivista palautetta siitä, että keskustelin hänen kanssaan ennen keikkaa muutenkin siitä, että minkälaisia vaihtoehtoja meillä on hoitaa tuleva keikka enkä vain määrännyt tekemään jotain ilman perusteluja. Meillä homma pelitti yhteen ja vieä nytkin vuosien jälkeen hän jaksaa ottaa silloisen yhteistyömme puheeksi positiivisessa mielessä.
Toisaalta aina ei kerkeä puhumaan keikoista ja niiden hoidosta etukäteen, sillä jotkut tilanteet tulevat eteen nopeasti eikä sitä pysty etukäteen ennustamaan, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Mutta aina tilannetta voi käydä tarvittaessa jälkikäteen läpi ja miettiä, olisiko jotain voinut tehdä toisin vai menikö keikka hyvin.
Omasta harjoitteluajastani muistan sen, kuinka raskasta oli työskennellä eri ihmisten kanssa heidän erilaisten käytäntöjensä takia. Juuri kun olit oppinut jonkun henkilön työskentelytavan ja otit siitä mallia, tuli toinen tyyppi, joka kysyi, että minkä takia sinä noin teet ja käski tehdä omalla tavallaan. Tämä oli samalla sekä raskasta, että kasvattavaa. Harjoittelijan osa ei ole helppo. Vasta valmiina konstaapelina uskalsin sanoa tällaisessa tilanteessa, että kiitos vaan, mutta minä teen tämän asian omalla tavallani. Olettaen, että en varsinaisesti tehnyt mitään virheitä.
Itse olen yrittänyt pitää sellaista ohjenuoraa, että jos joku tekee jonkun asian hyvin, niin siitä pitää yrittää ottaa mallia ja jos joku tekee jonku asian huonosti, niin siitä pitää ottaa opiksi. Ja pyrin myös siihen, että oma tapani ei välttämättä iole aina se ainoa ja oikea. Jos toinen perustelee asian hyvin, niin voin yrittää muuttaa toimintatapaani fiksummaksi ja tehokkaammaksi.
Minua kiinnostaa tietää se, miten joku asia pitäisi hoitaa oikeasti teoriassa ja kuinka se hoidetaan käytännössä. Oppimani jälkeen pyrin luomaan itselleni oman tavan toimia ja luovia teorian sekä käytännön välimaastossa siten, että kannan itse vastuun omista tekemisistäni.
Näistä kaikista hienoista ajatuksistani huolimatta teen virheitä vieläkin, vaikka olen ollut valmiina poliisina jo useita vuosia.
(viestiä muokattu)
