Pois Suomesta thread...maybe forever!!!

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Maitojunalla himaan sitte vaan jos ei vastoinkäymisiä ja haasteita kestä.

 

[alexandrantonia]

Maitojunalla himaan sitte vaan jos ei vastoinkäymisiä ja haasteita kestä.

Tässä mitään maitojunaa tarvita, opiskeluni ja harjoittelujaksoni hoidan loppuun asti, mutta ei kyllä sen jälkeen tänne ole mikään kiire takaisin. Sen jälkeen katsotaan mistä sitä itsensä löytää.

 

[Inska]

Jos saan lapsen tapaamiset sovitttua niin loppuvuodesta mennään.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Jos saan lapsen tapaamiset sovitttua niin loppuvuodesta mennään.

Itävalta? Saksa?

 

[Sft]

Suomessa epäkohdat on ongelmia. Ulkomailla ne on haasteita.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Suomessa epäkohdat on ongelmia. Ulkomailla ne on haasteita.

Suomessa epäkohtiin on edes teoreettinen mahdollisuus pystyä vaikuttamaan, joten ne ovat käytännössä asioita, jotka voisi ratkaista. Ulkomailla mamuna ei, joten niitä on kohdeltava haasteina.

Kauankos Sft on ratkonut näitä haasteita ja missäpäin maailmaa?

 

[Inska]

Itävalta? Saksa?

Itävalta on suunnitteilla. Münchenin seutu voisi olla myös mahdollinen. Lentoyhteydet Suomeen on iso merkitsevä tekijä.

 

[Sft]

Suomessa epäkohtiin on edes teoreettinen mahdollisuus pystyä vaikuttamaan, joten ne ovat käytännössä asioita, jotka voisi ratkaista. Ulkomailla mamuna ei, joten niitä on kohdeltava haasteina.

Miksi Suomessa esiintyviä ongelmia ei voi kohdella haasteina? Nykyisin haaste sanaa käytetään nimenomaan antamaan positiivisempi kaiku verrattuna esim. sanaan ongelma. Haasteet voidaan ratkaista.

Kauankos Sft on ratkonut näitä haasteita ja missäpäin maailmaa?

Suomessa olen asunut koko elämäni.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Miksi Suomessa esiintyviä ongelmia ei voi kohdella haasteina? Nykyisin haaste sanaa käytetään nimenomaan antamaan positiivisempi kaiku verrattuna esim. sanaan ongelma. Haasteet voidaan ratkaista.


Suomessa olen asunut koko elämäni.

Juu aikalailla synonyymejähän noi ovat, koitin vain vähän tuoda sitä näkökulmaa, että muualla erilaisiin asioihin on vain enemmän tai vähemmän "pakko sopeutua". Ymmärtänet sitten kun päätät lähteä toisaalle ja kohtaat näitä tilanteita. Alkaa luisumaan uhkaavasti offtopicin puolelle..

Itävalta on suunnitteilla. Münchenin seutu voisi olla myös mahdollinen. Lentoyhteydet Suomeen on iso merkitsevä tekijä.

Mä tosiaan opiskelin Itävallassa ja olisin ollut kiinnostunut sinne jäämisestä. Kylmä fakta oli pari vuotta sitten se, että koneinssille oli Saksassa mihin tahansa suhteutettuna huomattavasti paremmat työllistymismahdollisuudet. Toisaalta yhden työpaikanhan sitä vain tarvii joten onnea matkaan! Mulla on yks itävaltalainen kollega, joka asuu Salzburgissa, mutta viikot on aina töissä täällä Münchenin seudulla. Oli huomannut saman työpaikkoihin liittyen kuin minä aikoinani. Muistaakseni sä oot it-alalla, en tiä yhtään mikä siellä on tilanne.

 

[Mou]

Tässä saikkupäivää viettäessäni ajattelin rustailla tänne viimeaikaisia aatoksiani. Nyt nimittäin vajaan kymmenen vuoden ulkomailla oleskelun jälkeen alkaa olla sellainen fiilis, että alan kaivata hieman pysyvyyttä elämään ja se tuntuu aika hankalalta saavuttaa täällä Lontoossa. Mietin siis kovasti paluuta Suomeen ja nyt kun olen koodarihommissa, niin siellä tuntuu aika hyvin olevan hommia tarjolla.

Ja miksi sitten Suomeen? Aikanaan ulkomaille ajoi ehkä pääasiassa seikkailunhalu ja yksinkertaisesti halu nähdä uusia juttuja. Parit asiat olisi varmaan voinut hoitaa helpomminkin, mutta kaikesta on selvitty. Eli nyt kun mietin Lontoosta lähtemistä, niin oletan, että asiat lutviutuisivat muuallakin, mutta kun ei oikein jaksa. Jossain vaiheessa elämän aloittaminen alusta uudessa paikassa alkaa käydä vähän raskaaksi ja kun koko suku ja liuta kavereita on edelleen Suomessa, niin se tuntuu kaiken kaikkiaan parhaalta vaihtoehdolta. Tiedän, että jos muuttaisin jonnekin muuhun mestaan, mikä on joskus käynyt haaveissa (Kalifornia, Singapore, Hong Kong, muut Aasian mestat...), niin se tuntuisi edelleen tilapäiseltä ratkaisulta ja sitä en oikein halua enää tässä tilanteessa. Ja vaikka Suomessa moni asia varmasti kävisi hermoille, niin osaapahan arvostaa niitä juttuja, mitkä toimii. Oma unelma olisi ehkä viettää muutama (talvi)kuukausi vuodesta jossain lämpimässä ja loput ajasta sitten Suomessa tjsp. Saas nähdä, mitä sitä vielä keksii.

Aika nollasisältöinen posti, minkä voisi siis summata siihen, että täältä päin Suomea katsoessa se ei tunnu loppujen lopuksi niin pahalta paikalta kuin moni siellä koko ikänsä asunut kuvittelee sen olevan ja että jos lähtöhaluja on, niin kannattaa tehdä se heti eikä jonkin ajan päästä, koska se prosessi ei ainakaan helpotu yhtään iän karttuessa. Niin ja se pitää vielä mainita, että ulkomaille lähtö on ollut ehkä elämäni paras päätös monessa mielessä, eli en kokisi mahdollista muuttoa takaisin minään lippuna maitojunaan, vaan uuden elämänvaiheen aloittamisena.

 

[carcayu]

Juu aikalailla synonyymejähän noi ovat, koitin vain vähän tuoda sitä näkökulmaa, että muualla erilaisiin asioihin on vain enemmän tai vähemmän "pakko sopeutua". Ymmärtänet sitten kun päätät lähteä toisaalle ja kohtaat näitä tilanteita. Alkaa luisumaan uhkaavasti offtopicin puolelle..

Tämä näkökulman muutos on itselle ollut reissailun tärkein anti. Ensin Suomessa joku asia vituttaa ja sitten alkaa kuvitella, että Suomi on paska maa. Sitten lähtee ulkomaille, jossa N muuta asiaa vituttaa. Näihin sopeutuu, kun on pakko. Sitten palaa Suomeen ja huomaa, että voi sopeutua ihan samalla tavalla kotonakin. Sikäli kun olen ulkomaalaisen vertaisryhmän kanssa elämästä jutellut niin kaikkia vituttaa yleensä joku asia elämässä ja omassa kotimaassaan. Moni on myös pitänyt Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa jotenkin mystisen fiksuna paikkana elää. Kannatan lämpimästi reissaamista ja seikkailuja, mutta lopulta elämän onnellisuus on omasta suhtautumisesta kiinni.

 

[Peppe Halti]

Nyt olen kolme kuukautta asunut gibraltarilla, ja sanon kyllä, että helvetin paljon mukavampi paikka kuin Englanti oli. Suosittelen lämpimästi.

Plussia on muunmuassa

-Ilmasto. Aina tuntuu olevan aurinkoista.
-Englannilla tulee toimeen joka paikassa täydellisesti.
-Viina on todella halpaa, litra finlandiaa £5.50, halvin vodka punnan verran puolelta litralta. Tupakoitsijat varmasti tykkäävät myös siitä, että tupakka maksaa parikymppiä kartongilta.
-Alhainen verotus.
-Hyvin vähän epämääräistä paskasakkia
-Ilmainen julkinen liikenne, kunhan olet virallisesti töissä ja asut täällä.
-Paljon hyviä kohtuuhintaisia ravintoloita

Miinuksena

- Töitä voi olla vaikea löytää, etenkin kouluttamattomalla. Ilman töitä ei ole lainkaan tuloja, koska sosiaaliturva on ainoastaan residency cardin omaaville, ja sitä ei saa ilman työpaikkaa.
- Asunnot kalliita, meillä on avopuolison kanssa halvin mahdollinen yksityiseltä vuokrattu kämppä ja maksaa 800 puntaa kuussa, pieni kaksio. Tosin uima-allas katolla, ja kaikki sisältyy vuokraan.
- Jos säästät edellisessä ja asut halvalla espanjan puolella, rajan ylittämisessä saattaa kestää aikansa.
- Vähän pieni paikkahan tämä on

 

[alexandrantonia]

Tämä näkökulman muutos on itselle ollut reissailun tärkein anti. Ensin Suomessa joku asia vituttaa ja sitten alkaa kuvitella, että Suomi on paska maa. Sitten lähtee ulkomaille, jossa N muuta asiaa vituttaa. Näihin sopeutuu, kun on pakko. Sitten palaa Suomeen ja huomaa, että voi sopeutua ihan samalla tavalla kotonakin. Sikäli kun olen ulkomaalaisen vertaisryhmän kanssa elämästä jutellut niin kaikkia vituttaa yleensä joku asia elämässä ja omassa kotimaassaan. Moni on myös pitänyt Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa jotenkin mystisen fiksuna paikkana elää. Kannatan lämpimästi reissaamista ja seikkailuja, mutta lopulta elämän onnellisuus on omasta suhtautumisesta kiinni.

Oon kyllä päätymässä samaan lopputulokseen, kaikkialla on vituttavia asioita. Jenkeissä nyt melkein 8kk asuneena oon huomannut, ettei ne maailmaamullistavat vitutuksen aiheet Suomessa välttämättä olekaan ylitsepääsemättömiä. Ruohohan on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Loppujen lopuksi Suomessa toimii asiat ihan helvetin hyvin, todella monella kannalla, mitä ei osaa edes arvostaa ennen kuin niitä ei enää ole. Jo peruslähtökohdat ihmisillä täällä koulutuksen ja sairaanhoidon kannalta saa arvostamaan yhä enemmän kotosuomea.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Ei kai koulutuksen kanssa mitään ongelmaa ole jos sinne töihin lähtee tai terveydenhuollon, kunhan neuvottelee järkevän sopparin työnantajan kanssa? Ettei vain vähän olisi sopeutumisongelmia ja kasvukipuja kun kaikki ei tomikaan niin kuin on tottunut ja mutsikaan ei varmaan ihan kaikkea enää järjestä. Mutta älä huoli, kyllä niitä kaikilla on, toisilla vähän vähemmän ja toisilla paljon enemmän ;)

 

[Tartsan]

Itellä on ensimmäisen puolen vuoden poissaolon jälkeen vain noussut kynnys palata takaisin Suomeen. Etenkin kun on uutisia seuraillut.

 

[HarryG]

Tässä lueskellessani tarinoitanne, päätin tylsyyksissäni tehdä Linkedin profiilin... Vaikuttaisi siltä, että alallani vaaditaan kaiken maailman lisenssejä ja työpätevyyksiä (varsinkin jenkeissä). Niihin hakeminen vaikuttaisi aika ajan haaskaukselta. Olen ympäristö-alalla konsultti-hommissa. Hyvähän se IT-nörttien on lähteä yleismaailmallisilla ohjelmointikielillä liikkeelle...

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Itellä on ensimmäisen puolen vuoden poissaolon jälkeen vain noussut kynnys palata takaisin Suomeen. Etenkin kun on uutisia seuraillut.

Nyt on ollut reilun kaksi vuotta osoite ulkomailla ja tällä hetkellä ei ole pienintäkään suunnitelmaa palata, vaikka se todennäköisesti tulevaisuudessa tapahtuukin. Oli hieman sellainen vaihe tuossa loppusyksystä, että josko sitä sittenkin aika piankin muuttaisi takaisin, mutta eipä tarvinnut kauaa asiaa puntaroida. Vuodenvaihteen jälkeen en ole miettinyt asiaa hetkeäkään. Työpaikka, elintaso ja maantieteellinen sijainti huononisivat varmasti enkä koe vielä saaneeni tästä keikasta kaikkea irti. Avopuolisolle uran luominen on myös tärkeää ja täällä se onnistuu paljon paremmin.

 

[alexandrantonia]

Ei kai koulutuksen kanssa mitään ongelmaa ole jos sinne töihin lähtee tai terveydenhuollon, kunhan neuvottelee järkevän sopparin työnantajan kanssa?

Mä olen tässä kohtaa vielä opiskelemassa, mutta tuolla tarkoitin ihan peruskoulutuksesta saatavia valmiuksia. Ihan lähtien luomiskertomuksen opettamisesta evoluution sijaan (evoluutiohan on pelkkä teoria, mille ei ole mitään oikeita todisteita) normaalien käytöstapojen oppimiseen. Oon asunut muutaman jenkin kanssa, iältä haarukassa 22-27 ja voin sanoa, etten noin vanhoihin lapsiin ole Suomessa törmännyt. Vituttaa uusavuttomuus, mihin en oo törmännyt samanikäisten pohjoismaalaisten kanssa millään tasolla.

 

[Paljastaja]

Alkuhuuma tietty syynä siihen, ettei heti tee mieli takas. Varmaa sama monella muullakin. Itte ainaki rupeen näin parin vuoden jälkeen kaipaamaan Suomeen iha tosissaan.

 

[Alyssa]

Alkuhuuma. Varmaa sama monella muullakin. Itte ainaki rupeen näin parin vuoden jälkeen kaipaamaan Suomeen iha tosissaan.

4 vuotta takana, ei kaduta enka kaipaa Suomea.

Yliopistoura loppuu ensi keskiviikkona viimeisen tentin myota ja sen jalkeen pitaisi alkaa rakentaa Oikeaa Elamaa ja uraa. Maailma on talla hetkella aarimmaisen avoinna ja vaikka koti on nyt taalla, jos tulee mahdollisuus lahtea ulkomaille niin lahden taatusti. Ensimmaista kertaa ikina en myoskaan ole tulossa Suomeen kaymaan kesan aikana.