Pois Suomesta thread...maybe forever!!!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Topah
  • Aloitettu Aloitettu
Vaikkarin tein Suomeen, vaikka kavin siina samalla kylla osan ajasta tekemassa tutkimusta Jenkeissa. Kun tohtorin tutkinnon kurssit on suoritettu niin itse tutkimusta voi tehda sitten melkein missa vaan. Minulla meni yhteensa 2.5 vuotta tohtorin tutkinnon suorittamiseen, mutta se kylla vaihtelee valtavasti seka alasta etta tyypista riippuen. Sita nopeutti mm. se etta jatkoin vaikkaria suoraan gradusta, olin siis valinnut graduaiheen niin etta siita pystyi kayttamaan ison osan hyodyksi vaikkarissa, ja tietenkin kirjallisuuteen perehtyminen tuli siina samalla vaivalla tehdyksi. Ja sain artikkeleita julkaistua nopeammin, kun osa niista tuli tyostettya gradun pohjalta. Toinen asia mika nopeutti oli se, etta olin Akatemian projektissa tutkijana koko vaitosprojektin ajan, eli tein vaikkaria tyokseni.

Jos vaikkaria tekee tyon ohessa, niin enimmainen vuosi voi olla hankala. Ainakin meidan alalla taytyy suorittaa kursseja kansallisessa tohtorikoulussa Helsingissa, ja ne kurssit olivat erittain aikaa vievia. Sen jalkeen on omasta innostuksesta kiinni kuinka paljon aikaa jaksaa laittaa tutkimukseen.

Saako udella että miten vertaisit USA:n ja Suomen koulutusta? Huomaako Jenkeissä että huiput ovat siellä vai onko Suomesta samat mahdollisuudet ponnistaa? Siis meinaan että suomalaisella koulutuksella on tosi hyvä maine, mutta meillä koulutus tuntuu olevan tasaisen hyvää sen sijaan että seassa olisi muutama helmi... toivottavasti ymmärsit. :)
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Saako udella että miten vertaisit USA:n ja Suomen koulutusta? Huomaako Jenkeissä että huiput ovat siellä vai onko Suomesta samat mahdollisuudet ponnistaa? Siis meinaan että suomalaisella koulutuksella on tosi hyvä maine, mutta meillä koulutus tuntuu olevan tasaisen hyvää sen sijaan että seassa olisi muutama helmi... toivottavasti ymmärsit. :)

Olet oikeassa, etta Suomessa koulutus on aika tasaista (ja jopa tasapaistavaa) ja varmasti perustaltaan ihan hyvaa. Joillakin aloilla Suomessa ollaan varmasti maailman huippua, mutta ei minun alallani. Yhtena ongelmana minun alallani oli se etta opetus oli liian teoreettista ja empiiriset menetelmat (etenkin niiden viimeaikainen kehitys) jaivat hataralle pohjalle, oman opettelun varaan. Niinpa halusin lahtea opiskelemaan niita aiheita sinne missa alan karki on. Siita on ollut aivan uskomattomasti hyotya kun on saanut oppia ihan suoraan menetelmien kehittajilta ja edistajilta. Talla yhdistelmalla (hyva ja laaja pohjakoulutus Suomesta ja kohdistettu erikoiskoulutus ulkomailta) on parjannyt erittain hyvin.

Yksi ero on varmaan se, etta Suomessa saa mista tahansa yliopistosta ihan hyvan pohjakoulutuksen, kun taas taalla huippuyliopistot ovat aivan huippuja ja huonommat yliopistot oikeasti huonoja...
 
Suomessa taitaa muuten niitä harvoja aloja, jotka oikeasti keräävät paljon viitteitä ulkomailla olla teologia... Olen itse myös käynyt Berkeleyssä kahden viikon mittaisella tiiviskurssilla jatko-opiskelijoille ja ensimmäisenä huomasi ainakin sen, että opiskelijoiden keskimääräinen taso oli aivan muuta kuin täällä. Opiskelijat olivat myös todella kiinnostuneita alastaan ja valmiita tekemään todella paljon töitä.

Jos haluttaisiin saada samanlainen taso opiskelijamateriaaliin Suomessa, niin sisäänotto pitäisi varmaan tiputtaa kymmenesosaan. Oikeastaan alallani (matematiikka) väittäisin, että jokainen perusopiskelija, jonka tapasin olisi ollut TKK:lla fyssan top 5 opiskelijan joukossa.

Proffat ovat myös aivan toista luokkaa, minkä huomaa siitä, että esim. helsingin yliopistolla huomaa jo heti jatko-opintojen alussa, että muut kuin oman erikoisalan proffat eivät oikeastaan enää tiedä mitään siitä mitä lukee. Tuolla taas ihan toisen matikan alan proffa ymmärsi helposti kaiken mistä itse puhui, ts. yleisosaaminen oli aivan toisella tasolla. Tämä nyt pitkälti myös aiheuttaa sen, että Suomessa tutkimus on sellaista näpertelyä oman erikoisalansa sisällä, kun taas nämä kansainvälisesti huomiota saavat tutkimustulokset ovat juuri eri erikoisaloja yhdistäviä. Suomessa aika harvalla on potentiaalia tämmöiseen tutkimukseen.
 
En osaa hirveästi kommentoida kun en Suomessa ole opiskellut yliopistossa, mutta jotenkin mulla on sellainen mielikuva suomalaisesta koulutuksesta että ketään ei haluta kannustaa ylemmäksi kuin muut. Pääsykokeet on tietysti Suomessa kovat eikä mulla ainakaan olisi varaa olla jotain kolmea kuukautta tekemättä töitä, mutta entäs sitten kun on jo päässyt sisään? Ja kun ei ole oikeita huippuyliopistoja niin ei ole myöskään motivaatiota lukea tohtoriksi vaan sillä tutkinnolla mennään työelämään.
 
Noi huippuyliopistot on useasti vielä yksityisiä jolloin rahoitus on aika hulppeassa kunnossa ja tätä kautta pystytään myös hankkimaan tarvittavat tarpeet huipputasoiselle opetukselle. Myös julkisen puolen yliopistoissa. Suomessa kun taas säästellään kaikesta ja ei ole lukukausimaksuja, niin selväähän on ettei taso voi olla yhtä hyvää.

Toisaalta Usassa on aika rajut nuo erot huippuyliopistojen ja normaalien yliopistojen välillä.

Jenkeissähän sisään pääsee suht helpolla jos rahaa löytyy takataskusta sen 30-50k$/ lukukausi. Suomessa hirveätä pänttäämistä ja taistelua se sisäänpääsy, opetuksen taso sitten aika pohjamudissa monessa paikassa. Eli kyllä itseä houkuttelisi heti vaikka lähteä ulkomaille opiskelemaan. Ainoa este nyt onkin tuo raha.

Todennäköisesti se on kuitenkin jossain vaiheessa pakko lähteä ulkomaille toisiin kouluihin, koska ainakin omasta mielestäni täällä ei kovin montaa samaa alaa opettavaa koulua ole. On se tkk, hse ja hy. Siinäpä ne. Tkk ja Hse helppoja päästä sisään jos vain matikka hallussa. Koitappa sitten hakea esim humanistisiin tai valtiotieteelliseen. 1000 hakijaa ja aloituspaikkoja yhteensä n.20-30. Helpottaa tietty jos hyvät yo-paperit, mutta mun mielestä vittumaista jos olet laiskotellut aikoinaan lukiossa ja nyt olisit tosi innokas oppimaan uutta ja paljon fiksumpi, et pääse sisään tuon yo:n takia. Tässä mielessä tuo ulkomaiden tapa on parempi kuin pitää vain maksaa tai saada tietty pistemäärä testeistä. Niissä sentään pystyy osoittamaan sen nykyhetkisen osaamisen.
 
Jenkeissähän sisään pääsee suht helpolla jos rahaa löytyy takataskusta sen 30-50k$/ lukukausi. Suomessa hirveätä pänttäämistä ja taistelua se sisäänpääsy, opetuksen taso sitten aika pohjamudissa monessa paikassa. Eli kyllä itseä houkuttelisi heti vaikka lähteä ulkomaille opiskelemaan. Ainoa este nyt onkin tuo raha.

Eräs asia mikä on hyvä muistaa on, että TKK:lta, HSE:ltä ja HY:ltä voi hyvinkin ponnistaa jatko-opintoihin näihin huippupaikkoihin, jos pitää huolen siitä, että on ihan opiskelualansa parhaimmistoa tai mielellään paras. Osa jatko-opiskelijoista saa täyden stipendin, jolloin opiskelusta ei tarvitse maksaa mitään, ja mitä parempi yliopisto, sitä enemmän heillä on rahaa ja sitä varmemmin saa opinnot ilmaiseksi + kuukausipalkan. Tämä siis jos pääsee sisään.

Varmasti muuten on helpompi päästä humanistiseen tai valtsikkaan sisään Helsinkiin kuin jonnekin jenkkien huippuyliopistoista, vaikka olisi ne rahat. Tämä on joku ihme myytti Suomessa, koska Suomessa vaiva nähdään intensiivisesti lukiessa pääsykokeisiin, kun jenkeissä on tsempattava läpi koko lukion, koska sisäänpääsy on kiinni opettajien suosituksista, SAT tuloksesta sekä omasta esseestä. Suurin osa yliopistoista nimittäin pitää erillään myös rahoituksen ja opiskelupaikkojen jakamisen, ts. kun olet päässyt sisään haetaan stipendejä. Tämä tarkoittaa sitä, että admissions officessa päätöksen sun hyväksymisestä tekevä ei tiedä taloudellista tilannettasi, joten ei auta vaikka vanhemmilla olisi miten sitä rahaa.
 
Voisin muuten vielä lisätä, että jenkeissä yksityisiin yliopistoihin haettassa hyvin suuressa roolissa on opettajien suositukset, joita et saa parannettua enää mitenkään lukion jälkeen. Valtiollisiin SAT:llä on suurempi merkitys johtuen siitä, että laitosten tasoa arvioidaan liittovaltion tasolla opiskelijoiden tason mukaan ja mittarina käytetään SAT-koetta. Rahoitus on riippuvainen tuosta, joten yliopistojen on asetettava suuri paino SAT:lle. Laitosten proffat pitävät tätä idioottimaisena, mutta tämä on valtion organisaatioiden yleinen ongelma. :) Yksityiset taas voivat tehdä mitä huvittaa ja katsovat usein paljon kokonaisvaltaisemmin hakemuksia.
 
Nyt on tullut taas funtsittua vähän näitä asioita ja tosiaan mulle henkilökohtaisesti paska ilmasto on oikeasti niin helvetin suuri miinus että voisin asua vaikka Keniassa ja syödä leijonanpaskaa loppuelämäni kuin asua jossain niin helvetin perkeleellisessä paikassa kuin Suomi. Ihan vain ilmaston vuoksi. Tosin asiaan vaikuttaa valitettavasti niin moni muukin tekijä mutta ilmasto on ehkäpä positiiviseen mielenlaatuun eniten vaikuttava tekijä omalla kohdallani. Katsotaan miten valinnat menevät jatkossa... Voi olla että tulemme maitojunalla Suomeenkin, muiden positiivisten asioiden voittaessa...

Tuossa tuli puhetta Suomen kuuluisista itsemurhatilasoista ja kävi ilmi että suurin huippu tilastoissa on keväällä, kun osa ihmisistä on iloisia kun "kesä" tulee ja aurinko paistaa (tosin useimmiten sataa vain vettä ja on kylmä) eikä itsestä välttämättä silloin tunnu kovin positiiviselta. Katselee ympärilleen kun muilla on mukavaa ja itse masentaa ja päättää tappaa itsensä kun on niin "onneton" verrattuna muihin.

Voi tuossa olla perääkin, en tiedä, mutta Suomen ilmasto on ehkäpä maailman kamalin, omasta mielestäni. Ei provosointia, kunhan ajattelen.
 
^

Oon Hupen kanssa samaa mieltä tuosta ilmaston vaikutuksesta mielentilaan.

Itse muutin 21 vuotiaana Espanjaan, ja olihan se mahtava muutos mielentilassani kun yhtäkkiä on ikuisen kesän ilmastovyöhykkeellä ja aina on positiivinen perusvire päällä. No, tein 6 pv viikossa pitkää päivää, joten aikansa kutakin, pari vuotta tuota hommaa jaksoi, vaikka ikuista kesää olis jaksanut loppuiän, ja nykyään asun Helsingissä.

Ilmastolla on joihinkin ihmisiin ISO vaikutus. Kaikki ei sitä edes itse tajua.
 
Suomen ilmasto olisi muuten siedettävä, mutta kevät ja syksy ovat epäinhimillisen pitkiä ja kesällä lamppu ei tahdo taivaalla sammua. Plussaa on kuitenkin että kelit edes vähän vaihtelee, itse myönnän etten välttämättä jaksaisi 365 pvää vuodessa noin 25-30 asteen helteitä.

Itse pysyn suomessa sukulaisten, perheen ja monen muun tekijän summana. Tosin näitä asioita tulee kelattua harva se kuukausi.
 
Kostea kuuma ilmasto olisi aika hirvittävää. Onkohan missään maassa ikinä kuiva syksyinen keli suurimman osan ajasta?
Saksassa! :thumbs:
Aivan parhautta, jos vertaa esim. Bangkokin kosteuteen. Tuu kylään?
 
Kostea kuuma ilmasto olisi aika hirvittävää. Onkohan missään maassa ikinä kuiva syksyinen keli suurimman osan ajasta?

Hampurin talvi muistuttaa aika paljon Suomen loppusyksyä ja tämä vuosi ei edes ollut mitenkään sateinen. Ja kuvattavaa varmasti riittäisi niin bodypuolella kuin muutenkin.
 
Miks mä aloin lukee tätä... Haluun täältä pois! :D

Kuinka helposti sitä pääsee ulkomaille töihin? Pari sivua takaperin puhuttiin, että pari kaveria HSE:ltä 95:n keskiarvolla oli päässy jonnekin Lontooseen pankkii tekee duunia, mut muuten oli aika hiljasta..

Samaa alaa täs iteki opiskellaa, mut onko toi ulkomail työskentely kuitenki sit vaan sen pienen eliitin etuoikeus..?
 
Miks mä aloin lukee tätä... Haluun täältä pois! :D

Kuinka helposti sitä pääsee ulkomaille töihin? Pari sivua takaperin puhuttiin, että pari kaveria HSE:ltä 95:n keskiarvolla oli päässy jonnekin Lontooseen pankkii tekee duunia, mut muuten oli aika hiljasta..

Samaa alaa täs iteki opiskellaa, mut onko toi ulkomail työskentely kuitenki sit vaan sen pienen eliitin etuoikeus..?

Jos kerran opiskelet, niin käytä aluksi noita opiskelijoille tarkoitettuja kanavia (CIMO, AIESEC yms.) ja lähde vaihtoon/harjoitteluun/tekemään lopputyötä muihin maihin. Ei pitäisi olla tuota kautta kovin vaikeaa Suomesta lähteminen. Myöhemmin voi sitten hyödyntää jo olemassa olevia kontakteja.
 
Jos kerran opiskelet, niin käytä aluksi noita opiskelijoille tarkoitettuja kanavia (CIMO, AIESEC yms.) ja lähde vaihtoon/harjoitteluun/tekemään lopputyötä muihin maihin. Ei pitäisi olla tuota kautta kovin vaikeaa Suomesta lähteminen. Myöhemmin voi sitten hyödyntää jo olemassa olevia kontakteja.
Itse hain opiskeluaikana kahdesti vaihto-oppilaaksi. Molemmilla kerroilla olisin päässyt, mutta kohtalo puuttui peliin. Jäin molempina kesinä ilman kesätöitä ja opintolainalla ei olisi pärjännyt. Jäin Suomeen ja en ole täältä päässyt pois. Olen niiiiiiiiiin :curs: katkera entisille luokkakavereilleni, jotka pääsivät ulkomaille. Nykyäänkin saa vain lueskelle kuinka kaverit reissaavat ympäri maapalloa työasioissa ja vapaa-ajallakin. Mutta minä vain kökötän Suomessa. Tuntuu että kaikki tiedot, taidot, osaaminen ja kielitaito valuu hukkaan kun mitään niistä ei pääse käyttämään.
 
Itse hain opiskeluaikana kahdesti vaihto-oppilaaksi. Molemmilla kerroilla olisin päässyt, mutta kohtalo puuttui peliin. Jäin molempina kesinä ilman kesätöitä ja opintolainalla ei olisi pärjännyt. Jäin Suomeen ja en ole täältä päässyt pois. Olen niiiiiiiiiin :curs: katkera entisille luokkakavereilleni, jotka pääsivät ulkomaille. Nykyäänkin saa vain lueskelle kuinka kaverit reissaavat ympäri maapalloa työasioissa ja vapaa-ajallakin. Mutta minä vain kökötän Suomessa. Tuntuu että kaikki tiedot, taidot, osaaminen ja kielitaito valuu hukkaan kun mitään niistä ei pääse käyttämään.

Eihän se ole vieläkään liian myöhäistä. Sen se vaan vaatii et lopetat miettimisen ja puhumisen ja alat oikeasti tekemään asialle jotain... Tympeä 10-20v jälkeen olla hieman vanhempi ja paljon katkerampi..
 
Hyvä ketju. Täytyypä lukea alusta saakka kunhan kerkiää. Nyt on suunnitelmissa muuttaa veke heti kun kaikki lapset on täysikäsiä ja siihen on vielä kauan...
 
Las Vegas! :rock: :rock: :kuola:


Sinne on päästävä, mieletön paikka. Bordelleja, viinaa, uhkapelejä! Kaikki mitä nuori mies voi ulkomailta toivoa... Joskus kolmekymppisenä ehkä rantapummiks Thaimaaseen.

Ei mulla muuta.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom